Erityinen päivä

Tänään on vietetty erityistä päivää pikku puuhastelun, yhdessä syömisen ja takkatulen äärellä. 

Eilistä puusavottaa jatkettiin ja oksakasa vain kasvaa. Nautin valosta ja avaruudesta pihapiirissä. Kuinka yhden koivun ja pihlajapuskan kaataminen voikin tuoda niin paljon näkyvyyttä lisää ja iloa katselijan mieleen!

Takassa paloi tuli ja söimme rauhassa kolmen ruokalajin lounaan. Tuli on niin ihana elementti, jota ei väsy katselemaan. Viileänä päivänä se toi oman lämpönsä merkkipäivään. 

Illan suussa ukkosti ensi kerran meidän seudulla. Tosin vain muutama jyrähdys kuului, mutta vettä satoi hetken aikaa ihan kunnolla. Samalla muisteltiin erään kesän ukkosmyrskyn aikaansaamia tuhoja näillä kulmilla. Sellaista ei kyllä toivo tälle kesälle, vaikka ukkonen salamoineen onkin uljas luonnonnäytelmä. 

Viileän päivän jälkeen taas alkaa sää lämmetä. Sehän sopii!

Katse korkeuksissa

Aamulla oli niin kesäisen lämmintä, että söin ensimmäistä kertaa aamupalan ulkona. Sisällä ei malttanut olla, vaan tein pihahommia ja nautin suunnattomasti lämmöstä. Vaikka ei hellettä ollutkaan, mittari kipusi jo 22 plusasteeseen.

Mökin pihassa on ollut känkkärä koivu, joka varjostaa verantaa. Äitini piti koivuista, mutta minä en niinkään, sillä siemenien ja lehtien tulva on ollut melkoinen. Nyt päätettiin koivu kaataa.

Tänään oli lämmin, kesäinen päivä, mutta tuuli navakasti Siksi puuta ei voitu laittaa nurin. joten karsittiin vain osa oksista pois. Minua hirvitti, kun kuuden metrin korkeudessa sahan kanssa heiluttiin. Iso määrä oksia saatiin pois, joten jäljelle jäi enää runko ja latvus. Sen kuulemma voi turvallisesti rojauttaa nurin tyynenä päivänä.

Oksista tuli jo nyt iso kasa. Oksasaksilla pätkittiin pienemmät talteen ja isommat pitää katkoa moottorisahalla. Sisälle tupaankin tuli todella valoisaa, kun varjostavat oksat häipyivät edestä pois.

Homman jälkeen oli virkistävää pulahtaa uimaan. Koko päivä oli aurinkoinen aamusta saakka. Todellinen kesäpäivä!

Kesäkonsertissa

                                       

Tänään arvoin aamupäivällä, mihin konserttiin lähtisin. Tarjolla oli kolme hyvää sellaista ja valinta oli vaikea.

Löysin itseni Jaakko Ryhäsen ja Jyrki Anttilan kirkkokonsertista "Hän suuri on". Säestäjänä oli Maija Anttila. Pidän molempien laulajien äänistä, ja viime kesänä kuuntelemani Ryhäsen ja hänen oppilaidensa konsertti oli todella loistava.

Kirkko oli hyvin kansoitettu. Sali oli täynnä, mutta suurella lehterillä olisi ollut vielä tilaa. Mendelssohnin Allegrolla aloitettiin ja sen jälkeen vuorotellen kuultiin tenoria ja bassoa.

Ohjelmistossa oli taattua kesäillan musiikkia, kuten Merikantoa ja Kuulaa, mutta myös uudempaa musiikkia ja muutama negrospirituaalikin. Ylimääräisenä kuulimme Panis Angeliuksen. Beethovenin Jumalan kunnia luonnossa, Händelin Soi kiitoksein ja Merikannon Omenankukat olivat ne minua ehkä eniten koskettaneet sävelet.

Konsertti oli ihan hyvä. Nautin molempien herrojen äänistä. Viimekesäistä ihanaa antia tämä konsertti ei lähestynyt, mutta mukava oli tässäkin olla läsnä kesäisessä iltapäivässä. Lisäksi oli kiva ajella auringonpaisteessa maalaismaisemien halki.

Myöhemmin illalla kävin vielä äitiä katsomassa, joka oli taas toissa aamuna kupsahtanut nurin lattialle. Oli onneksi osannut painaa ranneketta, joten hoitajat tulivat nostamaan ylös ja tarkistamaan tilanteen. Nytkin päästiin säikähdyksellä. Toinen kaatuminen viikon sisällä, huh! Päivä kerrallaan, ei voi muuta, mutta mietityttää, miten kauan hän kotona pärjää...

Paluumatkalla keräsin kukkia mökille ja nautin kesäyössä ajelusta. Oli niin kaunista! Pari päivää olen vain aloillani ja nautin hyvässä seurassa kesästä, joka vihdoin on meillä.

Ihanaa, aurinkoa!

Laituri

Tuntuipa taas hauskalta, kun iltapäivällä taivas selkeni ja aurinko alkoi paistaa. Riipaisin heti villasukat jalasta ;=) ja juoksin verannalle aurinkoon. Villatakki oli vieressä, ja sitä kyllä tarvittiinkin aina, kun pilvistyi. Oli kuitenkin ihana olla auringossa ja juoda päiväkahvitkin verannalla.

Illalla saapui sisareni perhe saunomaan, ja samalla laitettiin laituri. Koira melkein sai sätkyn, kun teimme erikoista puuhaa, jota se ei ollut pitkään aikaan nähnyt. Paimensi meitä ja uikutti sekä ulvoi, ihan kuin joku olisi ollut hukkumassa. Lopulta se piti laittaa sisälle,

Vesi on ollut niin korkealla, että nyt vasta laituri kannatti asettaa paikoilleen. Aika syvässä se on, joten kannettiin muutamia kiviä painoksi. Huomenna täytyy vielä varmuuden vuoksi sitoa narulla kiinni.

En ole halunnut keikkuvaa ponttoonilaituria meille, sillä en erikoisemmin välitä sen keinumisesta. Ikivanha laiturimme on vanhanaikainen pukin päälle laitettava, joka alkaa vedellä viimeisiään. Ehkä ensi keväänä pitää hommata uusi. Kai minun sitten pitää antaa periksi ja hommata kelluva, keikkuva... Tai sitten teettää uusi, vanhalla mallilla, mutta sen suhteen taidan jäädä vähemmistöön.

Paistoin ison kasan lättyjä, taas kerran, ja ne hupenivat kovaa vauhtia parempiin suihin. Pikkumiehen juttuja oli hauska kuunnella. Hän katsoi iPadilta jotain lastenjuttua, jossa yhtäkkiä oli kova ääni. Samppa laittoi kädet korvilleen, ja kun äitinsä käski laittaa ääntä hiljaisemmalle, poika vastasi: "En voi, kun ei ole käsiä." No, ei kai, kun ne oli korvilla!

Myöhään illalla, kun pihapiiri hiljeni, oli nautinnollista olla saunan lempeissä löylyissä ja uida laiturilta liukkaan rantakallion sijaan, turvallisempaakin. Suuri kuikkaparvi sukelteli lähistöllä. Siinä oli ainakin 13 lintua. Ihana hiljaisuus oli rannassa. 

Säät alkavat lämmetä. Jo sitä on odotettukin!

Ritari vierailulla

Vaikka suurin osa kesästä näyttää sujuvan villasukat jalassa, aina välillä pilkahtelee myös kesäisiä hetkiä.

Ritariperhonen ilmestyi eräänä päivänä verannan kaiteen kukkalaatikoihin mettä maistelemaan. Harmi, että en päässyt yläviistosta kunnolla kuvaamaan, vaikka korkealle jakkarallekin kipusin. (Tästä sain myöhemmin vakavia nuhteita ;=)

Kyllä suurimpiin perhosiimme kuuluva lepattelija on kaunis ilmestys! Ritariperhoselle ei kelvanneet orvokit, vaan viihtyi pelkästään samettiruusujen kukissa.

Perhonen viipyi pihapiirissä pitkän aikaa. Välillä kävi lentelemässä pitkiä kaarroksia muualla, ja sitten se aina palasi takaisin samettiruusujen pariin. Oli ihana sitä seurata. Tuntui niin kesältä, kun muutenkin oli pitkästä aikaa lämmin päivä.

Kikatusta ja lättyjä

Eilen vietettiin rauhallisen ihanaa sadepäivää aikuisten kesken - tänään vilinää lasten kera. 

Kävin viemässä äidin hammaslääkäriin ja samalla nappasin mukaani kolmi- ja kolmetoistavuotiaan sisarenpojan ja -tyttären. Syotiin helppoa kesäruokaa, paistettiin lättyjä ja saunottiin. Hyttysten pyydystämisestä kolmivuotias keksi hauskan leikin, joten kikatus väritti koko iltaa, kun hän heilui kärpäslätkien kanssa milloin missäkin.

Sadekaan ei haitannut. Ulkohuussissa käyminen, saunan lämmittäminen ja monet muut arkiset puuhat ovat pienestä hauskoja. Lisäksi ikivanhat lelut ovat aina kiinnostavia, kun niitä näkee harvemmin.

Ei itkua, ei kiukuttelua - vain aurinkoisen iloista yhdessäoloa. Ihanat lapset! Kyllä tädin kelpaa...

Villejä lupiineja

                

Vaikka komealupiini on vieraslaji -puutarhoista karannut - ei voi muuta kuin ihastella kauniita kukkakasvustoja tien vierillä. Tänään vettä lähteestä hakiessani piti oikein kävellä kuvaamaan. Tosin vain iPad oli mukana. Oikealla kameralla olisi saanut paremmat kuvat.

               

Lupiini leviää helposti siemenistä, mutta Oulun pohjoispuolella herkät nuoret taimet eivät kestä talvea. Siksi lupiinia ei pohjoisemmassa tiheinä kasvustoina tapaa. Hernekasveihin kuuluvana lupiini sitoo maahan typpeä ja näin muuttaa kotoperäisten lajiemme luontaisia kasvupaikkoja erilaiseksi, jolloin muiden niittykasvien kasvu tulee mahdottomaksi.

Kesäisin kerään aina lupiineja tien varrelta varannoille maljakkoon. Näyttävänä kasvina se on kaunis katsella ja kestää ulkona pitkään verrattuna muihin niittykasveihin. Sen tuoksu on aika voimakas, joten sisälle en sitä halua.

Tänään oli kaunis kesäpäivä, oikeastaan ensimmäinen meillä. Auringossa oli jo todella lämmintä, vaikkei mittari yli 20 plusasteen kivunnutkaan. Hammaslääkäristä tultuani poikkesin torilla ja tapasin paljon tuttuja. Mökillä söin ulkona lounaan ja nukuin päiväunet keinussa. Ah, ihanaa! Tämän päivän voimalla kestää taas loppuviikon sateet!

Juhannus mökillä

Tuulisten viikkojen jälkeen sää muuttui juhannuksena tyyneksi. Tuntui mukavalta, vaikka vettä satoikin moneen otteeseen eikä aurinkoa juuri näkynyt. Onneksi mökin katto pitää vettä ;=), oli runsaasti maukasta ruokaa ja hyvää seuraa.

Juhannusvieraan kanssa juttelimme myöhään yöhön. Oli ihanaa vain olla tekemättä mitään erikoista! Nukuttiin pitkiä päiväunia, kuunneltiin musiikkia ja luettiin kirjoja Sibeliuksesta. Hän kävi uutterasti uimassa aamuin illoin, minä vain saunasta.

Tänään saimme aamukahviseuraa ja oli hauskaa tutustuttaa kaksi hyvää ystävääni toisiinsa.

Enpä muista aiemmin juhannuksena nähneeni komeita herkkutatteja, Nytpä sellainen löytyi pihapiiristä ja totta kai se piti ottaa talteen. Niin kosteaa on ollut, että sienisato taitaa nousta etuajassa. 

Mökkejä on tyhjentynyt arjen alkaessa. Naapurimme poikkesi kertomassa kuulumiset oman lomansa alkaessa. Hän ei välitä lämmöstä, mutta minulle kyllä kelpaisi pari helleviikkoa. Saa nähdä, kumman toive toteutuu. Aavistelen häviäväni kilpailun!

On juhla ja juhannusaatto

JUHANNUS

Kaikki palas: Suomen linnut,

Suomen kesä, kukkaset,

taas kuin ennen kirkkahina

kisaa järven lainehet.

Jälleen yössä valkeassa

saaret, salmet uneksii,

jälleen päällä metsän puiden

punapilvi purjehtii.

(Eino Leino)

Hyvää juhannusta, valkeita öitä,

lempeitä tuulia, käen kukuntaa,

pihlajan tuoksua...

Juhannussiivous

Juhannussiivous on tehty! Pöllyttelin kaikki pihalla, imuroin ja pesin vielä lattiatkin. Nyt on oikeastaan juhannus alkanut.

Iltapäivällä vein Nella-koiran kotiinsa, kun netistä näin, että perheen lento oli laskeutunut Helsinki-Vantaalle. Koira ei olisi halunnut lähteä, vaan löntysteli muina miehinä rantaan. 

Huomenna käyn äitiä katsomassa ja sitten lähden vierailulle ystävättären kesäasunnolle. Sieltä jatkan matkaa eteenpäin ja haen juhannusvieraan tänne mökille. Säät eivät suosi tänä vuonna, sillä äskeisen ennustuksen mukaan vettä sataa. Ei haittaa! Mökin katto pitää...

Veden keittoa

                

Eilen illalla kuulin, että kotona kaupungissa pitää vesi keittää. Vesitornista oli löytynyt kuollut lintu. Aikamoinen härdelli tuli juhannuksen alle. Keittokehotus kestää ainakin torstaihin saakka.

Onneksi on ystäviä, jotka pitävät meidät mökkiläiset ajan tasalla kaupungin tapahtumista. Minäkin sain tiedon veden saastumisesta ihan Espanjasta ja Rodokselta saakka. 

Täällä mökillä käytän yleensä lähdevettä. Aika harvoin tuon kotoa sitä mukanani. Onneksi kaupunkivettä ei nytkään ollut matkassa. Äidille hain heti aamulla lähteestä juotavaa, jotta kotipalvelun ei tarvitse jatkaa keittorumbaa.

Lähteellä oli harvinaisen vilkasta. Kymmenkunta autoa oli tien varressa parkissa, enkä muista koskaan niin paljon väkeä nähneeni siellä yhtaikaa. Tunnelma oli leppoisa. Vähän ihmeteltiin härdelliä. Joku oli sitä mieltä, että torni tarkastetaan puolivuosittain, joten lintu on voinut olla siellä jo vaikka kuinka kauan. Tiedä häntä. En kovin huolissani ole, mutta kotona raparperipiirakkaa leipoessani keitin kyllä kehotuksen mukaisesti kahviveden.

Kuvassa oleva linnun siipi aiheutti myös kuhinan toukokuussa, kun olimme luokan kanssa luontoretkellä. Tarkasti jäännöstä tutkittiin ja monta tarinaa kehiteltiin. Tämä lintu ei sentään päässyt netti- tai lehtiuutiseksi asti kuten kaimansa. 

Kesäyö

 

Kyllä suomalainen kesäyö on kaunis! Olen käynyt koiran kanssa viimeisellä lenkillä yhdentoista jälkeen illalla ja ihastellut valoa sekä vihreyttä. Talven aikana aina unohtaa, kuinka satumaisen kaunista meillä on alkukesän öinä. Äsken keräsin kieloja, jotka vien äidille huomenna.

Nukkumaan en malttaisi käydä, kun on niin ihanaa vain puuhailla kaikkea. Valoa riittää myöhään yöhön. Nytkin on raukea olo saunan jäljiltä, mutta ei kuitenkaan väsytä vielä.

Kaupunkilaiskoira on nauttinut elämästään, kun on saanut uida joka päivä ja juosta hömpöttää vapaana pihapiirissä ja metsätiellä. Koirallakin on ollut kesäloma!

Yhteyksiä

Koko alkukesän olen nauttinut täällä mökillä sujuvasta mobiililaajakaistayhteydestä. Mikä nautinto, kun ei ole tarvinnut odotella esim. kuvien latautumista minuuttikaupalla!

No, tänään sadepäivänä tilanne on ollut toinen. Selvästi taas sää on hidastanut yhteyksiä, mutta nyt ollaan tilanteessa, joka vastaa viime kesän normaalia yhteyttä. Enpä siis valita! Yhteydet toimivat ja se on pääasia. Aiempina kesinä sadepäivänä saattoi yhteys olla kokonaan poikki.

Tänään olen myös pitänyt yhteyttä ystävääni, jonka kanssa tapaamme vain kesäisin. Oli kiva kuulla kuulumiset ja sopia treffit torstaille. Jännä juttu, miten toisten ihmisten kanssa yhteydenpito ei vaadi jatkuvaa päivittämistä, vaan nähdessämme jatketaan kuin välissä olevaa talvea ei olisi ollutkaan. Olemme rippikoulukavereita ja ystävyys on jatkunut sieltä saakka vuosikymmeniä.

Eilen joutsenia lipui mökin ohitse, tänään ainoat linnut ovat olleet mustarastaat nurmikolla ja peippo pihakoivussa. Messun jälkeen kävin äitiä katsomassa, ja iltapäivä sekä ilta on sujunut leppoisasti oleillen ja lueskellen. Ihanat päivänokoset nukuin, ja koiran kanssa olemme sateen lomassa käyneet lyhyillä lenkeillä.

Mukava sadepäivänä vain oleilla...

Mestarin elämää

Kansallissäveltäjämme Jean Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi päätimme ystäväni kanssa etsiä omistamamme Sibelius-kirjat esiin. Luemme ensin omamme, ja kun seuraavan kerran tapaamme, vauhdamme opuksia.

Minun kirjani on runsailla kuvilla varustettu, vähän yli 120-sivuinen. Ystäväni kirjassa on sivuja runsaat 400. Minä siis alussa saan nopeammin homman hoidetuksi. ;=)

On ollut kiehtovaa lukea Sibeliuksen elämäntarinaa. Olin ihan unohtanut, mistä taiteilijanimi Jean tuli: Sibelius löysi meriä kiertäneen setänsä käyntikortit ja päätti hyödyntää niitä. Olen hankkinut kirjan vuonna 1986 ja silloin sen lukenut. Ei ihme, jos ei aivan kaikkea muista.

Hyviä kirjoja voi lukea monta kertaa, ja aina löytää niistä jotain uutta näkökulmaa. Esimerkiksi Burnettin Salaisen puutarhan olen moneen kertaan lukenut täällä mökillä. Mielestäni tämä vuonna 1911 julkaistu kirja on yksi parhaista lasten ja nuorten kirjoista. Taitaapa vain olla liian rauhallinen nykyajan hektisessä maailmassa eläville lapsille. Eipä kovin moni ole kertonut minulle sitä lukeneensa.

Nyt taidan vielä hetken jatkaa Sibeliuksen parissa.

Torilla

Aamulla lähdin torille. Kaupunkikuvaan oli sitten viime käynnin ilmestyneet näyttävät kukkaistutukset, jotka kaunistavat kadunkulmia ja aukioita. Hienoa, että kaupunki panostaa viihtyisyyteen, sillä kesä on tapahtumien kulta-aikaa. Silloin vierailijat täyttävät pikkukaupunkimme taidekohteet, joten kivalta tuntuu katsella kaunistuneita kadunvarsia.

Tori vilisi väkeä. Meidän kesäperjantaimme kauppatori on todella vilkas - paljon kauppiaita ja runsaasti ostajia. Itsekin yritän usein käydä paikalla, erityisesti lähetyskahvilassa vohvelilla ja samalla tavata tuttuja. Mukaan lähtee aina vihanneksia, perunoita ja leivonnaisia.

Tänään tapasin useita tuttavia, joista pari oli jäänyt eläkkeelle lähiaikoina. Heillä oli mukavat tunnelmat ja uskon sen. Pitkän työuran jälkeen vapaaherran tai -herrattaren osa on ansaittu. Toivottavasti terveyttä riittää monenlaiseen mieluisaan tekemiseen!

Täällä mökillä ilta on kaunis. Nyt lähden koiran kanssa ehtoolenkille.

Tuulee, tuulee...

Ilmatieteen laitos kertoi, että alkukesä ei ole ollut poikkeuksellisen kylmä. Viileys on johtunut voimakkaista tuulista. Yhtä tuulista on ollut viimeeksi vuonna 2007. Semmareiden laulu Tulee, tulee... on soinut päässä useasti.

Lenkeillä koiran kanssa on tuulisesta säästä vain hyötyä, sillä metsätiellä ei ole pahemmin ollut hyttysiä. Voin vain kuvitella tyynen päivän. Silloin itikat iskevät. Kun laitoimme vesipumppua alamökin seinustalla toimintaan, kaikki alueen hyttyset olivat tulleet sinne tuulta turvaan. Piti ihan huppu laittaa päähän, muuten olisivat syöneet elävältä.

Tänään olen imuroinut koiran karvoja sisältä ja samalla myös auton. Pesin kuramatot, nukuin päiväunet kahteen kertaan ;=) ja join iltapäiväkahvit ihanassa seurassa. Nellan kanssa haimme postin ja myöhemmin illalla leikittiin pihassa. Heittelin sille renksua, jota se jaksoi kymmenisen kertaa hakea. Viimeisellä heitolla 9-vuotias koiraneiti  pisti pitkäkseen nurmikolle ja mulkaisi minua selvästi ajatellen:"Hae itse!" Iltalenkille se ei halunnut edes lähteä, vaan kääntyi tieltä takaisin ja lönkytteli mökille. Mikäs siinä! Sopi minullekin laiskan lomapäivän päätteeksi.

Edelleen järvellä tuulee...

Sankarikoira

Kyllä meidän suvun Nella-koira on viisas! Pelasti minut pulasta ja sai palkinnoksi ylenpalttisesti rapsutuksia, silityksiä, kehuja ja herkkutikun.

Istuin tietokoneella lähettämässä sähköpostia, kun koira alkoi säntäillä mökin tuvassa seinänvieruksia pitkin. Selvästi metsästi jotain ja kuvittelin sen ensin olevan varjo tai hämähäkki. Kun ryntäily vain jatkui, ryhdyin seuraamaan tarkemmin ja silloin huomasin: Listan vieressä juoksenteli pieni päästäinen! Otus luikahti kamiinan taakse ja Nella vahti sitä aikansa. Sitten koira väsyi tuijotteluun ja meni pedilleen nukkumaan. 

Jonkin ajan päästä päästäinen vipelsi takan editse ja usutin kiireesti Nellan sen perään. Taas oli hiiri ovelampi. Nella kuitenkin jäi vahtimaan ja yhtäkkiä nappasi päästäisen suuhunsa. Nopeasti koira pudotti sen kuitenkin lattialle, sillä päästäisethän taitavat maistua pahalta. Kissat aikoinaan jättivät ne aina syömättä.

Nappasin yllättävän vipeltäjän rikkalapioon ja viskasin pihalle. Taisi olla silloin jo kuollut. 

Hyvä Nella! Saat Ylimmän Hiirikoiran arvostetun tittelin kunniakirjoin ja -nauhoin ;=)

Tiedossa koiruuksia

Ensimmäinen lomaviikko

Ensimmäinen lomaviikko on takana. Ajattelin toukokuun lopulla, että menee pitkä aika, ennen kuin palaudun viimeisten viikkojen työkiireistä sekä äidin kotiuttamisen aiheuttamasta ylimääräisestä huolesta. Toisin kuitenkin on käynyt.

Lähes koko viikon olen viettänyt mökillä. Kaupungissa jouduin käymään alkuviikosta ja perjantaina äidin kanssa päivystyksessä, mutta muuten on aika kulunut täällä järven rannalla tuulessa ja tuiverruksessa. Hyvää ruokaa, saunomista, pientä puuhastelua, keskusteluja ja rauhaa. Tänään oli kiva matkustaa vähän kauemmaksi ja tavata ystävää, jota en vähään aikaan ole nähnytkään.

Nyt tuntuu siltä, että viikko on tehnyt tehtävänsä. Olo on rentoutunut ja mieli virkeän iloinen. Tuntuu lomalta! Vähän kuin olisi ollut pois kotoa matkalla... Harvemmin olen ensimmäisen viikon jälkeen näin lepääntynyt, varsinkin kun ilmat eivät ole edes kunnolla lämmenneet ja sadettakin on vihmonut aina välillä.

Huomenna haen sisaren perheen koiran hoitoon viikoksi. Tiedossa on siis koiruuksia!

Pieniä askareita

Lauantaina rauhallisen aamun, hyvän aamupalan ja perinpohjaisen suunnittelun ;=) jälkeen ryhdyimme hommaan, jota olin kaavaillut jo viime kesäksi, mutta jäipä tekemättä: Kaadoimme lipputangon ja hankasin sen juuriharjalla puhtaaksi. Yläosa, jossa viiri kesät liehuu, oli aivan putipuhdas, mutta alaosaan oli ajan kuluessa tarttunut jotain harmaata. Levää, pienen pientä jäkälää vai silkkaa likaa? Kylläpä tanko näytti hienolta kuuraamisen jälkeen. Nyt voi juhannusliputtaa iloisin mielin!

Samalla tiivistettiin silikonilla huussin käsienpesuveden säiliö ja varasäiliö. Ostin keväällä uuden ja sekin vuoti. No, nyt on kaksi, joilla pärjää seuraavat 10 vuotta.

Tuuli oli melkoinen koko päivän. Istuttelin pihaan kukkia ja sen ajan lämpöisessä auringonpaisteessa tarkeni hyvin paitahihasillaan. Myöhemmin taivas meni pilveen. Ilma tuntui tuulessa niin viileältä, että piti vetäytyä sisätiloihin. Kiva oli myöhemmin sateen tihkussa saunoa, kun tuuli ujelsi nurkissa.

Vähän niin kuin kesän ja lämmön odotuksen aikaa edelleen eläisimme!

Kupsahdus

Eilen illalla tunsin itseni rättiväsyneeksi kuten tuo pukki kuvassa. Päivä sai vähän kurjan käänteen ja kaikki suunnitelmat muuttuivat.

Kävin aamulla torilla, pesin pyykkiä kotona ja sitten kävin äidille kaupassa. Kun tulin hänen luokseen, oli hoitaja päiväkäynnillä ja sanoi heti:"Olipa hyvä, kun tulit. Äitisi löytyi aamukäynnillä kaatuneena lattialta." 

No, niin! "Tätä tämä elämä nyt on", ajattelin ensimmäiseksi. Äiti oli nostettu pystyyn ja pystyi kävelemään. Aamupala oli syöty jä hän oli jäänyt televisiota katsomaan. Päivähoitaja oli kupsahduksen vuoksi tullut häntä katsomaan tavallista aiemmin, johon hetkeen minäkin osuin. Äiti oli hoitajalle valittanut, että käveleminen sattuu, joten lähdin häntä varmuuden vuoksi käyttämään päivystyksessä ja röntgenissä, vaikka minun läsnäollessani yhtään ei enää tuntunut kipua. ;=)

Siinäpä sitten 5 tuntia vierähtikin. Onneksi ei ollut murtumaa. Toin äidin illalla kotiin ja hoidin iltatoimet. Siinä vaiheessa kaikki oli hyvin ja hän oli oikein pirteä. Minä vähemmän, sillä olin ollut aamupalan voimin liikkeellä koko päivän.

Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta näitä kaatumisia voi tulla vaikka kuinka. Nyt eletään sitä elämänvaihetta äidin kanssa, ettei yhtään tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Tästä päivästä kuitenkin iloitaan!

Oikea lomapäivä

Aamu valkeni pilvisenä ja sateisena. Päätinkin lähteä toimittamaan asioita läheiseen kaupunkiin ja niin vesisateessa kantelin multasäkkejä autoon. Ei haitannut! Kaikkein ravakimman kuuron odottelin kaupan katoksessa kymmenen muun ihmisen kanssa. Toisilla oli kiire, minulla ei minnekään - lomalainen kun olen.

Mökillä odotti ihana gourmet-ateria: sieni- ja vihreää salaattia, riisiä ja maukas liha-kalamuhennos. Lisäksi valkosipulimarinoituja oliiveja ja oliivileipää sekä tilkka jumalten juomaa. Oli täydellinen lomapäivän lounas. Kiitos, taas kerran!

Päivätorkkujen jälkeen juotiin kahvit juustokakulla sekä muilla äidin synttäreiltä jääneillä herkuilla terästettynä. Illalla ei olekaan tarvinnut syödä yhtään mitään, sillä vatsassa on vieläkin kylläinen olo.

Pitkin päivää on sadellut, mutta se ei ole täällä mökillä haitannut. Leppoisaa oleilua, juttelua, radiosta Tampere-talon konsertin kuuntelua... Sateen ropina on vaihtunut ilta-auringon paisteeseen ja maisema on mitä kaunein alkukesän vihreydessä. Todellinen lomapäivä eletty iltaan!

Kaiken kruunaa kunnollinen nettiyhteys, jonka sain hankittua eilen. Toukokuu menikin kännykällä ja iPadilla pelatessa. Näin hyvää nopeutta minulla ei mökillä ole koskaan ollutkaan, sillä nyt päätin asiaan satsata. Kannatti! Kuvatkin siirtyivät tänne blogiin alta aikayksikön. Olen oikein tyytyväinen.

Huomennakin aion vain olla ja toipua kevään huiskeesta. Ihanaa, ihanaa, ihanaa!

Kaara ja kauris

                      

ABC:llä istun ja nautin tunteesta, kun voin vain kuluttaa aikaa eikä ole kiire minnekään. Auto on huollossa ja minulla on pari tuntia luppoaikaa. Kiireisten viikkojen ja päivien jälkeen tuntuu ihanalta vain juoda kahvia rauhassa, lukea vanhaa sunnuntain Hesaria :>) ja olla paikoillaan. Olisin saanut seuraa autonhuoltoreissulle, mutta halusin lähteä yksin. Kivaa vain hengailla!

Luin Hesaria puoleen väliin asti, kunnes huomasin sen olevan vanha! Ei haittaa, sillä jutut olivat minulle uusia. Luin aika järkyttävän tarinan nuoresta miehestä, joka Goalla kuoli hämärissä olosuhteissa. Lisäksi oopperatähti Juha Uusitalon aivoinfarktista kertova juttu oli koskettava. Kaikenlaista yllättävää meille elämässä sattuu, välillä kohtalokastakin, surullista, lopullista...

Kun ajelin tänne autohuoltoon oli varjelus mukana: Kauris ryntäsi tielle autoni eteen, mutta onneksi kääntyi ympäri ja hävisi pusikkoon. En ehtinyt tehdä yhtään mitään, en edes säikähtää. Kolahtanut olisi, jos eläin ei olisi tehnyt täyskäännöstä. Ajoin vähän matkaa eteenpäin bussipysäkille ja soitin rakkaalle ihmiselle. Sen verran tapahtuma kuitenkin pysäytti. 

Nyt taidan lähteä katsomaan, joko autolle on kaikki tarvittavat temput tehty. Niin... ja raottamaan kukkaronnyörejä!

Lehmiä ja synttäreitä

Eilen nautin koko päivän mökin rauhasta loman ensimmäisenä päivänä. Nukuin niin kauan kuin nukutti ja tein, mitä mieleen juolahti. 

Postin hain kävellen puolentoista kilometrin päästä ja nautiskelin maalaismaisemista. Poimin ensimmäiset kielot, seurasin neljän kuovin torailuja sekä seurustelin läheisen maatilan lehmien kanssa. Niitä oli 18 laitumella. 

Iltapäivällä juotiin juhlakahvit loman kunniaksi ja löydettiin muutama korvasieni alamökin takaa. Illan suussa sain tehtyä vielä rästissä olleen kirjoituksen juhannusviikon paikallislehteen. Olen srk:n kirjoittajaringissä ja vuoro ei osu kohdalle kuin kerran vuodessa. Teksti oli jo mielessä hyvin pohdittuna, joten oli helppo kirjoittaa. 

Tänään juhlittiin äidin synttäreitä. Minä tosin joka välissä hoitelin hänen asioitaan, sillä ajattelin lyödä monta kärpästä yhdellä iskulla. Sainkin paljon aikaiseksi ja äiti toivottavasti oli iloinen, kun meitä läheisiä kävi monta hänen päiväänsä ilahduttamassa. Hän jäi kukkakimppujaan ihailemaan ja istumaan uuteen tuoliinsa, joka saapui tänään. 

Ulkona puhaltaa navakka tuuli ja tien vierustan voikukat saivat kunnon pöllytyksen. Lomalainen taitaa hiipiä aikaisin nukkumaan päivän puuhista uupuneena. Huomenna tuntuu varmasti enemmän lomalta...