Kesäinen sunnuntai

                   

Lämmin sunnuntai - ihan kesäinen päivä takana.

Aamulla olin messussa, jonka jälkeen laskettiin kaatuneiden muistopäivän seppeleet sankarihaudalle. Kesämökkipaikkakunnan kirkossa on kiva käydä loma-aikana ja tapasinkin paljon tuttuja. Oli mukava jutella sekä vaihtaa talven kuulumiset. Sain myös terveiset entiseltä oppilaalta, joka oli ekaluokallani 32 vuotta sitten. Miten vuodet kuluvatkaan!

                   

Mökillä haravoin lämpimässä auringonpaisteessa. Rinteessä on paljon mustikanvarpuja ruskeana, joihin lehtiä ei tule. Mustikka on arka pakkaselle ja tarvitsee talvella lumen suojaa. Sitä ei viime talvena ollut. Jännä nähdä, miltä rinne näyttää, kun mustikkaan tulee lehdet. Ruskeaa vai vihreää?

Hiirenkorvat ovat puhjenneet vauhdilla viikonlopun lämpimässä säässä ja nurmikkokin jo vihertää. Ihanaa aikaa seurata kaikkia kasvun ihmeitä luonnon helmassa. Joka päivä jotain uutta ihmeteltävää!

Pakkaspäivä

Aamulla oli oikein kunnolla pakkasta, taisi olla lähellä 15 astetta. Maisema oli kaunis, kun puissa oli huurretta, ja myöhemmin päivällä aurinkokin vähän pilkisteli harson takaa.

Kirkossa oli Kauneimmat joululaulut -messu ja saarnan tilalla draamaryhmän näytelmä Suutarin joulu. Se oli mukaelma Leo Tolstoin novellista Suutari Martti. Alunperin tarina ei kai ollut Tolstoin itsensä, vaan hän oli muokannut sen ranskalaisen kansansadun pohjalta. Näytelmä oli koskettava ja koko messu hyvä kokonaisuus.

Hyvää ruokaa, rauhallista sunnuntaipäivän viettoa ja illalla vieraitakin. Kurjalta tuntui kuitenkin kuulla Imatran surullisista uutisista. Siellä uusi viikko alkaa hämmennyksen ja murheen värittämänä.

Kohta valmista

Kotikirkossani on ollut kattoremontti. Kirkko on ollut huputettuna pari kuukautta ja oli varsin hullunkurisen näköinen "pullistuneilla siivillään".

Viime viikolla huomasin, että muovihuppu oli purettu. Vielä on tellinkejä paikoillaan, mutta kohta on varmaan valmista. Uudet maalaukset ikkunan pielissä ja luukuissa sekä uusittu tiilikate näyttävät tietenkin hyviltä.

Kohta taas kirkonkellotkin soivat. Mukavaa...

Markkinavoimia valjastamaan

Kauppojen aukioloajat vapautuivat. S-ryhmä ehti ensimmäisenä venyttää aukioloaikojaan. sillä heillä oli suunnitelmat tehty jo aikaisemmin ja heti iskettiin, kun laki antoi mahdollisuuden. Muut kaupparyhmittymät seurasivat myöhemmin perässä. Näin luin lehdestä.

Pääsiäisenä ihmetytti kauppojen parkkipaikat, joilla näkyi autoja niin pitkäperjantaina kuin pääsiäispäivänäkin. Ilmeisesti asiakkaita riitti ostoksille. Minulla ei ollut mitään tarvetta juhlapyhinä shoppailemaan.

Kävin mielenkiintoisen keskustelun ystäväni kanssa. Lehdestä huomasimme, että suuren kaupungin yhdessä liikkeessä oli pitkäperjantaina kirkkoherra lukemassa asiakkaiden pääsiäistervehdyksiä. Oliko markkinavoimat valjastaneet seurakunnan vai seurakunta markkinavoimat? Kas, siinäpä pohdittavaa!

Maailma on muuttunut. Perinteinen seurakunnan toiminta ei enää riitä. Ennen tehtiin työtä kotona, joten oli virkistävääkin lähteä tapaamaan ihmisiä seurakunnan tilaisuuksiin. Tänään lähes kaikki työskentelevät kodin ulkopuolella, joten raskaan työpäivän jälkeen ei monikaan viitsi enää osallistua srk:n tilaisuuksiin. 

Omassa seurakunnassa sai suuren suosion, kun joulukadun avajaisissa kirkko oli auki ja sisälle saattoi tulla hetkeksi kuuntelemaan joululauluja. Kirkon ovi kävi tiuhaan tahtiin. Olisiko osallistujia ollut puoliakaan, jos samaan aikaan kirkossa olisi ollut hartaustilaisuus?

Tavat muuttuvat kristittyjenkin keskuudessa. En itse näe mitään mieltä tehdä ostoksia juhlapyhinä, mutta joillain muilla siihen voi olla omasta mielestään hyvät syyt. Jos pitkäperjantaina seurakuntalaiset olivat kaupoilla, ajattelen, että oli kirkkoherralta hyvä veto mennä sinne myös. Vaikka kyseinen toiminta tuntuu "heppoisalta", on se mielestäni parempi kuin ei mitään. Jos kynsin, hampain riipumme vanhoissa toimintatavoissa, on vaarana, että kohta viimeinen sammuttaa valot! 

Päijänteen maisemissa

Tänään löysin itseni sunnuntaiajelulta Päijänteen maisemista. Poikkesimme messuun kirkkoon, jossa en ole aiemmin käynyt.

Messu oli hyvä kokonaisuus. Erityisesti nautin laulamisesta taitavan kanttorin johdolla.

Kirkon lähellä oli hauska tienviitta. :=)

Illalla mökin auringossa oli ihana kesän tuntu, vaikka nyt säät viilenevätkin. Ehdin eilen pestä keittiön matot ja nyt ne ovat jo kuivat, joka on kiva juttu. On ollut mukava elää helteisiä päiviä näinkin pitkään. Ensi viikon sateisina päivinä Sibelius-kirja odottaa lukijaansa.

Eurooppa-päivä

                    

Liputtaminen on hauskaa! Heti aamulla vetäisin lipun salkoon Eurooppa-päivän kunniaksi. Myöhemmin huomasin, että paljon taajaman tankoja seisoi tyhjänä. Monet taloyhtiöt eivät liputa muuta kuin viralliset liputuspäivät. Euroopan rauhan ja yhtenäisyyden päivän kunniaksi ainakin minusta on kuitenkin hyvä liputtaa, vaikka ei liputtamisesta yhtä paljon iloa saisikaan kuin minä! :=)

Seurakunnan strategiapäivä vastuuryhmien kokouksineen lohmaisi tästä päivästä ison osan. Sen jälkeen kävin katsomassa äitiä ja väänsin papiljoteilla hänelle kampauksen. Hyvä tuli ja varmaan piristi mieltä. Lisäksi poikkesin äidin asunnossa kantamassa puretun suihkukaapin osia autotalliin. Saimme myös antaa tiellä olevan, ylimääräisen pikkusohvan hyötykäyttöön muualle.

Päivä on ollut kolea. Ajattelin mennä haravoimaan, mutta eipä huvita tuulessa ja kylmyydessä. Mökin kattomaalauksetkin on aloitettu ja työ valmistuu lähipäivinä, jos kelit antavat myöden. Kiva, kun pelti saa haalistuneen vihreän tilalle alkuperäisen tumman havun värin.

Nyt tuntuu siltä, että vain laiskottelen lopun illan!

Herkuttelua Päiväkummun hyväksi

                                   

Tänään saimme nauttia messun jälkeen maittavan lounaan lohikeittoineen Lähetysseuran kurssikeskus Päiväkummun työn tukemiseksi. Samalla kuulimme tietoiskun paikasta toiminnanjohtaja Tuula Gueissazin ja kurssisihteeri Sari Palomäen pitämänä.

Päiväkumpu on ollut minulle aina rakas paikka. Minut on siellä konfirmoitu ja olin aikoinaan monet kesät rippikoululeireillä isosena 1970-luvun loppupuolella. Tärkeänä muistona mielessä on myös hyvän ystäväni vihkiminen Päiväkummun Riihikirkossa, jolloin sain toimia kanttorina, sekä koulutusviikonloput ja kesäsunnuntain messut.

                                

Oli mukavaa syödä yhdessä, nauttia jälkiruoaksi täytekakkukahvit sekä kuulla ajankohtaisista Päiväkummun asioista. Arpajaispalkintoja oli niin paljon, että ainakin joka toinen arpa voitti.

Kesällä Päiväkummussa järjestetään keskiviikkoiltaisin messuja, joihin ainakin joku ilta aiomme kesällä osallistua. Syksyllä naisten- ja miestenillat ovat olleet suosittuja. Toivottavasti jotkut seurakuntamme nuorista löytäisivät tiensä Päiväkummun ripareille, joista itselläni on niin ihanat muistot.

Kun laulan Riihikirkkohymniä "Maksettu on velkani mun...", ajatukset aina palaavat Längelmäveden rannan maisemiin Päiväkummun leppoisaan ilmapiiriin.