Näytetään tekstit, joissa on tunniste vanhuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vanhuus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Kupsahdus


Eilen illalla tunsin itseni rättiväsyneeksi kuten tuo pukki kuvassa. Päivä sai vähän kurjan käänteen ja kaikki suunnitelmat muuttuivat.

Kävin aamulla torilla, pesin pyykkiä kotona ja sitten kävin äidille kaupassa. Kun tulin hänen luokseen, oli hoitaja päiväkäynnillä ja sanoi heti:"Olipa hyvä, kun tulit. Äitisi löytyi aamukäynnillä kaatuneena lattialta." 

No, niin! "Tätä tämä elämä nyt on", ajattelin ensimmäiseksi. Äiti oli nostettu pystyyn ja pystyi kävelemään. Aamupala oli syöty jä hän oli jäänyt televisiota katsomaan. Päivähoitaja oli kupsahduksen vuoksi tullut häntä katsomaan tavallista aiemmin, johon hetkeen minäkin osuin. Äiti oli hoitajalle valittanut, että käveleminen sattuu, joten lähdin häntä varmuuden vuoksi käyttämään päivystyksessä ja röntgenissä, vaikka minun läsnäollessani yhtään ei enää tuntunut kipua. ;=)

Siinäpä sitten 5 tuntia vierähtikin. Onneksi ei ollut murtumaa. Toin äidin illalla kotiin ja hoidin iltatoimet. Siinä vaiheessa kaikki oli hyvin ja hän oli oikein pirteä. Minä vähemmän, sillä olin ollut aamupalan voimin liikkeellä koko päivän.

Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta näitä kaatumisia voi tulla vaikka kuinka. Nyt eletään sitä elämänvaihetta äidin kanssa, ettei yhtään tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Tästä päivästä kuitenkin iloitaan!

maanantai 5. toukokuuta 2014

Omatoimisuutta

Sairausloman aikana kävin joka maanantai saattamassa äidin kuntouttavaan päivätoimintaan. Lyhyt kävelymatka ei ole ongelma, vaan lähteminen kuten muistisairaille yleensäkin. Hänen oli talvella jotenkin vaikea saada itsestään irti kulkeminen omin päin, vaikka kävin aamulla ennen töiden alkua laittamassa hänet valmiiksi. Pari kertaa hän jäi vain kotiin, vaikka lähtemisestä oli sovittu.

Nyt viime viikkoina olen taas huomannut, miten hankalaa lähteminen on, vaikka hän hyvällä mielellä tulee takaisin. Viime viikolla hän ilmoitti päättäväisesti, ettei lähde minnekään. Eilen keskustelimme taas asiasta ja olin varma, ettei hommasta tulekaan mitään. Yllätys, yllätys! Aamulla hän olikin virkeänä omatoimisesti lähdössä!

Kävin tänään iltapäivällä äitiäni tapaamassa kuntouttavan päivätoiminnan jälkeen. Hän oli niin iloinen ja virkeä päivästä ja kaikki oli ollut niin mukavaa. Suunnitteli jo menevänsä taas viikon päästä. Voi hyvä ihme! Aina en oikein pysy perässä iäkkään ihmisen ajatusmaailmassa, vaikka tiedän ongelmien johtuvan sairaudesta. Ehkä kevään tulo, pukemisen helppous ja liikkuminen ilman liukastumisen pelkoa ovat auttaneet tilanteeseen. Tai sitten ensi viikolla kiistellään menemisestä, taas kerran.

Mielenkiintoista tämä vanhuksen kanssa tasapainottelu!