Eilen illalla tunsin itseni rättiväsyneeksi kuten tuo pukki kuvassa. Päivä sai vähän kurjan käänteen ja kaikki suunnitelmat muuttuivat.
Kävin aamulla torilla, pesin pyykkiä kotona ja sitten kävin äidille kaupassa. Kun tulin hänen luokseen, oli hoitaja päiväkäynnillä ja sanoi heti:"Olipa hyvä, kun tulit. Äitisi löytyi aamukäynnillä kaatuneena lattialta."
No, niin! "Tätä tämä elämä nyt on", ajattelin ensimmäiseksi. Äiti oli nostettu pystyyn ja pystyi kävelemään. Aamupala oli syöty jä hän oli jäänyt televisiota katsomaan. Päivähoitaja oli kupsahduksen vuoksi tullut häntä katsomaan tavallista aiemmin, johon hetkeen minäkin osuin. Äiti oli hoitajalle valittanut, että käveleminen sattuu, joten lähdin häntä varmuuden vuoksi käyttämään päivystyksessä ja röntgenissä, vaikka minun läsnäollessani yhtään ei enää tuntunut kipua. ;=)
Siinäpä sitten 5 tuntia vierähtikin. Onneksi ei ollut murtumaa. Toin äidin illalla kotiin ja hoidin iltatoimet. Siinä vaiheessa kaikki oli hyvin ja hän oli oikein pirteä. Minä vähemmän, sillä olin ollut aamupalan voimin liikkeellä koko päivän.
Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta näitä kaatumisia voi tulla vaikka kuinka. Nyt eletään sitä elämänvaihetta äidin kanssa, ettei yhtään tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Tästä päivästä kuitenkin iloitaan!