Näytetään tekstit, joissa on tunniste terveydenhoito. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste terveydenhoito. Näytä kaikki tekstit

lauantai 29. tammikuuta 2022

T-Stand

 


Minulla on ollut jo vuosia käytössä T-Stand, jolla voi tehokkaasti venyttää takareisiä, pohjelihaksia ja akillesjännettä. Se parantaa myös plantaasifaskiitin ja auttaa selkäongelmiin. Aikoinaan menin ortopedille kipeän kantapään vuoksi. Hän sanoi suoraan, että mikään muu ei oikein tehokkaasti auta, paitsi tämä laite. Siihen piti postikuluineen laittaa satasen verran euroja, mutta en ole päivääkään katunut.

Laitteen kehitti aikoinaan eräs lentäjä selkäongelmiinsa, kun joutui istumaan pitkiä aikoja paikoillaan. Sitä valmisti Tampereella Tumppituote Oy, joka on nyt jo lopettanut. Laite on pieni kalteva taso, metallinen ja sisältää vain kaksi osaa, joita voi säätää mielensä mukaan. Sitten siinä vain seistään muutamia minuutteja kerrallaan. 

Muinoin minun kantapääkipuni, joka oli vaivannut jo pitkän aikaa, siis toista vuotta, parani tämän laitteen avulla. Muut avut, mm. kortisonipiikki, olivat ihan turhia. Jos myöhemmin vähänkään on tuntunut oiretta, olen sen nopeasti saanut laitteen avulla pois. 

Näitä ständejä tapaa kuntosaleilta, mutta firman lopetettua en osaa sanoa, mistä näitä nyt saa. Kaikenlaisia laitteita on maailma täynnä, osa turhakkeita, mutta tämä on tosi hyvä - ollut välillä lainassa ystävilläkin. Se majailee olkkarissa sohvan takana, jolloin siihen on helppo astua säännöllisesti pieneksi aikaa venytykseen. Ihana laite!

maanantai 28. lokakuuta 2019

Harmaata


Viikonloppu alkoi harmaana...


...ja yhä surkeammalta maisema näytti viikonvaihteen edetessä.



Ulkona oli räntäsade, sisällä lämmintä ja mukavaa.


Minulle tehtiin ihanaa ruokaa sunnuntaina: paistettua lohta, jossa oli paljon sitruunaa ja tilliä, porkkanoita ja hyvää salaattia. Polven kanssa kamppaillessa pitää paikkansa sanonta: "Hyvä ruoka, parempi mieli!"


Niin, polvi ei ole kunnossa. Ortopediaikaa odottelen ja hermot kiristyvät. Terveydenhoidon aikataulut  julkisella puolella vähän ihmetyttävät. Sairauslomaa tarjotaan herkästi, mutta tutkimuksiin pääsy on kiven takana. Työterveydessä on tehty, mitä voivat. Periaatteesta en nyt jatka yksityisen kautta, joka olisi nopeampi tie. Veromarkat olen tunnollisesti maksanut vuosikymmenten ajalta, joten nyt haluan niille vastinetta. Lisäksi on todella mielenkiintoista nähdä, millä aikataululla asiat edistyvät. Työssä askellan hitaasti, mutta epävarmasti!  ;>)

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Fysioterapiassa


Tässä kiitoskukka fysioterapeutilleni!

Tänään alkoi olkapään fysioterapia uudelleen uudessa paikassa. Olin tosi onnellinen, kun sain asiantuntevan henkilön vaivassani auttamaan. Puskaradio on joskus oiva tiedotusväline. Itsekin sain tuttavilta hyvää vinkkiä hoitopaikasta.

Tunnin aikana yläselän lihaksia ja erityisesti kipuilevaa vasenta olkaani käsiteltiin perusteellisesti. Sain myös ultraäänihoitoa ja lopuksi teippaukset. Koko ajan tuntui todella hyvältä tuntea kireyksien laukeavan vähitellen, vaikka välillä kivuliasta olikin.

Kotona olo oli autuaallisen rento. Nyt ei saa fysioterapiakertojen välillä tehdä kuin venyttäviä liikkeitä. Muut jumpaliikkeet ovat tauolla. 

Olka voi kipuilla hoidon jälkeen, mutta se kuuluu prosessiin. Odotan jo innolla seuraavaa kertaa. Suuri kiitos, Johanna!

tiistai 23. helmikuuta 2016

Onnekas kupsahdus

Äiti löytyi tänään aamulla lattialta sänkynsä vierestä. Päivystyksessä epäiltiin, että lonkka on uudelleen murtunut. Myöhemmin kuvausten jälkeen kuitenkin kaikki näytti hyvältä: Ei murtumia missään.

Verikokeissa tulikin sitten yllätys: Äidin kaliumarvo oli niin alhainen, että vaarana oli sydänpysähdys. Hänet otettiin sisälle kaliumtiputukseen. Koska oma sairaala ja naapurikunnankin oli täynnä, äiti kuljetettiin 90 kilometrin päähän, josta tilaa löytyi.

Oikeastaan ihan sama, missä äiti on, kunhan saa hoitoa. Onnellinen kupsahdus, sillä ilman sitä emme olisi tienneet alhaisesta arvosta. Äidillä on kaliumlääkitys ja kuvittelimme, että se riittää. Kontrolli olisi ollut vasta loppukeväästä. Tästä olisi voinut tulla vaikka kuinka vakava tilanne ilman tämänpäiväistä "onnekasta" kaatumista. 

Vietin päivystyksessä aikaa äidin kanssa ja tuntui hyvältä huomata, miten hyvin äitiä hoidettiin. En voi millään muotoa yhtyä Suomen terveydenhoidon parjaajiin. Vuoden olen seurannut oman vanhan äitini hoitoa ja pääsääntöisesti kaikki on sujunut ystävällisesti ja ammattitaitoisesti.

Paljon myös riippuu siitä, miten me omaiset asioihin suhtaudumme. Asiat etenevät yleensä sujuvammin asiallisella yhteistyöllä kuin negatiivisella asenteella varustetulla arvostelulla. Jos palveluun ei olla tyytyväisiä, suora palaute asianosaisille on aina parempi vaihtoehto kuin kylillä tai lehtien yleisönosastoissa huutelu.

Terveyskeskuksissa ja sairaaloissa on kiire, resurssit sekä rahat ovat rajalliset, ja potilaita tulvii sisään ovista ja ikkunoista. Parhaansa siellä hoitohenkilökunta tekee. Kiitos siitä! Voimia ja jaksamista...

maanantai 20. tammikuuta 2014

Lasta


Hm... mielenkiintoista tämä elämä. Kaiken maailman uusia kokemuksia!

Lauantain mökkireissulla kävelin tiellä ainoaan jäiseen kohtaan koko tien pätkällä ja kaaduin tietenkin. Vesi oli virrannut metsästä tielle ja jäädyttänyt jyrkkään alamäkeen hienon liukumäen. Koskematon pakkaslumi peitti tietenkin koko jutun ja minä pahaa aavaistamatta kävelin siitä kupsahtaen komeasti kumoon.

Seuraavana aamuna oikean käden peukalon tyvi oli kuin pallo. Pakko oli lähteä ensiapuun sitä näyttämään. Olin kyllä varma, ettei se voi olla murtunut, sillä minulla ei koskaan ole murtumia ollut. Tosin kerta se on ensimmäinenkin! Luut olivat onneksi ehjät, mutta lääkäri epäili jonkun jutun hieman repsahtaneen, joten lastaa täytyy käyttää ja kaupanpäälle tupsahti viellä kahden viikon sairausloma. No, ei yksikätisenä töissä juuri mitään voisi tehdäkään. Käsikirurgillekin lääkäri laittoi lähetteen, mikä minusta on kyllä hieman hätävarjelun liioittelua. Tosin peukku on tärkein sormi kädessä, joten se pitääkin hoitaa kunnolla. Kipua ei enää ole, tosin turvotusta löytyy myös vähän muistakin sormista.

Ensiavussa toimittiin nopeasti ja ammattitaitoisesti. Ei voi muuta kuin kehua ja olla kiitollinen, että saa näin nopeaa, ystävällistä ja hyvää palvelua oman kaupungin päivystyksessä.

Työkiireet helpottivat yhdellä pyllähdyksellä!

Ps. Näyttääpä massiiviselta tuo peukalolasta kuvassa! Ei se nyt ihan noin iso ole todellisuudessa.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Sunnuntai-iltana


Viikonloppu viettetty, isät juhlittu, levätty ja syöty hyvin. Uusi viikko alkamassa.

Huomenna olen aamutunnit töissä ja sitten lähden Taysiin tutkimuksiin kliinisen fysiologian laboratorioon. Tehdään manometria ja ruokatorven vuorokausiseuranta. Onneksi flunssat ovat painuneet pois ja toivottavasti yönkään aikana ei ilmesty mitään.

Tutkimukset ovat tutut 12 vuoden takaa, mutta ehkä laitteet ovat modernisoituneet. Ei jännitä yhtään - onneksi, sillä muistan varsin hyvin, mitä hommaan kuuluu. Yöksi tulen kotiin laitteen kanssa ja tiistaiaamuna menen takaisin, jolloin laite poistetaan. Mitään välipaloja ei saa syödä, pelkästään pääateriat, ja päivällä ei saa olla pitkällään. Harmi! Olisi ollut oiva tilaisuus ottaa päikkärit kaupungista tultua.

Huomenna on luvattu aurinkoista säätä. Kiva ajella tämän päiväisen harmauden sijaan pirteässä kelissä!

torstai 7. helmikuuta 2013

Suuvärkin panoraama

Töiden jälkeen kävin röntgenissä otattamassa hammaspanoraaman (= ortopantografia). Olin viime viikolla hammaslääkärissä tarkistuksessa ja yhtään reikää ei löytynyt. Lääkärini oli kuitenkin sitä mieltä, että voitaisiin varmuuden vuoksi ottaa kuva koko kalustosta. Viimeeksi se on minulla tehty 2001, ennen Hodgkinin taudin sädehoitoa. Olin lääkärin kanssa samaa mieltä. Otetaan vaan!

Jonottelin puoli tuntia, vaikka ennen minua ei ollut kuin yksi "näkyvä" potilas. Eipä ollut kiire mihinkään. Ihastelin vastaanottotilan kalustoa. Tuolit olivat todella hyvät istua ja niitä oli vielä kahta eri korkeuttakin. (Olen aina ihmetellyt Taysin Radiuksen lääkärinvastaanoton kalusteita. Ei missään ole niin hankala istua kuin niissä tuoleissa!)

Hoitaja oli todella mukava ja kertoi, että panoraama on suomalaisten keksintö. Konekin oli ymmärtääkseni meillä tehty. Pienen aikaa surisi pään ympärillä. Tuloksena on levy, jota voisi vaikka itse kotona koneella katsella. Taidanpa kuitenkin jättää lääkärin tulkittavaksi. Tällä mielikuvituksella löytäisin sieltä varmaan vaikka mitä!

Torstaina kuulen, onko reikiä todellakin nolla vai pitääkö ryhtyä remonttiin. Toivottavasti ei!

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Raudat hiiteen!

Olen vuosia seurannut sivusta kummityttöni Annan hampaiden oikomishoitoa. Johan on ollut prosessi! Se alkoi joskus alakoulussa 9-10 vuotiaana ja tänään lähes 15-vuotias tyttö soitti innoissaan ja helpottuneena, että loppusuoralla ollaan. Alaleuan raudat poistettiin  ja hammaslääkäri oli luvannut, että yläleuan raudoistakin päästään eroon ennen lumien sulamista. Jee! Iloittiin Annan kanssa yhdessä hienoja uutisia.

Oikomishoito on ihan hyvä ja tarpeellinen asia, mutta sisältää todella raskaita juttuja:

1) Täällä pikkukaupungissa oikomista ei suoriteta, vaan pitää ajaa 100 km lähimpään suurempaan kaupunkiin.  Olen välillä lähtenyt Annaa viemään hammaslääkäriin. Tunnin ajo ja sisällä hoitohuoneessa viisi minuuttia, kun laitteita on tarkistettu tai kiristetty. Sitten sama matka takasin kotiin. Koulusta pitää tietysti olla pois ja samoin kuskina olevan aikuisen työstä, sillä aikoja ei ole saanut illalle. Vähän turhauttavaa!

2) Voi sitä kivun määrää! Suu on ollut monesti hellä ja särkevä, kun rautoja on kiristelty ja muutettu. Limakalvot ovat hankautuneet rikki ja välillä syöminen on ollut todella ongelma. Yöksi Anna on muuttunut lähes kummituseläimeksi: Normaalirautojen lisäksi uimamyssyä muistuttava päähine päähän, josta lähtevät hampaita oikaisevat ja leukaa venyttävät lenkit ja vipstaakit suuhun. Lisäksi "puskuriraudat" huuleen. Kaiken aparaattiarsenaalin kanssa on vielä pitänyt yrittää saada unen päästä kiinni.

3) Juuri paria tuntia ennen lomalle lähtöä tai juhlapäivänä joku hammasrautojen osa on irronnut ja "rautalanka" on porautunut lähes suusta läpi. Mistä apu? Näitä onnettomuuksia on ollut lukemattomia vuosien aikana. Aina jostain on kuitenkin hammaslääkäri esiin kaivettu, tosin välillä aikuisten kipakalla vaatimisella.

4) Laitteet ovat muuttaneet puhetta epäselväksi. Tämä on ollut kurjaakin kurjempaa murrosikäiselle, kun osa äänteistä muuttuu epäselväksi puuroksi. Vastaa siinä tunnilla reippaasti opettajalle ja näytä osaamisesi, kun ennen selvästi artikuloivan nuoren puhe on muuttunut yhdessä yössä sössötykseksi!

Kaiken tämän Anna on urheasti kestänyt. Nyt on tuloksena kauniit hampaat. Lisäksi oikominen on säästänyt leukaniveltä lapsireuman tulehduksen tuhoilta. Annalla todettiin syksyllä reuma, joka on jyllännyt salakavalasti elimistössä jo vuosia, ennen kuin löydettiin pitkällisen etsimisen tuloksena.

Taidetaan pitää kummitytön kanssa Raudoista vapautumisen juhla! Mennään syömään kiinalaiseen...