Näytetään tekstit, joissa on tunniste marjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste marjat. Näytä kaikki tekstit

lauantai 10. lokakuuta 2026

Satoa riitti

 


Marjoja ja sieniä on riittänyt yllin kyllin tänä kesänä ja syksynä. Puolukkaa oli mukava kerätä, kun siivoaminen roskista on paljon helpompaa kuin esim. mustikalla. Kyllähän sitä kerää, mutta se putsaus on kaikista tylsintä.

Piirakoita niin puolukasta kuin mustikastakin on tullut tehtyä aika monta. Kun omenoitakin on riittänyt sisareni puusta, niin olen puolukan joukkoon yleensä aina laittanut myös omenan lohkoja. Vispipuuro piti tehdä heti tuoreista marjoista ja puolukkasurvosta maksalaatikon kera nautittavaksi.

Kiitos Pappilan mummon blogin hyvästä ja helposta reseptistä, jossa pohja tehdään jogurtista (tai piimästä), jauhoista, sokerista, öljystä ja soodasta vain sekoittamalla. Nyt olen jo pitkään korvannut piimän jogurtilla, kun inhoan piimän hajua enkä sitä juo, mutta leivonnaisiin se sopii ihan hyvin. Mausteita voi laittaa oman mielen mukaan ja päälle puolukkaa, mustikkaa, raparperiä tai omenaa. Minä yleensä laitan kardemummaa ja pelkkään omenapiirakkaan lisäksi kanelia. Välillä olen kumonnut päälle rahkaa tai kermaviiliä ja sekoittanut siihen yhden munan joukkoon. Vaniljasokeria mukaan. Ihan pelkät marjatkin riittävät.

Kiva, kun luonnon antimia voi syödä monessa muodossa! 😋

tiistai 28. heinäkuuta 2026

Nyt niitä riittää

 


Luonto antaa antimiaan - meillä ihan mökin ympäriltä löytyy niin kantarellit kuin mustikatkin.


Keräsin viitisen litraa mustikoita viime viikolla ennen sateita ja vielä voisi noukkia, jos luonto kuivuu. Kantarelleistakin otin vain osan ja jätin loput kasvamaan. Melkein runsauden pula! Mustikoita oli noukkurilla hieman jopa hankala kerätä, kun oksassa oli niin tiheässä marjoja, että meinasivat liiskaantua.

Kyllä nyt kelpaa nauttia mustikoista ja sienistä talvellakin!

torstai 19. syyskuuta 2024

Suon tuoksua aistimassa

 


Yhtenä päivänä kävelimme polkua suon reunamalla. Lapin suot ovat niin kauniita ja tuoksu erityisesti.


Tämän suon keskellä oli vesilampare, joten piti hiukan tarkemmin katsoa, mihin astuu. Kengät eivät kuitenkaan kastuneet, kun keräsin puolukoita suon reunalta. Ja mitä sitten löytyikään!


Yhdessä kohdassa oli karpaloita siellä täällä. Keräsimme muutaman kourallisen ja söimme suon antimet. Nam, miten hyviä olivat!

maanantai 2. syyskuuta 2024

Puolukat purkkiin

 


Viikolla huomasin, että mökkirinteen puolukat ovat hyvin kypsiä ja ne pitää nopsasti noukkia, ennen kuin karisevat. Ryhdyin tuumasta toimeen ja luulin marjoja tulevan pari poimurillista. Eikä mitä! Saalis oli melkein 11 litraa. 😀 Olin enemmän kuin tyytyväinen.

Puolukan poiminta on hauskaa ja nopeaa mustikoihin verrattuna. Tämä määrä riittää varsin hyvin talveksi. Eikä sitä tiedä, vaikka innostuisin myöhemmin poimimaan lisää...

torstai 29. elokuuta 2024

Ja vieläkin mustikoita riittää

 


Mustikoita on vieläkin tarjolla vaikka kuinka paljon. Olen ottanut tavaksi mökillä kerätä aamupuuron sekaan pihalta desin mustikoita. Jos on sadepäivä tulossa, olen poiminut marjat jo illalla. Pehmeitä tai pahentuneita on jokunen joukossa, mutta käsin kerätessä ne voi jättää pois. Mustikat ovat vieläkin oikein hyviä, kun ei ole ollut suuria sateita vesittämässä aromeita. 

Jostain kumman syystä mustikat tuoreena pelkältään syötynä eivät minun vatsalleni oikein sovi, mutta leivonnaisena, rahkana tai puuron kanssa kyllä. Nyt olen jo monta viikkoa syönyt kaurapuuroa joka arkiaamu tuoreiden mustikoiden kera, nams, viikonloppuisin sitten jotain muuta.

Lähipäivinä taidan kerätä jo vähän puolukkaakin pakkaseen, vaikka loput taitavat jäävät syyskuun loppupuolelle kerättäväksi Lapin matkan vuoksi. 

Mahtava marja- ja omenakesä ollut!

torstai 8. elokuuta 2024

Elokuun satoa

 


Oikein kunnon satokausi menossa! Pakkohan sieniäkin on poimia, kun kantarelleja ja mustia torvisieniä pukkaa mökin nurkalla, vaikka itse en voi kovin paljoa niistä nauttia vatsanpurujen vuoksi. Onneksi on kuitenkin niitä, jotka voivat.


Kahtena päivänä poimin mökin rinteestä mustikoita ämpärillisen verran. Aamupuuron kanssa on kiva syödä monenlaisia marjoja. Vielä jäi piirakkamarjoja odottamaan noukkijaa. Ehkä viikonlopuksi teen.


Aamukävelyllä huomasin, että puinnitkin ovat täällä alkaneet. Ohrapellolla oli puimuri jo hommaansa tehnyt edellisenä päivänä ja työt jatkuivat.


Luonto on muistanut lintujakin. Pihlajat notkuvat runsaiden marjojen painosta, ja pienimmissäkin puiden aluissa näkyy marjoja. Joskus marjat ovat pudonneet lähes heti kypsyttyään, mutta nyt ovat tiukasti kiinni. Tilhet kiittävät!

Puolukkakin jo punertaa lupaavasti. Niitä seuraavaksi koriin!

torstai 25. elokuuta 2022

Mökkipäivä

 


Elokuun illat ovat mahtavia mökillä. Taas kuvailin eilen kaunista auringonlaskua. Aamulla kuitenkin herättiin pilviseen maisemaan, joka vähitellen muuttui aurinkoiseksi aamu-uinnin jälkeen. Kaunista säätä luvassa moneksi päiväksi.


Kaksi koivua on kaadettu mökkitontilta, joten "puutöitä" on tiedossa pitkäksi aikaa. Varsinkin toinen oli mahtavan iso. Onneksi puut ovat sellaisessa paikassa, ettei tarvitse pitää kiirettä. 

Kävin kävelemässä aamupalan jälkeen ja palatessa moottorisaha olikin jo vauhdissa. Kannoin metsurille juotavaa, ja kun klapeja alkoi syntyä, niitäkin kuivumaan pinoon. Kyllä tuore puu on painavaa! Moneksi päiväksi työtä riittää ennen kuin puut ovat klapeina, mutta kiirettä ei ole. Vähän kerrassaan... Huomenna onkin tästä puuhasta välipäivä.


Keräsin myös piirakkamarjat pihapiiristä. Mustikkaa riittää vielä ja puolukkakin alkaa pikku hiljaa punertua. Sen keräämiseen ei vielä meillä päin kannat lähteä, kun ovat kuitenkin osaksi raakoja.

Iltapäivällä lopetettiin puuhastelut, syötiin ulkona ja ihasteltiin kaunista päivää. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lempeä tuuli puhalsi. Kesäinen päivä!

maanantai 11. lokakuuta 2021

Vilkasta



Viikonloppu on ollut puuhakas. Perjantaina kävin tuulettumassa työntäyteisen viikon päätteeksi puolukkametsässä. Mukaan lähti taas mukava määrä marjoja ja virkistynyt mieli.


Suppilovahveroitakin näin vaikka kuinka paljon, mutta tällä kertaa kävelin vain kylmän viileästi ohitse. 


Lauantai kului puolukoiden kera puuhastellessa. Ensin putsasin ne, sitten pakastin ja lopuksi jalostin. Tein vispipuuroa ja piirakan. Ruokana syötiin kaalikääryleitä tuoreen puolukkasurvoksen kera. 


Sunnuntaina ajelimme Jyväskylään Taulumäen kirkkoon. Serkkuni siunattiin uuteen työtehtävään Kylväjän lähetysjohtajana, ja oli ilo olla juhlajumalanpalveluksessa läsnä. Lämminhenkinen messu ja mukavat kirkkokahvit!


Paluumatkalla ihastelimme vanhaa, kaunista kivisiltaa. Eipä enää tehdä näin hienoja ja kestäviä!


Poikkesimme vielä ennen kotiinpaluuta syömässä aasialaista ruokaa. Tarjolla oli sushia sekä kiinalaista. Mukava oli syödä ulkona pitkästä aikaa sekä nauttia hyvistä mauista. 

sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Luonnossa



Lauantaina oli kaunis päivä ja lähdimme mökille. Keräsin ensimmäistä kertaa puolukoita tänä syksynä, ja niitä olikin runsaasti. Taidan käydä vielä toisenkin kerran poimimassa. Lisäksi saatiin suppilovahveroita melkein korillinen - taas.


Iltapäivällä joimme myöhästyneet syntymäpäiväkahvit oikein kakun kera, ja päivän teemaan sopien täytekakussa oli mukana puolukkaa. Maistuipa makoisalta!


Tänään kävelimme rantapolkua kauniissa ja aurinkoisessa syyssäässä. Tuuli oli voimakas, mutta se ei juurikaan lämpimänä päivänä häirinnyt. 


Kävelimme taidemuseolle saakka, ja kävimme puistossa tutustumassa upouuteen veistokseen. Ranskalainen kuvanveistäjä Bernar Venet paljasti alkuviikosta kuuluisat teräksestä valmistetut kaarensa, jotka ovat matemaattisen tarkasti linjattu. Kuusi metriä korkea veistos on osa sarjasta Vertical Ares ja muut osat löytyvät julkisilta paikoilta ympäri maailmaa. Banksykin vielä veti väkeä, sillä museon parkkipaikka oli täynnä autoja. 


Kävelyretki oli hauskan syksyinen. Loppumatkasta tien lehmuksen olivat pudottaneet lehtiänsä, joten kuljimme keltaista mattoa pitkin kotiin. Kaunista!

lauantai 31. heinäkuuta 2021

Puhtaat sormet

 


Inhoan mustikan poimintaa! Sormet sotkeentuvat ikisinisiksi ja marjojen putsaus on hidasta, kun roskat takertuvat kosteiden mustikoiden pintaan. Käsin keräystä ei hermoni kestä laisinkaan, koneen kanssa juuri ja juuri. 

Mutta, mutta... Kun mustikkamaa on muutaman metrin päässä omasta mökistä piharinteessä, niin onhan ne marjat kerättävä. Viimeisenä poutapäivänä ennen sateita ryhdistäydyin, laitoin saappaat jalkaani ja kokeilin kertakäyttökäsineitä. Sitten koneen kanssa inhoamaani puuhaan ”iloisin” mielin, heh, heh!

Vau! Käsineet olivat hyvä juttu. Tuskin huomasin niitä ja marjat olivat nopsasti kerätty. Minun ei tarvinnut niitä edes putsata, sillä siitä hommasta minut armahdettiin. Otin avun kiitollisena vastaan. 

Taikinakulhollinen mustikkaa saatiin pakkaseen, ja sormet säilyivät putipuhtaina. Olin niin iloinen käsinekeksinnöstäni, että puolet ikävästä inhotuksesta karisi taivaan tuuliin. Miten en ole aiemmin hoksannut?Taidan kerätä jonain päivänä vielä loputkin marjat. 😊

torstai 22. heinäkuuta 2021

Hillasuolla



Eilen aamulla heräsimme jo ennen kuutta. Koska sää oli viileä, päätimme lähteä nuuhkimaan suon tuoksuja. Varmuuden vuoksi otettiin ämpärit mukaan. Suo oli lähellä, joten pyöräilimme sinne, jätimme pyörät tien laitaan ja ennen klo 7 olimme jo hilloja poimimassa.


Lähisuolla oli varmasti liikkunut paljon poimijoita, mutta meillekin riitti hillaa. Kolmisen tuntia keräilimme ja nautimme erityisesti siitä, että mäkäräisiä tai paarmoja ei ollut laisinkaan. Muutama hyttynen kierteli, mutta hyttysmyrkky auttoi hyvin. Varsin mukava hillaretki!


Kotona käytiin suihkussa ja sitten riennettiinkin jo päivän ensimmäiseen konserttiin. Sen jälkeen keitettiin hillo ja saatiin neljä purkkia itse kerättyä lakkahilloa. Talvella sitä on ilo herkutella ja muistella Kuhmon kesää. 

torstai 22. elokuuta 2019

Pölkkytaidetta


Askartelimme oppilaiden kanssa rautalangasta, pihlajanmarjoista ja kivistä syyskoristeita.


Keräilin kouluun mökin pihlajista marjat manaillen, miksi olen leikannut kaikki alaoksat pois! Onneksi en pudonnut tikkailta.


Askartelut on tehty ja marjoja jäi vielä jäljelle.


Laittelin ne haapapölkkyjen päälle ilahduttamaan meitä ja ehkä lintujakin.


Katsotaan, mitä marjoille tapahtuu.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Suolla


Aamupäivästä olimme Salakamarissa kuuntelemassa Aulis Sallisen tuotannosta ja Kuhmon kirkossa Bach-konsertissa. Sitten kävimme syömässä srk-talon keittoa ja jälkiruoaksi täytekakkua, jonka jälkeen pyörät käännettiin kohti majapaikkaa. Vaihdettiin vaatteet ja lähdettiin suolle katselemaan, löytyisikö aineksia lakkahilloon.


Ja löytyihän niitä! Lakat olivat hyvin epätasaisesti kypsyneitä: jotkut aivan kypsiä, jotkut raakoja suppuja ja kolmannet siltä väliltä. Iltapäivän vaeltelimme lähisuolla, johon olimme tulleet pyöräillen ja olimme tyytyväisiä saaliiseen. Samalla saimme nuuhkia suon hyvää tuoksua sekä viettää aikaa vähemmän toivottujen ystävien - itikoiden - seurassa. Niitä pyöri ympärillä ihan kiitettävästi. 


Osan lakoista levittelimme sisällä kypsymään uunipellille ja osa odottaa vielä jääkaapissa putsaamista. Useamman litran saimme ja huomenna keitetään hilloksi. Hauskaa...

perjantai 10. elokuuta 2018

Puutarhan herkkuja


Kolmen mukavan työpäivän jälkeen saa aloittaa viikonlopun vieton herkkuja syöden. Mustat viinimarjat ja karviaiset ovat makeita kuin karamellit. Aurinkoinen ja kuiva kesä on antanut parhaat aromit marjoille. Varsinkin mustaherukat maistuvat mielettömän ihanilta. Ahmisin niitä vaikka kuinka!

Koulun pihassa kotiin lähtiessä auton ulkolämpömittari näytti +34! Kova tuulikaan ei puhaltanut viilentävästi, joten ensimmäinen puuha kotiin tullessa oli pulahtaa uimaan. Vasta sen jälkeen alkoi herkuttelu. 

Nautitaan kesäisistä vapaapäivistä, jos ne kohdalle osuvat!

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Mustikoita


On sitä aikoihin eletty, kun ensimmäisen kypsän mustikan saa laittaa suuhunsa juhannuksena! Mökin rinteessä sinertää. Ei niitä vielä voi kerätä, mutta tarkasti katsomalla saa silloin, tällöin jokusen suuhunsa.

Uutisissa kerrottiin, että mansikoita kannattaa säilöä jo tästä viikosta lähtien. Satokausi ei ehkä ole pitkä. Voi olla, että en säilö, sillä pakkasessa on vielä paljon viime vuotista mansikkaa. Sen sijaan tuoreita marjoja syödään niin paljon kuin mahaan mahtuu. Se on parasta säilömistä!


tiistai 25. heinäkuuta 2017

Ihmettelyä

               

5-vuotiaan kanssa kävimme tänään torilla. Ostimme mansikoita, herneitä, siikliä sekä maalaistalon Tuijan ihania korvapuusteja ja sämpylöitä. Ne ovat niin hyviä, että näitä lajeja leivonnaisia en ole tehnyt koko kesänä itse.

Mansikoilla herkuteltiin pitkin päivää ja ihmeteltiin niiden valtavaa kokoa. Makeita ja niin suuria!

                             

Sadepäivän huvina on ollut Uuno-peli. Minä hävisin aluksi, mutta illan kuluessa olen hionut taktiikkaani ja nyt on jo voittoja plakkarissa. Aikuisten Uunot olivat myös kova sana. 

Oletteko muuten koskaan nähneet haiautoa karmivine hampaineen?