Viimeiset lomapäivät

 

Helteinen viikonloppu tuntui upealta päätökseltä kesälomalle. Uitiin, syötiin ulkona verannalla, lauantaina juhlittiin 80-vuotispäiviä ja soudeltiin tyynessä kesäsäässä. Hienoa, että viikonlopun sää oli näin upea.Mieli on kiitollinen ja iloinen ihanasta kesästä. Olo on lepääntynyt. Heinäkuun viileä epävakaisuuskaan ei haitannut. Koronan läsnäolo rauhoitti kesää juuri sopivasti, sillä en olisi raskaan kevään jälkeen jaksanutkaan mitään kovin liikkuvaa lomaa. Nyt oli juuri sopivasti pientä reissaamista ja paljon rakastamaani rauhallista mökkeilyä. Konsertteja jäin kaipaamaan, mutta toivottavasti ensi kesänä sitten...

Elokuun illat ovat olleet kauniita. Olen iloinen, että järvimaisemaa saan ihailla, vaikka työt alkavatkin. Maanataina on veso-päivä ja tiistaina tulevat oppilaat. Siitä se työ taas alkaa!

Helle hellii

Kuinka ihana kesä voikaan olla! En lakkaa ihmettelemästä - ja nauttimasta. Kuumimmat päivät ovat käsillä, joten veneretkelle oli ihana aamulla lähteä. Aurinko ei paistanut vielä liian kuumasti ja järvi oli lähes tyyni.

Soutelin "saaristossa". Meidän mökin kohdalla ei ole saaria, mutta muutama kilometri pohjoiseen aukeaa pikkusaarten alue. Siellä oli tietenkin lokkien ja tiirojen pesiä sekä poikasia. En soutanut läheltä, joten linnut saivat jatkaa rauhassa omia puuhiaan.

Veneretken aikana huomasin taas kerran, että paatti on kauhean likainen. Niinpä ryhdyin kuuraamaan sitä juuriharjalla puhtaaksi heti maihin päästyäni. Venepaikalle ei vielä paistanut aurinko, joten hankaaminen ei ollut liian väsyttävää puuhaa. Jälkeenpäin piti ihan kuvata kätensä tuotos! Sain kuin sainkin yli 40 vuotta vanhan veneen taas puhtaaksi - melkein.

Minulle oli urakoinnin aikana paistettu pihvitomaattia. Ah, miten maistui hyvältä vaalean leivän ja tuoreen basilikan kera. Pääruokana olikin siikliä ja rapumarinoitua silliä, joka on sitä parasta kesäruokaa mökillä. Ja Virtain poikien keksimä Potturi on ihan huippu kesäperunoiden pesuun. Suosittelen!

Kuinkahan kauan näitä upeita ilmoja riittää? Ensi viikolla viilenee ja se on ihan hyvä. Saisi sataa myös. Letkulla olen kastellut nurmikkoa, mutta ei sekään loputtomiin auta. Kukkia pitää virkistää vedellä joka ilta, sillä niin kova paahde auringossa on. Luonto kaipaisi kipeästi jo vettä.

Silti... Onhan tämä lämpö ja aurinko niin ihanaa!

Tuliaisina maailmalta

Ihana helleviikko menossa, lämpöä, oikeastaan kuumuutta ja auringonpaistetta riitämiin. Muuten olisi oikein mukavaa, mutta sain konserteista kotiin tuliaisina kesäflunssan. Nyt on aivastelua ja niistämistä riittänyt!

Onneksi ei lomalla tarvitse kipeänäkään stressata mistään, ei edes syömisistä. Uudet perunat, silli ja tillisipulisilppu riittävät.

Kahvin kanssa kyhäsin nopeasti kasaan mansikkakakun. 

Uintia, soutelua, kirjan lukemista  ja vain oleilusta nauttimista luonnon keskellä. Ihanaa lomaelämää vielä hetken verran. 

Viilennystä

Tuttavaperhe kertoi, että tukalana hellepäivänä laitetaan perhe autoon ja lähdetään kaupunkiin shoppailemaan. Minä kuuntelin juttua täysin ällistyneenä, kunnes tajusin jutun juuren: Ilmastoitu auto ja viileä ostoskeskus!

Nykyautot ovatkin helteillä verrattomia. Eilen ajoimme 500 km ja hiki ei tullut kertaakaan. Tosin varovainen saa olla ilmastoinnin kanssa, ettei tule kipeäksi. 

Toista oli 30 vuotta sitten. Muistan kaamean kuumuuden Fiestassa, jota yritettiin laannuttaa ikkunoita auki pitämällä. Hiukset vain pöllysivät.

Lähikaupassa helteellä on jopa niin viileää, että alkaa viluttaa pienissä vaatteissa. Ymmärrän kyllä, että pienten lasten kanssa viileässä autossa päiväunetkin onnistuvat paremmin kuin helteiden lämmittämässä kodin makuuhuoneessa. Ostoskeskuksissa on viilennys, monissa isoissa puuhapaikat tai huvituskeskukset lapsille, jolloin hikiset kiukkukohtaukset unohtuvat. 

Onnellinen olen, kun istun alamökin verannalla, saan pulahtaa uimaan monia kertoja päivässä ja illalla tarvittaessa viilentää mökkiä ilmalämpöpumpulla. Kaupungissa olisi ihan toinen juttu, vaikka kaikki ikkunat olisivat auki. Lämpötila olisi varmasti sietämätön varsinkin nukkumista ajatellen. Vanhana mummona tarvitsen sinne jonkinlaisen viilennyskoneen - sitten kun en enää mökillä pysty olemaan.  

Muistan kesän 2001, jolloin kävin sairaalassa sytostaattihoidoissa. Vanha Pikonlinnan sairaala oli tuskaisen kuuma ja lisäsi muutenkin hoitojen aikaansaamaa pahaa oloa. Eilen kuuntelin surullisena uutisista tietoja helteen uuvuttamista vanhuksista. Vuodeosastot pursuavat ja vanhuksia laitetaan takaisin koteihinsa liian aikaisin. Siellä he ovat kotihoidon vastuulla - tai ypöyksin, vain palatakseen takaisin päivystykseen parin päivän kuluttua. 

Helteellä on kahdet kasvot. Me terveet ja hyvävoimaiset iloitsemme lämmöstä. Ei tällaista ole koettu sitten lapsuusvuosien, jolloin aina kesät olivat kuumia - ainakin muistoissa.