Sunnuntaina poikkesin Serlachius-museo Pääkonttorilla katsomassa uusimmat näyttelyt. De Chirico näyttömöllä oli huikean hieno. Hänen tekemänsä lavasteet ja puvustukset Rooman Oopperaan olivat todella mielenkiintoisia, niin oikeat puvut, luonnokset kuin hänen maalauksensakin. Lisäksi videoina saattoi katsella Bellinin Puritaania ja Rossinin Otelloa.
Esillä olevat de Chiricon maalaukset olivat taiteilijan myöhäistuotantoa.
Giorgio de Chirico: "Olen maalari, joka on aina pyrkinyt olemaan maalari parhaalla mahdollisella tavalla. Mielestäni olen onnistunut siinä paremmin kuin kukaan muu."
Mitattu ja piirretty -näyttely esitteli dokumentoituja rakennuksia Mäntästä ja Huuhkojärveltä. Vernadoc on kansainvälinen arkkitehtien verkosto, joka tallentaa kansanomaista rakennuskantaa piirtämällä. Huhkojärven tilalla oli syksyllä 2023 arkkitehtien ja -ylioppilaiden mittausleiri, jonka tuloksena syntyi näyttelyn piirustukset. Näyttelyssä oli myös mielenkiintoinen videoesitys leiriltä, joka ehdottomasti kannattaa katsoa. En olisi muuten tiennyt, miten pikkutarkkaa ja aikaa vievää näiden teosten syntyminen on ollut. (Enkä yleensäkään ole tiennyt arkkitehtien opiskelusta juuri mitään!) Taas opin uutta.
Kolmantena näyttelynä Pääkonttorilla oli Mesenaatit. Se kertoo Serlachiuksen taidekokoelman tarinan. Puiset pienoismallit entisistä ja nykyisistä rakennuksista olivat hauskoja ja niiden vieressä olevista näytöistä löytyi paljon historiallista tietoa. Harmi, että Mäntän linnaa ei ole enää olemassa.
Yhdessä yläkerran huoneessa on kollaasi jo puretuista näyttelyistä. Kiva, että niistäkin on jäljellä jotain. Kiersin näyttelyn aika nopeasti, joten jonain toisena päivänä pitää tulla uudelleen. Onneksi on Museokortti!
Ps. Ainut asia, joka harmittaa, on museoiden nimien vaihtuminen: Gösta ja Gustaf -nimet tulivat vuosien varrella tutuiksi yleisölle, nyt ne ovatkin Kartano ja Pääkonttori. No, kyllähän niihinkin tottuu.
