Hölmöläisten hommia?

 

Luin Facesta, että lehtikasassa voi kasvattaa perunaa. Kuviakin löytyi, kuinka puhtaan vaaleita ja isoja oli näin kasvatetuista tullut. Tästä innostuneena kävin hakemassa 5 kg siemenperunaa kasvatuskokeiluun. Olenkohan ihan pimahtanut? Kasvattaa nyt perunaa keskellä metsää, jossa ei multaa löydy kuin kukkapurkeista!

Eilen oli suuri istutuspäivä. Kastelin vielä "perunamaani" päivän päätteeksi, ja nyt sitten vain odottelemaan. Jokohan kohta meillä kohisten kasvaa kuudessa lehtikasassa hyvinvoivia perunanvarsia? Niitä odotellessa...

... on aikaa vaalia huhtikuussa esikasvatettuja krassintaimia. Laitoin ne viikko sitten kasvamaan ulos. Silloin ne olivat pieniä, mutta ovat auringossa kasvattaneet jo lisää lehtiä, ja näyttävät ihan elinvoimaisilta. Lisäksi minulla on kylvettynä harsokukkaa ja pienen pienessä kasvimaassa tulossa tilliä. Laitan siihen vielä persiljaa sekä basilikaa.

Kukkia istutan laatikoihin ja hoitelen mielelläni koko kesän, mutta tämä muu taimikasvatus ja -kylvö on kyllä ihan uutta. Kaikkea se eläkkeelle jäänti saa aikaiseksi! No, riittää, jos yhteen kattilalliseen saisi omia uusia perunoita ja tillinvarret sekaan. 😊

Villasukkakävelyllä

 

Neuloin pienistä jämänyttyröistä ihan kauheat, iloisenkirjavat villasukat, mutta niillä oli oma, tärkeä tarkoituksensa: villasukkakävely lumihangessa. Sisarentyttö oli kokeillut monet päällekkäiset sukat jalassa kävelyä ulkona jo ennen joulua ja kehui sitä kovasti minulle. Vasta nyt sain aikaiseksi kokeilla.

Sunnuntaina mökiltä lähtiessäni laitoin neljät villasukat jalkaan ja kengät koriin. Sitten vain sukkasillani kävelin mökkitietä autolle noin kilometrin verran. Kylläpä tuntui hauskalta: Ihan kuin olisi paljain jaloin kävellyt, paitsi että ei jalkapohjia pistellyt laisinkaan. Sukissa oli hyvä kitka ja jalat sekä sukat olivat kävelyn jälkeen ihan kuivat. Tiellä oli neulasia, mutta ne eivät olleet tarttuneet sukanpohjiin. Vain yhden neulasen jälkeenpäin irrottelin.

Metka kävely ja hauskat jäljet jäivät tielle. Ensi kerralla tepastelen niillä mökin pihassa.

Yllätys

 

Aamulla töihin kävellessä piipahdin pikaisesti ostamassa kaupasta viinirypäleitä opettajanhuoneeseen. Oli pitkä päivä edessä. 

Iltapäivällä minulle osui rasiasta sydämen muotoinen viinirypäle. Ihana! Yhdessä työkavereiden kanssa sitä ihmeteltiin ja piti ottaa oikein kuvakin. En raaskinut rypälettä syödä, vaan laitoin sen lautaselle ihasteltavaksi. Oikea hyvän mielen rypäle!

Harmitusta

 

Toinen polvi on kenkkuillut pari viikkoa. Buranalla on käyty työssä ihan kohtalaisen mukavasti, paitsi eilen. Yhtäkkiä polvi lakkasi töissä toimimasta, enkä voinut ottaa sillä askeltakaan. Onneksi terveyskeskuksesta saatiin kyynärsauvat avuksi ja mies haki kotiin.

Pari vuotta sitten todettu nivelrikko otti itseensä, päivystyksessä lääkäri sai polvesta nestettä pois ihan kunnolla ja kortisonia sisään. Nappeja vaihdettiin...

Päivystys toimi aivan loistavasti: Ei tarvinnut odottaa yhtään, suoraan lääkäriltä toimenpidehuoneeseen, taitava lääkäri hoiti kivuttomasti punktion ja tunnissa olin jo kotona. Hienoa palvelua. Kiitos terveyskeskuksemme ja erinomaisen taitava lääkäri Joel Matjus!

Hauskana yksityiskohtana on taloyhtiössämme samaan aikaan työn alla räystäskourujen vaihto. Kotimme piha oli suljettu autoliikenteeltä ja jos jonkinlaiset härvelit olivat vallanneet kulkuväylät. Jouduin puikkelehtimaan koneitten välistä sauvoineni lumisessa pihassa, mutta onnistuin kaatumatta. Hieman haasteellista, kun toinen jalka ei varannut laisinkaan.

Kotona yläilmoissa miehet seisovat olohuoneen ikkuinoiden takana nostolavallaan, mutta eivät taida ehtiä töiltään kurkkia sisään minun sauvakävelyharjoituksia. Minä sen sijaan olen seurannut heidän puuhiaan. Kauheaa touhua seitsemännessä kerroksessa huojuvalla nosturilla! Onpa jotain huvia tässä elämän hitaudessa... Hih!

Istumajärjestys

Huvittuneena kuuntelin tänään uuden eduskunnan riitaa istumajärjestyksestä. Vähän kuin meillä koulussa oppilaiden kanssa: Aina on joku nenä hutussa, kun ei saanutkaan paikkaa kaverin vierestä!

Istumajärjetyksen muuttamissuunnitelmasta ei päästykään äänestämään tänään. Asian käsittelyä jatketaan ensi viikolla. Keskusteltu on ja vielä lisää palaveerataan. Huh-huh!

Eduskunnan toinen varapuhemies Paula Risikko piti tilannetta "naurettavana asiana" ja totesi, että ratkottavana on paljon suurempia kysymyksiä. Täyttä totta! Olen ihan samaa mieltä. Tuntuu erikoiselta, että edustajat joutuvat käsittelemään näin tyhjänpäiväisiä asioita, joiden pitäisi olla itsestään selviä. Hyvä, kun on joku istumapaikka ryhmän sisällä, ettei seisomaan joudu. Sen pitäisi riittää, jotta energia kohdistuisi todellisten asioiden käsittelyyn.

Kyllä Suomessa on kaikki hyvin, jos istumapaikasta eduskunnassa nousee näin suuri juttu!

Katsastus

Oli käydä köpelösti!

Jo helmikuussa ajattelin, että maaliskuun puoliväliin mennessä pitää auto katsastaa. Mutta kuinkas kävikään: Oli talviloma, sairastuminen, matkavalmisteluja, ja vasta viikonloppuna muistin katsastuksen. Asia tuli mieleeni, kun sunnuntaina kummityttö kertoi oman autonsa katsastuksesta.

Kävin kurkistamassa, mikä minulla on viimeinen katsastuspäivä ja ihan kauhistuin: Huomenna! Siitä paikasta varasin katsastusajan ja onneksi sain. Kummityttö naureskeli, että näyttää muillakin jäävän viime tippaan eikä vain hänellä.

Tänään sitten käytin menopelin syynäyksessä, ja onneksi auto meni läpi. En oikeastaan kunnolla pelännytkään, että jotain erityistä löytyisi, mutta hieman mietitytti, kun en edes valoja ehtinyt tarkistaa. Katsastusmies vitsaili, että eihän tässä ole kiirettä vielä mihinkään, kun ei olla viimeisellä minuutilla liikkeellä!

Katsastustapahtuma on vuosien varrella muuttunut melkoisesti. Ennen joutui olemaan itse auton sisällä nosturilla ja kuunnella auton alta kolinoiden seasta toimintaohjeita samalla peläten putoavansa korkeuksista. Nyt saa vain leppoisasti istuskella kahvikupposen äärellä ja odotella valmista.

Seuraava katsastus on vasta kahden vuoden päästä, onneksi.

Neuloosi jalassa

                                                           (originaali Anna-Mari West)

Sain syksyllä tämän kortin työkaverilta. Neulominen on niin hauskaa...

Lauantaina "neuloosi" iski jalkaan! Nousin sohvalta ja laitoin kutimen pöydälle. Jalka ilmeisesti takertui lankaan, astuin askeleen ja sen seurauksena jalkapohjasta törröttikin puikko. Puikko oli holvikaaren kohdalle työntyneenä ainakin kaksi senttiä syvässä! 

Onneksi en ollut yksin kotona. Ystäväiseni kiskaisi puikon pois, ja ihmeekseni verta ei tullut oikeastaan ollenkaan. Pistohaavat tulehtuvat helposti, mutta taidan selvitä säikähdyksellä. Pari päivää söin särkylääkettä, mutta tänään jalka on ollut jo ihan ok. Haava on alusta saakka näyttänyt siistiltä. 

Kaikkea sitä sattuu! Jos kudin olisi pudonnut paljaalle lattialle, ei olisi tapahtunut mitään. Nyt paksu matto naulitsi puikon pystyyn. No, en ole koskaan kuullut kenenkään saaneen sukkapuikkoa jalkapohjaansa, mutta minäpä onnistuin siinä oikein loistavasti. Onneksi ei sentään mennyt kokonaan läpi jalkapöydästä!

Puolella hinnalla

Viime perjantaina kävin kaupassa ja huomasin siellä värililjakimppuja, joissa oli puolen hinnan tarrat. Kukkakimpusta jäi maksettavaa alle kolme euroa. 

Nappasin yhden mukaani mökille lähtiessä. Kukissa oli varret paljaana, ja ajattelin niiden kyllä kuolevan puolen tunnin ajomatkan aikana. Maljakkoon laittaessa katkaisin reilusti varsia. 

Ja mitä tapahtui? Liljat ovat viikon aikana avanneet kaikki nuppunsa valtavan suuriksi kukiksi. Verannan pöydällä ulkona viileästä yöstä nauttien ne kukoistavat vielä alkavanakin viikonloppuna muhkeana kimppuna. 

Aika hyvin parin euron kukilta!

Viuhka viuhuu

Olen joskus huvittuneena katsellut suomalaisissa konserteissa viuhkojen käyttöä. Se on tuntunut hätävarjelun liioittelulta. 30 asteen helteessä olen pyörtänyt pääni ja nyt on minullakin sellainen. Kieltämättä viuhka viilentää kummasti hikikarpaloiden pyrkiessä otsalta esiin!

Suloisia säveliä ja takovia teemoja! Sunnuntai-illan Philip Glassin toisen viulukonserton - amerikkalaisten vuodenaikojen - jälkeen päässä jumputtavat sävelet olivat kuin hevikonsertin tuotosta. Ehkä vanha Vivaldi on kuitenkin enemmän minun juttuni. 

Eilen aloitimme jo klo 10 kuuntelemalla baritoni Jaakko Kortekankaan ajatuksia taivaallisesta musiikista. Vanhassa aitassa hänen laulunsa ilman säestystä oli hieno kokemus. Osuu ytimeen vanha sanonta, että joskus vähemmän on enemmän!

Päivä päättyi hauskasti kirkkokonserttien jälkeen. Corellin Joulukonserton, Palestiinan sävelten ja uuden tuttavuuden Esemble Åttan taitavan laulun jälkeen huomasimme olevamme iltauinnilla lauluyhtyeen miesten kanssa. Esiintymispuku vain pientareelle ja vilvoittava sukellus suomalaiseen suviseen suvantoon. Mikäs sen mukavampaa!

Pilkullinen tervehdys

Nyt naurattaa, mutta ei naurattanut iltapäivällä.

Olin lähdössä autolla kodin parkkipaikalta, kun yhtäkkiä kuului auton kyljestä ropinaa. Ihmetellen nousin katsomaan, mitä auton kylkeen osui - ja siellähän oli oikein kunnon parviprujaus naakankakkaa! Koko auton toinen kylki ja osa kattoa oli pilkullisena kuin kunnon dalmatialaisella konsanaan. 

Vähän korvia luimistellen sekä mielessä manaillen ajoin linnunkakkaisella autolla kaupungin halki ja menin hautausmaalle kastelemaan kukkia, kuten oli tarkoituskin. Vieressä oli järvi, jonka rantaan ajoin, otin kanisterilla vettä ja pesin paperilla suurimmat pläjäykset pois. Myöhemmin viimeistelin pesun kunnolla.

Tiedän kokemuksesta, että naakan kakka on kuivuttuaan kuin sementtiä, jota ei meinaa saada pois millään. Nyt se tuoreana onneksi irtosi helposti.

Mitähän olisi tapahtunut, jos olisin auton sijaan ollut liikkeellä jalkaisin? Hih!

Plumpsis!

Kummityttö tuli tänään kyläilemään. Yo-kirjoitukset ovat ohi, joten herkuttelimme urakan päättymisen johdosta ja juttelimme mukavia.

Samalla kyselin kummitytöltä neuvoja uuden kännykän hankkimisessa. Pitäydyn vanhassa merkissä, mutta mietimme mallia. Sitten tapahtuikin hupsuja:

Pyörittelin kesken kahvittelun kummityttöni kännykkää kädessäni, sillä mietin näytön kokoa. Yhtäkkiä kännykkä lipesi ja putosi suoraan kahvikuppiini, jossa oli vielä jonkin verran kahvia jäljellä. Salamana sain puhelimen kuitenkin ongittua pois ja kuivattelimme roiskeet. Onneksi kahvia oli enemmän pöydällä kuin kännykässä! Puhelimelle ei käynyt kuinkaan. Lähellä kuitenkin oli, ettenkö olisi joutunut hankkimaan uutta kaksin kappalein.

Kaikkea sitä sattuu ;=) ... minulle!

Taivaan tuuliin

Illansuussa ajattelin käydä ostamassa postimerkkejä. Muistin yhtäkkiä, että puolen kuun maissa postimaksut muuttuvat, joten vähän säästää, jos ostaa ennen sitä postimerkkejä varastoon. Varsinkin kesällä on mukava kirjoitella ihan oikeita kortteja ja kirjeitä, ja toki niitä lähettelen ympäri vuoden. Postimerkillä varustettu vanhanaikaninen tervehdys päihittää mielestäni monin kerroin sähköiset kaimansa.

Ostin ison kasan postimerkkejä ja kun kotiin pääsin, huomasin kymmenen merkin rimpsun kadonneeksi koristani. Ihan varmasti olin ne sinne laittanut, mutta minne lie pudonneet. Omituista!

Puin ulkovaatteet uudelleen päälleni ja lähdin kävelemään "jälkiäni" takaisin kauppaan. Talomme nurkalla näin jo kaukaa kadun vesilätäkössä vaalean nauhan: Siellähän kadonneet merkkini lilluivat vedessä! Tuuli oli ne napannut avonaisesta koristani.

Nyt kuivattelen postimerkkejäni. Kyllä ne vielä käyttökelpoisia ovat, vaikkakin vähän kuprulla. 

Tervehdyksiä Japanista

Tänään sain kaksi tervehdystä Japanista. Aika hauskaa, että osuivat samalle päivälle.

Ystäväni tytär oli vuoden vaihteen tienoilla useita viikkoja maapallon toisella puolella. Nyt hän on ollut jo toista viikkoa koti-Suomessa, mutta kortti tuli vasta tänään. Illalla luin myös toisen, kiertoteitä tulleen terveisen Japanista.

Osaan yhden laulun tämän maan kielellä: Sakura, sakura... Pienenä tyttönä myös väriteltiin samannimisillä liiduilla. 

Kirsikankukkia voisin lähteäkin katselemaan, sillä alan saada tarpeekseni tästä talvesta! Onneksi edes pitkänpitkästä tammikuusta päästiin eroon.

Se kysymys

                  

"Ope, kun sinä olit pieni, oliko silloin dinosauruksia?"

Tätä legendaarista kysymystä olen pelännyt koulussa viimeiset 20 vuotta. Nyt se sitten tuli eteeni kakkosluokkalaisen suusta kesken viattoman ruokapöytäkeskustelun. Voih!!! En ollut yhtään valmistautunut tähän väistämättömään hetkeen.

Todistettu on: Olen ikivanha!

Pinteessä

                            

Varsinaisia tervaskantoja nämä meidän vanhemmat ihmiset! Taipuu vaan ei taitu...

Kävin iltapäivällä äitiä katsomassa. Hän oli selkeästi voipuneen oloinen ja minulla meni hetki, ennen kuin sain selville syyn.

Kotihoidon ja meidän omaisten välisessä viestivihossa kerrottiin, että äiti oli aamulla löytynyt sängystään varsinaisessa pinteessä. Hän oli nukkunut poikittain leveässä vuoteessaan ja molemmat jalat olivat luiskahtaneet sängyn kromatun nousukaiteen lenkkeihin! Siellä hän oli ollut kiikissä eikä päässyt mihinkään. Hän ei myöskään ollut osannut painaa turvapuhelimen ranneketta.

Hoitajalla oli mennyt jonkin aikaa, ennen kuin oli saanut äidin autettua pois ahdingostaan.  Terveydenhoitaja oli myös kutsuttu paikalle tarkistamaan äidin kunto. Näyttikin, että taas selvittiin säikähdyksellä, onneksi!

Muistisairaan vanhuksen kanssa tapahtuu monenlaista, myös niitä asioita, joita ei osata ennakoida. Toisaalta lohdullinen puoli on muistamattomuus: Äidillä ei ollut mitään käsitystä aamun tapahtumista, ja hän kuuntelikin ihmeissään, kun selitin, mitä oli sattunut.

Nyt mietin, mitä kaiteelle pitäisi tehdä. Se kun on sängystä ylösnousun kannalta erittäin tärkeä! Hmmm...

Iso ilo

Niin tavallinen - niin suuri riemu!

Sain tänään kahvipaketin ystävältä. Ällistyin - en kahvista vaan paketista! Se oli niin kaunis: valkoinen ja muutenkin "disainiltansa" minun makuuni. En malttanut laittaa edes kaappiin, vaan siellä se keittiön työpöydällä on nytkin koristeena.

Tätä kahvia en ole koskaan aiemmin tavannutkaan. Sisältö on varmaan yhtä kamalan makuista kuin kahvit yleensäkin, mutta paketti sai aikaan suuren ilon. Oikein ihmettelin, miten yksi arkinen asia voi tuntua niin kivalta.

Olen nyt juonut kahvia kaksi ja puoli vuotta. Edelleen se on pahaa, mutta maidon kanssa siedettävää. Hassua, mutta rakastan kahvihetkiäni iltapäivällä. Vieläkin uutta, erilaista, mukavaa... Juon kahvia vain iltapäivällä, mutta erityisinä vapaapäivinä saataan juoda myös aamulla, varsinkin jos on seuraa. Silti en ole jäänyt millään lailla koukkuun. Ihan sama, juonko vai en, mitään riippuvuuden tuntemuksia ei tule.

Mutta tämä kahvipaketti... Voi, miten kaunis!

Kissa yleisönä

                     

Harjoittelimme tänään oppilaiden kanssa tekstejä koulurauhan julistamista varten. Menimme koulun rappusille, josta julistus luetaan ja kokeilimme myös mikkejä. 

Koko homman varasti pantakaulainen kissa, joka muina miehinä käveli koulun pihalle yleisöksi. Se oli kovin ihmisrakas, kiehnasi oppilaiden jalkoihin turkkiaan ja lopuksi kiepsahti selälleen kerjäämään rapsutuksia. Harjoittele nyt siinä, kun suloinen katti vie kaikkien huomion!

Onneksi kissa lähti omille teilleen eikä ängennyt sisälle koulutaloon. Muistanpa sellaisenkin päivän, kun välituntivalvojan hommiin kuului oppilaiden lisäksi kissan vahtiminen, joka väkisin yritti sisälle myös oppia saamaan. Ei kyllä huolittu, vaikka ihana koululainen olisi varmaan ollutkin!

Sankarikoira

Kyllä meidän suvun Nella-koira on viisas! Pelasti minut pulasta ja sai palkinnoksi ylenpalttisesti rapsutuksia, silityksiä, kehuja ja herkkutikun.

Istuin tietokoneella lähettämässä sähköpostia, kun koira alkoi säntäillä mökin tuvassa seinänvieruksia pitkin. Selvästi metsästi jotain ja kuvittelin sen ensin olevan varjo tai hämähäkki. Kun ryntäily vain jatkui, ryhdyin seuraamaan tarkemmin ja silloin huomasin: Listan vieressä juoksenteli pieni päästäinen! Otus luikahti kamiinan taakse ja Nella vahti sitä aikansa. Sitten koira väsyi tuijotteluun ja meni pedilleen nukkumaan. 

Jonkin ajan päästä päästäinen vipelsi takan editse ja usutin kiireesti Nellan sen perään. Taas oli hiiri ovelampi. Nella kuitenkin jäi vahtimaan ja yhtäkkiä nappasi päästäisen suuhunsa. Nopeasti koira pudotti sen kuitenkin lattialle, sillä päästäisethän taitavat maistua pahalta. Kissat aikoinaan jättivät ne aina syömättä.

Nappasin yllättävän vipeltäjän rikkalapioon ja viskasin pihalle. Taisi olla silloin jo kuollut. 

Hyvä Nella! Saat Ylimmän Hiirikoiran arvostetun tittelin kunniakirjoin ja -nauhoin ;=)

Grillataanko?

            

Kävin sisareni perheen takapihalla. Terassilla huomasin grilliin jääneen ruokia ja juuri, kun olin huomauttamassa niistä, kolmivuotias Samppa sanoi: "Ne on minun!" Siis leikkigrilli muovimakkaroineen!

Minä menin aivan täydellisesti lankaan, kun vähän kauempaa katselin. Makkarat ja kanat grilleineen näyttivät nopeasti vilkaistuna niin aidoilta, ettei tullut mieleenikään epäillä. Enkä ole koskaan aiemmin nähnyt leluina näitä asioita. 

Hyvä, etten mennyt haukkaamaan! ;=) Olen ihan täydellisesti pudonnut kärryiltä näissä leluasioissa. Ilmeisesti niissä löytyy ihan kaikki aikuisten jutut. En ole kyllä varma, pitääkö jokaisella pojalla olla leikkigrilli, joten jään miettimään asiaa...

Kahvilla

Vuosi sitten en olisi uskonut, että vaihdan teen kahviin. Niin vain sattui käymään viime maaliskuussa. Luin artikkelin kahvin hyvistä terveydellisistä vaikutuksista ja päätin kokeilla. Artikkelin mukaan kolme kuppia päivässä on ideaali annos ja nopeatempoisena ihmisenä päätin juoda sen kerralla. Enhän nyt montaa kertaa päivässä viitsi ruveta kannua ja suodatinta pesemään!

                         

Ensin hurja kofeiiniannos sai levottoman ja tärisevän olon aikaiseksi sydämentykytyksineen. Vähitellen se hellitti.

                         

Nyt on kohta vuosi kahvinjuontia takana. Kahvin juon maidon kanssa eikä se vieläkään hyvältä maistu - tuskinpa koskaan tulee maistumaankaan. 

                         

Minua viehättää iltapäivän kahvihetki, sillä se on ihan uusi asia elämässäni. Teetä join ennen milloin sattui, mutta koskaan en sitä erityisemmin kaivannut. Kahvin kera voi myöskin syödä leivonnaisen tai muun herkun ja sehän vasta hauskaa onkin! 

Jos kahvia en saa päivän aikana, se ei haittaa. Mitenkään riippuvaiseksi siitä en ole tullut. Aamulla en sitä pysty juomaan ja illalla juotuna se vie yöunet. Siispä iltapäivä on hyvä hetki. 

Ihan mukava, uusi harrastus elämässäni! ;>)