Siinä se nyt törröttää!

Upean aamuruskon saattelemana lähdin viimeiseen työpäivään: joulukirkkoon. Kävelimme 19 asteen kirpeässä pakkasessa puolen kilometrin matkan kirkkoon. Tilaisuus oli oikein mukava näille pienille. Saarnana oli kirkkoherramme näyttelemä tarina jouluvieraasta, jota oppilaat tietenkin seurasivat ihan eri tavalla kuin pelkästään puhuttuna. Luokkamme lauloi "Pieni lapsi nukkuu seimen oljilla" ja kirkosta tultuamme oli jaossa vielä vanhanajan joulupussit.

Odottelin, että koulutalo hiljenee ja sitten laitoin valot sammuksiin ja ovet säppiin. Koulutonttu jäi vahtimaan autiota pihapiiriä rakennuksineen. Loma alkoi!

Kun tulin kotiin, oli "taaton" retki onnistunut ja kuusi törrötti jo olohuoneessa. Se oli tiheäoksainen, tavallinen metsän kuusi ja oikein kaunis. Ainut erikoisuus oli, että se tuoksui todella voimakkaasti. Taitaa, raukka, olla perin säikähtynyt ilmaston vaihdoksesta. Voi hyvinkin olla, että neulaset karisevat pikavauhtia, kun lämpötilan vaihtelu oli niin suurta. Toimme sen suoraan ulkoa sisälle, emmekä oikeaoppisesti sulatelleet viileässä, kuten pitäisi. Nyt ei vaan ollut aikaa ja voimia monensorttiseen vekslaukseen. Kyllä se meidän joulun kestää!

Iltapäivällä  käytin äitini kaupassa ja hain tilaamiani kukkia puodista sekä juoksentelin viemässä joulutervehdyksiä. Kotiin palatessani olin ihan lättäjalkainen ja poikki!

Loppuilta onkin kulunut kuusta koristellesssa, Teemalta Pähkinänsärkijää katsellessa ja Ylen 1:n Sävel on vapaa -konserttia kuunnellen. Ihanaa alkaa rauhoittua oman joulun viettoon!