Lapsuuden ja nuoruuden ihanat muistot eivät koskaan katoa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vanhemmat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vanhemmat. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 5. heinäkuuta 2017
lauantai 5. huhtikuuta 2014
Esi-isien mailla
Tulimme hautajaisista. Aamulla aikaisin lähdettiin ajelemaan paikkakunnalle, josta isäni ja osaksi äitinikin suku on kotoisin.Siunaus oli puolen päivän aikaan. Ajoitus meni ihan nappiin, eikä tullut kiire eikä oltu liian aikaisinkaan.
Äitini äidin sukuhaaran vanhin, äitini eno, kuoli kunnioitettavassa 92 vuoden iässä. Sukulaisista suurin osa oli minulle aivan tuntemattomia, mutta nytpä tuli ainakin jotenkin heidät hahmotettua. Äiti tuntui olevan mieluinen vieras vainajan lapsille, joista osa ei ollut häntä pitkään aikaan tavannut. Meidät kiiteltiin moneen kertaan, kun olimme jaksaneet täältä vähän kauempaa lähteä mukaan.
Karjalaisissa hautajaisissa on surun keskellä aina ilo läsnä. Voisi sanoa vanhan kansan suulla: "Oli hyvät hautajaiset!" Veteraanikuoro lauloi, papilla oli hyvät puhelahjat ja miellyttävä persoona, kanttori lauloi ja soitti taidokkaasti ja vainajan lapset sekä lapsenlapset muistelivat ansiokkaasti vainajaa. Tuli hyvä mieli lämminhenkisestä surujuhlasta.
Kanttorin kanssa meillä sukeutui pitkä, hyvä keskustelu. Hauskaa, kun joskus tuntee olevansa ventovieraan kanssa samalla aallonpituudella! Kanttori sattui lisäksi tuntemaan entisen kanttorimme ja nykyinen oli ollut hänen sijaisenaan joitain vuosia sitten. (Piiri pieni pyörii...!) Minusta oli hienoa kuunnella huilua soittavan papin ja miellyttävän baritoniäänen omaavan kanttorin yhteismusisointia, joka oli hyvällä maulla ja taidokkaasti toteutettu. Mahtavaa, että pienellä paikkakunnalla on näin hyvät työntekijät, jotka voivat ottaa käyttöönsä myös oman harrastuneisuutensa.
Muistotilaisuuden jälkeen kävin vielä isovanhempieni haudalle viemässä pääsiäisnarsissit. Maa oli osaksi vielä jäässä, mutta sain kuin sainkin kaivettua kaksi kuoppaa, johon kukat istutin.
Oli niin "helppo hengittää" oman suvun maalla!
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Vuoden ensimmäisenä...
Aamulla nukuttiin myöhään eilisen valvomisen jälkeen. Uudenvuoden aaton etuoikeuksia täällä korkealla asumisessa on katsella omalta sohvalta joka puolella räiskyviä raketteja. Tänä vuonna oli ehkä vähemmän äänekästä kuin viimeeksi. Yhden jälkeen hiljeni jo kummasti!
Tänään meillä oli Samuel leikkimässä nelisen tuntia. Varta vasten hänelle leipomani piparipossut maistuivat ja kaksi isoa mandariiniäkin poika popsi välipalaksi. Rakenneltiin linna palikoista ja luettiin pupukirjoja, jotka ovat kovin mieluisia. Oli hauskaa! Samalla kummitätini vieraili ja oli mukava tavata hänet suhteellisen hyväkuntoisena, vaikka ikää onkin jo yli 80 vuotta.
Illalla kävelin äitiäni vastaan ja hän tuli meille iltakahville. Saattelin hänet myöhempään kotiinsa saakka, sillä ulkona on todella pimeää, eikä katuvalotkaan valaise tarpeeksi kaikkia tien kuoppia. Hän ei onneksi enää pimeällä yksin liiku ulkona. Ihailtiin yhdessä toissapäivän ostosta: Hänellä on uusi nojatuoli olohuoneessa ja se näytti todella kivalta ja sopi hyvin myös muuhun kalustukseen.
Illalla herkuteltiin marjarahkalla. Vuoden ensimmäinen päivä on illassa. Mitähän muut päivät tuovat tullessaan?
sunnuntai 27. lokakuuta 2013
Puuhapäivä
Sateinen päivä ja flunssa... Mielenkiintoinen tunnelma!
Aamutoimien jälkeen lähdin ostamaan äidille uutta telkkaria rikkimenneen tilalle. Hän on katsellut mökin pienestä TV:stä ohjelmia tämän viikon ja vihjaisi jo isommasta! Sainkin hänelle ihan ok telkkarin ja sisareni mies kävi kokoamassa jalustan ja viritteli kanavat paikalleen. Minä roudasin sillä aikaa vanhan jäteasemalle ja vein samalla muutakin roinaa pois. Kuvittelin, että maksaa jotain, mutta ilmainen keikka oli yllätykseksi.
Kotona pesin iltapäivällä olohuoneen kaksi ikkunaa. Muut pesevät, kun on hyvä ilma, minä silloin, kun ehdin tai tulee inspiraatio. Flunssaisena on olo muutenkin tyhmä, joten siivoushommat sopivat hyvin kuvioon. Nyt on huushollista puolet ikkunoista pesty, toinen puoli odottaa. Jospa ensi viikolla saisi urakan päätökseen.
Kari on flunssaani paossa rivitaloilla, joten viettelen viikonloppua yksikseni. Illalla ryhdyin tekemään kouluhommia. Meillä on otettu sähköinen reissuvihko Wilma käyttöön ja päivittelin sinne kaikki syksyn poissaolot ja myöhästymiset. Tarkkaa puuhaa! Sitten laadin vielä yhden tiedotteen ja jos jaksan, tämän blogipostauksen jälkeen toisen. Helpottaa vähän ensi viikkoa, kun on joitain hommia tehty jo etukäteen.
Kellot on käännetty talviaikaan. Hauskaa, kun tuli tunti lisää vuorokauteen ja ottaisin mielelläni sellaisen aina välillä muulloinkin! Elimistöni on hyvin suurpiirteinen. En huomaa kellojen siirtoa yleensä mitenkään eikä se minua harmita millään lailla. Huvittaa taas lukea yleisönosastoista marinaa, kuten aina tähän aikaan!
Sade ropisee ikkunaan vieläkin...
maanantai 13. toukokuuta 2013
Osat vaihtuvat
Äitini on jo iäkäs, mutta ollut koko ikänsä virkeä ja erilaisia asioita harrastava. Pari vuotta sitten sairastetun rintasyövän jälkeen hän alkoi vähitellen jättää harrastuksiaan ja tämän talven hän on viettänyt hyvin pitkälti hiljaiseloa.
Olen yrittänyt kannustaa jatkamaan harrastuksia, mutta toisaalta pitää myös kunnioittaa vanhuksen itsemääräämisoikeutta. "Ei tartte, jos ei haluu!" Äiti nauttii nyt kotona olosta ja on iloinen ja tyytyväinen.
Kuntouttavasta päivätoiminnasta ei kuitenkaan luovuta. Siellä päivän aikana keskustellaan ajankohtaisista aiheista, jumpataan, tavataan vierailijoita ja tuttuja, virkistetään muistia sekä syödään lounas ja juodaan päiväkahvit. Tämän kaiken saa 13 eurolla. Varsinkin monimuotoisen liikunnan vuoksi pidämme päivätoimintaa erityisen tärkeänä äidille.
Viime aikoina äiti on välillä pohdiskellut, jos ei menisikään maanantaina tähän kuntoutukseen. Olen ottanut tavaksi illalla muistuttaa siitä, että herätyskello pitää laittaa herättämään, jotta ehtii menoon mukaan. Äiti on aamu-uninen ja valvoo myöhään, joten helposti nukkuu pommiin ilman heratystä. Tänäänkin soittelin aamulla puoli kahdeksan maissa ja tarkistin, että on lähdössä yhdeksäksi.
Vaikka äiti vähän vastentahtoisesti päivätoimintaan lähti, iltapäivällä hän oli intoa täynnä. Oli ollut kuntotesti, joka oli mennyt hyvin. Muut mukanaolijat olivat kaivanneet häntä, kun hän ei viime viikolla päässyt. Ruoka oli ollut hyvää ja kahvin kanssa jopa täytekakkua! Ensi kerralla on mukana srk:n tuttu pappi, jota äiti haluaa jututtaa. Äidin mieli on siis muuttunut ja on taas innolla toiminnassa mukana!
Muistan, kuinka lapsuudessa äiti kannusti harrastamaan monenlaista ja puhui aina ympäri, jos heikkona hetkenä yritin lopettaa. Nyt on osat vaihtuneet! Me lapset yritämme kannustaa olemaan mukana erilaisessa toiminnassa, joskus paremmalla, joskus huonommalla menestyksellä. Lähtemisen vaikeus on selvästi lisääntynyt. Kun saa itsensä liikkeelle, mukana olo on yleensä mieluista.
Päivät ja mieli vaihtelevat. Mukavalta kuitenkin tuntuu, kun äiti taas kokee osallistumisen hauskaksi ja iloisella mielellä odottaa seuraavaa maanantaita.
Olen yrittänyt kannustaa jatkamaan harrastuksia, mutta toisaalta pitää myös kunnioittaa vanhuksen itsemääräämisoikeutta. "Ei tartte, jos ei haluu!" Äiti nauttii nyt kotona olosta ja on iloinen ja tyytyväinen.
Kuntouttavasta päivätoiminnasta ei kuitenkaan luovuta. Siellä päivän aikana keskustellaan ajankohtaisista aiheista, jumpataan, tavataan vierailijoita ja tuttuja, virkistetään muistia sekä syödään lounas ja juodaan päiväkahvit. Tämän kaiken saa 13 eurolla. Varsinkin monimuotoisen liikunnan vuoksi pidämme päivätoimintaa erityisen tärkeänä äidille.
Viime aikoina äiti on välillä pohdiskellut, jos ei menisikään maanantaina tähän kuntoutukseen. Olen ottanut tavaksi illalla muistuttaa siitä, että herätyskello pitää laittaa herättämään, jotta ehtii menoon mukaan. Äiti on aamu-uninen ja valvoo myöhään, joten helposti nukkuu pommiin ilman heratystä. Tänäänkin soittelin aamulla puoli kahdeksan maissa ja tarkistin, että on lähdössä yhdeksäksi.
Vaikka äiti vähän vastentahtoisesti päivätoimintaan lähti, iltapäivällä hän oli intoa täynnä. Oli ollut kuntotesti, joka oli mennyt hyvin. Muut mukanaolijat olivat kaivanneet häntä, kun hän ei viime viikolla päässyt. Ruoka oli ollut hyvää ja kahvin kanssa jopa täytekakkua! Ensi kerralla on mukana srk:n tuttu pappi, jota äiti haluaa jututtaa. Äidin mieli on siis muuttunut ja on taas innolla toiminnassa mukana!
Muistan, kuinka lapsuudessa äiti kannusti harrastamaan monenlaista ja puhui aina ympäri, jos heikkona hetkenä yritin lopettaa. Nyt on osat vaihtuneet! Me lapset yritämme kannustaa olemaan mukana erilaisessa toiminnassa, joskus paremmalla, joskus huonommalla menestyksellä. Lähtemisen vaikeus on selvästi lisääntynyt. Kun saa itsensä liikkeelle, mukana olo on yleensä mieluista.
Päivät ja mieli vaihtelevat. Mukavalta kuitenkin tuntuu, kun äiti taas kokee osallistumisen hauskaksi ja iloisella mielellä odottaa seuraavaa maanantaita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


