Näytetään tekstit, joissa on tunniste aika. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aika. Näytä kaikki tekstit

maanantai 29. lokakuuta 2018

Kellotonta aikaa


Taas on viisareita väännetty kesäajasta talviaikaan - usein manausten säestämänä. 

Minulle kellojen kääntely on ollut aina helppo juttu. Ilmeisesti elimistöni on niin suurpiirteinen, etten juurikaan huomaa mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Siksi tämä vouhkaaminen asiasta ei ole minun juttuni. Tosin en vastaankaan laita, jos kesäajasta luovutaan. 

Isompi asia minulle on ollut viiden kuukauden kellottomuus. Olen aina pitänyt itseäni ihmisenä, joka ei kerta kaikkiaan tule toimeen ilman rannekelloa. Viime kesäkuun alussa loman kunniaksi päätin kuitenkin jättää kellon pois kesän ajaksi. Ihmeekseni se onnistui, ja koin aika vapauttavaksi tunteeksi ajattomuuden, joka seurasi kellon vilkuilemisen puuttumisesta. Toki kännykkä usein kulkee mukana, joten siitä näkee tarkan ajan, jos haluaa. 

Elokuussa töiden alkaessa jäi kello edelleenkin piironginlaatikkoon. Töissä on lähes joka tilassa seinällä kello, joten ajan näkee kyllä tarvittaessa. 

Vapauttavana olen kokenut tämän kellottoman ajan. Ehkä tämä on osaltaan downshiftausta tai kiireettömyyteen pyrkimisessä yksi askel eteenpäin. Olkoon, mitä vain, mutta ilman rannekelloa jatkan iloisesti eteenpäin. 

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Erilaisia tunteja


Illalla klo 20.30 on taas vuorossa vuotuinen ilmastotapahtuma Earth Hour, jolloin tunnin ajaksi sammutetaan turhat valot ympäri maailman. Viime vuonna Suomessa tähän osallistui 1,3 miljoonaa ihmistä. Aika hyvin! Muistetaan taas illalla istua kynttilän valossa ja nautiskella hämystä. Pieni teko, mutta suuret vaikutukset lisätä ihmisten tietoisuutta maapallomme haavoittuvaisuudesta.

Yöllä siirretään kelloa kesäajan merkiksi. Vaikka tunti häviää yöstä, kuulun niihin onnellisiin, suurpiirteisiin ihmisiin, joihin kellojen siirtely ei juurikaan vaikuta. Pidän siitä, että illat valostuvat, joten minulle kesäaika kyllä sopii. Surku niitä, joita se häiritsee - ehkä pitkäksikin aikaa.


Tunti ei riitä valokuvien katseluun tänä iltana, sillä maailmanmatkaaja saapui vihdoin kotiin, keltaisten tulppaanien kera. Mukava päästä osalliseksi matkasta, vaikkakin vain kuvien muodossa.

... ja taas on tunti kulunut koneen ääressä kuvia siirrellen ja blogia kirjoittaen sekä maailman uutisia lukien. Nyt ulos kävelylle, mars!

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Vihdoin maaliskuu!


Kaksi vuoden kurjinta kuukautta on takana: tammi- ja helmikuu. Riemumielin aloitan maaliskuun - onhan se kevään ensimmäinen kuukausi. "Maaliskuu tuo kevään sanoman", sanoo Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto -kirjakin. Maa alkaa paljastua, josta kertoo kuukauden nimi.


Yläkuva on napattu näinä päivinä vuonna 2013. Silloin oli täysi talvi ja hyvät hiihtokelit järvelläkin. Alakuva on viime vuoden maaliskuusta. Silloin ei ollut lunta juuri laisinkaan ja mökillä rantaa huuhtoi jo sula vesi.

Nyt on tältä väliltä. Eipä ollut mökillä eilen rinteessä enää juurikaan lunta, mutta tasaisilla alueilla kylläkin. Jäällä oli vettä, joten siellä ei viitsinyt kävellä eikä koirakaan juosta.

"Maaliskuu jo maata näyttää, tiet tukkii, ojat täyttää. Maaliskuu maksaa helmikuun heliät päivät." Aika näyttää, millainen kuukausi on edessä. Minulle se on ihan sama. Talvesta ollaan kuitenkin jo paremmalla puolella. Kaamos on takana, päivä ja valo voittaa.

Kevät - kuinka mukava sana!

torstai 21. elokuuta 2014

Pöllytystä

Töiden jälkeen vietin pitkästä aikaa iltapäivän kotona. Ensin kahviteltiin ja sitten ryhdyin pöllyttämään isoja mattoja ulkona. Pölyä on kertynyt kesän aikana, vaikka kukaan ei ole huushollissa asunut lähes neljään kuukauteen. Samalla keittiökaappien löystyneet ruuvit kiristettiin. Kaikenlaista puuhaa...

Runsaan viikon päästä tulevat ihanat siivoojaystäväni kuuraamaan koko asunnon. Kun ei ilmoista tiedä, niin tapanani on tuulettaa matot etukäteen. Harmittaa, jos kaatosateen vuoksi homma jäisi tekemättä sinä päivänä, sillä valkoisia mattoja ei voi kosteille telineille kantaa. Olisivat nokiviiruja täynnä!

Haikealta tuntuu ajatella, että mökkikausi lähenee loppuaan ja siirtyminen takaisin kaupunkiin lähenee. Miten aika - erityisesti kesä - voikin kulua niin nopeasti! Tuntuu, että vuosi vuodelta aika juoksee yhä sukkelammin. Kai sitä kutsutaan vanhenemiseksi!