Joulun alla meillä on tapana kutsua vieraita ja pitää lipeakalakutsut. Tänään tätä herkkua syötiin ja olipa hyvää! Kari oli tehnyt maukkaan valkokastikkeen ja kypsensi uunissa kalat. Yli neljä kiloa kalaa hävisi nautiskelijoiden suihin. Minä vastasin salaatista ja jälkiruokakahvien leivonnaisista.
Oli mukava syödä pitkään ja nautiskellen, kun töissä arkisin tulee väkisinkin hotkittua. Kun pitää huolen, että 16 7-vuotiasta saa vatsaansa jotain jokseenkin säädyllisin ruokailutavoin, jostain pitää tinkiä ja se on oma ruokarauha. Sen vuoksi nautin suuresti, kun voi kiireettä aterioida ilman velvollisuutta tarkkailla muiden ruokailua.
Sain tuliaisiksi kukkia ja itsetehtyjä Euran pikkuleipiä. Valkoinen orkidea on niin kaunis ja punainen neilikkakimppu havuineen niin jouluinen.
Nyt sulatellaan vatsaa!
4 kommenttia:
Sorry, mut lipeäkala on mulle ehdoton EI. Haju on jo niin kamala, että... onneksi Jussi on samaa mieltä. Olemme siis ehdottomia vastustajia. Mutta tätini polttaa itse koivutuhkat ja tekee lipeäkalaa koko suvulle. Mutta makuasioista ei käy kiisteleminen, kaikki saavat nauttia sitä, mikä on heidän mielestään hyvää. Vaikka mä olen vieläkin hieman katkera siitä, että mut yritettiin kansakoulun ekalla saada syömään tillilihaa ja perunaa, joka oli laitettu valmiiksi lautaselle (=kylmää) .... en syönyt. Sorry!
Aika monilla on jäänyt kammona tuo tilliliha kouluajoilta. Sitä ei enää ruokalistoilta löydy.
Lipeäkalaa en ole syönyt oikeastaan koskaan -haju on niin kamala, etten ole sirä kestänyt ja makukin, mutta perheelle laitoin sitä takavuosina joka joulu.
Euran pikkuleipiä sain sielläpäin työmatkoilla ollessani usein.
Nuo Euran pikkuleivät ovat mielestäni todella hyviä. Nämä lahjaksi saamani eivät ainakaan ole liian makeita.
Lähetä kommentti