Borta bra, hemma bäst

Joulunaika mökillä oli oikein rentouttava ja ihana, mutta mukava oli tulla taas kotiin.

Koko joulukuun ilahduttanut valkoinen amaryllis oli vielä hengissä muutaman kukan voimin. Katkoin kukat maljakkoon, sillä varsi oli venähtänyt poissaollessa siihen malliin, että koko kasvi olisi kohta mennyt nurin.

Teimme ruoaksi lämmittävää ja chilillä vahvasti maustettua keittoa. Veimme aamupäivällä kynttilöitä haudoille ja sen retken päätteeksi jäi pieni palelu itämään. Kuuma keitto lämmitti kummasti.

Osaan kodin ikkunoista näkyy hauskasti paloaseman torniin laittettu joulukuusi. Se oli aina ennen joka joulu tässä paikassa, mutta usean viime vuoden aikana sitä ei näkynyt. Täksi jouluksi palomiehet olivat sen taas raahanneet ylös torniin, ja sieltä kuusi on säteillyt joulumieltä koko kuukauden. Kiitos paloaseman väelle vaivannäöstä!

Ulkoilusäät

Joulunviettoon mökille Etelä-Pohjanmaalle tullessa järvi oli ruskehtavassa jäässä, sää harmaa ja lämpötila plussan puolella. Lunta oli kuitenkin maa valkeanaan, joten tuntui mukavalta asettua vastaanottamaan joulua talvisissa maisemissa.

Uutta puhdasta pakkaslunta satoi jouluyönä ja koko joulupäivän. Oli hauskaa tehdä pihan lumitöitä, kun lumi oli kevyttä. Ulkona kävelyllä oli onneksi piikkikengät jalassa, joten ei tarvinnut pelätä lumen alla ollutta jäätä. Polvea koko syksyn poteneena en todellakaan halunnut kupsahtaa kumoon!

Tapaninpäivän jälkeen oli kaksi aurinkoista pakkaspäivää. Pakkanen kiristyi joulupyhinä ja perjantaina pakkasta oli jo -15, lauantaina -21. Oli oikein vanhanajan joulusäät! Aurinko paistoi todella matalalla, mutta tuntui virkistävältä nähdä muutaman tunnin kirkkaampi päivänvalo.

Ainut toiveeni mökkiviikolle oli, että voisin joka päivä käydä kävelylenkillä, mitä en ole koko syksynä polven hitaasti paranevan luumustelman vuoksi voinut tehdä. Kävely parin kuukauden ajan rajoittui vain lyhyisiin työ- ja kauppamatkoihin. 

Jouluviikon aikana uskaltauduin päivä päivältä pidemmille kävelylenkeille ja se tuntui tietenkin aivan ihanalta. Varmuuden vuoksi pidin ulkoa palattuani kylmää polvessa. Toissapäivänä kävelimme jo lähes kaksi tuntia, mutta se oli ehkä vähän liikaa. Eilen kävellessä polvessa tuntui hieman kipua, joten lyhensin lenkin vajaaseen tuntiin ja tänään olen pitänyt lepopäivää. Olen liikkunut ulkona pariin otteeseen vain pieniä matkoja.

Puhdas lumi, pakkanen ja ulkoilu, musiikki sekä maukas jouluruoka ovat tehneet mökkiviikosta rentouttavan ja leppoisan. Onneksi loma jatkuu vielä kotiinpaluunkin jälkeen loppiaiseen saakka.

Tapaninpäivänä

Nosta, orhi jalkaa, rekiretki alkaa,

helkkää tiu´ut pienet, iloiset.

Tähti kirkas hohtaa, sinne matka johtaa,

mistä loistaa valot lämpöiset.

Elää saa niin riemullisen hetken,

se, ken tekee reippaan rekiretken.

Orhi, parhaas koita! Soita, tiuku, soita

hilpeät ja hauskat sävelet!

R. Helismaa

Joulupäivänä

Oi, sä ilon tuoja, joulu herttainen,

rauhan, riemun tuoja, talven kukkanen!

Polvillas sä meitä hypittelet vaan,

kutsut enkeleitä joukkoon laulamaan.

Enkel´ääniin liittää lapset äänens´ saa,

kaikki hyvät kiittää Herraa Jumalaa.

Z. Topelius

Jouluaattona

Tervehtii jo meitä joulu armahin,

tuli kylmän teitä, armas kuitenkin.

Hänpä hymyellen tupahan jo saa,

lapset hyppiellen häntä seurajaa.

Kynttilät ne hohtaa tähtösinä niin,

sepä mielen johtaa Beetlehemihin.

Z. Topelius

Lämmintä joulumieltä!

Ratsulla kotiin

Tänään koin jotain ennennäkemätöntä: Ekaluokan tyttö lähti koulusta ratsain! Olipa suloista, kun koulureppu selässä keikkuen tyttö kiipesi ponin selkään ja lähti ylpeänä, hymyssä suin ratsastamaan kotia kohti. Aikamoinen saattojoukko seurasi vierestä ja moni hevostyttö olisi varmaan toivonut samaa kulkuneuvoa.

Joulun alla tontutkin joskus turvautuvat hevoskyytiin!

Laulun sanoin: Ihahaa, ihahaa, hepo hirnahtaa, ihanaa, ihanaa onhan ratsastaa...

Joululoma!

Nyt on joululoma, loma, loma, loma

hupaisaa on mulla!

Jopa saisi soma, soma, soma, soma

joulu-ukko tulla...

A. Sarlin

Piparitaidetta

Yläkoululaiset olivat taas väsänneet piparkakkutaloja edellisten vuosien malliin. Meidän pikkuoppilaat oli kutsuttu katsomaan ja äänestämään omasta mielestään parasta työtä. Valinnan vaikeus oli ilmeinen, sillä niin hienoja ja huolella tehtyjä työt olivat.

Oppilaat olivat aloittaneet jo loka-marraskuun vaihteessa projektinsa. Myös iltoja oli halutessaan saanut käyttää, ja kuulinkin, että monet olivat tähän mahdollisuuteen tarttuneet. Taidokkaita koristeluja, huolella mietittyjä yksityiskohtia, hauskoja oivalluksia ja upeaa arkkitehtuuria oli ihailtavana. Taideteoksiahan nämä olivat ja jokainen omanlaisensa, uniikki työ.

Kiitos hauskasta näyttelystä!

Myyjäisissä

Tänä viikonloppuna on myyjäisten kulta-aikaa. Lauantaina kävimme syömässä vohveleita lähetyksen myyjäisissä ja tänään riisipuuroa sekä rusinasoppaa Spr:n hyväksi.

Kiitos kaikille niille, jotka jaksavat tehdä ja laittaa parastaan joulun ja hyvän asian vuoksi! Väki vanhenee ja ainakin täällä maalla näytteilleasettajia on vuosi vuodelta vähemmän. Ostajien joukkokin on valitettavasti pienentynyt.

Ne, jotka paikalle löysivät, olivat hyvällä ja iloisella tuulella. Puheensorina täytti salin ja tungostakin oli monen pöydän ympärillä. Löysin etsimiäni karjalanpiirakoita ja mukaan tarttui monta pussia. Niillä sitten joulunpyhinä herkutellaan, nam!

Muutaman euron ruusut

Lauantaina itsenäisyyspäivän jälkeen oli ruokakaupassa reilun kaupan ruusut laittettu 50% alennukseen. Nappasin kimpun mukaani ja ajattelin, että kyllä ne yhden illan iloksi kelpaavat.

Mitä vielä! Ruusut aukesivat kauniin suuriksi, kestivät hyvin viikonlopun ja ovat aivan tuoreen oloisia pöydällä vieläkin. Taisi tulla pidempi ilo kuin arvasinkaan. Kerran näinkin päin!

Se päivä

Joulukorttien kirjoitus on joillekin ihmisille välttämätön paha ja riesa, mutta minulle suuri ilo. Haluan lähettää vanhanaikaisesti oikeita kortteja. Sähköiset joulutervehdykset eivät missään muodossa ole minun juttuni.  Samalla voi halutessaan tukea erilaisia hyväntekeväisyysjärjestöjä.

Joululaulut soivat, kynttilän liekki lepattaa ja postimerkkejä liimailen. Onneksi postilakko päättyi! Muuten tämä suuri nautintoni olisi jäänyt tekemättä. Sitä jo vähän ehdin surra, onneksi turhaan.

Suomalaisen musiikin päivä

Toissapäivänä kuuntelimme Sibeliusta ja taas tänään... Suomalaisen musiikin päivänä soivat muutkin säveltäjät, mutta Sibelius on tietenkin kunniavieraana - onhan hänen syntymäpäivänsä.

Tällä kertaa Karelia-sarja kuuluu taustalla. Se on yksi minun suosikeistani, johan äiti tutustutti minut jo pienenä tyttönä. Karelia-sarja oli myös se ihka ensimmäinen levy, joka meille lapsuudenkotiin hankittiin yhdessä levysoittimen kanssa. Tätä kappaletta olen paljon kuunnellut sekä kuunteluttanut ja niin teen edelleen.

Sinivalkoinen

Itsenäisyys - kiitollisuutta

Pienet ekaluokkalaiset lukivat koulun itsenäisyysjuhlassa ajatuksiaan itsenäisestä Suomesta. Puheessa korostui turvallisuus - niin meille kantaväestölle kuin niillekin, jotka tänne ovat saapuneet turvaan sodilta tai luonnonkatastrofeilta. Kiitos heille, jotka ovat turvanneet meidän nykypäivämme ja tulevaisuutemme omassa rakkaassa kotimaassa!

Itsenäisyyspäivää kelpaa juhlistaa jo aatosta alkaen vaikka pienellä kahvihetkellä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Adventin juhlaa

Adventin aloitus on aina niin mukavaa. Ei tätä hämärää syksyä muuten jaksaisikaan, jos joulun aika ei olisi valollaan meitä virkistämässä juuri pimeimpään vuodenaikaan.

Ensimmäisen adventin kunniaksi tein suolaisia torttuja persimonilla, tuorejuustolla ja sinihomejuustolla täytettyinä. Makoisia olivat pitkälle iltapäivään jatkuneen kuoron lauleskelujen jälkeen kotiutuessamme. Tästä on hyvä jatkaa adventtiaikaa ja ilolla odottaa joulua.

Vihdoin aurinkoa

Monen päivän vesisateen  ja harmauden sijasta sai tänään herätä auringonpaisteeseen. Eilen oli satanut lunta, joten viiden asteen pakkanen sai maiseman loistamaan kauniin valkoisena.

Lähdin aamupalan jälkeen kuvaamaan hohtavan talvista luontoa veden äärelle. Kaikkialla oli hiljaista, minkä rikkoi vain pieni aaltojen loiske siellä, missä järvi ei vielä ollut jäässä.

Samalla vein haudoille adventtikynttilät. Pois ajaessa mieli oli virkeä ihanasta auringonvalosta ja kauniista, valkeasta maisemasta. 

Voi, kun tämä näky säilyisi, mutta pahalta näyttää ennusteiden mukaan. Ensi viikolla on luvassa taas useita lämpöasteita. Ei taida vielä talvi tulla luontoon, vaikka huomenna virallisesti ensimmäinen talvikuukausi alkaakin.

Iloinen

"Olen iloinen kuin pieni pupunen!" sanoi suvun pikkumies joitain vuosia sitten. Minä voisin lainata myös tätä sanontaa.

Maanantaina oli ensimmäinen päivä kahteen kuukauteen, kun ei tarvinnut ottaa polvikipuun särkylääkettä. Voi, miten tuntui hienolta! Jäytävä ja välillä terävästi kirvelevä luumustelmasta johtunut kipu alkoi hellittää viikonloppuna, ja töihin lähtiessä en enää ottanut lääkettä. Ihmeekseni huomasin pitkin päivää polven olevan ihan siedettävä. Kunnossa se ei vieläkään ole, mutta tönkkö kankeus ja pieni, ajoittainen jomotus on ihan tervetullutta kahden kuukauden kivun jälkeen.

Jokohan uskallan ajatella, että pahin kipuvaihe olisi vihdoin ohitse?

Semmarihuumaa

Eilen sunnuntaina oli Tampere-talo täynnä Semmarimusaa. Kuoro vietti 30-vuotisjuhlaansa tututulla tavalla: konsertti täynnä omia lauluja, lavakarismaa, jekkuja ja kujeita. Tietenkin yleisö tykkäs!

Olen kiertänyt Seminaarin mieslaulajien konserteissa parikymmentä vuotta. Alussa minäkin huumaannuin, välillä väsyin, mutta nyt oli taas oikein hyvä konsertti. Mikä parasta: Äänentoisto toimi, ja sanoistakin sai hyvin selvää. Näin ei aina ole ollut.

Myytävänä oli myös uusi levy Rakastan sua. Se tarttui mukaan. 

Ehkä eniten Semmareissa matkan varrella on väsyttänyt samalla kaavalla tehdyt kappaleet, joissa soolon alta kuuluu "dum-dum-rytmikone". Olisikin kiva välillä nauttia pelkästä stemmalaulusta ilman komppaamista. Toisaalta äänissä laulaminen ja hyvien stemmojen sovittaminen on paljon työläämpää kuin pelkkä rumpujen ja basson imitoiminen.  ;>)

Toisaalta pidän kovasti useista heidän kappaleistaan: nokkelat sanoitukset, hauskoja ideoita myös musiikillisesti, siististi laulettua, kaiken kaikkiaan erilaista kuorosaundia. 

Hyvän kokonaisuuden Semmarit olivat taas saaneet aikaiseksi. Iltapäivä oli viihdyttävä - hyvän mielen musaa - ja kotiin sai lähteä virkistyneenä hymy huulilla. 

Eipä sitä olisi muinoin uskonut, että Jyväskylän Seminaarinmäeltä lähtenyt poppoo kerää vuonna 2019 Suomen eturivin konserttisalit täpötäyteen yleisöä - taas kerran!

Varhennettua englantia

Työssä on opetussuunnitelman hiontaa sekä koulutusta harva se päivä. Tästä viikosta tuli tosi kiireinen, joten päätin osallistua vain yhteen koulutukseen, vaikka useampi mielenkiintoinen olisi ollut tarjolla. Miten ne kaikki osuvatkin samalle viikolle?

Tänään jatkoimme tutustumista varhennettuun englantiin. Meillä oli jo entuudestaan tuttu, loistava kouluttaja, joka ohjasi meitä toiminnalliseen englannin opetukseen leikkien ja laulaen. Kivaa oli työpäivän päätteeksi, ja eväslaukku pursuaa ideoita ensi vuoden enkunopetukseen. Rauhallisin mielin voi syksyllä aloittaa ihan uuden aineen, sillä hyvin opettajat ovat ainakin meidän kunnassa koulutusta saaneet tähän asiaan. 

Itse en pystynyt osallistumaan leikkeihin, sillä polvessa oleva sääriluun luumustelma on edelleen "sairaan" kipeä. Itse polven nivelrikon kiputila on jo parantunut, mutta kivulias luumustelma vaivaa senkin edestä. Kun luunpäät kolahtivat yhteen, toipuminen on hidasta. Ortopedi ennusti kahden kuukauden kiputilaa, mutta olen kuullut joidenkin poteneen sitä jopa puoli vuotta. No, toivottavasti ortopedi on oikeassa. Monet urheilijat ovat saaneet kärsiä samasta, kivuliaasta vaivasta.

Jaksan työpäivän rasitukset kipulääkkeen voimin, mutta illat kuluvatkin sitten etupäässä lepäillessä. Olen kuitenkin kiitollinen, että pystyn työskentelemään, sillä monet ovat joutuneet jäämään tämän hankalan vaivan kanssa pitkille sairauslomille. Ehkä jouluna jo olo on helpompi... 

Töissä taas

Viikon sairausloma on ohitse ja olen taas töissä ahertamassa. Lähdin aamulla jo seitsemän jälkeen kouluun ja tulin kotiin illan jo pimentyessä. Oli 100 asiaa hoidettavana, kuten aina poissaolon jälkeen.

Iloitsen, että polvi kesti joten kuten ja lääkkeetkin auttoivat. Autossa oli varmuuden vuoksi kyynärsauva, jos sattuisi katastrofi iskemään. Onneksi sitä ei tarvittu, mutta apujalka saa jatkossakin olla mukana.

Nyt jatkan kotona vielä hetken "paperitöiden" parissa. Sitten loppuvat työt tältä päivältä.

Viimeinen voltti

Valkoinen ensilumen maisema on saanut väistyä vesisateen ja lämpöasteiden tieltä. Nyt on harmaata ja loskaa joka paikassa.

Mielikin on ollut harmauden puolella kipupillereiden keskellä. Siihen hyvää lääkettä on ollut kuunnella äänikirjana telinevoimistelija Jari Mönkkösen tarina. Viimeinen voltti -kirjan on kirjoittanut urheilutoimittaja Mika Saukkonen ja kirja on kyllä lukemisen arvoinen. Itse teksti ja kertomistyyli on aika yksitoikkoinen, mutta sanoma sitäkin tärkeämpi: Elämä voi muuttua aivan yhtäkkiä.

Kilpavoimistelija ja palomies joutuu selviytymistaisteluun ja sopeutumaan neliraajahalvaantuneen elämään. Kirja on avoin tilitys kaikista niistä tilanteista ja tunnoista, joita uusi elämänkamppailu toi tullessaan koko perheelle. Todellisuus on tietysti ollut vieläkin karumpi. Kirjassa ääneen pääsevät Mönkkösen lisäksi hänen vaimonsa, valmentajansa, ystävänsä ja monet muut henkilöt, jotka kuntoutukseen tavalla tai toisella liittyvät.

Jotenkin todella vaikeaa oli kuulla niistä vastoinkäymisistä, joita Mönkkönen joutui kokemaan kuntoutumisensa aikana hoitohenkilökunnan ja kaupungin virkakoneiston ymmärtämättömyyden vuoksi. Ammattihenkilöstön välinpitämättömyys, leipääntyminen, kiire ja välinpitämättömyys oli karua luettavaa. Tuntui ihmeelliseltä, että päähenkilö kuitenkin sanoi saaneensä yleensä asiallista kohtelua. Minä en ehkä olisi pystynyt olemaan noin positiivinen.

Vammaisten ja vanhusten hoito sekä heidän asioihinsa liittyvä päätöksenteko pitää olla kaikella tavalla asianmukaista. Hienoa, että Jari Mönkkönen raskaan elämäntilanteensa keskellä on halunnut kertoa tarinansa ja samalla tuoda esille vammaisten asiaa. Toivottavasti päättäjät ja hoitotyön keskellä puurtavat lukevat tämän teoksen ja tekevät kaikkensa, jotta vammaisten kohtelu olisi aina ja joka paikassa mahdollisimman hyvää ja oikeudenmukaista.

Omat murheet tuntuvat todella pieniltä tämän tositarinan rinnalla.

Harmillista

Tämä viikko on kulunut sairauslomalla. Polvi on tosi kipeä ja tutkimuksissa on ravattu. Röntgenkuva oli ensin tulkittu normaaliksi ja siitä jo ehdin iloita, mutta ortopedi selitti kuvasta näkyvän aivan selvät nivelrikon muutokset. Alkavan nivelrikon kiputila... Ei ollut mikään kiva uutinen, vaikka lääkäri lohduttikin kulumia löytyvän ennemmin tai myöhemmin meiltä kaikilta. Huomenna on vielä magneettikuvaus ja perjantaina keskustellaan taas ortopedin kanssa.

Sain hyvät jumppaohjeet, joita olen tehnyt kaksi kertaa päivässä. Osa liikkeistä sujuu helposti, muutamat vähän irvistellen.

Pöydällä ilahduttavat kauniit kukat. Nyt on aikaa ihailla niitä ja pakkasmaisemaa ikkunan takana, levätä - ja korjata kokeita!

Pakkasaamuna

 

Viikonlopun herkkuja

Pyhäinpäivän viikonloppuna söimme lauantaina maa-artisokkakeittoa bataatilla pehmennettynä. Sekaan lorautettiin mausteita sekä valkoviiniä. Kyllä maistui hyvältä. Maa-artisokka sisältää paljon inuliiniä, joten diabeetikoille se on oiva keitto, jos vain vatsa muuten sen kestää.

Sunnuntaina paistoimme muikkuja runsaasti sitruunalla ja tillillä maustettuna. Minä tein perunamuusin sekä salaatin, jossa oli seassa kapriksia. Muusi ei tällä kerralla ollut mitään laihisversiota, vaan sisälsi lorauksen kermaa ja ison nokareen voita.

Välillä voi reilusti herkutella!

Pyhäinpäivä vai halloween?

Koulumaailmassa pikkuoppilaiden kanssa työskennellessä törmään aina tähän aikaan Atlantin takaa rantautuneeseen juhlaan halloween. Monet lapset eivät tiedä mitään pyhäinpäivästä, mutta kummitusten ja haamujen juhla on heille tuttua tutumpi. Miksi? No, tietenkin kaupallisuuden vuoksi. Eri liikeet huomasivat heti uuden markkinaraon loka- marraskuun vaihteessa. Halloween-roina täyttää kaikki kaupat ja marketit leipomuksia myöten.

Minulle tämä viikonloppu on ollut ja tulee aina olemaan pyhäinpäivä. Aiemmin lokakuussa saatamme oppilaiden kanssa piirrellä lepakoita, mutta viimeiset päivät ennen pyhäinpäivää vietämme vain vainajien muistopäivän teemalla: syvällisiä, hyviä keskusteluja, rauhallista musiikkia ja meitä ennen lähteneiden suvun jäsenten muistelua.

Olen iloinen, että pyhäinpäivän teema nousi esille niin uutisissa kuin lehdistössäkin sen sijaan, että kaikki olisi vain pursunnut kurpitsoita, pääkalloja ja haamuja. Ei kai jää epäselväksi, mitä minä otsikosta ajattelen.

Pyhäinpäivä lähestyy

Kävin lähisuvun haudoilla joitain päiviä sitten. Lehmukset ja vaahterat olivat pudottaneet lehtensä käytäville ja hautakanervien päälle. Oli aika kaunista!

Lähistöllä oli haravat, joilla sai haudat siistittyä pyhäinpäiväksi. Seurakunta haravoi - tai puhaltaa inhoamillani lehtipuhaltimilla - myös lehtiä pois, mutta tuskin nyppivät kanervista lehti lehdeltä. Syysmyrskyn jälkeen olikin paljon siistittävää.

Mielessä soi kiitollisena virsi 146:

"Rauhan saivat pyhät Herran, 

jotka kerran taistelivat päällä maan. 

Kun me heitä muistelemme, 

kaipailemme sinne taivaan kunniaan. "

Harmaata

Viikonloppu alkoi harmaana...

...ja yhä surkeammalta maisema näytti viikonvaihteen edetessä.

Ulkona oli räntäsade, sisällä lämmintä ja mukavaa.

Minulle tehtiin ihanaa ruokaa sunnuntaina: paistettua lohta, jossa oli paljon sitruunaa ja tilliä, porkkanoita ja hyvää salaattia. Polven kanssa kamppaillessa pitää paikkansa sanonta: "Hyvä ruoka, parempi mieli!"

Niin, polvi ei ole kunnossa. Ortopediaikaa odottelen ja hermot kiristyvät. Terveydenhoidon aikataulut  julkisella puolella vähän ihmetyttävät. Sairauslomaa tarjotaan herkästi, mutta tutkimuksiin pääsy on kiven takana. Työterveydessä on tehty, mitä voivat. Periaatteesta en nyt jatka yksityisen kautta, joka olisi nopeampi tie. Veromarkat olen tunnollisesti maksanut vuosikymmenten ajalta, joten nyt haluan niille vastinetta. Lisäksi on todella mielenkiintoista nähdä, millä aikataululla asiat edistyvät. Työssä askellan hitaasti, mutta epävarmasti!  ;>)