Koulutusta koulutuksen perään

Vilkas viikko on sisältänyt normityön lisäksi koulutuksia. Torstaina olimme Serlachius-museo Gustafissa opeiltapäivässä. Kuulimme museon uusia tuulia koululaisille ja virkistimme muistia vanhoilla tutuilla.

Museon kanssa on aina loistavaa tehdä yhteistyötä. Koululaisille räätälöidyt työpajat ja kierrokset ovat aina laadukkaita. 

Saimme myös maistiaisia, miten taidekuvaa käsitellään museovierailulla oppilaiden kanssa. Kotona osuikin silmään päivän lehdestä sarjakuva juuri tästä aihepiiristä. Otin talteen...   ;>)

Viikon työpäivät eivät riittäneet koulutuksiin, vaan vielä lauantainakin kokoonnuimme koko päiväksi "vesoilemaan" varhennetun englannin ympärille. Oli tarpeellinen ja hauskakin koulutus, sillä uuden vuoden jälkeen aloittavat ekaluokkalaiset vieraan kielen opiskelun, meillä englannin.

Viikonlopun vietto ja lepääminen  jäivät vähän lyhyeksi, mutta onneksi on normi työviikko edessä eikä mitään erikoista tiedossa. 

Syystöitä

Vilkkaan työviikon päätteeksi on ollut mukavaa viettää viikonloppu muissa asioissa. Perjantaina nautiskelin fysioterapiassa aivan ihanasta hieronnasta ja lauantaina lähdettiin mökille.

Ilma oli sateen tuhruinen. Onneksi sää ei haitannut pihapuuhia. Käännettiin vene ja otettiin laiturit vedestä maalle. Tyhjennettiin kukkapurkkeja sekä vesisäiliöitä ja irroitettiin vesipumppu. Verannalta kannettiin kalusteita sisälle talviteloille. Kaikki työt saatiin tehtyä, mitä oli suunniteltukin, ja sääkin parani iltapäivään mennessä.

Mietiskelin, miten haikealta tuntuu aina syksyn tullen sanoa kesälle hyvästejä. Kuitenkin ensimmäisen kaupunkiviikon jälkeen tuntui ihan mukavalta ajatella, että työaamut alkavat kotona mukavuuksien keskellä eikä töihinkään tarvitse porhaltaa autolla. Nyt on mukava polttaa kynttilää, nauttia syksyn väreistä tai sateesta ikkunan takana, ja mökki saa aloittaa vähitellen talviunet luonnon keskellä. Yhtään ei harmita kesäkauden päättyminen. Aikansa kutakin...

Routa porsaan kotiin ajaa

Mökkikausi on ohitse ja yli neljä kuukautta vierähti taas kuin siivillä. Vähän oli haikea olo, kun ennen Lappiin lähtöä laskin isännänviirin alas. Miten ihmeessä kesät kuluvat vuosi vuodelta aina vain nopeammin!

Taitaa olla joskus toukokuun alussa, kun olen edellisen kerran ollut täällä kaupunkikodissa yötä. Tosin kakkosasunnossa olin kesällä joitain öitä ja Lapista tulonkin jälkeen kaksi, kun suursiivous oli vielä kesken. Kiitos Päivi ja Leena, kun jaksatte aina kesän jälkeen auttaa pölyisen kodin puunaamisessa syyskuntoon.

Mökillä syyskuinen hämäryys aamuisin - melkein pimeys - on hyvä kimmoke päättää mökkikausi. Töissäkin piti ensimmäiseksi katsoa, että vaatteet ovat oikein päin päällä ja ettei naamassa ole nokea! ;>) Routaa ei onneksi vielä ollut, mutta elämä on niin paljon helpompaa kotona sivistyksen parissa. Kuuma vesi juoksee hanasta ja sisävessa syksyn viileydessä tuntuu oikein mukavalta. On hauska elää kesä vähän mutkikkaammin, niin osaa taas arvostaa kaikkia nykyajan mukavuuksia, kun syksyllä palaa takaisin kaupunkielämän keskelle.

Nautin puhtaasta, siivotusta kodista ja ikkunan takana avautuvista avarista maisemista. Kiva olla taas täällä!

Muistot mielessä

Sataa, sataa...

Aurinkoinen ja lämmin lomaviikko alkaa kääntyä lopuilleen. Sade saapui ukkosen kera ja illalla oli hienoa katsella salamoista leiskuvaa taivasta ja kuunnella mahtavaa jyrinää.

Sade ei ole ollut yhtäjaksoista, joten kuurojen välissä on päässyt ulkoilemaan. Toisaalta sää on vain pukeutumiskysymys: Sateen sattuessa ulkoillaan sateessa! Onneksi on kuivauskaappi, jossa vaatteet saa nopeasti kuivattua.

Aina on yhtä haikeaa huomata, kuinka vikkelästi loma kuluu. Mutta kiitollisena ajattelen, että hyvä niin! Virkistyneenä on mukava jatkaa takaisin arkeen.

Kuukkelikvartetin vieraana

Tunturilammen laavulle suuntautui eilinen retki, ehkä syksyn viimeisenä lämpimänä päivänä. Lappia helli ihana sää: aurinkoa ja yli 20 astetta lämmintä.

Takkia ei tarvittu, kun kävelimme polkua pitkin, jonka varrelta löytyi kaikkea mielenkiintoista. Minäkin laitoin oman kiveni kasaan.

Laavulla oli todella ihanat maisemat. 

Neljä kuukkelia tuli heti meitä tervehtimään. Olivat niin rohkeita kavereita, että olivat vaeltajien eväitä käyneet jakamassa aiemminkin.

Omenanpalaset kelpasivat näille symppislinnuille.

Istuimme tulilla pitkän aikaa ja sitten kävelimme vielä läheisen suoalueen läpi toiselle puolelle katselemaan maisemia.

Täällä olisi voinut viipyä vaikka kuinka kauan. Paikka on yksi kauneimmista ja näytti yhtä lumoavalta kuin viime kerrallakin.

Takaisin tulimme samaa reittiä. Joka puolella oli jotain mukavaa, jota olisi tehnyt mieli kuvata.

Mökillä odotti poronkäristys, joka maistui puikulaperunoiden, valkosipuoliporkkanoiden ja parsakaalin kera. 

Vaeltelua

Tunturin huipulle kiipeämisen jälkeen valitsimme tälle päivälle helpompaa reittiä. Välillä oli pitkospuita vanhaan tapaan, välillä uusittuja, jossa lankut olivat vaakasuoraan poikittain. Uudet ovat varmasti kävelijöille sateella turvallisemmat.

Suomaisemat ja rantaniityt ovat niin kauniita. Laavulle oli tuotu keinutuoli, jossa kelpasi levähtää. Tapasimme myös 4 kk vanhan, valkoisen husky-pennun, joka oli todella kiltti ja suloinen. 

Aika kuivaa on poluilla, joten vaeltaminen on todella mukavaa. Kaksi vuotta sitten oli toisenlainen tilanne, kun kaikki paikat litsuivat märkyyttään. Suonsilmäkkeissä löytyy edelleen kosteutta.

Monenlaisia luonnon taideteoksia näkyy polkujen varrella.

Maisemat ovat valtavan kauniita. Ruska on vasta alkamassa, mutta eri värisävyjä löytyy vaikka kuinka jo nyt. 

Lähde kupli hienoa vedensekaista hiekkaa, jota oli veikeä katsella. 

Reilut 10 km kävelimme eilen. Hieman polvivaivaisena nämä retket riittävät hyvin. Sää on ollut mitä parhain - aurinkoa ja n. 17-19 asteen lämpötiloja. Retkien jälkeen olemme istuneet mökin terassilla ilta-auringon lämmössä ja on tuntunut ihan kesäiseltä. Tuntuu ihanalta olla poissa kotimaisemista ja työkiireistä.

Huipulla

Tunturin laelle kiipeäminen on aina mukavaa. Maisemat palkitsevat vaivannäön!

Matkalla nautin myös kivenlohkareiden ja varpujen värittämästä maisemasta.

Huipulta näkyi pitkälle itään, ehkä Venäjälle saakka.

Eväänä oli perinteiset makkarat, jotka paistettiin kodassa hyvässä, muiden retkeläisten seurassa.

Sää oli aurinkoinen, tyyni ja lämmin.

Alhaalla huomasi, kuinka reidet olivat hellän oloiset. Ei se ylöspäin kapuaminen, vaan alaspäin tulon jarruttelu! Onneksi ei tarvinnut valita kierimistyyliä...  ;>)

Lapin lumoa