Pääosassa harppu

 

Tänään oli Salakamarissa mielenkiintoinen luento päivän konserteista. Sieltä pyöräilin lempeässä kesäaamun tuulessa kirkkoon, jossa oli vuorossa päivän ensimmäinen konsertti nimeltä Aamun allegrot. Hienoin teos oli mielestäni Ravelin johdanto ja allegro op. 46 harpulle, huilulle, klarinetille ja jousikvartetille.

Sävellys oli aikoinaan kustannus- ja soitinrakennusyhtiön tilausteos mainostaakseen rakentamaansa uutta pedaaliharppumallia. Ihan huippumukava sävellys, jossa harppu saa olla pääosassa. Israelilainen harpisti Sivan Magen, joka on Radion sinfoniaorkesterissakin soittanut ja tällä hetkellä Berliinissä harpunsoiton professorina, toimi solistina. Hieno teos, jossa harpun mukanaolo teki soolo-osuuksien lisäksi syvyyttä koko soinnille. Ihan kuin estradilla olisi ollut suurempikin orkesteri! Pidin kovasti konsertista ja aplodien sekä muiden suosionosoitusten määrästä päätellen muutkin.

Konsertit jatkuivat Tuupalan puukoululla, sivumennen sanoen mahtavassa koulurakennuksessa, jossa nuoret solistit esiintyivät oppilaskonsertissa. Viimeisenä soittanut tamperelainen Ilme-kvartetti esitti Rautavaaran jousikvarteton "Quartettino". Taitava kvartetti ja sävellyskin oli mielenkiintoinen, vaikka en niin uuden musiikin ystävä olekaan.

Sitten tukka hulmuten pyörällä takaisin kotiin syömään, sillä iltapäivä oli jo pitkällä...

Kirja äärimmäisestä yksinäisyydestä

 

Kuhmon kirjastosta lainasin Delia Owensin esikoisromaanin Suon villi laulu. Minun piti käydä katsomassa siitä tehty elokuva, mutta onneksi en ehtinyt. On paljon mukavampi lukea kirja ensin ja vasta sitten nähdä elokuva. Muuten elokuva liikaa rajaa mielikuvitusta.

Kirjailija on opiskellut eläintieteitä ja kirjoittanut ennen tätä romaaniaan elämänkerrallisia teoksia tutkijanelämästään. Eläin- ja luontotietous kyllä näkyi hienosti hänen esikoisromaanissaan.

Kirja on nuoren, yksinäisen tytön kasvukertomus, mutta samalla rikosdekkari. Se on runollinen, vangitseva, hätkähdyttävä, liikuttava ja samalla myös rakkauskertomus. Hieno lukuelämys, jota lämpimästi suosittelen. Moni on ehkä nähnyt elokuvan, joka minulla on vielä edessä...

Musiikillisia nautintoja

 

Konserttipäivät Kuhmossa alkavat yleensä aamulla klo 10 Salakamarissa, jossa on taiteilija- tai teosesittelyjä. Olemme käyneet siellä kuuntelemassa taiteellisia johtajia Pensolaa & Tikkasta kesän ohjelmasta ja sen tekemisestä, säveltäjä Sebastian Fagerlundia ja kitaristi Ismo Eskelistä, säveltäjä-luennoitsija Osmo Tapani Räihälää, harmonikansoittaja Janne Valkeajokea sekä tanssija Auri Aholaa. Varsinkin tämä viimeinen sessio teki minuun suuren vaikutuksen: inarinsaamelainen, vankan balettitaustan ja työsaran Kansallisbaletissa tehnyt monipuolinen taiteilija, joka nyt asustelee Inarissa ja tekee tanssityötään yhä enenevässä määrin modernin tanssin parissa. Oli huikeaa kuunnella hänen suorasukaisia ja painokkaita mielipiteitään.

Aamun jälkeen Salakamari palvelee Lapin Gourmetkokkien ravintolana, nam. 😋

Salakamarista on yleensä siirrytty suoraan Kuhmon kirkkoon, jossa olemme kokeneet mukavia hetkiä varsinkin vanhan musiikin parissa. Viimeeksi kuunneltiin Kvartettojen aamunavausta, jonka säveltäjäniminä olivat Telemann, joka on tehnyt noin 3000 teosta, ja Mendelssohn.

Sunnuntaina olimme hurjan hauskassa lastenkonsertissa, vaikka ei meillä mukana ollut yhtään iältään lapseksi soveltuvaa, mutta lapsenmielisiä kuitenkin. Nokkahuilukvartetti Bravade soitti Tero ja Erno Shown, hulvattoman hauskan esityksen, jota isännöivät heviveljekset. "Genreraja-aidat kaatuivat rytisemällä, kun klassisen musiikin hitit ja kevyen musiikin klassikot yhdistyivät." Ja kaikki nokkahuiluilla soittaen! 

Koskaan en ollut aiemmin nähnyt, saatikka kuullut isoa subkonstrabassoa. Bravade soittaa renesanssimusiikkia, mutta yhtä lailla myös modernia musiikkia ja erityisesti heille sävellettyjä kantaesityksiä. He ovat tehneet myös suuren määrän koululaiskonsertteja, jota erityisesti arvostan.

Tänään pidettiin välipäivää, eikä oltu yhdessäkään konsertissa. Syötiin aasialainen lounas ja luettiin kirjoja. Minä sain loppuun Suon villin laulun, suosittelen!

Karjalan valistajien muistolle pyhitetty kirkko

 

Sunnuntaina poikkesimme matkalla Lentiiraan Kuhmon ortodoksiseen kirkkoon, joka on pyhitetty Karjalan valistajien muistolle. Kirkko on pieni ja vaatimattoman näköinen ulkoasultaan, mutta sisään astuessa luterilaiseen koruttomuuteen tottunut hämmästyy aina: Kaunis kirkko ikonostaaseineen ja monine ikoneineen.

Kirkossa ei sillä kertaa ollut muita vieraita, joten katselimme rauhassa kaunista kirkkosalia. Kirkko on vihitty liturgiseen käyttöön vuonna 1968 ja uudelleen täydellisen muutostyön jälkeen kirkoksi vuonna 1990.

Olimme hiukan hämmästyneitä, että emme aiempina vuosina ole tulleet poikenneeksi tänne. Kaunista ortodoksista kirkkotaidetta oli nähtävillä, kuten kaikissa ortodoksikirkoissa.

Konserttien lomassa

Kirjastosta osui käteeni aivokirurgi Juha Hernesniemen muistelmat vuodelta 2022. Kirja on lähes 500-sivuinen ja erittäin mielenkiintoinen. Olen aina ollut kiinnostunut lääketieteestä, joten tämä kirja oli oiva valinta konserttien lomassa luettavaksi.

Juha Hernesniemi kertoo kirjassaan lapsuudestaan, opiskeluajastaan Sveitsissä, työajoistaan Suomessa ja maailmalla sekä lukuisista potilaskohtaamisista, niistä onnellisesti päättyvistä, mutta myös rehellisesti hyvin traagisista leikkauksista ihmiskohtaloineen. Kirjasta välittyy syvästi neurokirurgiasta kiinnostunut, hämmästyttävän taitava huippukirurgi sekä potilaistaan välittävä lääkäri.

Juha Hernesniemi kuoli vuonna 2023 75-vuotiaana. Hänellä olisi varmasti ollut vielä runsaasti annettavaa rikkaasta tietotaidostaan neurologisten aivoleikkausten saralta. "Tästä Kiinan kaudestakin tulee tietenkin joskus loppu. Kaudesta ja minusta. Pääskyset tulevat aina, joka kevät. Eivät samat, mutta tulevat." 

Kamarimusiikki kutsuu

 

Kesän yksi kohokohdista, Kuhmon Kamarimusiikki, on edessä. Tulimme Kuhmoon perjantaina, eilinen levättiin, käytiin kaupassa sekä kirjastossa, ja tänään on ensimmäinen konsertti Lentiiran kirkossa iltapäivällä. Samalla salaa toivomme, että Lentiiran kyläyhdistys tarjoaisi konserttiväelle puffetista kahvia ja ihania leivonnaisia. Toivossa on hyvä elää! Jos tulee pettymys herkkujen suhteen, majapaikassa on rönttösiä jääkaapissa odottamassa.

Kiitos taas koko musiikkirupeaman kestävästä majoituksesta ihanalle isäntäpariskunnalle! Vietimme heidän kanssaan mukavan hetken herkullisen ruoan äärellä Pappilan pidoissa Keuruulla. Kotoisaa oli tulla Kuhmoon tuttuun asuntoon. 

Täällä sitä viihdytään niin musiikin kuin kaiken muunkin mukavan keskellä!

Hauska Potturi

Pari Vesaa ja Masa -firma keksi aikoinaan Potturin uusien perunoiden helppoon pesuun. Tämä yksinkertainen pesuri on meillä ollut kovassa käytössä monet kesät. Rakastan tätä vempelettä! Tänään taas laitoin multaiset lähiperunat Potturiin ja puhdasta tuli.

Yhtään en harjannut perunoita, Potturilla vain porskuttelin vedessä. Sitten vesi porisemaan ja siiklistä voin kanssa nauttimaan. Ah, oli ihanaa ja kesän makua täynnä.

Kiitos Potturi ja paikallinen perunatila Laukkaset!

Krasseja

 

En ole laisinkaan hortonomi, mutta eläkkeelle päästyäni sain krassin siemeniä työtoverilta, ja pitihän ne keväällä esikasvattaa. Nyt on jo viime kesän krasseista kasvatettu omat taimet, jotka ovat aloittaneet kukintansa.

Krassin siemenet itävät todella hitaasti. Kun monen viikon odotuksen jälkeen ei keväällä mitään näkynyt purkeissa, ostin 50 sentin pussin kaupan siemeniä ja kylvin samoihin purkkeihin. Miten sitten kävikään: Jokaiseen purkkiin nousi uudet ja yllätys, yllätys, myös aiemmin kylvämäni taimet. Nyt on sitten krasseja paljon ja tuttavillekin jaettu.

Lehtiä on vähän liikaa, mutta sieltä seasta lukuisat kukat puskevat näkyviin. En juurikaan välitä krasseista, kun ne ovat hieman "rehuja" täällä tuulisella rannalla. Ajattelinkin vaihtaa lajia ja suunnitelmissa on ensi keväänä kylvää esikasvatukseen samettiruusuja - äidin muistolle. Hän aikoinaan aina kasvatti itse mökille samettiruusut. Jospa minäkin!

Tuulee...

 

Sunnuntaina kävi kova tuuli. Mökillä katkesi tien varrelta kuusi, naps, poikki vain. Toinen automme oli tulossa mäkeä alas, mutta eipä päässyt pihaan, ennen kuin kuusi oli raivattu pois. Onneksi on "metsuri" sahoineen omasta takaa!

Minä oli pöllinpyörittäjänä ja sopivasti oli pientä alamäkeä, joten ei edes kottikärryjä tarvittu. Nyt pääsee taas autolla mökkipihaan. 

Ps. Kirvestäkin hiukan heiluteltiin... 😊

Runon ja suven päivä

 

Keskellä lämmintä kesää,

kun linnut jo karttavat pesää,

tartuin vatkaimeen ja vispilään,

unohdin ulkopuuhat ja suvisään.

Mansikkakakun laitoin

ja kukkaset maljakkoon taitoin.

        (JP 7.7.24)

Vierailu Blåssa

Vanhassa Kuoreveden pappilassa, nykyisessä taidekeskus Särkilahti Blåssa, on kesäisin näyttelyitä, työpajoja ja omistajan ateljee. Poikkesin katsomassa entisen kesätyöpaikkani muodonmuutosta ja olihan se melkoinen. Leirikeskus oli muuttunut rauhalliseksi taidetilaksi pihalla laiduntavine lampaineen.

Isossa salissa oli Riitta Kolosalmen näyttely Kolot: vedoksia, kankaita, painolaattoja ja keramiikkaa.

Hirsiseinäiseen saliin Riitan kankaat ja työt sopivat oikein hyvin.

Riitta on monitaituri: musiikinopettaja sekä kuoronjohtaja, taiteilija ja kotitalousopettaja. Siinäpä on yhdelle naiselle siunaantunut monenlaisia lahjoja!

Pienessä salissa oli Yhtä tyhjän kanssa Pasi Pehkosen maalauksia ja Heikki Iso-Aholan ääniteos.

Talosta löytyi myös emännän Tarja Jakunahon töitä ja hänen työhuoneensa.

Talossa on myös mahdollisuus majoittumiseen ja henkilökohtaiseen työtilaan.

Pienessä myymälässä saattoi tehdä pääosin kierrätysmateriaali- tai kirpputorityylisiä ostoksia.

Pääsymaksuun (5,-) sisältyi kupponen kahvia tai teetä, joka nautittiin sinisen pappilarakennuksen lasiverannalla. Näyttelyt ovat vaihtuvia, joten ensi viikolla on jo menossa Ella Torvisen akryylimaalaukset sekä huovutustyöt ja Hilkka Pirisen maaluksia. Näyttelyt ovat avoinna ke-su klo 13-19.

Paikat olivat muuttuneet sisäpuolelta -80-luvun alun leirikesistäni. Hirsiset seinät oli otettu esiin lastulevyjen alta, mutta pappilan ulkokuori hehkui vaalean sinisenä, kuten ennenkin.

Vesijuoksua

 

Alkukesällä torilta mukaan lähti vesijuoksua tehostavat "kengät" ja käsiin laitettavat "härpäkkeet". En käytä vyötä, sillä se tekee mielestäni juoksusta liian helppoa.

Kun ensimmäisen kerran astelin laiturilta näiden kanssa veteen, ajattelin kyllä käyvän hullusti: Jalkajutut kelluttavat sen verran, että meinasin keikahtaa uppeluksiin ja kun kädessäkin oli tavaraa, piti olla tarkkana. Nyt kun tietää vehkeitten oman tahdon, osaa varoa ja juoksu pelittää hyvin. Eteneminen on selvästi raskaampaa kuin ilman näitä tehostimia, joten polkea saa vettä ihan kunnolla. Ja sääthän ovat mitä parhaimmat vesijuoksua ajatellen. Joten ei muuta kuin vettä kauhomaan ja polkemaan!

Mattojen pesua

 

Kaksi isän 50 vuotta sitten tekemää penkkiä, vanha hetekanpuolikas, mäntysuopaa ja kesävesi pumpulla järvestä. Siinäpä meidän omatekoinen mattojenpesupaikka! Järveen on sen verran matkaa, että imeytyskentän päällä pestessä ei veteen pitäisi saasteita päästä ja työskentelykorkeuskaan ei selkää rasita.

Suvun nuoret olisivat jo kilvan kärränneet hetekanpuolikkaan aikaa sitten pellolle, mutta sain onneksi heidät vakuuttumaan sen tarpeellisuudesta. Nytkin tuli pestyä viisi mattoa suit sait sukkelaan. Kun aamulla aikaisin kävin kolmen kilometrin kävelylenkillä ja sen jälkeen vähän vesijuoksemassa, sainkin mattojen kuurauksen jälkeen laiskotella loppupäivän. 😊

Hauskaa puuhaa! Loppuviikosta jatkuu...

Juhannuksen jälkeisiä mietteitä

Kylläpä on ihanaa nauttia kesäisestä luonnosta, kukista ja kunnon kesäsäästä. Lämmintä riittää.

En muista, että olisin koskaan syönyt mustikoita pihamaalta juhannuksena, mutta nyt sekin on koettu. Mökkirinne sinertää ihan kunnolla ja olemme vasta kesäkuun lopulla, hassua!

Kuvasin rinteen mustikoita ja kurpitsan kukkia. Kokeilin ensin hieman valotuksen säätöjä. Myöhemmin koekuvia poistaessa huomasin, että järvellä seilasikin ihan oikea purjevene. Enpä tätä kuvaa laittanutkaan roskikseen, kun oli otoksessa hauska yllätys.

Kyllä nyt kelpaa säästä ja luonnosta nautiskella, jos on siihen mahdollisuus. Ainakin juhannukselta kesälomansa aloittaneita aurinko ja lämpö hellii oikein kunnolla. 😎 

Keskikesän juhla

 

Aurinkoista juhannuksen aikaa!

Monenlaisia kohtaamisia

Taidekaupungin Pop up -tilassa, aivan kaupungin keskustassa, on avoinna näyttely, joka on saanut nimekseen Kohtaamisia. Tätä näyttelyä ei ole kuratoitu, vaan paikalliset sekä vähän muuallakin taiteilevat ovat saaneet tuoda myyntinäyttelyyn teoksiaan.

Esillä on sekalainen kattaus erilaista taidetta: tauluja, keramiikkaa, käsitöitä, veistoksia... Koska tila on kohtalaisen suuri, työt mahtuvat hyvin esille.

Satuin paikalle hetkeen, jolloin näyttelyä katselemassa oli vain muutamia ihmisiä, joten aikaa oli keskustella näyttelyä valvovan henkilön kanssa. Vaihdettiin ajatuksia taiteesta ja kirjallisuudesta. Oli oikein mukava rupatteluhetki!

Näyttelyn jälkeen kiirehdin mökkipaikkakunnan torille. Siellä vastaani tupsahti serkku, jota en ole tavannut sitten äidin hautajaisten. Viestejä on välillä vaihdeltu, mutta nyt oli aikaa jutella lähetyskahvilassa maukkaan raparperipiirakan kera ja järven rannalla istuskellen pidemmän kaavan mukaan. Saatiinpa taas hävittäjien lentonäytöskin, kun laskeutuivat läheiselle kentälle. Lisäksi tapasin entisen kollegan, jonka kanssa vaihdettiin kuulumisia sekä vuodelta -85 ekaluokkalaiseni äidin. Poika on nyt jo yli nelikymppinen, ja hänelle lähetin äitinsä mukana kovasti terveisiä. Eipä olla kohdattu vuosikymmeniin.

Päivä sisälsi monenlaisia kohtaamisia. Kaupassa käydessä tapasin vielä "Mustikka-tätimme", joka on perinteisesti pitänyt meidät mustikoissa. Nyt päiviteltiin luonnon nopeutta, kun mustikat alkavat jo ennen juhannusta sinertymään. Tuttumme kertoi, että loma on vasta elokuussa, jolloin mustikka-aika taitaa olla jo ohitse. Aika näyttää, kohtaammeko näitä marjoja tänä kesänä ja kuinka paljon!