Adventin tunnelmaa

Perjantaina hiivin entisen kouluni adventtihartauteen kirkkoon. Vähän pitää välillä fiilistellä, vaikkei muuten töihin ole ikävä. Samalla vein perinteiset villasukat arvottavaksi opettajanhuoneeseen, kuten niin monet kerrat aiemminkin.

Nuorisopappi ja -ohjaaja pitivät yhdessä tilaisuuden, ja saarnan aikana adventtikalenterin neljästä luukusta tuli neljä esinettä, jotka liittyivät adventtiin. Esiopetus ja ykkös-kakkoset jaksoivat hyvin kuunnella.

Yhdessä laulettiin tuttuja adventtivirsiä ja Hoosianna kajahti. Se on joskus oppilaille mieleen jäävä laulu, jota toivotiin musiikkitunneillakin.

Lopuksi tutustuttiin kirkon sivuikkunoille tehtyihin pikkualttareihin, joissa aiheena oli Jeesuksen syntymään liittyvät asiat. Illalla kaupungin joulunavauksessa kirkko oli auki, jolloin kaikki halukkaat pääsivät tutustumaan niihin ja kuuntelemaan taustalla kanttorin soittamaa joulumusiikkia.

Tuttuja oppilaita oli hartaudessa mukana ja oli kiva vilkutella heille sekä vaihtaa työtovereiden kanssa muutama sana. Heillä työ vain kiihtyy joulua kohti, mutta minä saan jatkaa adventtiaikaa ensimmäisen kerran rauhallisissa tunnelmissa. Ihmeellistä!

Loma!!!

Kesäloma on alkanut ja olen tapani mukaan onnellinen ja pökertynyt: Hektinen toukokuu kymmenen tunnin työpäivineen on ohi. (Välillä taisi mennä kellotaulukin ympäri!) Kun kaikki tehdään täysillä viimeiseen minuuttiin saakka ja sitten elämä hiljenee täysin, menee monta päivää tajutessa, että loma on todella nyt.

Niin ihanaa!!! Kesä on todella alkanut.

Isoja ja pieniä vieraita

Lomalla on ollut mukava tavata ystäviä ja suvun pienimpiä sekä suurempia lapsia. Eilen käytiin lounaalla ystävien kanssa syömässä riistakäristystä. Tänään on iltapäivällä vietetty tuttavien kanssa kahvihetki, jossa vierähtikin monta tuntia kuulumisia päivitellessä. 

Illalla tulivat vielä sisaren lapset kyläilemään. Oli mukava kuulla Itä-Suomen yliopiston opiskelijaelämästä kiireineen ja hauskuuksineen. Lukiolainen taas pähkäsi vuoden päästä pidettävien vanhojentanssien parinvalintaa. Kannustin kyselemään tanssiparia jo hyvissä ajoin ;>)

Eskarilainen esitteli haifarkkujaan (!), jollaisia en ole koskaan aiemmin nähnyt. Polvissa on vahvikkeet, ja hauskasti on keksitty se lisätä housuihin tekemällä hampaat ja silmät vahvistuksen ympärille.

Palikoista rakentui monenlaisia torneja. Syötiin herkkuja ja otettiin paljon kuvia. Kun siskot lähtivät kotiin, eskarilainen jäi vielä yökylään.

Kyllä on ollut hauskaa! Nyt poika jo vetelee unia iltasatujen ja -laulujen jälkeen. Iltalauluja on kolme: iltarukous, oma kastelaulu ja Nukku-Matin laulu. Ne pitää joka ilta laulaa peräkkäin samassa järjestyksessä.  Ja mehän laulettiin... tietenkin!

Vanhan ajan leikkejä

Tänään pikkuoppilaat hakivat minut välitunnilla katsomaan puuhiaan koulun pihaan suuren kuusen juurelle. Käpyjä, oksia, kiviä, lehtiä... Oikea vanhanajan leikki! Käpylehmät olivat vasta tekeillä.

Tulipa mukava olo. Kaiken digiloikan keskellä lapset ovat lapsia! Luonnonmateriaaleista tehdään kivat leikit ja luovuus kukoistaa. Into ja iloinen mieli pursuavat puuhailun lomassa ja aikuinenkin tulee hyvälle mielelle pelkästä katselusta. Tai oikeastaan... Olisin kyllä halunnut mukaan!

Mökkielämän iloja

Lapsellinen aamu

                  

Sain kunnian aamulla viedä 5-vuotiaan pikkumiehen päiväkotiin. Seitsemän jälkeen olin hoputtelemassa häntä vaatteisiin, valvomassa hampaiden harjausta ja muita aamutoimia. Isosisko oli tehnyt sen raskaimman työn jo aiemmin eli herättänyt.

Kaikki meni hyvin muuten, paitsi päiväkodin eteisessä huomasin, että kaulaliina ei ollutkaan kaulassa. No, onneksi ulkona oli lämpöasteita ja ehkä varavaatteista sellainen löytyi. Heti oli ystävä vastassa ja iloisten "heippojen" jälkeen poika hävisi päiväkodin tädin kanssa aamupalalle.

Kyllä lapsellisten vanhempien aamut herättävät minussa suuria kunnioituksen tunteita. Pikkuväen mielialat vaihtelevat, käsineista toinen on hukassa, ihan sopimatonta lelua tarjotaan kaveriksi kainaloon, kengät menevät tietenkin väärään jalkaan ja missä se reppukin on eilisen jäljiltä! Yksi aamuvienti on helppo nakki, mutta jos joka aamu tämä ruljanssi toistuisi... Huh! Mitenkähän äidit ja isät yleensä selviävät ajoissa omiin töihinsä?

Olen monesti hakenut pikkumiestä päiväkodista ja se on aina ihan leppoisaa puuhaa. Tänä aamuna vastassa oli iloinen poika ja kaikki aamupuuhat sujuivat hyvin. Jokainen päivän aloitus ei kuitenkaan ole ihan näin helppo kuin tänään. Tulen siihen tulokseen, että on hauskempi olla tällä hetkellä viisivuotiaan täti kuin äiti!

Ensilumi

Viikon verran on meillä ollut lunta maassa. Sitä ei ole paljon, mutta juuri sen verran, että lapset koulussa ovat lumilapioita tarvinneet:  He innolla kolaavat parin sentin kerroksesta lumileikkejä. Ilo on suuri, kun maa on hieman valkoisena.

Pakkasta onkin sitten ollut ihan kunnolla. Monena päivänä mittari on näyttänyt -8 - -9 astetta, ja kylmä viima on puhaltanut viime päivinä.

Joku iloitsee talven tulosta - minä en. Pakkaset kelpaavat, mutta lumentulon mieluusti jättäisin myöhempään. Juuri jouluksi olisi kiva aina saada maa valkoiseksi, mutta koko talvena en lunta kaipaisi kuin nimeksi. 

Äsken luvattiin parille loppuviikon päivälle lumisadetta. Katsotaan, kuinka paljon taivaasta pyryttää harmikseni...

... ja pienien poikien

Sisarenpoika tuli yökylään Herra Sarvipää kainalossa. 5-vuotias viihtyi omissa leikeissään, kun oli erilaiset leikkikalut kuin kotona.

Palikoilla rakentelu on sitä mieluisinta tällä hetkellä. Korkeita torneja syntyi monenlaisia ja sitten jännitettiin, pysyvätkö ne pystyssä.

Junakin rakennettiin ja pehmohiiret pääsivät kyytiin. Kirjoja luettiin iso pino sekä harjoiteltiin piirtämistä ja kirjoittamista. Oma nimi on pitkä ja kaikki kirjaimet erilaisia, mutta hyvin sen kirjoitus jo onnistuu. 

Illalla piti osa unipehmoista laittaa yöpöydälle, jotta tätikin mahtui nukkumaan. Yö sujui hyvin ja unta riitti pitkälle aamupäivään. On ollut kaikin puolin mukavaa ja seuraavaa yökyläilyajankohtaa jo suunniteltiin.

Nyt ryhdytään syömään!

Leikitäänkö?

Eilen sain puuhailla hauskoja juttuja koko iltapäivän: leikkiä pehmoeläimillä, muovailla, rakentaa torneja palikoista, lukea kirjoja, syödä herkkuja, kuunnella ja kertoa hauskoja juttuja...

Perjantaina saan pikkumiehen luokseni uudelleen, tällä kertaa yökylään ja samalla pitää myös saunoa. Ehkä käydään myös isoa siskoa kannustamassa lentopallopeleissä. Jo kesällä hän suunnitteli tätä retkeä ja nyt se saadaan vihdoin toteutettua. Täti tuskin malttaa odottaa ;>)

Syksykö?

                  

Oppilaiden kanssa käännettiin tänään kalenteriin syyskuu esille. Syyskuu - ensimmäinen syksyn kuukausista...

Tällä viikolla olen muuttanut pikku hiljaa majaani kaupungin suuntaan. Hassua, miten paljon kaikkea kamaa tulee tänne rantaan alkukesästä kannettua ja loppukesästä takaisin. "Ei mitään järkeä!" ajattelin aamulla käsipainoja autoon raahatessani.

Miten kesä = neljä kuukautta voikin täällä mökillä kulua niin nopeasti! Sitä aina tähän aikaan ihmettelen. Mikään kiire kaupunkiin ei ole, mutta säiden mukaan sinne siirryn sitten, kun hyvältä tuntuu. Muutamia öitä olen jo silloin tällöin siellä ollut.

Suursiivous oli eilen, joten koti on siisti. Huomenna saan hoitooni kolmivuotiaan, joka kuun puolivälissä täyttää jo neljä. Saa nähdä, muistaako hän kesän jäljiltä kaupunkikotini lelut, kun koko kesän on minua mökillä tavannut ja mökin vanhoilla leluilla leikkinyt.

Päivä oli hektinen työn suhteen, sillä koulutustakin oli iltapäivällä ja monta ylimääräistä juttua hoidettavana. Kaiken mausti vielä äidille puhjennut vyöruusu. Jokseenkin haastavaa viedä häntä lääkäriin, kun piharemontti jyllää ja ulos taksiin pääsee vain takaoven kautta useiden rappusten jälkeen. Kotihoitajat hänet veivät, mutta urakkaa oli, kun äiti kävelee niin huonosti lonkkaleikkauksen jäljiltä. Iloitsen, että onnistui kuitenkin ja minun tehtäväkseni jäi vain hakea lääkkeet apteekista.

Illansuussa vietettiin luokan kanssa vielä pelihetkeä. Oppilaat vahvistettuna sisaruksilla voittivat vanhemmat leikkimielisessä jalkapallopelissä 2-1, ja kevääksi jo suunniteltiin uutta matsia. Oli mukavaa viettää toiminnallista iltaa koko perheen kanssa, kun sääkin oli mitä parhain. 

Ilta on rauhoittunut tyyneksi, niin mieleltä kuin luonnonkin osalta. Järvi on viimeisissä auringonsäteissä mielettömän kaunis. Kuikat huutelevat, jossain lähipellolla kurjet, muuten on hiljaista. Lähden iltauinnille.