Kesäinen viritys

 

Mökillä on ikiaikainen viritys matonpesua varten: vanha hetekanpuolikas, penkki ja vesiletku. Eipä sitä muuta tarvitse, kun pääsee pesemään mattoja mäntysuovan ihanassa tuoksussa. Ennen pesin hetekan päällä, mutta nykyisin korkeampi pesuasento on kyllä mukava. Viime kesänä päästelin painepesurilla, mutta nyt harjasin muutaman maton ihan vain käsin.

Tärkeää on, että vedet eivät valu järveen. Alla on ylämökin viemärin imeytyskenttä, joten hyvällä omallatunnolla voi vähäiset mattomäärät harjata. 

Puhdasta tuli eikä paarmatkaan häirinneet. 😊

Ihania mökki-iltoja

Veneen pesu

 

Juhannuksen jälkeen alkoi keskikesän arki. Päiväkin on jo kukon askeleen lyhyempi kuin pari päivää sitten. Onneksi kesä kuitenkin jatkuu valoisana vielä pitkään!

Ryhdyin arjen kunniaksi puolilta päivin kuuraamaan vanhaa venettämme. Isä on sen hankkinut 45 vuotta sitten, mutta kun on hyvää sukua, niin pelittää vielä loistavasti. Päijän veneet ovat pitkäikäisiä, vakaasti soudettavia ja firma on pystyssä vieläkin.

Otin avukseni pitkävartisen terassiharjan ja toiseksi aseeksi vanhan tiskiharjan. Niiden avulla työ sujui hyvin. Tuuli oli kova rannassa, mutta suunta sellainen, ettei jynssäämistä pahemmin haitannut.

Hyvin lähti vielä puhtaaksi. Syksyllä, kun paatti käännetään talviteloille, pitää vielä jynssätä kyljet ja pohja alapuolelta, kun en keväällä ajoissa tajunnut. 

Nyt on mukava soudella puhtaalla veneellä. 😊 Tosin tänä keväänä ja kesänä on tuullut aika kovasti, joten veneillyt olen vain kerran. Jospa tyyntyisi ja pääsisi pian katselemaan maisemia järveltä käsin.

Ilta-aurinko

 

Mökillä taas

 

Mökkikausi on alkanut! Jipii, on tämä vain niin ihanaa villin siivousurakan ja puunauksen jälkeen. Vapun aika menikin niissä touhuissa.

Tänään kuuntelin pihassa tiltalttia ja samalla kuoroon yhtyi käki, jota kuulin ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Käki on pitkän matkan muuttaja ja talvehtii Saharan eteläpuolella Afrikassa. Tuntuu uskomattomalta, että sieltä se vaan on pienillä siivillään jaksanut lentää taas tänne Pohjolaan.

Valkovuokot vielä paikoin jaksavat avata kukkiaan, vaikka muutamissa kohdissa kukinta on jo ohitse. Tervalepissä on pienet silmujen alut, mutta koivuissa jo pikku lehdet. Mustikka aloittelee kukintaansa. Kevät harppaisi aimo askeleen eteenpäin, jos sataisi vettä, mutta hyvin kuivaa on ollut. Huomisesta lähtien pitäisi ropsautella muutamina päivinä oikein kunnolla, mikä on hyvä asia. Sitten viherrys puhkeaa kukkaan.

Mökkipuuhia

 

Olen nauttinut useista huhtikuun aurinkoisista päivistä mökillä. On niin ihanaa talven jälkeen katsella jäistä vapaata järvenselkää, seurata valkovuokkojen ja krookusten ilmestymistä sekä tutkailla lintumaailman kuulumisia. Yötä en ole vielä ollut, kun ensin pitää siivota. 😉

Vesi on todella alhaalla. Meille se on ihan ok, kun on syvä ranta. Vesi ei pääse pakenemaan, mutta toista on matalissa rannoissa, joissa vesiraja saattaa olla monen metrin päässä rantaviivasta. Hanhia lenteli, välillä joutsenia ja perhosia, töyhtöhyyppä oli pellon reunassa ja tiellä asteli teerikukkokin arvokkaan näköisenä. 

Mökkisiivous on käynnistynyt, jotta pian pääsisi muuttamaan rannalle kevään etenemistä tarkkailemaan. No, säitä hieman tutkailen. Ensi viikonloppuna on jopa yöllä lunta tiedossa, joten jos se toteutuu, aion vielä odotella hieman. En kyllä ryhdy lumisateessa isännänviiriä salkoon nostelemaan!

Jäät lähtivät

 

Kuinka riemullista onkaan, kun mökkijärvi vapautuu jääkannestaan! Nyt se tapahtui pääsiäisen aikoihin ja jo huhtikuun alussa. En muista, että milloinkaan ennen näin aikaisin olisivat jäät hävinneet. Yleensä on pitänyt odottaa toukokuun alkuun.

Kevät aina hurmaa ihanuudellaan!

Voi, Hannes, mitä teit!

 

Joulun pyhät sujuivat rauhaisasti, kunnes...

... luonto näytti taas voimansa ja Hannes-myrsky saapui. Olihan myräkkä! 

Lähdin parin päivän päästä katsomaan mökille, mitä siellä oli tapahtunut. Autolla ei päässyt perille, minkä arvasinkin, ja jätin tullessa suosiolla menopelin kauemmaksi puolen kilometrin päähän. Mökkitietä oli osaksi jo raivattu auki kaatuneista puista, mutta meidän haaralla ei ollut kukaan vielä käynyt. Mäen päällä oli kaksi puuta tiellä poikittain. Olivat jääneet niin korkealle, että pääsin vähän kumartuen kävelemään alitse. Mäen rinteestä oli nurin useampikin puu tien suuntaisesti. Meidän pihassa oli naapurin metsästä kaatunut kuusi juurineen pihatielle.

Onneksi puu ei kaatunut huussin päälle! Sähkölangan oli kuitenkin katkaissut ja ensimmäisenä soitin sähköyhtiölle, sen jälkeen metsänomistajalle. Hänkään ei ollut vielä käynyt tuhoja katsomassa ja kiitteli kovasti tiedoista. Hän lupasi käydä korjaamassa puun pois. Samasta metsäaukon vierestä kaatui vuosi sitten myös puu meidän pihaan katkaisten sähkölangan silloinkin.

Onneksi rakennusten päälle ei ollut kaatunut mitään. Myöhemmin kuulin naapurilta, että hänen tuttavillaan oli mökki kolmen kaatuneen puun alla. Tuli tunne, että mitäpä yhdestä pihamaalla rötköttävästä puusta, kun pahemminkin olisi voinut sattua. Puhumattakaan niistä perheistä, jotka monta päivää ovat olleet ilman sähköä näillä pakkasilla. 

Ihminen kuvittelee hallitsevansa kaikkea, mutta aina välillä meitä muistutetaan, kuinka avuttomia olemme luonnonvoimien edessä. Paljon tuli tuhoa taas tälläkin kertaa.

Mökkihommia

 

Meidän mökki menee talviteloille lokakuussa. Vene on käännetty, laiturit otettu vedestä, vesiputki kiskottu rannalle ja putket puhallettu tyhjiksi vedestä. Siinäpä ne tärkeimmät jutut.

Lisäksi syksyyn kuuluu vielä monia muita pikkuaskareita. Muutama kymmenen pölliä odotti vielä klapeiksi pilkkomista. Sain puhelun Olli-ystävältä, joka ilmoitti olevansa niitä pienimässä, kun hän omien sanojensa mukaan tarvitsi puuhaa. Voi, olipa ihana yllätys, kiitos! Viikonloppuna vein suojaan viimeiset polttopuut. Eipä moneen vuoteen tarvitse niitä lisää tehdä, jos ei huvita. Nyt on liiterikin täpötäynnä. 

Ruska on kaunis, niin myös kärpässienet. Jostain syystä niitä löytyy nyt paljon mökkitontilta.  Kantarellit kerättiin pari viikkoa sitten. Nyt en käynyt edes katsomassa, näkyykö uusia, mutta seuraavalla kerralla pitää tarkastaa paikka. 

Lieden levyt on öljytty, pyyhkeet ja vuodevaatteet kerätty pesuun, verannat tyhjennetty ja vesilukkoon lorautettu jäätymisen estoainetta. Ensi kerralla pitää vielä muistaa ottaa kaapista kahvipurkki ja keksit. Haravointi ja räystäskourujen putsaus odottaa, mutta niitä ei tehdä kuin vasta lehtien pudottua. Sisarenpoika on luvannut kiivetä katoille harjaamaan ne puhtaaksi lehdistä ja neulasista. 

Kohta on mökki valmiina talviunille.

Äänekäs harjoitus

 

Sumuisia aamuja, aurinkoisia päiviä ja nopeasti pimeneviä syyskuun iltoja... ja lentokoneiden möykkää, hih! 

Lentotoiminta-alueella kun ollaan, niin nyt on taas harjoitusten vuoro. Aivan kummalliset koneet ovat viime päivinä lennelleet, sunnuntai-iltanakin vielä pimeällä. Välillä jyristelevät ohitse ja välillä jäävät roikkumaan veden päälle laituriamme vastapäätä leijuttamaan. Pelkäsin jo, että rysähtävät niskaan. Ovat varmaan niitä jenkkien Osprey-kuljetuskoneita, jotka pääsevät suoraan ylöspäin nousuun vähän kuin helikopterit, vaikka ovatkin lentokoneen näköisiä. Jotain roottoreita näissäkin näkyi ja ääni oli kauhean kova. Voittivat helikopteritkin, kun jytistivät pareittain monta kertaa mökin päältä paikallaan olon lisäksi. 

Onhan se hyvä, että harjoitellaan yhteistoimintaa. En valita, silmät pyöreänä, sormet korvissa vain seurailen.  ;>)

Syksy saapui

 

"... sammalmättäät kutsuvat, nyt on syksy!" soi mielessä, kun maanantaiaamuna heräsin. Syyskuu alkoi.

Mökillä oli kauhea sumu, ei edes oman pihan toiselle puolelle näkynyt kunnolla. Toisaalta maisemassa näkyi satoja hämähäkinseittejä joka puolella, ja se oli todella kaunista. Vasta ennen yhtätoista alkoi sumu kadota ja nopeasti häipyikin.

Osa mustikanvarvuista on värjäytynyt punaiseksi, koivunlehtiä näkyy jo keltaisena, mutta sienet puuttuvat. Pihan kantarellipaikassa ei ole yhden yhtäkään! Ehkä kohta voisi nousta, kun kaksi päivää sateli vettä. Syyskuun alkamisesta huolimatta syksyn ensimmäinen viikko näyttää lämpötilojen osalta vielä kesäiseltä, +20 luvataan lähes joka päivä ja välillä päällekin. Ihan hauska syksyn aloitus!

Herätys päiväunilta

 

Tänään kärräsin mökillä klapeja liiteriin ja sen jälkeen päätin ottaa pienet päiväunet. Olin juuri nukahtamaisillani, kun oveen koputettiin. En odottanut ketään eikä naapureissakaan ollut mökkiläisiä. Kukahan mahtoi olla ovella?

Huomasin pihalla jonkun firman auton. Ehkä sähköfirmasta tultiin vaihtamaan sähkömittaria? No, ei. Pihalla oli kaksi kattofirman nuorta työntekijää, jotka alkoivat jutustelemaan mukavia. "Olemme tuossa järven toisella puolella tekemässä kattoremonttia XX:n luona. Satutko muuten tuntemaan? Käymme samalla kysymässä, onko muilla tarvetta. Missä asut vakituisesti? Ai, no siellä tehtiin juuri XX:n kiinteistöön..." Juttu luisti ja kysymyksiä sateli. Vastasin valikoidusti. Kun juttu vain jatkui, sanoin suoraan, että taidamme tuhlata toistemme aikaa. Jos minulla on tarvetta, otan yhteyttä. Hei,hei!

Ihan fiksuja poikia. Ymmärsivät heti ja toivottelivat hyvät syksyn alut. Mietiskelin itsekseni, mistä ihmeestä olivat löytäneet tänne syrjäiselle rantakolkalle? Taitavat olla työt vähissä...

Aamuja ja iltoja

Omin pikku kätösin

 

Huhtikuun alussa ostin samettiruusun siemeniä ja kylvin niitä esikasvatukseen mökkiä varten. Olen aiemmin kasvattanut parina vuonna krasseja, mutta nyt halusin äidin muistoksi vaihtaa lajia. Äiti aina minun nuoruudessani kasvatti itse samettiruusunsa.

Kesäkuussa taimet näyttivät vielä niin heiveröisiltä, etten ajatellut niiden onnistuvan laisinkaan. Heinäkuun alussa ne yhtäkkiä availivat ensimmäiset nuppunsa ja tanakoituivat silmissä. Nyt ne ovat tuuheita puskia ja kukkivat kovasti. Taidan jatkaa tällä lajilla ensi keväänäkin.

Klapeja, klapeja, klapeja...

 

Mökillä kaadettiin viisi suurta puuta. Nyt kaksi kuusta ja osa haavasta on tehty klapeiksi ja kärrätty jo liiteriinkin. Männyt odottavat vielä pätkittynä kirveen iskuja.

Lankomies perheineen jatkaa kenties urakkaa kesänvieton lomassa ja opettaa 13-vuotiasta nuorta miestä tähän vanhaan, perinteiseen mökkipuuhaan.  

Me otamme erätauon ja suuntaamme auton nokan Kainuuta kohti. Kuhmo odottaa...  :) Jipii!

Suvivirttä

 

Onnea on mökin aamupäivässä nauttia takkatulesta ja samalla kuunnella radiosta Riston Valintaa. Sen aluksi soi rakastamani Suvivirsi ja sen jälkeen vielä Melartinin vuonna 1912 säveltämän sinfonia 4:n finaaliosa, jossa selkeästi kuuluu ajoittain Suvivirsi. Kesäsinfoniaksi tätä teosta myös nimitetään. Ihana alku tälle päivälle, varsinkin kun puolustusvoimain lippujuhlan päivän kunniaksi siniristikin hulmuaa rannassa.

Viime vuoden keväänä ja kesän alussa en osunut minnekään, jossa olisi laulettu Suvivirttä. No, lauloimme sitten kotona. Tänä keväänä pidin huolen onnistumisesta, sillä viime sunnuntaina kuoron kanssa messussa ollessamme kiitosvirtenä oli Suvivirren neljä ensimmäistä säkeistöä. Olin kuvitellut laulavani mukana sielun kyllyydestä, mutta toisin kävi. Liikutuin jotenkin kummallisesti niin, että sain aikaiseksi vain pientä hyreksintää. Viimeisessä säkeistössä sentään onnistuin jo kunnolla laulamaan. Liittyyköhän tämä vanhenemiseen vain tulviko vain muistot niin voimakkaasti mieleen? Koulussa sentään vuosikymmenet toimin aina kevätjuhlassa säestäjänä ja luokkani kanssa esilaulajana. Eipä ollut mitään vaikeuksia...

Suvivirsiteemaa kuunnellessani katselin mökin ikkunassa olevaa kookasta tiffanytyötä. Eilen sen ripustimme tänne, sillä kukaan perikunnasta ei halunnut mummin aikoinaan saamaa syntymäpäivälahjaa itselleen. Minulla se roikkui muutaman vuoden kaupunkikodissa, mutta ikkunanpesun jälkeen se oli niin hankala ripustaa takaisin, että toin mökille. Siinä se nyt roikkuu ja näyttää ihan mukavalta suuressa ikkunassa. Eipä kiinnity huomio pesua odottavaan lasiin.😉

Takkatuli sammui ja radion sävelet päättyivät. Lähden pilkkomaan saunapuita ohuista männyistä, jotka saan palasiksi. Mökkirinne on täynnä suuria pöllinjärkäleitä, jotka jätän suosista muille.

Moottorisaha pörräsi

 

Mökillä kaadettiin viisi puuta: kaksi isoa mäntyä, kaksi kuusta ja haapa. Männyt olivat hankalassa paikassa ja varsinkin toinen oli todella suuri, joten hieman jännitin kaatamista. Ihan turhaan - ammattimies on ammattimies! Vaijerin ja vinssin avulla kaikki puut kaatuivat juuri sinne, mihin oli suunniteltu. Mökkitontille tuli saunan kulmalle valoisuutta ja avaruutta lisää, eikä tarvitse pelätä puiden kaatuvan huussin tai saunan päälle.

Rytinällä puut antoivat periksi, ja ovathan ne ison oloisia, kun maassa makaavat. Nyt on polttopuuta pitkäksi aikaa ja niitä riittää vielä sisareni perhellekin, jos haluavat.

Oksia tuli ihan tuhottomasti, mutta onneksi oli tehty diili puiden pätkimisestä ja oksien poisviemisestä. Pieniä oksia ja kaikenlaista roskaa jäi tietenkin jäljelle, mutta kaikki isot oksat häipyivät. Nyt alkaa klapien teko, mutta sehän onkin ihan hauskaa puuhaa, kun ei ole kiirettä.

Aamukävelyllä

 

Mökkitien varteen oli tullut kuusentaimilaatikoita. Koko viikonlopun metsänomistaja istutteli niitä jälkikasvunsa kanssa ja kummasti laatikkovuori pieneni päivä päivältä. Kävelyllä katselin istutettuja taimia aukossa. Maasta se pienikin ponnistaa, joten kasvakaa isoiksi, humiseviksi kuusikoiksi!

Traktorin ääni kuului tien varren pelloilta. Siellä äestettiin ja kylvettiin siementä. On aina niin hauska seurata, mitä pelloissa alkaa kasvaa. Toivon, että olisi erilaisia viljoja, sillä viljapeltojen ohitse kävely on aina niin sykähdyttävää ja samalla uteliaana arvailen viljan laatua. Ruista ja vehnää harvemmin näkee näillä pelloilla, sillä ohra ja kaura ovat ne tavallisimmat tällä seudulla kylvetyt viljat. 

Lokit ilahtuivat herkkuateriasta ja hännystelivät traktoria. Käki kukkui metsikössä, aurinko paistoi lämpimästi ja koivut kasvattivat hiirenkorviaan. Oli vahvasti läsnä lämpimän kevään tuntu, vaikka nyt jo taas viileämpää luvassa.

Auringonlasku mökkirannassa

Valkovuokot

 

Siivouksen jälkeen oli mukava poimia mökkipihalta pöydälle kimppu valkovuokkoja. Koskaan aikaisemmin en ole pihasta ottanut, sillä suurella vaivalla muualta ja moneen kertaan tuodut valkovuokkomättäät ovat nyt - 40 vuoden jälkeen - levittäytyneet vasta kunnolla. Nyt kukkia on niin paljon pitkin pihaa, että voi jo poimia pöydällekin. 

Vuosikymmenet kasvustoja on varottu tallaamasta ja uskollisesti ne ovat samaan paikkaan nousseet, kunnes 10 vuotta sitten huomasimme niiden alkaneen levitä. Meni kuitenkin monta vuotta, ennen kuin uusille paikoille nousseiden lehtien sekaan alkoi tulla kukkia. Selkeästi näkyy, että Pohjois-Pirkanmaa ei ole valkovuokkojen luontaista kasvualuetta.

Lapsena muistan äidin aina sanoneen, että valkovuokot eivät kestä maljakossa. No, minun poimimani ovat olleet jo kolme vuorokautta oikein terhakkaasti hengissä tuvan pöydällä. Ehkä ennen vanhaan lapsen hikisessä kädessä puristamat valkovuokot eivät kestäneetkään enää sisällä. 😉

Iloitsen kevään valkovuokoista, sillä luulin jo, etten ehdi niitä laisinkaan ihailemaan mökin pihassa. Mukavaa, että kukinta on kestänyt kauan viileistä ilmoista johtuen.