Yleensä kävelen mökiltä ison tien varteen postilaatikolle ja takaisin. Siitä tulee sopivasti reilu kolmen kilometrin lenkki. Edesmennyt Nella-koira kyllästyi joskus ravaamaan aina samaa tietä ja kieltäytyi lähtemästä mukaani. Nyt olen itsekin seurannut Nellan esimerkkiä, ja useamman kerran hypännyt auton kyytiin, jäänyt isolla tiellä pois, katsellut erilaisia maisemia ja kävellyt sieltä kotiin.
Sunnuntaiaamu oli ihana. Järvi oli peilityyni, aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja käki kukkui kilpaa muiden lintujen visertelyn kanssa. Lämmintä oli 7 astetta aamupalan jälkeen.
Pääsin isolle tielle kyydissä ja kävelin sieltä mökille. Onneksi en laittanut takkia, sillä asfalttitiellä paistoi aurinko koko ajan ja oli ihan lämmintä. Peltomaisemissa kuulee eri lintujen viserrystä kuin mökillä järven rannassa metsän keskellä. Liikenne oli hiljaista ja vain muutamia autoja oli liikkeellä. Pysähdyin kuuntelemaan, haistelemaan ja katselemaan useammankin kerran. Pellot alkavat vihertää ja on hauska arvuutella, mitä viljaa sieltä nousee. Kauniista peltomaisemista otin kuvia.
Kävelylenkkini oli hieman alle 5 km ja mökkitiellä tapasin tutun koiransa kanssa. Juttelimme vähän aikaa ja sitten jatkoin matkaani.
Silmä ja sielu lepäsivät alkukesän kauneuden keskellä.
