Vapaana

 

Perjantaina kävin mökillä katsomassa, joko jäät lähtevät. Lähdössä olivat. Järvenkansi oli aivan musta ja metrin railoilla sieltä täältä. Pohjoispää oli jo avovettä.

Tein eteenpäin taas siivouksia ja joka välissä katselin, mitä järvellä tapahtuu. Yhtäkkiä alkoi hieman tuulla ja heti jäät lähtivät liikkeelle pitäen ihanaa helinää. Rantakiville ajautui kristallisia, pieniä jäänkappaleita. Tuuli oli kuitenkin vain hetkellistä ja mitään suurta ei minuun aikana tapahtunut. Lähdin kotiin yöksi ja arvelin, että aamulla tuulen yltyessä jäät lähtevät.

Niinhän siinä sitten kävikin: Lauantaina puolilta päivin palasin takaisin ja silloin oli vastassa jo vapaa järvi meidän kohdalta. Tuntui hauskalta, kun aurinko kimmelsi aalloilla ja kuikat huutelivat kauempana. Eteläpää järvestä näytti vieläkin olevan jään peitossa.

Auringon paisteessa näytti niin keväiseltä, mutta todellisuudessa oli ulkona vain neljä astetta lämmintä. Valkovuokot urheasti yrittivät hyytävässä säässä availla nuppujaan. Tuuli luihin ja ytimiin kylmästi, joten kauaa en tarjennut pihalla taivastella. Tyypillistä Suomen viileää vappusäätä, ja autolle kävellessäni ripoitteli jo jotain valkoista taivaalta.😒

Isojen ja pienten aherrusta

Autere-opiston kevätnäyttelyssä oli esillä töitä niin pieniltä kuin isommiltakin harrastajilta. 

Taidokkaat puutyöt toivat hienosti esiin materiaalin kauneuden.

Lasten töissä näkyi niin tekijöidensä luovuus kuin myös ohjaajan taitavuus ja ideat.

Nämä mukit herkkine kasviaiheineen ottaisin heti omakseni!

Eläinaiheet innostavat aina lapsia. Hevoset taisivat olla suosituimpia aiheita näissä töissä.

Pehmeissä materiaaleissa oli niin pirtaa, asusteita kuin kudonnaisiakin.

Tutkin pitkään hopeatöitä. Kyllä olivat kauniita ja taidokkaasti tehtyjä. 

Kevään sadepäivä on hyvä kuluttaa taiteen parissa.

Kiitos, ahkerat opistolaiset!

Kaunista

 

Talviturkki heitetty

 

Viime perjantaina mökillä oli rantaan asti jääkansi. Yhdessä kohtaa jää oli sen verran rikki, että haravan avulla siirsin kelluvia jääpalasia pois, jotta sain aikaiseksi pienen reiän, josta pulahtaa ensiuinnille.

Nyt on sitten talviturkki heitetty ja uintikausi avattu - tosin vain nopealla pulahduksella.

Mökkikauden aloitus lähellä

 

Satuin olemaan mökillä siivouksia aloittelemassa päivänä, jolloin kurjet olivat päättäneet joukolla lähteä kohti pohjoista. Mökin ylitse lensi tasaisella syötöllä 12 kurkiauraa, joissa jokaisessa oli 50-70 yksilöä. Korkealla lensivät matkavauhtia. Oli hienoa ja juhlallista seurata ylilentoa!

Krookukset olivat parhaimmillaan, mutta vähän liian aikaisin. Kun pääsen kimpsuineni ja kampsuineni paikalle kesän viettoon, taitavat krookukset olla jo kuihtuneet. Ihan lähipäivinä muutto ei vielä onnistu.

Siivous laitettiin aluilleen. Tuuletin pikkumattoja ja ravistelin shaaleja kurkien kurnutuksessa ja auringon lämmittäessä verannalle todella kuumasti. Toivottavasti aavistusta tulevasta lämpöisestä kesästä!

Turun kevättä katsomassa

 

Retkellä Turussa vuokot kukkivat ja hiirenkorvat olivat koivuissa jo melkein tulollaan. Sateen jälkeen puhkeavat varmaan päivässä.

Ruissalossa ojanreunat olivat sinisenään vuokoista. Väkeä oli paljon liikkeellä kauniina kevätpäivänä. Huovat oli levitetty maastoon ja piknikillä nautittiin herkkuja, toiset lenkkeilivät, jotkut onkivat. Me vain ajelimme katselemassa merenrannan kevättä, emmekä ehtineet tällä kertaa Ruissalon kauniita maastoja vaeltelemaan. Pari vuotta sitten samalla retkellä katselimme uljasta merikotkaa lennossa. On se vain komea lintu!

Turun keskutassa parkkerasimme auton kadun varteen. Kiva yllätys, että parkkimaksua tässä kohtaa ei tarvinnut maksaa laisinkaan, toista on Tampereella.😒 Lisäksi autosta astuessani huomasin rakennuksen seinustalla paikallista taidetta sähkökaapeissa - ei hullumpaa!

Turku-viikonlopun tärkein asia oli vierailla hoivakodissa olevan sukulaisen luona, jolla oli syntymäpäivä. Menimme kakku ja muut herkut kainalossa hänen mukavaan asuntoonsa ja joimme merkkipäiväkahvit yhdessä. Hänen omalla parvekkeellaan oli mukava istuskella ja seurustella auringon lämmössä - olihan perjantai ja lauantai ennätyspäiviä kevään lämpötilan suhteen. Ihan ennenaikaiselta kesältä tuntui! Osa kadun vastaantulijoista liikkui shortseissa ja teepaidoissa, mutta meillä oli  pitkähihaista ja -lahkeista päällä, kun merenrantakaupungissa oltiin.

Muistelin samalla, kuinka 90-luvulla olin aina toukokuun alkupuolella Turussa kissanäyttelyissä. Etelässä oli poikkeuksetta aina kevään kukkaloisto parhaimmillaan ja isot hiirenkorvat, jopa lehdet puissa. Kotona oli vasta kevät alussa. Suomessa liikkuessa huomaa hyvin, kuinka pitkä maa meillä on. Etelässä jo lähes kesä, kun Lapissa vielä täyttä päätä hiihdellään!

Susiasiaa

 

Kuuntelin eilen Suomen riistakeskuksen suoran lähetyksen netin kautta Kuhmoisten ja Jämsän alueen susitilanteesta. Mielenkiintoista asiaa. 

Ensin oli lyhyt katsaus sudesta yleensä. Aika paljon tiedänkin, mutta uutta oli reviirin laajuus, joka riippuu paljon saaliseläinten saatavuudesta, ja on keskimäärin 1200 km2. Reviirillä elää lisääntyvä uros ja naaras sekä niiden jälkeläiset.

Tilaisuudessa tarkasteltiin alueen susikannan tilaa ja samalla kurkistettiin koko Suomen eri susilaumojen sijaintia. Varsinais-Suomi oli hyvin edustettuna, koska sieltä saaliseläimiä löytyy.

Tilaisuuden tärkein asia oli keskustella susikannan hoitosuunnitelman mukaisen reviiriyhteistyöryhmän perustamista ja pohtia sen roolia. Tästä osuudesta en niin kiinnostunut ollut, joten puuhailin samalla muita asioita, kun toisella korvalla kuuntelin. 

Kaksituntinen hurahti nopeasti. Olen aiemmin livenä osallistunut joihinkin paikallisiin tilaisuuksiin, joissa susia on käsitelty. 

En ymmärrä susien ympärillä käytävää vauhkoontunutta keskustelua alueella, jossa susikanta on vähäinen tai laumaa ei ole laisinkaan. Enemmän kannattaisi huolta kantaa paikallisista rattijuopoista. Jos susi matkallaan ohittaa asutusalueen ja häipyy sen siliän tien metsien pimentoihin, ei tällaisesta sudesta paljon tarvitse välittää. Kuitenkin yleensä polemiikki alkaa.

Sen sijaan ihmisten nurkissa pyörivä susi ei sinne kuulu ja jotain pitää tehdä. Samoin susille, jotka helpon ruoan toivossa saalistavat lampaita tai vasikoita laitumilta. Onneksi näihinkin on tarjolla esim. susiaitoja - tosin pystytyksestä tulee maanomistajalle vaivaa, vaikka aidat ilmaiseksi saisikin. Tappaminen on se viimeinen ja onneksi tarkasti luvilla säädelty keino. 

Itse en ole koskaan sutta luonnossa nähnyt, vaikka haluaisinkin. Totuuden nimessä säikähtäisin varmasti mielettömästi ja tiedä häntä, miten reagoisin. Aikoinaan sudet kerran juoksivat järven jäällä mökin  ohitse 😊, kun vuonna 2007 ammuttu pantasusi Ursa vielä oli hengissä. Nyt ei pannoitettuja susia taida olla luonnossa yhtään. Dna-näytteitä otetaan paljon, jotta laumojen susia saataisi yksilöityä. Hyvä, että tutkimusta tehdään ja keskusteluyhteyttä pidetään yllä kaikkien tahojen kanssa, joita sudet kiinnostavat tai joita niiden toiminta koskettaa. Susi kun kuuluu Suomen luontoon.

(Kuvat 2019 Ähtärin eläinpuistosta)

Kevään ensi merkit

 

Keskiviikkona löysin ensimmäiset leskenlehdet. Aurinkoisella rinteellä niitä oli muutamia, mutta varmaan kohta nousee lukuisa määrä auringon helliessä maata ja lumien sulaessa. Äidille näitä aina kerättiin lapsena, ja laitettiin pieneen lasipurkkiin keittiön pöydälle.

Nokkosperhosia olen nähnyt jo useita, samoin sitruunaperhosia. Lapsena yritettiin nähdä keltainen perhonen ensimmäisenä talven jälkeen, sillä se toi onnea. Suruvaipan näkemistä ei toivottu. Senhän nyt tiesi, mitä tumma perhonen olisi tuonut tullessaan! Liekö lapset keskenään keksineet tämän leikin. Tosin vanhempi väkikin sen tiesi omasta lapsuudestaan, joten sukupolvelta toiselle taitaa olla tämä perinne siirtynyt.

Kauriita katselemassa

 

Läheisellä omakotialueella ja pihoissa on käynyt kauriita useita kertoja talven aikana. Liikennettäkin on kaduilla, mutta siitä kauriit viis välittävät. Alakoululainen kysyi ikkunasta eläimiä katsellessaan, että pureekohan noi. No, varmasti laukkaavat lähelle ilmestyvää ihmistä karkuun, mutta eivät ihan pienestä kuitenkaan hätkähdä.

Lähdin yhtenä päivänä katselemaan rantametsiköstä, näkyisikö nelijalkaisia missään. Ei tarvinnut kuin sata metriä omakotitalojen alueelta kävellä metsään päin, kun huomasin kolme kaurista kauempana. Alueen poluilla lenkkeilee paljon koiraihmisiä, mutta se ei ilmeisesti kauriita häiritse.  Puita oli sen verran edessä, että yhtään kunnon kuvaa en saanut. Sieltä hörökorvat puiden välistä minua kuitenkin katselivat.

Jätin kauriit omaan rauhaansa ja iloitsin, että olin niistä kuitenkin vilauksen nähnyt. Pois tullessa kävin ihmettelemässä sisareni perheen autoja. Ne ovat talven aikana muuttuneet "nuolukiviksi", sillä kyljissä on ollut jatkuvasti kauriiden nuolemisjälkiä. Talven tiesuolat ovat kiinnostaneet, ja niitä on käyty lipomassa pääsiäisenkin aikaan. Hassua!

Kun tulin viimeeksi mökiltä, oli lähellä kauriskolari. Oikealta hyppäsi iso uros ojan yli tienpenkalle, mutta kääntyi salamana takaisin metsään huomatessaan auton. Jos se olisi jatkanut matkaa suoraan tien yli, tömähdys olisi tullut autoni nokkaan. Säikähdyksellä onneksi selvisin. 

Kauriit ovat kivoja, kunhan pysyvät pois teiltä!

Linturetkellä

     

Kyllä kevät on hurmaavaa aikaa! On ihan pakko lähteä luontoa ihmettelemään ja tutkimaan kevään merkkejä.

Sorsilla on menossa kosiomenot. Koiraat komeilevat hienossa höyhenpuvussaan ja yrittävät tehdä vaikutuksen naaraisiin. Kilpakosijat karkotetaan päättäväisesti muualle.

Telkkiä ja sinisorsia näin paljon. Tällä kertaa ei juuri muita vesilintuja ollut rantapolun varrella. Joutsenten äänet kuuluivat ja kurkiaura otti korkeutta kauempana.

Kevät etenee nyt nopeasti. Lumet sulavat vauhdilla ja muuttolintuja saapuu runsaasti lämmön myötä.

Kohta jo pesiä värkätään...

Griegin Våren

 

Vieläkin on kevät voittanut jään

ja paatisen kuoren;

laulu on riemua lämpimän sään

ja lintusen nuoren.

Vieläkin nään miten martous maan

pois päivässä haihtuu.

Koskien voima 

nyt kuohuessaan

niin villiksi vaihtuu.

Vihreän laaksoni peipposien

nään laittavan pesää,

kulkea polkua toivomusten

mä saan kohti kesää.

                                                                                   ( A.O. Vinje, suom. sanat S. Puhtila)

Olen aina rakastanut Edvard Griegin laulua Våren, Kevät, joka toisena pääsiäispäivän aamuna soi radiosta. Sävellys on vanginnut niin hyvin juuri tämän vuodenajan. Sävelkulku on polveileva kuin sulava vesi, ja Sauvo Puhtilan suomennos kaunosieluisuudessaan on minusta hyvin onnistunut.

Vuokkoja poimia kymmenittäin

mä saan vielä kerran,

niityllä keijuna tanssia näin

nyt tuokion verran.

Kaikki on kaunista, 

kyynelin nään 

mä riemuni uuden. 

Kunpa mä pystyisin säilyttämään 

kun sain 

- salaisuuden.

Olen onnekas, kun yläkoulu- ja lukioiässä sain olla taitavan musiikinopettajan Erkki Toikan opetuksessa. Silloin en opetuksen arvoa ymmärtänyt, kun lauloimme tunnilla alkukielellä Vårenit, Sakurat, An die freudet ym. klassiset laulut. Nyt muistan ne vieläkin lähes kaikki ulkoa.

Opiskelin -80-luvun alussa Jyväskylän yliopistossa kasv.tieteiden maisteriksi ja luokanopettajaksi. Musiikkiin erikoistuessani lauloimme laulutunneilla esim. Westerlundin Yksinlauluja nuorisolle kunnianhimoisten opettajien vaativan silmän alla. Kuulan Aamulaulu, Bachin Rakkahin Jeesus, Melartinin Mirjamin laulu sekä pienet aariat eri teoksista tulivat tutuiksi. Säestykset piti tietenkin myös pianolla osata soittaa. Näistä lauluista mieleeni pulpahtaa hauskoja muistoja, kun niitä tänä päivänä kuulee konserteissa tai radiosta. 

Vajaa vuosi sitten valmistuneen kummitytön luokanopettajakoulutusta seurasin 5 vuoden ajan mielenkiinnosta, erityisesti musiikin osalta. Kyllä oli nykyopetus yliopistossa kovasti muuttunut verrattuna minun aikoihini. Klassisen laulun osuus luokanopettajaopinnoissa oli aivan minimaalista ja pianonsoittokin hyvin vähäistä. Ilmankos nykykoulussa on jatkuvasti virkoja auki, joissa toivotaan hakijalta musiikinopetustaitoa ja -halua.

Olen todella kiitollinen näistä opettajista, joita minun nuoruudessa tielleni osui. He saivat sytytettyä pienen kipinän, joka ei ehkä kaksi-kolmikymppisenä vielä roihuksi leimahtanut, mutta myöhemmin kyllä. 

Juhlan tuntua

 

Pääsiäisen aika sisältää meillä aina runsaasti musiikkia. Tänä vuonna oli mahdollisuus sekä kiirastorstai- että pitkäperjantai-iltana kuunnella passioita rauhassa. Johannes- ja Matteus-passiot kuuntelimme alusta loppuun - toisen radiosta Ylen ykköseltä ja toisen Teemalta. Oli ihanaa! Kyllä Bach on näissä onnistunut vangitsemaan niin loistavat pääsiäisen sävelet, että ei voi muuta kuin ihmetellä - kuten ihmiset vuosisadasta toiseen. Oli tv-lähetyksessä mielenkiintoista kuulla RSO:n johtajan Nicholas Collonin henkilökohtaisia ajatuksia suhteestaan Matteus-passioon. Lisäksi mukava yksityiskohta oli hänen poikansa osallistuminen teoksen lapsikuoroon.

Eri kuorojen kanssa lauloimme hiljaisella viikolla useita kertoja kahdessakin eri kirkossa. Kuorovaatteet roikkuivat työhuoneen kaapin ovenkahvassa koko viikon, kun eivät ehtineet laisinkaan omalle paikalleen kaapin sisäpuolelle. Samoin nuottikassi lepäsi päivästä toiseen eteisessä valmiina seuraavaan koitokseen.

Uunissa muhinut lammas sekä valkosipuliperunat maistuivat pääsiäissunnuntaina mahtavalta. Pidän niin lampaan mausta. Aina ihmettelen niitä "villasukkia", joita toiset lampaasta erottavat. Ei meillä vaan! Villasukkia pidetään jaloissa.😉 Hiljaisella viikolla söimme useana päivänä kalaa - kuhaa Abban sitruunaisella kalakastikkeella. Tällä kertaa oikaistiin ja valmiskastike oli oikein hyvä ratkaisu ja uusi tuttavuus ystävän vihjeestä.

Pääsiäisen jälkeen alkaa arki, mutta ihana sellainen: Kevät on saapunut, lumet sulavat vauhdilla ja mökkikauden avaus on kohta ovella. 

Pääsiäinen - kevään ilo

 

Yhä vieläkö, aurinko, karkeloit

ilotanssia taivaalla pääsiäisaamun

kuin lapsuuden vuosina?

                                                                              

                                                                                        (K. Sarkia)

Iloista pääsiäistä!

Päiväkerholaisten pääsiäisen aika

 

Palmusunnuntai

Kiirastorstai

Pitkäperjantai

Pääsiäissunnuntai

Salli

Olen koukussa vuonna 2017 syntyneen Salli-sääksen muuttomatkaan. Seurailen netistä, miten 9000 km vaarallinen kevätmuutto Ruandasta kohti Kainuuta sujuu.

Sallin muuttomatkasta tiedetään satelliittiseurannan vuoksi runsaasti. Alle 30 gramman lähetin ei haittaa lintua, mutta antaa paljon tietoa tutkijoille. Salli on isokokoinen ja rohkea sääksi ja varsin omapäinen. Sen reitti ei kulje suoraviivaisesti Suomeen, vaan käsittääkseni idempänä kuin yleensä muiden sääksien. Niinpä se ylittää sotaisan Ukrainan. Syksyllä se jopa pysähtyi pariksi viikoksi Asovanmeren pohjoisrannalle Mariupolin ja Krimin välimaille, jossa oli kovia taisteluita. Onneksi se selvisi!

Salli lentää noin kilometrin korkeudessa 200-300 km päivässä noin 12-14 tunnin ajan. Pariskunnat viettävät talven erillään ja saapuvat pesälleen usein samoihin aikoihin tahoiltaan. Muuttomatka on todella pitkä ja vaarallinen. Suurimmat uhat ovat sähkölinjat ja metsästys. Muuttomatkan seuraaminen saa välillä ylimääräisiä sydämentykytyksiä, sillä mastoja on harvassa, joten lähetin ei aina toimi. 

Sallin pitäisi tulla kotipesälleen 7.5. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.💓

---------------------------------------------

6.4. tuli surullinen tieto, että todennäköisesti Salli on Irakissa lentänyt sähkölinjoihin ja kuollut. Voi, miten kurjaa! Nyt paikalliset lintuharrastajat etsivät sähkölinjojen lähettyviltä todisteita asiasta. Monta muuttomatkaa Salli pystyi turvallisesti lentämään, mutta tämänkeväinen koitui sen kohtaloksi.

Pääsiäisen jälkeen voi netissä seurata Vesku-sääskeä, joka on aloittanut kotimatkansa 5.4. Se on poikkeuksellisesti talvehtinut Korsikalla ja suuntaa samoille seuduille Suomeen kuin mihin Sallinkin matka olisi suuntautunut eli Paltamoon. Toivotaan Veskulle parempaa onnea muuttomatkalleen!

Ne tulevat taas

 

Palmusunnuntailounaalla katselimme ohitse lentäviä joutsenia. Ihanaa, muuttolinnut saapuvat!

Yhtenä päivänä viikolla luin Ylen uutisista muuttolinnuista. Ihan hätkähdin monien lintujen pitkiä muuttomatkoja:

- Pisin matkaaja on lapintiiralla, joka lentää Afrikan eteläkärjen talvehtimisalueilta pesimään tänne Pohjolaan. Se voi elää 20-vuotiaaksi, joten muuttomatkakilometrejä tulee hurja määrä sen elinaikana.

-Eniten minua ihmetytti västäräkki. En yhtään muistanut, että sekin talvehtii Lähi-idässä ja Koillis-Afrikassa. Sinne se on syksyllä pikku siivillään lentänyt ja kohta takaisin meille. Uskomatonta!

-Käki ja satakieli viettävät talvensa trooppisessa Afrikassa. Tuskin käki siellä juuri kukkuu, meillä sitten senkin edestä. Satakieli muuttaa öisin. Miksiköhän?

- Hyvin uhanalainen suokukko, joka voi elää 13-vuotiaaksi, viettää talvensa Välimeren rantavaltioissa ja Pohjois-Afrikassa. Olen aina haaveillut sen joskus näkeväni, mutta eipä ole näillä seuduilla mahdollista. Pohjoisemmasta pitäisi etsiä.

Nyt olen koukussa Salli-sääksen muuttomatkaan. Seurailen netistä, miten 9000 km vaarallinen matka Ruandasta kohti Kainuuta sujuu. Muuttomatka alkoi 19.3. ja nyt se on jo Irakissa Eufrat-joen lähellä. 1500-1700 kilometriä vielä lennettyään, se pysähtuu matkalla lepäämään ja kalastelemaan pariksi viikoksi, ennen kuin jatkaa matkaansa Suomeen. Kiirehän tänne ei vielä ole, kun nietokset ovat kotipesällä paksut.

Onnea linnut! Tulkaa Suomeen turvallisesti.

Aprillin aikaan

 

Aprillipäivänä olin mökillä. Viime käynnistä vierähti puolitoista viikkoa, joten lunta oli tupruttanut. Ensi töikseni tein lumitaidetta eli sydämen rantaan, kuten meillä aina talvella on tapana, ja lapion polkuja.

Aurinko lämmitti ihanasti verannalle, vaikka järvellä olikin kylmä pohjoisviima. Söin mukanani tuoman lounaan luonnon helmassa ja katselin järvellä ohi hiihtäviä. Yksi mönkijäkin huristeli. Ah, miten oli ihanaa!

Samalla mietiskelin nykypäivän aprillausta. Silmääni osui netissä someotsikoita, joissa julkkikset kertoivat aprillauksistaan. Päivästä on tullut yleinen valehtelupäivä, vaikka alkuperäinen tarkoitus oli juoksuttaa.

Vanhassa aapisessa oli tarina mummosta, joka lähetti lapsenlapsensa lainaamaan naapurista makaroninsiemeniä. Tässä tarinassa oppilaille aina avautui se vanha ja oikea aprillipila. Onneksi sisareni soitti illalla ja kertoi, miten hän oli juoksuttanut perheenjäseniään, joten en ihan vaipunut epätoivoon tästä nykyajan aprillauksesta. 😀