Eilen lähdimme ajelemaan kauheassa tuulessa Tampere-taloon Latvian kansallisbaletin esittämää Pähkinänsärkijää katsomaan. Mukanamme oli sisareni tytär Emma ja äitini. Kun lähdimme kotoa, maa oli paljas eikä lunta satanut yhtään. Tampereelle tullessamme olimme jo lumisateessa, mutta mitään kauheaa lumentuloa se ei ollut. Kova tuuli vain teki kelin vähän ikäväksi.
Baletti oli ihana kuten Pähkinänsärkijä aina. Tosin tämä koreografia ei ollut alkuunkaan niitä parhaita, mitä olemme nähneet vuosien varrella. Erityisen pettynyt olin Kukkaisvalssiin, joka oli toteutettu mielestäni jotenkin mitättömän oloisesti. Tanssijat olivat kyllä taitavia.
Parasta antia oli hiirten ja sotilaiden taistelu, jossa laukaus taas säikytti minut pahanpäiväisesti, vaikka luulisi siihen jo tottuneen baletin moneen kertaan nähneenä. Samoin toisen näytöksen tansseista suurin osa oli taitavasti toteutettuja. Arabialainen tanssi varsinkin toi esiin tanssijoiden notkeuden ja huiman osaamisen.
Kokonaisuudessaan baletti oli ilman muuta näkemisen arvoinen ja minun jouluuni se kuuluu, tavalla tai toisella. Kotiin ajellessani päätinkin, että käyn sen aina katsomassa, kun se lähistölle joulun alla saapuu. Musiikki on niin ihanaa ja jouluun kuuluvaa, että kalliin pääsylipun kirpaisunkin kyllä kestää tästä nautinnosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti