Koirahoitajana

 

Olin viisitoista vuotta sisareni perheen koiran Nellan varahoitaja. Paljon on muistoja sekarotuisesta, jo edesmenneestä koiraneidistä, jonka kanssa vietettiin ikimuistoisia hetkiä. Nella on haudattu mökille.

Nyt on suvun nuorisosta tyttäret kasvaneet aikuisiksi ja heillä on omat, nuoret koirat. Kummityttöni Anna on Riikassa kesälomamatkalla, joten sain hänen Luca-colliensa hoitoon mökille ensimmäistä kertaa muutamaksi päiväksi. Lucalla on nyt mahtava karva, ja koko koira näyttää sen vuoksi muhkeammalta kuin todellisuudessa onkaan.

Luca on sielultaan luonnosta nautiskelija. Se on pennusta lähtien istunut pää kallellaan ulkona, kuunnellut linnun laulua ja katsellut perhosia. Tänään se viihtyi ainakin tunnin ulkona laineen liplatusta ja luonnon hiljaisuutta kuunnellen. Metsästysviettiä sillä ei ole lainkaan.

Eilen illalla myöhään käytiin vielä iltapissillä ja pihassa loikki iso rupisammakko. Luca ihmetteli sitä pitkään ja kävi vielä aamullakin tutkimassa, löytyisikö otus samasta paikasta. Tiedä häntä, mitä yllätyksiä vielä yhdessä löydetään!

Suvun uusi nelijalkainen

 

Kummityttöni on ottanut koiran. Perheen vanha sekarotuinen kuoli vuosi sitten ja kyllä Nellaa surtiin. Kummityttöni asuu jo omillaan, tekee graduaan ja valmistuu luokanopettajaksi keväällä. Hän oli sitä mieltä, että nyt tai ei koskaan! Kun opiskeluja ei ole oikeastaan muuta jäljellä kuin gradun teko, on aikaa olla pennun kanssa ja opettaa sitä tavoille.

Tricolor collien pentu oli tietenkin pienenä aivan syötävän hurmaava veijari. Nyt se on jo puolivuotias nuori herra. Siitä on paljon iloa, mutta tietenkin myös vaivaa. Nyt kuulemma taistellaan rappusten pelon kanssa, mutta muuten sujuu hyvin. Luca on hiljainen, ystävällinen, ei hauku ja ohittaa lenkillä toiset koirat uteliaan kauniisti rähjäämättä. Sitä on myös helppo pitää vapaana. Omapäinen uros se on, mutta eiköhän ikä tee tehtävänsä. Siitä tulee varmaan oikein kiva koira, kunhan kasvaa ja saa koulutusta joka päivä lisää. Nyt jo pentuaika kertoo paljon tulevasta.