Näytetään tekstit, joissa on tunniste uusi vuosi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uusi vuosi. Näytä kaikki tekstit

tiistai 3. tammikuuta 2023

Vielä joulunaikaa jäljellä

 


Milloinkaan ei ole niin rauhallista 
kuin heti joulun mentyä...

                                                                                  (Tove Jansson)


lauantai 31. joulukuuta 2022

Vuoden viimeisiä mietteitä


Välipäivät ovat sujuneet leppoisasti lepäillen ja välillä sukua tapaillen. Jouluruoat ovat selätetty, mitä nyt nameja ja leivonnaisia on vielä jäljellä. Niin, ja yllättäen saimme vielä rosollia lahjaksi ystävältä. Minä pidän siitä, tosin vähän tuunattuna, joten uuden vuoden ruoan kera sitä voi vielä herkutellen nauttia.

Eilen näimme ensimmäiset uuden vuoden raketit. Kaupunki ei ilotulitusta järjestä, mikä on hyvä asia. Muutamassa minuutissa iso kasa rahaa taivaalle, kun koko ajan joudutaan rahakirstun nyörejä muutenkin kiristämään. Ei kiitos tällaiselle! Tänään on onneksi ollut vielä hiljaista. Toivottavasti paukutus alkaisi vasta illalla, sillä säälin eläinparkoja, jotka häiriintyvät ja pelkäävät.

Kiitollinen olen tästä vuodesta, varsinkin syksystä. Vapaaherrattaren elämä on ollut hurmaavaa, varsinkin rauha ja kiireettömyys. Aika on kulunut nopeasti puuhaillessa ja myös vain ollessa - liittyy vanhenemiseen - ehkä. 

Maailman rauha on ollut sitten ihan toinen juttu. Toivon sydämestäni Ukrainan kansan kestämistä valtavien paineiden ja tuhon keskellä, sekä Euroopan yhtenäisyyttä. Isoja asioita, joista päättäjillä on suuri vastuu.


Parempaa uutta vuotta maailmalle
ja meille kaikille!

maanantai 3. tammikuuta 2022

Uusi vuosi taas uudelleen

 


Vuosi 2022 on alussa. 
Tuokoon se tullessaan onnellista aikaa!

Olen kiitollinen, että selvisin terveenä tähän hetkeen saakka, sillä kolmas rokote tuikattiin vasta tänään. Onneksi elimistö toivon mukaan ehtii edes hieman kehittää vastustuskykyä omikronille, kun viikon päästä marssin taas aloittamaan töitä rokottamattomien parissa. 

Kiitollinen olen myös taitavasta työfysioterapeutista. Kävin hänen luonaan ja sain uusia jumppaohjeita polvelleni. Liikkuvuus nivelessä oli hänen mielestään hyvä, mutta yksi pieni lihas oli jo selvästi heikentynyt tämän ”taiston” seurauksena. Eihän se ihme ole, kun puolitoista kuukautta on kulunut osaksi kyynärsauvoilla, osaksi muuten vain hissutellen. Nyt on ortopediltä saamieni ohjeiden lisäksi vielä nämä toiset ohjeet. Kiva, kun ne sai videona, niin on helpompi tehdä liikkeet oikein. Ja komeat, punaiset teippaukset tulivat kaupanpäälle!

Lomaa on vielä viikko jäljellä. Aion sen hissutella kotosalla vieraita ihmisiä vältellen. Ei voisi vähempää kiinnostaa alennusmyynnit kera viruksien... Kun toinen rokotus alkaa tehota, sitten voi taas vapaammin liikkua - jos haluaa. 

~ Lukemista, musiikkia, vähän suklaata, lepoa... ah ihanuutta! ~

lauantai 2. tammikuuta 2021

Lumista kauneutta

 


Uuden vuoden aamuna heräsimme valkoisen kauneuden keskeltä. Illalla satanut lumi oli tarttunut puihin ja koko maisema kimmelsi satumaisen kauniina.


Tasavallan presidentin puheen jälkeen lähdimme pitkälle kävelyretkelle järvenrantapolkua pitkin. Oli niin ihanan kaunista! Ehdimme kävelyn jälkeen vielä kuunnella televisiosta vähän aikaa Wienin konserttiakin.


Tänään on ollut yhtä kaunista. Iloitsen, että joka päivä lomalla olemme ulkoilleet kävellen tunnin tai kaksi. Tänään lähdimme toista rantapolkua kiertämään ja maisemat olivat ihastuttavat.


Mietiskelin, kuinka kauniita paikkoja Suomessa on ihan joka puolella maata. Ei tarvitse lähteä Lappiin saakka saadakseen nauttia luonnosta ja talvesta.


Nyt lomalla olemme yleensä nukkuneet aamuisin niin pitkään kuin on huvittanut, ja aamupalan jälkeen olemme lähteneet ulkoilemaan, jotta se tulee varmasti tehdyksi päivän aikana.


Eilen meidät ohitti kaksi kertaa parin henkilön ryhmät retkipyörillä. Aika kovaa vauhtia painelivat pyörillään.


Tänään tapasimme koirien ulkoiluttajia. Nelijalkaisetkin varmasti nauttivat lumesta pitkän harmaan ja sateisen jakson jälkeen.


Olisi kiva, jos lumi jäisi maahan. Kovin paljon lisää en kaipaisi. Tämä määrä hyvin riittää minun ilokseni.

torstai 2. tammikuuta 2020

Uuden vuosikymmenen liukastelut


Uuden vuoden aluksi lähdin käymään päivällä mökillä. Aurinko kurkisti matalalta pilven lomasta. Koska huomiseksi oli luvattu vesisadetta, tämä päivä kannatti käyttää ulkoiluun.


Arvasin, että mökkitie olisi aivan jäinen ja niinhän se olikin. Kieli keskellä suuta köröttelin peilikirkkaalla tiellä niin pitkälle kuin uskalsin. Ennen isoja mäkiä parkkeerasin auton, kun en vielä ollut ojanpohjia kolunnut. 

Vaihdoin nastakengät jalkaan ja kävelin loppumatkan. Kun huolellisesti askelsi, ei kaatumisen vaaraa ollut. Joissain kohdissa loppumatkasta näkyi sora ja sitä pitkin uskalsi kävellä reippaasti. Yhdessä kohdassa oli pieni koivu kaatunut tien poikki. Raivasin oksat pois, sillä rungon oli tien auraaja jo heittänyt ojan toiselle puolelle.


Mökillä oli kaikki ok. Aurinko pilkisteli matalalta ja jää kiilteli. Kylän kohdalla oli luistelijoita järvellä, mutta minä en olisi uskaltanut, sillä niin ohkaiselta jää näytti mökkirannasta katsottuna.


Vesi oli korkealla ja yksi rannan tervalepistä seisoi jo vedessä. Meillä on onneksi korkea rantatöyräs, joten vesi ei voi niin ylös nousta, että siitä olisi jotain haittaa. Ison tien varressa huomasin tullessa jo yhden mökin, jonka pihapiiri oli kovasti kutistunut järven vallatessa piha-alueita. Saa nähdä keväällä, millä korkeudella vesi on jäiden lähdön jälkeen. Pohjavedet taitavat vieläkin olla alhaalla syksyn sateista huolimatta.

Paluumatka jäistä mökkitietä aiheutti vielä sydämentykytyksiä, mutta pysyin kuin pysyinkin kaidalla tiellä. 

Oli mukava ulkoiluretki vuoden aluksi, ja onneksi en kupsahtanut nurin. Nastat ovat aivan loistava keksintö ja ovat oiva apu nykyisissä talvisäissä täällä maalla - niin auton renkaissa kuin kenkien pohjissakin.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Uuden vuoden aattona


Ajelulla oman mökin maisemissa...


Herkkuja...


Tunnelmointia...


Onnellista vuotta 2018!

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Vuoden ensimmäinen päivä


Joulun vietosta on palattu kotiin. Ihanaa oli: puhdasta lunta, rauhaa, kävelyretkiä, ystäviä, hyvää ruokaa... Olo on lepääntynyt ja seesteinen. Kuinka hyvä on välillä olla pois arkikuvioista!

Sain joulun aikaan hyvään vauhtiin espanjalaisen kirjailijan Ildefonso Falconesin yli 1000 sivuisen historiallisen romaanin Fatiman käsi. Se on yhtä mukaansa tempaava kuin aiemmin syksyllä lukemani saman kirjailijan toinen kirja. Tätä olen lukenut jo yli puolen välin, sivu 674 menossa, ja paljon ihanuutta siis vielä edessä.

Lomalla nautittiin saunomisesta, takkatulesta,  kynttilöistä ja klassisesta musiikista. Joululaulujen lisäksi kuuntelimme gregoriaanista kirkkolaulua sekä keskiaikaista musiikkia. Olinkin eilen todella pettynyt television uuden vuoden vastaanotto-ohjelmaan, jota kovasti hehkutettiin etukäteen alkavan juhlavuoden kunniaksi. Olipa heppoista! Katseltiinkin illalla Teemalta Pariisin konserttia, joka oli oikein mukavaa seurattavaa.

Vuoden viimeisenä päivänä kuulin suru-uutisen. Vaikka kyse oli iäkkään henkilön poismenosta, se silti tuntui koskettavalta ja surulliselta. Poltin kynttilää hänen muistokseen... Kiitos yhteisistä vuosista!

Uudenvuodenpäivänä ajattelee aina päättynyttä vuotta ja miettii uutta tulevaa, vähän kuin presidenttimmekin puheessaan. Monenlaista epävarmuutta on niin maailmalla kuin Suomessakin. Paljon meillä on myös hyviä asioita, jotka tuntuvat kuitenkin jäävän puutteiden ja epäkohtien varjoon.

Viime vuosi sisälsi kohdallani luopumista, surua ja vaikeita asioita. Toivottavasti tämä vuosi olisi helpompi. Toisaalta - tulee, mitä tulee - kaikki on "korkeemmas käres" ja hyvä niin. Minua kosketti ja tuntui hyvältä, kun Sauli Niinistö tapansa mukaan toivotti puheensa päätteeksi Jumalan siunausta.

Onnellista ja siunattua vuotta 2017!

torstai 1. tammikuuta 2015

Vuosi 2015 alkamassa


Tuokoon vuosi 2015 
meille kaikille iloa, onnea 
ja ennen kaikkea 
siunausta!

Onnellista uutta vuotta 2015!

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuoden viimeinen päivä


Monen näköistä maisemaa on tänään ollut ikkunan takana.Vähän kuin tämä päättyvä vuosikin: Surua ja suurta iloa, toipumista ja uuteen, erilaiseen elämään sukeltamista.


Onneksi emme tiedä, mitä tulevaisuus tuo. Toisaalta joskus olisi helpompi kestää takaiskut, kun vähän voisi kurkistaa verhon taakse tuleviin onnellisiin päiviin.


On ihanaa todeta, että vaikka vuosi alkoi koettelemuksilla monessakin suhteessa, se näyttää päättyvän kohdallani aivan toisin. Olen mielettömän onnellinen saadessani herätä huomiseen uuteen vuoteen 2015 kaikkien rakkaiden ympäröimänä. Olen kiitollinen kuluneesta vuodesta ja sen kaikista kiemuroista. Kaikella on tarkoituksensa!