Uuvuttava viikko

 

Luonto on onneksi todella kaunis syyspuvussaan - mieli vain vähän uupunut työviikosta.

Miten nykyään viikot voivatkin olla niin kiireisiä? Mietiskelin asiaa tänään töistä kotiin lompsiessani. Työmäärä on lisääntynyt hiljalleen viimeisen viiden vuoden aikana. Uudet opetussuunnitelmat ja asioiden tarkka kirjaaminen on nykypäivää. Rikkana rokassa on vielä verkostoituminen monen sidosryhmän kanssa sekä jatkuvasti lisääntyvät, tietotekniikkaan liittyät sovellukset, ohjelmat ja vempeleet, jotka kaiken lisäksi aina aiheuttavat minusta riippumattomia pulmia. Tuntuu, että työtunnit venyvät joka päivä hurjasti. Asiakirjat odottavat laatimista, vaikka niitä naputtelen iltaisinkin ahkerasti. Kaikilla muillakin lähipiirissä näyttää olevan aivan liian paljon työtehtäviä. (Ja joillain aloilla jatkuvia lomautuksia, joka tuntuu todella pahalta!)

Tilannetta ei auta, että olen ihan työkaareni loppupäässä. Toiseksi viimeinen vuosi työssä ja armottomasti huomaan, etten ole enää yhtä nopea otteissani kuin 20 vuotta sitten. Sietokyky kiireelle ja metelille on alentunut. No, ikääntymiselle en mitään voi. Onneksi sen ymmärrän sekä siedän, ja  työpäivän jaksan hyvin. Väsymys iskee illalla kotona saamattomuutena. Osaan kuitenkin ajatella positiivisesti: Kuuluu asiaan, ettei iltaisin jaksa liehua monen asian ympärillä. 

Onneksi koronakin on hidastanut elämää ja minulle se sopii oikein hyvin. Harrastukset ovat totaalisesti tauolla. Kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät sitä sure, vaan päinvastoin hiljaisuus illoissa on minulle suuri ilo. Nautin, kun saan olla kotona koko illan rauhassa päivän äänekkään härdellin jälkeen.

Viikonloppu lepäännyttää taas oivallisesti. Maanataina uusin, virkein voimin työn kimppuun!

Lomapäivän viettoa

Lomapäivä kesällä on täydellinen, kun ei tarvitse lähteä mihinkään, vaan voi vain olla ja tarkkailla vaikkapa pihassa lenteleviä sinisiipiä.

Tai voi keikkua ojanpientareella keräämässä isoja kimppuja kesän ensimmäisiä kurjenkelloja.

Tai voi ihmetellä kaikkia pieniä pörriäisiä pihamaalla.

Tai voi loruilla päivänkakkaran terälehdillä "rakastaa, ei rakasta" ja tulla varmaan loppupäätelmään: "Kyllä se rakastaa..."

Tai pulahtaa auringon porottaessa virkistävälle uintiretkelle.

Tai viileänä aamuna kietoutua verannalla torkkupeittoon, kahvimuki kädessä nautiskelemaan maisemasta.

Ihana loma ja ihana kesä!

Harakankellot

 

Harakankellot ovat niin kauniita. Tänään keräsin ensimmäisen kimpun tuvan pöydälle.

                           

Päivä kului ikkunoita pestessä, pihlajan taimia ja heiniä leikatessa. Mukavaa mökkipuuhaa, kun ilma oli viileämpi. Illalla oli nautinnollista saunoa, kun rantaveden  liplatusta sai seurata puhtaasta ikkunasta.

Ilmeisesti mieli on jo lomalla, kun päivällä oli viikonpäivä hukassa. Tiistai vai keskiviikko? Ihanaa, kun työt on saanut työtää syrjään ja keskittyä ihan muihin juttuihin. Pitkän talven jälkeen lomaa tarvitaan, niin mielelle kuin kehollekin.

Vesi virtaa

Vesi virtaa mökillä putkia pitkin taas sisälle. No, kulkihan se koko kevään, kun kannoin! Nyt on kuitenkin putki viety järveen ja kylmä vesi tulee hanasta, kivaa.

Keräsin eilen ensimmäiset lupiinit tienvarresta verantojen maljakoihin. Kauniita, vaikka se niin parjattu kukka onkin.

Huomenna viimeinen työpäivä - oikeastaan aamu - ja sitten alkaa kesäloma. Niiiiiin ihanaa!

Työtä ja tykyä

Miten kiireisiksi työviikot ovatkaan tulleet! Normaalityön lisäksi oppilaspalavereita, kokopäivän koulutusta matkojen päässä, lausuntoja sinne ja tänne, vierailijoita, erotodistuksien sekä oppimissuunnitelmien laatimista, kirjauksia, kokouksia... Miten ihanaa onkaan huomata, että työviikko on lopuillaan ja kaikesta on taas selvitty suurin piirtein kunnialla.

Nykypäivän työssä mikään muu ei ole pysyvää kuin muutos ja resurssien puute. Jatkuvassa muutoksessa oleminen on raskasta ja verottaa voimavaroja. Taas pitäisi säästää, mutta kuntien säästörumbassa ei kohta ole, mistä ottaa.

Tänään oli onneksi pieni lepohetki aherruksen lomassa, joka kuitenkin venytti työpäivää rutkasti. Olimme tyky-päivää viettämässä osaksi luonnon helmassa Seppo-ohjelmaa testaten ja lopuksi idyllisessä viinituvassa keskellä metsää raclettea syömässä.

Raclette oli minulle uusi tuttavuus. Siinä juustoa sulatetaan pöytägrillissä ja nautitaan perunoiden ja erilaisten grillattavien lisukkeiden kanssa. Grillasimme siis itse syötävämme - isossa pöydässä erittäin yhteisöllinen ja toiminnallinen ruokailukokemus. Ruoka oli ihan hyvää, mutta ei nyt ehkä mitään niin ihanaa, jota jäisi kaipaamaan heti uudelleen. Oli kuitenkin mukava viettää työkavereiden kanssa kiireetön iltapäivä yhdessä syöden ja jutellen.

Huomenna ihka t a v a l l i n e n työpäivä, josta iloitsen! Ihanaa...

Perjantai-iltaa

Perjantai on niiiin mukava päivä!

Nukuin päiväunet ja pesin koneellisen pyykkiä. Soitin pitkän puhelun ystävättärelle ja puhuttiin kaikki asiat maan ja taivaan väliltä. Rentouttavaa... Vaikka tein työhön liittyvän pedagogisen arvion jossain välissä, on ilta ollut ihan mukava. Valkoiset sukatkin sain valmiiksi.

Kaupasta ostin appelsiineja. Tarjoussellaisia ei enää ollut, jotan ostin summa mutikassa vähän kalliimpia mutta hyvän näköisiä. Jopa olikin oiva valinta: Maku oli oikein ihana ja hedelmä runsaan mehukas. En olekaan appelsiineja ostanut vähään aikaan, kun joulun maissa syötiin mandariineja tai klementiinejä.

Nautin jo etukäteen huomisesta lauantaiaamusta, jolloin ei ole kiire minnekään. Saa vain nukkua pitkään ja humpsia yöpaidassa... Voi, mitä onnea!

Loman tuntu

Kun viime viikko kului vielä monien asioiden hoidossa, tämä viikko alkoi täysin lomatunnelmissa. Jo tieto siitä, että rästiasiat on saanut hoidettua, toi iloisen mielen heti aamusta alkaen.

Nukuin niin kauan kuin nukutti ja sitten ryhdyin taistelemaan kaiken valtaavaa, ihanaa vihreyttä vastaan. Nypin rinteen ja ulkohuussin rappusista ruohoja ja varpuja pois sekä leikkelin pitkävartisilla saksilla rinteen heinät matalaksi. Keräsin postiretkellä harakankelloja, jotka viikonloppuna avautuivat mökkitien pientareelle.

Illalla yhdistettiin vesiputket pumppuun, mikä jäi kesken loppuviikolta. Yksi liitos jumitti, joten piti saada järeämmät putkipihdit paikalle, Niillä homma etenikin hyvin. Aina jännittää, pitääkö liitokset ja muutama vähän vuotikin, mutta kiristyksen jälkeen kaikki näytti hyvältä. Nyt järvivesi tulee hanoista eikä tarvitse enää kantaa ämpärillä pitkin rinnettä. Jokakesäinen homma - ensin alkukesästä liittää ja syksyllä irrottaa - mutta siinä välissä niin mukavaa lotrata!

Kaksi sysimustaa ja suurta korppia lensi riitelemään pihakuuseen. Kylläpä niistä lähti meteliä! Kävin tarkastamassa pikkukuusen, josta rikoin lauantaina räkättirastaan pesän ennen munimista. Onneksi ei yrittänyt uudelleen rakentaa samaan paikkaan pihan paraatipaikalle. Metsää riittää mökin takana, joten ei tarvitse ihmisten oleskelupaikalla poikiansa kasvattaa. (Vaikka luontoihminen henkeen ja vereen olenkin!)

Uin kaksi kertaa ja luin lehtiä ulkona. Aurinko paistoi lämpimästi. Koko päivän tuntui niin lomalta - ihanaa!!!

Perjantaiolo

Nautinnollista: Perjantai ja koko viikonloppu edessä!

Viikko kiihtyi loppuaan kohden. Nukuin yhden yön huonosti ja eilen illalla selvittelin työjuttua vielä kymmenen aikaan illalla. Yöllä heräsin kolmen maissa rämähdykseen: Yksi tauluista oli tippunut seinältä. Onneksi ei mennyt lasi rikki. 

Tänään tuntui sitten olo valmiilta viikonlopun viettoon. Koulun jälkeen kiirehdin ompelijalle maksamaan kummitytön tanssiaisleningin lyhennyksen ja sieltä äidille. Kotiin tulin kaupan kautta. Huomasin matkalla, että päätä särki, joten kotona nappasin heti särkylääkkeen. En halunnut ottaa sitä riskiä, että onkin migreeniä.

Nukuin kunnon päiväunet ja sitten tekaisin kahvin kanssa laskiaispullat. Toiseen laitoin mansikkahilloa ja toiseen lakkahilloa. Kun päänsärkykin oli hellittänyt, niin maistuivat aika mukavilta!

Äsken soitin ystävälle, joka on ollut sairaalassa operaatiossa. Hän olikin jo kotona ja tuntui voivan hyvin. Hienoa, että leikkaus oli voiton puolella ja jokainen päivä tästä eteenpäin on jo toipumista.

Nyt vain oleilen ja nautin perjantaitunnelmasta ampumahiihtoa seuraten. Ihanaa vain olla tekemättä mitään!  No, ehkä vähän sukkaa kudon kuitenkin :=)

Taivaan tuuliin

Illansuussa ajattelin käydä ostamassa postimerkkejä. Muistin yhtäkkiä, että puolen kuun maissa postimaksut muuttuvat, joten vähän säästää, jos ostaa ennen sitä postimerkkejä varastoon. Varsinkin kesällä on mukava kirjoitella ihan oikeita kortteja ja kirjeitä, ja toki niitä lähettelen ympäri vuoden. Postimerkillä varustettu vanhanaikaninen tervehdys päihittää mielestäni monin kerroin sähköiset kaimansa.

Ostin ison kasan postimerkkejä ja kun kotiin pääsin, huomasin kymmenen merkin rimpsun kadonneeksi koristani. Ihan varmasti olin ne sinne laittanut, mutta minne lie pudonneet. Omituista!

Puin ulkovaatteet uudelleen päälleni ja lähdin kävelemään "jälkiäni" takaisin kauppaan. Talomme nurkalla näin jo kaukaa kadun vesilätäkössä vaalean nauhan: Siellähän kadonneet merkkini lilluivat vedessä! Tuuli oli ne napannut avonaisesta koristani.

Nyt kuivattelen postimerkkejäni. Kyllä ne vielä käyttökelpoisia ovat, vaikkakin vähän kuprulla. 

Hyödyllistä, helppoa ja mukavaa

Alkuviikosta minulta kysyttiin, ottaako taloyhtiömme jätefirman ilmaiseksi tarjoamat metallin ja lasinkeräysastiat. No, totta kai! Pitkään olen toivonut, että meilläkin jätteiden lajittelu siirtyisi uudelle tasolle, sillä nyt on ollut mahdollista vain paperin, pahvin ja biojätteen erottelu sekajätteestä.

Minulle annettiin tehtäväksi katsella, milloin uudet jäteastiat ilmestyvät pihapiiriin. Toimitus oli nopeaa, sillä  eilen huomasin niiden saapuneen. Soittelin huoltofirmaan ja pojat tulivatkin pian ne laittamaan paikoilleen. Sinne astiat saatiin kauniisti muiden kanssa samaan riviin.

Tänään vein metallinkeräysastiaan yhden purnukan. Siis olinkin ensimmäinen, joka sinne mitään laittoi. Huomenna pitää pudottaa lasiastiaankin jotain.   :>)

Todella mukavaa, että lasin ja metallin voi nyt viedä muiden roskien kanssa helposti oman taloyhtiön keräysastiaan eikä tarvitse enää raahata minnekään kauemmaksi. Luulisi sekajätteen määränkin hiukan vähenevän. Luonto kiittää!

Iso ilo

Niin tavallinen - niin suuri riemu!

Sain tänään kahvipaketin ystävältä. Ällistyin - en kahvista vaan paketista! Se oli niin kaunis: valkoinen ja muutenkin "disainiltansa" minun makuuni. En malttanut laittaa edes kaappiin, vaan siellä se keittiön työpöydällä on nytkin koristeena.

Tätä kahvia en ole koskaan aiemmin tavannutkaan. Sisältö on varmaan yhtä kamalan makuista kuin kahvit yleensäkin, mutta paketti sai aikaan suuren ilon. Oikein ihmettelin, miten yksi arkinen asia voi tuntua niin kivalta.

Olen nyt juonut kahvia kaksi ja puoli vuotta. Edelleen se on pahaa, mutta maidon kanssa siedettävää. Hassua, mutta rakastan kahvihetkiäni iltapäivällä. Vieläkin uutta, erilaista, mukavaa... Juon kahvia vain iltapäivällä, mutta erityisinä vapaapäivinä saataan juoda myös aamulla, varsinkin jos on seuraa. Silti en ole jäänyt millään lailla koukkuun. Ihan sama, juonko vai en, mitään riippuvuuden tuntemuksia ei tule.

Mutta tämä kahvipaketti... Voi, miten kaunis!

Pientä vipinää

Ihana tuoksu kotona! Otin juuri bataattilaatikot uunista ja maistelin vähän -hyvää! Bataatti on niin mukavan makuinen, että tein ensimmäistä kertaa näitä laatikkoja joulupöytään.

Hauskaa vipinää on pitänyt koko päivän. Olen toimitellut asioita, autokin on pesty ja äidillä käyty. Vaikka on ollut vähän kiire, niin sekin on tuntunut jouluiselta. 

Iltapäivällä olimme kuoron kanssa viemässä joulutervehdystä ryhmäkotiin ja vuodeosastoille. Kolmessa paikassa lauloimme osana seurakunnan hartautta ja tuntui niin mukavalta katsella kauniiksi koristeltuja auloja ja oleskelutiloja. Kyllä kunnioitan hoitajia, jotka kiireen keskellä jaksavat luoda joulutunnelmaa ja tehdä vanhusten sekä sairaiden olon mahdollisimman kotoisaksi.

Illalla pyyhkäisin pölyt ja imuroin, lakanatkin vaihdoin sekä pesin kaksi koneellista pyykkiä. Nyt onkin rauhallisempia päiviä luvassa - ainakin toivon niin ;=) vaikka jouluvalmistelut jatkuvatkin huomenna rosollin ja perunalaatikoiden teolla.

Varaa aika!

Enää ei kävellä sisään virastoihin hoitamaan asioita oman aikataulun mukaan. Lähes kaikkiin pitää varata aika: poliisin lupapalveluihin, verotoimistoon, pankkiin, työkkäriin... Onneksi kaupassa saa käydä silloin, kun haluaa!

Vuoden alussa menee passini vanhaksi, samoin henkilökorttini. Koska poliisin lupapalveluihin ei noin vain pääse asioita toimittamaan, päätin varata ajan nyt, kun työ ei rajoita ajankäyttöäni. Kotikaupungissani ei asiointi onnistunut, sillä jono oli lähes kuukauden mittainen, mutta naapurikaupunkiin sain pari päivää sitten varattua ajan tälle päivälle.

Passin olisi voinut uusia myös netissä, jos olisi ollut sähköinen kuva. Minulla se oli paperisena, joten piti lompsia paikalle. Varasin vielä kuuliaisesti kaksi aikaa, kun ohjeissa näin käskettiin.

Homma hoitui nopeasti. Ei tainnut mennä kuin kymmenisen minuuttia. Parin viikon päästä asiakirjat ovat taas kunnossa vähäksi aikaa, vaikka viiden vuoden maksimiaika on minusta kyllä rahastusta. Ikävä on 10 vuoden passia!

Samalla retkellä kävin syömässä kiinalaisessa. Nam, olipa hyvää pitkästä aikaa. Paluumatkalla vein kynttilän ystäväni puolesta hänen sukunsa haudalle ja illalla sytyttelin kynttilät isäni haudalle, vaikka huomenna siellä uudestaan ajattelin vielä käydä. Pimentyvässä illassa kynttilämeri on niin kaunis.

Ikkunan ääressä

Äidin ulkoiluttamisen jälkeen jatkoin ikkunanpesu-urakkaani. Tänään oli vuorossa keittiön ikkuna ja sen kimpussa kuluikin pari tuntia. Vaihdoin samalla uudet verhot. Ikkuna on inhottava pestä, kun edessä on pitkä työpöytä. Täällä yläilmoissa emännän jatkeen päältä kurkottelu tuntuu jopa vähän vaaralliseltakin. Otin jatkovarren käyttöön pesimeen, joten työ sujui turvallisesti.

Kylläpä olikin mukava illalla ihanan auringonlaskun aikaan ihailla puhdasta ikkunaa! Taivas värjäytyi punasiniseksi, joten istuin pitkään maisemaa katselemassa ja samalla kudoin sukkaa. Kutominen on huumetta aivoille, sanovat viisaammat, ja ainakin minulle se tehoaa hyvin. Välillä ei malttaisi kudinta kädestään pois laskea! Loman aikana on valmistunut kahdet pitkävartiset  villasukat, sellaiset kurttujutut, joita on kiva pitää vaikka kapealahkeisten farkkujen kanssa.

Huomenna on viimeinen lomapäivä. Mieli on lepääntynyt ja virkeä, joten loma on tehnyt tehtävänsä.

Ikkunasta

Tänään oli puuhakas lomapäivä, jonka tuloksena parvekelasit ja osa ikkunoista kirkastuivat. Maisemiakin on mukavampi katsella. Huomenna jatketaan ikkunanpesua...

Ilta kotona

Iltapäivällä puhallettiin mökin vesijohdot paineilmalla tyhjiksi ja tuotiin pumppu talveksi autotalliin. Samalla nostettiin laituri ylös.

Tuntuupa mukavalta, kun mökki alkaa olla kunnossa talvea varten. Sisällä on vielä lämmöt ja verannalla muutama ulkokaluste, mutta muuten on kaikki syyshommat tehty.

On ollut tosi rentouttavaa viettää iltaa kotona. Pyykkikonetta pyöritin, luin postin, seurasin uutiset televisiosta ja välillä vain istuin rauhassa katsoen ikkunasta kaukaisuuteen. Kävelemässäkin kävin pienen lenkin kirpeässä syysilmassa. Ihan tavallista puuhastelua kotosalla, mutta jotenkin niin mukavaa kaiken mökkeilyn ja matkustelun jälkeen, vaikka nekin ovat olleet huippuihanaa aikaa.

Odotan innolla ensi viikonloppua täällä kaupungissa. Edellisen taisin viettää kotona huhtikuun lopulla!

Tänään kotona

Ihanaa olla kotona!

Viime viikkoina on tullut kuljettua pitkin ja poikin Suomenmaata, muutettua majaa mökiltä kaupunkiin ja hoidettua kaikenlaisia juoksevia asioita. Tänään nautin ilolla koti-illasta.

Ihanaa olla uusissa maisemissa, mutta kotiin palaaminenkin on juhlaa - varsinkin kun saa vain olla. Töiden jälkeen keitin kahvia ja join sen rauhassa nautiskellen hyvän pullan kera. Laitoin pesukoneen päälle, soitin puhelun, luin lehdet ja tein pieniä arkisia juttuja. Tuntuu todella mukavalta. Ei tarvitse lähteä mihinkään, vaan koko ilta on vain itselle. Mahtavaa!

Muutenkin tämä viikko tuntuu väljältä, eikä iltamenojakaan ole kuin keskiviikkona. Nautin... Tulee mieleen vanha sanonta: "Oma koti kullan kallis!"

Kesä alkoi uudelleen

                 

Ihan tuntuu siltä, että kesä on palannut! Ihana, lämmin ja aurinkoinen päivä takana. Tyyntäkin oli aina välillä. 

Päivä kului kaupungissa. Nuoret saivat olla rauhassa mökillä, kun minä hoitelin kaiken maailman asioita. Olimme äidin kanssa ulkoilemassa ja samalla, kun hän istuskeli penkillä pihassa, minä kiskoin taloyhtiön suuresta ruusupenkistä karhunputket ja muut ylimääräiset pois. Kävimme myös kurkkaamassa takapihan suureen kaivantoon. Piharemontti on alkanut ja koneet pörräävät. On siinä äidillä ihmettelemistä.

Vein maton pesulaan, jaoin urkuviikon mainoksia, lakaisin oman paikkani autohallista puhtaaksi ja siistin kotia kesän ravaamisten jäljiltä. Hoidin kauppa-asioita niin äidille kuin itsellenikin ja olin tyytyväinen, kun sain paljon tehdyksi. Erityisen iloinen olin kummipojan sekä hänen perheensä tapaamisesta.

Myöhemmin iltapäivällä nuorison lähdettyä palasin mökille. Nautin auringosta lehtiä lukien ja uiden. Ystäväkin piipahti katsomassa. Myöhemmin illalla tartuin imuriin ja tein pikasiivouksen ;>) vaikka nuoret olivat muuten jättäneet mökin siistiin kuntoon.

Kaunis auringonlasku värjäsi taivaanrannan. Mukavaa, kun saa nauttia kesäisistä säistä - vihdoin!

Pieniä askareita

Lauantaina rauhallisen aamun, hyvän aamupalan ja perinpohjaisen suunnittelun ;=) jälkeen ryhdyimme hommaan, jota olin kaavaillut jo viime kesäksi, mutta jäipä tekemättä: Kaadoimme lipputangon ja hankasin sen juuriharjalla puhtaaksi. Yläosa, jossa viiri kesät liehuu, oli aivan putipuhdas, mutta alaosaan oli ajan kuluessa tarttunut jotain harmaata. Levää, pienen pientä jäkälää vai silkkaa likaa? Kylläpä tanko näytti hienolta kuuraamisen jälkeen. Nyt voi juhannusliputtaa iloisin mielin!

Samalla tiivistettiin silikonilla huussin käsienpesuveden säiliö ja varasäiliö. Ostin keväällä uuden ja sekin vuoti. No, nyt on kaksi, joilla pärjää seuraavat 10 vuotta.

Tuuli oli melkoinen koko päivän. Istuttelin pihaan kukkia ja sen ajan lämpöisessä auringonpaisteessa tarkeni hyvin paitahihasillaan. Myöhemmin taivas meni pilveen. Ilma tuntui tuulessa niin viileältä, että piti vetäytyä sisätiloihin. Kiva oli myöhemmin sateen tihkussa saunoa, kun tuuli ujelsi nurkissa.

Vähän niin kuin kesän ja lämmön odotuksen aikaa edelleen eläisimme!

Kahvilla

Vuosi sitten en olisi uskonut, että vaihdan teen kahviin. Niin vain sattui käymään viime maaliskuussa. Luin artikkelin kahvin hyvistä terveydellisistä vaikutuksista ja päätin kokeilla. Artikkelin mukaan kolme kuppia päivässä on ideaali annos ja nopeatempoisena ihmisenä päätin juoda sen kerralla. Enhän nyt montaa kertaa päivässä viitsi ruveta kannua ja suodatinta pesemään!

                         

Ensin hurja kofeiiniannos sai levottoman ja tärisevän olon aikaiseksi sydämentykytyksineen. Vähitellen se hellitti.

                         

Nyt on kohta vuosi kahvinjuontia takana. Kahvin juon maidon kanssa eikä se vieläkään hyvältä maistu - tuskinpa koskaan tulee maistumaankaan. 

                         

Minua viehättää iltapäivän kahvihetki, sillä se on ihan uusi asia elämässäni. Teetä join ennen milloin sattui, mutta koskaan en sitä erityisemmin kaivannut. Kahvin kera voi myöskin syödä leivonnaisen tai muun herkun ja sehän vasta hauskaa onkin! 

Jos kahvia en saa päivän aikana, se ei haittaa. Mitenkään riippuvaiseksi siitä en ole tullut. Aamulla en sitä pysty juomaan ja illalla juotuna se vie yöunet. Siispä iltapäivä on hyvä hetki. 

Ihan mukava, uusi harrastus elämässäni! ;>)