Neljä kuukautta

Vastahan oli vappu ja ripustin kissan verannan karahkaan roikkumaan...

Miten neljä kuukautta mökillä voi mennä näin nopeasti? Sitä tässä ihmettelen ja pieni haikeus täyttää mielen. Viimeistä viikonloppua vietellään. Sunnuntaina lasken isännän viirin ja hiivin kimpsuineni taas kaupunkiin. Kesä ja mökkielämä on ohitse!

Laskeskelin äsken, että tultuani mökille toukokuun 3. päivä olen ollut sen jälkeen vain kolme yötä kaupungissa koko kesän aikana. Lisäksi muutaman yön olen ollut rivitalossamme maalla ja tietenkin olemme yöpyneet kesälomamatkoilla muualla, mutta muuten olen ollut tosi tiiviisti täällä mökillä. Vaikka kaupungissa on ollut illalla joku tilaisuus tai kokous, olen aina halunnut yöksi tänne. Kesä on niin lyhyt ja illat sekä aamut usein todella kauniita. 

Tällä viikolla olen raahannut lähes joka päivä töihin mennessäni tavaroita kotiin. On se kumma, kun periaatteessa ruokaa ja vaatteita lukuunottamatta kaikki on täällä mökillä valmiina, niin silti kuskaan koko toukokuun kaikenlaista kamaa tänne - ja taas kesän loppuessa kotiin takaisin. Ja voi sitä vaatteiden määrää! Ei mitään järkeä...

Kotona on pölyistä. Siellä ei jostain syystä ole kukaan kesän aikana putsinut paikkoja ;=) No, saavatpa ihanat siivoojaystäväni maanantaina tehdä työtä, jossa käden jälki todella näkyy. Ihana tulla töiden jälkeen puhtaaseen, suursiivottuun kotiin! Kiitos jo etukäteen, Päivi ja Leena!

Tästä viikonlopusta vielä nautitaan laineiden liplatuksessa.

Haukkakesä

Mökkitien varrella olevalla peltoaukealla on koko loppukesän näkynyt haukkoja, ilmeisesti tuulihaukkoja. Lähes joka kerta tiellä kulkiessani niitä on näkynyt, joskus kaksikin kerrallaan. Pari viikkoa sitten seurasin pitkään yhden puuhia: Ensin kaarteli, sitten lekutteli paikoillaan korkealla, pudottautui alemmaksi lekuttelemaan ja vielä kerran alemmaksi. Sitten nousi taas ylös. Yhtään syöksyä saaliin kimppuun en sillä kertaa nähnyt.

Mökin ympäristöönkin ilmeistyi heinäkuun puolivälissä haukka. Kuulin sen ääntelyä monet kerrat ja pari kertaa näin lennossa sekä istumassa puun oksalla. Harmi, että olen niin huono haukkoja tunnistamaan, etten tiedä lajia. Sen tiedän, että tämä ei ollut tuulihaukka.

Itä-Suomen retkellä näimme suuren vaalean haukan tien varressa ja yhtä suuren mutta tummemman näin pari kertaa työmatkalla täällä kotiseudulla. Isot haukat ovat komeita ilmestyksiä!

En ole aiempina kesinä tehnyt näin paljon haukkahavaintoja kuin tänä kesänä. Myyriä on paljon, joka selittää osaltaan haukojen määrää. Ruokaa siis pitäisi riittää.

Valoa hämärään

Pari viikkoa sitten mökkijärven hämäryyttä valaisi kirkas kuutamo.

Täällä mökillä alkaa olla myöhemmin illalla jo todella pimeää. Lyhtyjä on ulkona vähän joka paikassa...

... ja erilaisia.

Ylämökin verannan lyhdyt ovat kaikki mustia mutta eri kokoisia ja näköisiä.

Ulkovaloja poltetaan myös ahkerasti... 

ja tietenkin sisällä paljon kynttilöitä.

Maalausta

Kävin töistä tullessa ostamassa purkin mustaa ulkomaalia, ettei jäisi maalaamiset viime tippaan. No, ovat jo jääneet! Sää on kuitenkin niin lämmin, että homma onnistui hyvin. 

Maalasin alamökin takaa alimmaisen hirren, joka vaihdettiin alkukesästä. Huomenna sudin sen vielä toiseen kertaan. Mökit on maalattu Vinhalla, joka vesiohenteisena on mukavaa työstää. Ei tarvitse liuottimien kanssa heilua. 

Maalaaminen näin kauniissa säässä oli ihan hauskaa puuhaa. Lämmitin lopuksi vielä saunan ja saunoin pitkän kaavan mukaan. Huomasin pois tullessani, että naapurit olivat saapuneet. Ihan hauska tietää, etten ole ypöyksin täällä rannalla niin kuin tavallisesti viikolla. 

Nyt lähden vielä käymään laiturilla katsomassa pimenevää maisemaa. 

Suloinen sunnuntai

Eilinen sunnuntaipäivä oli niin kesäinen ja kaunis. Päätin nauttia joka hetkestä, kun ei tiedä, milloin nämä kauniit säät päättyvät.

Lähdin aamulla mökkipaikkakunnan kirkkoon messuun. Kirkko sijatsee niemessä todella kauniilla paikalla. Ajelin maalaistietä, katselin puimureita pelloilla ja odottelin rauhassa, kunnes tiellä pyörivä pyyparvi lenteli verkkaisesti pois metsän siimekseen. Kurkiakin näkyi arvokkaasti astelemassa jo puidulla pellolla.

Messussa meitä oli kahdeksan ihmistä työntekijöiden lisäksi. Olo ei ollut yhtään vaivaantunut vaan varsin kotoisa. Maalla käy joskus näin!

Messusta porhalsin pikkukylän markkinoille, jossa menetin kaiken käteisen rahani. Koriin eksyi leivonnaisia, teepussin alustat, huivi ja kaksi pyyhettä. Makoisan räiskäleen söin hillon kanssa, ennen kuin lähdin takaisin mökille. Loppupäivän nautiskelin ulkona auringossa. Oli niin ihana ilma!

Illalla lähdin vielä kaupunkiin urkuviikon viimeiseen konserttiin. Siellä kuuntelin lumoutuneena Cecar Franckin Preludia ja Max Regerin Fantasiaa Jumala ompi linnamme -koraaliin. Suomen suurimpien urkujen soittaja, Lapuan tuomiokirkon urkuri Marko Koskinen pani parastaan ja kirkkomme upeat urut loistivat äänikertoineen.

Illalla polttelin kynttilöitä niin sisällä kuin ulkonakin ja ihastelin pimenevää iltaa. Järvellä meni vene, jonka valot näkyivät meille. Kun sammutin kynttilät ja valot, nukkumaan mennessä oli todella pimeää! Mistään ei näkynyt valon tuiketta. Kohta "routa kesäporsaan kaupunkiin ajaa"...

Kävelyretken varrelta

Syksyn värit alkavat näkyä luonnossa. Tämä kauniin värinen lehti oli pudonnut tielle, kun hain postia.

Mahtavan kokoisia tatteja kasvoi varvikossa. Madot olivat jo ehtineet aterialle. Lampaankääpiäkin näkyi olevan kuusien alla rinteessä, mutta kävelin vain ohitse. Kantarelleja olemme saaneet niin paljon, että muut sienet saavat jäädä muille kerääjille.

Suppilovahveroita katselin myös, mutta omaan sienipaikkaani ne eivät vielä ole nousseet. En näin aikaisin ole niitä muulloinkaan löytänyt. Ystävältäni tuli muutama päivä sitten viesti, että hän oli jo niitä kerännyt.

Aurinkoinen päivä on ollut. Tuulikin puhalsi vain heikosti ja välillä oli aivan tyyntäkin. Ihana oli istua verannalla lehteä lukemassa ja söimme sekä joimme päiväkahvitkin pihalla. Täytyy nauttia näistä elokuun lämpimistä päivistä, kun ei koskaan tiedä, milloin hyvät säät päättyvät.

Nyt lähden lämmittämään saunaa!

Lähiruokaa

Söimme tänään varsinaista lähiruokaa: 5 km päässä kasvatettuja herneitä, punajuurta, porkkanaa, sipulia ja perunaa sekä vähän kauempaa kalastettua siikaa ja jälkiruoaksi vadelmia. Oman pihan kantarellit ja työkaverin omenat jäivät huomiselle. 

Illalla paistettiin vielä pihagrillin avotulella lättyjä, kun maito olisi muuten vanhentunut. Nyt on vatsa täynnä herkkuja!

Kaunis, aurinkoinen sää houkutteli kokkaamaan ja syömään ulkona. Kesken  ruokailun huomasimme purjeveneen, joka kävi kääntymässä rannassamme. Kävin nappaamassa kuvan, kun vene oli ehtinyt vähän kauemmaksi. 

Nyt ilta on hämärtynyt ja sytyttelin ulos sekä sisälle paljon kynttilöitä. Hauskaa, että koko viikonlopuksi on luvattu aurinkoista säätä. Nautitaan!

Musiikkia klavikordilla

Olen ollut neljän päivän aikana neljässä urkuviikkomme konsertissa. Onneksi huomenna on huilauspäivä. Alkaisi muuten näkyä turnausväsymystä!

Tänään vuorossa oli klavikordilla soitettua musiikkia. Soitinhan on erittäin hiljainen, historiallinen kosketinsoitin, joka on sointinsa vuoksi jäänyt kovaäänisempien soittimien varjoon. 

Eija Virtanen, joka on ensimmäinen Suomessa solistisen klavikorditutkinnon tehnyt soittaja, esiintyi yhdessä Maritta Heliön kanssa. Kuulimme iloista 1600-1700 -luvun musiikkia  Pekka Kostiaisen Rasavilli Visarallilla höystettynä. Lopuksi ihailimme soitinta ja saimme kysellä siitä ja jopa kokeilla soittamistakin. Hauskaa oli!

Syksy kurkkii...

Koivuissa on jo keltaisia lehtiä. Viime perjantaina huomasin sen selvästi ajellessani autolla töistä kotiin. Täällä rannassa puut ovat vielä vihreitä, vaikka yksittäisiä kellertäviä lehtiä on lennellyt jo monta viikkoa.

Eläimet tekevät talvivarastoja. Olin käärinyt alamökin verannan maton rullalle, jotta sade ei sitä kastelisi. Tänään laitoin sen paikoilleen ja huomasin, että rullan sisällä oli PUOLUKOITA! Orava, myyrä tai jokin muu otus oli kantanut sinne aarteensa. Hassu juttu, vaikka vähän harmitti, sillä osa puolukoista oli sotkenut mattoon punaisia tahroja.

Tänään alkoi sorsastus. Tulin mökille vasta illalla puoli kahdeksan maissa eikä vielä ole kuulunut räiskintää. Ilma onkin ollut niin kirkas ja se taitaa olla metsästykselle epäedullista. Onneksi! En yhtään pidä amuuskelusta ja toivon hartaasti, että kaikki meidän mökkijärven sorsastajat olisivat jo niin vanhoja ja raihnaisia, etteivät enää jaksa saaliin perässä juosta. Inhoan metsästystä!

Aamulla oli mökkipellon reunaan ajettu tuliterä puimuri. En niin hienoa ja uudenaikaista ole vielä koskaan nähnyt. Äsken huomasin, että puolet pelloista oli jo puitu.

Syksy saapuu, vaikka yritän kynsin hampain vielä pitää kesästä kiinni. Ei auta... Haikeaa...

Ps. Ja juuri tätä postausta tallentaessani kuului ulkoa ensimmäinen laukaus. Voi itku!

Mielenkiintoisia numeroita

Postilaatikkoon kopsahti lasku mielenkiintoisella summalla. Kaiken lisäksi lasku oli aivan oikein! Hmmm...

No, onneksi lasku ei ole henkilökohtainen. Täällä summalla saa kuitukaapelin tietylle alueelle ja bloggaus luistaa liukkaasti! Vahinko vain, että itse olen niin harvoin kyseisellä alueella nettiä käyttämässä ja tulevasta nopeasta verkosta nauttimassa.

Juhlimassa

Tänään oli pitkäaikaisen kanttorimme lähtöjuhla. Ensin oli messu, jossa lauloimme kuoron kanssa viimeisen kerran tämän kanttorin johdolla. Sitten söimme lähetyslounaalla maukasta ruokaa ja lopuksi oli juhla läksiäislahjoineen.

Uusi kanttori valittiin pari viikkoa sitten. Kuoronharjoitukset alkavat, kun hän astuu työhönsä. Aina menee vähän aikaa tottua uuteen ihmiseen ja hänen meihin. Aika näyttää, miten yhteistyö sujuu, mutta avoimin mielin odottelemme uutta kuoronjohtajaa.

Illalla olin seurakuntamme järjestämän urkuviikon aloituskonsertissa. Tulevalla viikolla konserttitarjonta on runsasta ja toivottavasti myös yleisö löytää paikalle.

Perjantai-illan puuhailuja

Ensimmäinen kokonainen työviikko on ohitse. Se oli oikeastaan aika mukava ja rauhallinen. Kakkosluokan aloitus on ihan erilainen kuin ekaluokan: Oppilaat osaavat koulun tavat ja taitoja on jo paljon. Jatkuisipa kiireettömyys hamaan tulevaisuuteen...

Illalla savustimme uudella pöntöllä lohia. Hyviä tuli, vaikka lohi ei olekaan minun makuuni. 

Kantarellejakin löytyi. Kari putsasi niitä sillä aikaa, kun olin soutelemassa. Oli tehnyt kaiteille tällaiset koristeet!

Ilalla poltettiin kynttilöitä niin ulkona kuin sisälläkin. Illat pimenevät ja syksy vähitellen lähestyy. 

Se loppui, vihdoin!

Kaksi vuorokautta on satanut. Sademittari mökin pihassa näytti 44 mm, joka ei ole edes suuri luku. Jossain päin Suomea tuli jo vuorokaudessa yli 50. Nyt sade on kuitenkin finito, ihanaa!

Sade on ihan mukava juttu, jos ei tuule. Nyt mukana oli kunnon pohjoispuhuria, välillä navakkaakin. Onneksi tuuli tuli suunnasta, joka ei meille sovi. Muuten olisivat verannat olleet märkänä ja törkyä täynnä.

Sujuvathan nämä sadepäivät lupsakasti töitä tehden. Illalla täällä mökillä olen katsellut kisoja ja ulkona liikkuminen on jäänyt tosi vähälle. Toisaalta onkin mukava käpertyä villasukat jalassa shaalin alle kynttiän loisteeseen, kun ulkona on kalsean kosteaa.

Näinä iltoina kisatunnelmissa olen taas ihmetellyt, kuinka komea kansallislaulu Venäjällä on vanhan Neukkulan perintönä. Sävellyksellisesti aivan mielettömän hieno! Nautin joka kerta, kun sen kuulen.

Ennen sadetta oli ihanan sumuista. Onneksi huomenna taitaa aurinkokin näkyä pitkästä aikaa. Ja viikonloppu tulossa... ;=)

Pam ja pum!

Koulumme edessä olevalla tiellä on menossa peruskorjaus. Koko tie on myllätty auki, kaivinkoneet, kuorma-autot ja porat jyräävät ja osa sisäänajoporteista on suljettu verkolla. Tasaisin väliajoin koulutaloamme vavahduttaa jyrähdykset, kun kalliota ammutaan. 

Koulun alku on niin hektinen tapahtuma, että tämän kaltaiset remontit olisivat saaneet valmistua kesän aikana. Luulen, että syyskuukin vielä kuluu tässä härdellissä.

Koneiden äänet eivät onneksi kuulu häiritsevästi sisälle. Iltapäiväkerho käyttää kuitenkin pihamaata monta tuntia päivässä ja ohjaajat ovat jo aivan väsyneitä kuuntelemaan koneiden melua. Lapsia sen sijaan äänet eivät tunnu häiritsevän. Aidan takana roikkuu aina kymmenkunta silmäparia tuijottamassa tarkasti töiden edistymistä!

Toivon kädet kyynärpäitä myöden ristissä, ettei onnettomuuksia sattuisi kaiken tämän rakennushässäkän keskellä. Olemme tiedottaneet asiasta koulun sivuilla ja varoittaneet oppilaita joka päivä isoista työkoneista, joita koulun lähistöllä liikkuu.

Kaipa katuremonttiin tottuu! Sitä ennen säpsähtelen joka kerta, kun "ampu tulee" ja lattia jytisee. 

Ensimmäinen varsinainen työpäivä

Tänään tulivat oppilaat kouluun. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa ja vähän jännittävääkin, sillä luokkaamme tuli 10 uutta oppilasta. Muutuimme kerta heitolla pienestä luokasta suureksi! Nyt on 25 oppilasta, joten kuhinaa riittää.

Päivä oli kuitenkin rauhallinen ja mikä parasta, myös minulla oli levollinen olo koko päivän. Ei tietoakaan kiireestä. Toivottavasti tämä olotila jatkuisi!

Työtä kuitenkin riitti, sillä jäin vielä tekemään hommia oppilaiden lähdettyä melkein neljäksi tunniksi. Tämän jälkeen onkin aloitushommat purkissa, joten huomenna ei toivon mukaan tarvitse kuhkia tuntitolkulla ylimääräistä.

" Hyvää huomenta, hyvää huomenta!
  On kiva olla koulussa taas.
  Hyvää huomenta, hyvää huomenta!
  Mä paljon oppia saan."
                         ( JP 2012)
Näin laulamme aamuisin, myös huomenna

Mokoman myyrä!

Palasin viikonloppuevakosta iltapäivällä takaisin mökille. Eilen olimme erämaamökillä tekemässä kaatopaikkakuormaa ja kuskasimme sen jätepisteeseen. Illalla saunoimme Karin vanhempien rantasaunassa tavaten samalla suvun nuorempaa väkeä. Nuorin oli vasta 4 kk ikäinen söpöliini.

Sisareni perhe oli täällä nautiskelemassa elokuun tunnelmasta. Tosin isoista tytöistä toinen oli jäänyt kotiin kavereiden kanssa ja nuorempi oli lentopalloleirillä. Onneksi Samuel kaksivuotiaan tarmolla oli järjestämässä vipinää vanhemmilleen. ;=)

Vietin iltapäivää pihalla. Sain samettiruusujen tuhoajan kiinni itse teosta: Metsämyyrähän se siellä on kiipeillyt ruukuissa ja listinyt kukkiani. Olen pitkään miettinyt, mikä elukka tuhoa tekee. Epäilin ensin oravaakin. Nyt ketterä kiipeilijä änki ruukkuun silmieni edessä! Suloinen otus kuin mikä, mutta kukat olisin pitänyt mielelläni kaunistuksena. Nyt se on silponut niitä useammastakin ruukusta. Hyi, kuinka tuhmaa! Muistini mukaan metsämyyrä on juuri se myyristä, joka levittää myyräkuumettakin. En ole aiemmin huomannut, että sille kukatkin kelpaavat.

Nyt illalla olen katsonut Moskovan kisoja toisella silmällä ja tehnyt kouluhommia. Huomenna päästään tositoimiin, kun oppilaat saapuvat. Täytyy tänään yrittää aikaisin nukkumaan. Kesälomalla olen päivitellyt blogiakin vielä puolen yön maissa, joten nyt pitää tehdä parannus!

Herra leipuri Hiiva

Ensimmäinen työpäivä takana: 10 tuntia koulutusta ja suunnittelua. Tästä 6 oli pakollista, mutta minulla vähän koululla venähti lopuksi ajantaju takkuilevan tietotekniikan kanssa. Parilta koneelta en saanut yhteyttä tulostimiin ja dokukamera oli ihan pimeä. Tyypillistä kesän jäljiltä, kun luokkia on siivottu ja koneita siirretty.   Tietotekniikkavastaava saa maanantaina konttailla ja tarkistella liitokset, kun minun järjelläni (ja polvillani) homma ei onnistunut kaikkien koneiden osalta. 

Mökillä on sisareni perhe, joten olemme täällä maalla peltojen keskellä viikonloppua. Leipuri Hiiva oli ollut ahkerana. 

Täällä tuoksuu homejuustolla täytetyt korvapuustit. Siis suolaiset sellaiset. Ah, miten olivat hyviä! Kari oli löytänyt ohjeen torstain Hesarista ja päätti kokeilla. Ohje oli helppo. Sämpylätaikina ja täytteeksi tuorejuustolla notkistettua homejuustoa. Suosittelemme!

Trooppinen, kostea ja lämmin sää jatkuu. Nautitaan viikonlopusta!

Viimeinen lomapäivä

...sujui työn merkeissä. Ehdin tehdä pari tuntia hommia koulussa. Kaikki näytti siellä suht hyvältä ja ehdin laittaa omaa luokkaanikin kuntoon. Nyt on hyvä ottaa oppilaat vastaan maanantaina.

Kotona käydessäni jätin avaimet sisälle ja paiskasin tietenkin oven lukkoon. Kädessäni oli vain työavaimet. Ei auttanut muu kuin lähteä talsimaan äidille, jolta vara-avainta ei sitten löytynytkään. Koska oli kiire aikataulu, en jäänyt etsimään enempää vaan kävelin sisarelleni ja sieltä nappasin avaimen mukaani. Onneksi asumme kilometrin päässä toisistamme! Ensin harmitti, mutta reipas kävelylenkki yllätyksenä oli oikeastaan ihan mukava lisä kiireiseen päivään, sillä muuten en olisi ehtinytkään liikkumaan.

Kävin myös parturissa ja lääkärissä näyttämässä rannettani. Lääkäri vahvisti olettamustani rannekanavan pinnetilasta ja laittoi lähetteen hermoratatutkimukseen vai mikähän EMG(?) mahtoi olla. Olikin mukava nuori lääkäri ja todella huolellisesti paneutui asiaani. Jäi hyvä mieli!

Illalla oli vielä kirkkovaltuuston kokous. Se meni onneksi puolessa tunnissa, sillä listalla ei ollut kuin kaksi varsinaista asiaa.

Palatessani mökille vastassa oli hiljaisuus. Siis ihan oikea sellainen: Mistään ei kuulunut mitään ääntä! Mökkiläiset ovat siirtyneet kaupunkeihin, mutta minä ja naapurin Eero vielä sinnitellään. Viikonlopuksi varmasti vilkastuu. Järvi oli tyyni, sumu alkoi nousta lämpimään, lähes trooppiselta tuntuvaan yöhön ja ilma oli kostaa.

Kävin iltauinnilla ja katselin kaunista järveä. Kuikka ilmaantui hiljaiseen maisemaan sukeltelemaan. Huomenna alkaa työt suunnittelupäivällä. Loma on ohitse...

Reipas aamu

Vähiin jää loma-aamut... Loppuun asti kuitenkin nautitaan!

Tänään olin reipas (koulukielellä ilmastuna!) heti aamusta ja siivosin. Tosin tämä oli sitä "vähän" siivousta, sillä en vienyt isoja mattoja ulos ollenkaan enkä luutunnut lattioita, imurilla vain vetäisin. Silti näyttää siivotulta, vaikka vähän fuskasikin.

Kari lähti hoitamaan asioitaan. Tällä kertaa olemme mökillä yhdellä autolla ja nyt täällä ei sitten ole menopeliä laisinkaan. Tuntuu oudolta, samalta kuin jos olisi unohtanut kännykän. Olen mielelläni mökillä yksin, mutta auto ja kännykkä pitää olla mukana. No, herra ilmestyy iltapäivällä takaisin, joten enköhän siihen asti selviä.

Nyt lähden postiretkelle!

Kupsahdus

Ei pitäisi testata luiden kestävyyttä, mutta minkäs vahingolle mahtaa!

Tänään kupsahdin nurin pihassa puisen laatan päällä, liukastuin ilmeisesti paljasjaloin. Sääreen tulee mustelma, samoin kyynärpäähän, mutta luut säilyivät ehjänä. Onni oli matkassa!

Rytäkässä kännykkä lensi maahan monen metrin päähän ja kädessäni astiassa oleva likavesi lensi päälleni. Vaatteet piti huuhtaista ja hiuksetkin pestä. Mahtoi olla huvittavan näköinen kuperkeikka. 

Kännykkäkin säilyi ehjänä, kun näköjään sillä tässä tekstiä naputtelen. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Trollaamisesta

Tänään olen oppinut uuden sanan trollaus. Enpä ole aiemmin kuullut tästä verbistä, vaikka substantiivi ruotsista on kyllä ihan tuttu. 

Aamulehden sunnuntailiitteessä kerrottiin trollauksesta eli provosoivien viestien kirjoittamisesta keskustelupalstoille. Tarkoituksena on ärsyttää ja herättää reaktioita. 

En ole kuullutkaan aiemmin tätä sanaa. Myös käsitteenä ilmiö on aika pöyristyttävä. Joku syöttää pajunköyttä toisille minkä kerkiää ja odottaa kiinnostuneena, mitä siihen kommentoidaan. Jotkut keksivät aivan kuvitteellisen henkilön itselleen, luovat sille ominaisuuksia ja ärsyttävät muita. Toiset härnäävät esim. neuvomalla tahallaan väärin, kertomalla asiavirheitä tai jankkaamalla samaa kerrasta toiseen.

Hoh-hoijaa! Olen aina yrittänyt suhtautua varauksella netissä esitettyihin tietoihin ja asioihin. Tämä artikkeli vain lisäsi epäluuloani mutta myös kauhistutti ja kummastutti. Jopa kuolemaa tai vakavaa sairautta trollataan! Yleisimmät trollausaiheet ovat kuulemma uskonto ja politiikka. 

Muistan viime talveltakin kohujuttuja, joissa jotkut blogit paljastuivat huijaukseksi sekä tietyt nimimerkit epäilyttäviksi. Pari päivää sitten osui silmiini keskustelu, jossa pohdittiin asiattomuuksia heitelleen henkilön kirjoitustapaan. Kyseessä taisi olla trolli, vaikka en lukiessani sitä tiennyt. 

Mitähän seuraavaksi opin netin ihmeellisestä maailmasta?

Auto parka

Eilen olimme laskemassa tuulenkaatoja erämaamökillä. Löytyihän niitä. Nyt Kari pähkäilee, mitä niiden kanssa oikein tehdään. 

Kävimme kauimmaisessa kolkassa autolla, josta jatkoimme kävellen. Söin vattuja ja mustikoita polun varresta sekä keräsimme vähän myös kantarelleja.

Mökille oikaisimme pientä kärrypolkua pitkin. Sen keskellä oli yli puolimetristä pajukkoa, mutta Kari ajoi vain. Välillä oli isoja kuoppia ja kiviä. Minua hirvitti, mutta Kari sanoi ajaneensa siitä pari kertaa alkukesästä, joten kaipa tiesi, mitä teki. Kolina vain kuului auton pohjasta, kun pajut raapivat sitä. Onneksi meidän molempien autot ovat korkeita maavaraltaan. Se on pelastanut monesta pulasta.

Välillä vastaan tuli reitille kaatuneita pikku puita. Minä kävin siirtämässä niitä syrjään, vähän kuin ennen vanhaan veräjiä avattiin. Yksi puu oli niin iso, että voimani eivät meinanneet riittää. Mietin jo ihmeissäni, miten sitten jatketaan, jos eteenpäin tai ympäri ei pääse. Sain kuin sainkin rungon pois tieltä eikä edes Karin voimia tarvittu. 

Päästiin onnellisesti mökille. Voi auto parkaa! Näytti kyllä ihan ehjältä, vaikka olikin leikkinyt traktoria metsän keskellä. 

Söimme kyläkaupassa leivottua pizzaa laiturilla. Maistui niin hyvältä nälkäisten suussa! Kannettiin vielä poltettavaa lautaa ja risua kasalle ja käytiin katsomassa männyn siementen itämistä. 

Karin kummipoika oli tulossa viikonloppua sinne viettämään, joten me lähdimme kotia kohti, tällä kertaa parempia teitä pitkin. 

Hyvä, Matti!

Matti Mattsson täräytti ja ui MM-kisoissa Suomelle pronssia rintauinnin 200 metrin finaalissa. Jee, hienoa, mahtavaa!!!

Vuoden suomalaisuimariksi viime vuonna valittu mies lähti metsästämään SE-lukemia ja välieräpaikkaa Barcelonan uinneissa, mutta tulikin jymypotti. Tällaisia yllätyksiä Suomen urheilu tarvitsee. Nyt tuuletetaan!

Ilves-leiri

Hämeen partiopiirin piirileiri Ilves13 on ollut menossa Hämeenlinnan Evolla. Sisareni tyttäret kavereineen ovat siellä myös ja harva se päivä olen kysellyt leirikuulumisia. Hyvin on kuulemma mennyt alkuhankaluuksien jälkeen.

Emman puhallettava patja oli alkanut temppuilla heti alussa. Ilma oli jakautunut epätasaisesti ja välillä tyttö oli nukkunut kuopassa. Onneksi leirillä oli partiokauppa ja sunnuntaina vierailupäivänä isänsä oli käynyt ostamassa uuden patjan.

Huomenna leiri päättyy. Nykyisten datayhteyksien maailmassa leiriläisten perheetkin ovat olleet tietoisia leirin tapahtumista netin välityksellä. Minäkin olen aina välillä käynyt lukemassa uutisia ja katselemassa kuvia.

Suurleirit ovat hienoja kokemuksia, samoin retket ja matkat. Viime kesänä vanhempi tytöistä osallistui Alppikotka-leirille Keski-Eurooppaan ja matka oli ikimuistoinen. Samalla tyttöporukka on hitsautunut tiiviisti yhteen ja samanhenkisinä viettävät paljon vapaa-aikaa yhdessä.

Meillä partioharrastus on "verissä". Jo edesmennyt Matti-vaari oli partiossa niin partiolaisena kuin myöhemmin ohjaajanakin. Nyt lapsenlapset jatkavat samaa perinnettä.