Päiväkävelyllä

 

Päiväkävelyllä ihailin kauniita syysmaisemia. Vesi - pienikin - on aina niin kiehtova elementti. Pikkukaupunkimme keskustassa oleva lampi antaa kovasti näköä koko kaupungille. Ilman sitä olisi maisema paljon ankeampi.

Olin juuri lähtiessä kuvannut kaupungin laittamia, näyttäviä kukkaistutuksia, jotka olivat vielä kauneimmillaan. Palatessani työmiehet kiskoivat niitä juurineen ja heittelivät lava-autonsa kyytiin. Olisin minä vielä kukkia mieluusti ihaillut. Nyyt! Hyvästi kukat, hyvästi kesä!

Kottikärryt aisoihin

 

Mökin vanhat, yli kuusikymmentä vuotta palvelleet kottikärryt aivan villiintyivät, kun niiden kumi puhkesi tuhannen päreiksi. Useamman kerran paikatut kärryt joutivat kärryjen taivaaseen, joten oli aika hankkia uusi menopeli. Ja nykyäänhän kaikki tulevat osissa! Ei muuta kuin aloimme lauantain ratoksi kasailemaan uutta kärryä aisoihin.

Hyvä siitä tuli! Ei jäänyt ylimääräisiä osia, ei puuttunut ruuveja ja hermotkin säilyivät. Ihan hyvän tuntuiset kärryt saatiin.

Minä ehdin välillä juosta metsässäkin ja luottopaikasta löytyi isoja kantarelleja kulhollinen.

Ruskan värejä löytyi hieman myös mökiltä. Niitä ihailtiin saunoessa. Vesi oli viileää, mutta ihan hyvin sinne tarkeni saunasta pulahtaa. Virkisti ihanasti!

Kaunis ja lämmin sää helli koko viikonlopun. Luin ennusteesta, että mitää kylmää ei olisi tiedossakaan pitkään aikaan. Ihan hauskaa, jos ennustus toteutuu. Ehtii sitä myöhemminkin sateessa, viimassa ja tuiskussa astella.

Ruska

 

Aamukuvia

 

Liekö syy Kalifornian metsäpaloissa tai vuodenajassa, mutta tällä viikolla on ollut aamuisin aivan mahtavan näköisiä auringonnousuja.

Aamuiset puuhat ovat alkaneet kamera kädessä.

Lopetin paperilehden tilauksen, joten nyt lehden lukuun ei mene  aikaa. Digilehden luen vasta töistä tultuani. 

Tässä iässsä on ihanaa, kun voi rauhassa lähteä töihin, eikä tule kiire. Voi vaikka kuvailla maisemia ikkunasta ihan rauhassa.

Autolla ajetaan varovarovasti?

 

Koulussa päättyi juuri Liikenneturvallisuusviikko. Ekaluokkalaiset lauloivat innolla laulua "Autolla ajetaan varovarovasti..." He olivat muutenkin sitä mieltä, että liikenteessä pitää olla tarkkana kuin porkkana. Hyviä mielipiteitä turvallisuuden parantamiseksi annettiin meille aikuisille.

Mitä ovat uutiset kertoneet liikenteestä viikonlopun ajalta? Lounais-Suomessa on ollut jo kolme onnettomuutta, joissa kuljettajana on ollut 17-vuotias, poikkeusluvalla ajokortin saanut henkilö. Onnettomuudet ovat sattuneet Porissa, Vehmaalla ja Turussa. Henkilöitä on loukkaantunut vakavasti näissä turmissa.

Muistanpa lukeneeni joku päivä Torniossa sattuneesta kaahailusta, joissa paahdettiin menemään yli kahtasataa. Näistäkin kuskeista yksi oli 17-vuotias.

Edellinen hallitus teki aikamoisia höllennyksiä liikenneasioissa. Ajokorttiin liittyviä opetustunteja vähennettiin roimasti, ja erikoislupien myöntämistä höllennettiin. Poliisien määrää on jo vuosikausia supistettu. 

Nyt sitten korjataan satoa. Ainakin täällä maalla liikenteessä saa varoa nuoria, jotka eivät osaa millään pelillä näyttää suuntavilkkua, ja erityisesti mopopojat ajelevat missä sattuu. Kortteliralli kukoistaa. Iloitsen aina silloin harvoin, kun näen poliisiauton katukuvassa. Toista oli ennen vanhaan, kun oli omalla kylällä jopa poliisiasema. Sen lakkauttamisesta alkoi välitön liikennekurin höltyminen.

Toisaalta ei pidä pelkkiä nuoria syyllistää. Ajelin yhtenä päivänä auton perässä, joka viiden kilometrin aikana kääntyi edessäni useammassakin risteyksessä. Kertaakaan ei vilkku tuikkinut. Pidin kunnioittavan välimatkan, kun en tiennyt, mitä tapahtuu. Auto ajoi edessäni kotikadulle saakka, ja kuskina näytti olevan vanhempi mieshenkilö. Ei tainnut olla enää ajokuntoinen.

Toivon, että osaan itse luopua ajokortista sitten, kun ajotaidot ovat jo ikääntymisen vuoksi ruosteessa. Jos en, niin vieköön joku kortin ja koko auton!

Kaipuu Lappiin

 

Näihin aikoihin olen monena vuonna ollut Lapissa omalla lomalla. Nyt korona-aikana meillä on työssä ukaasi olla anomatta virkavapaata ja olen totellut kuuliaisesti.

Vähän haikeana olen kuunnellut puhelimitse kuvausta komeista sarvipäistä tai tulistelua tunturilaavun kupeessa. Ihan makkarantuoksu on tullut nenään!

No, kaikki aikanaan. Toivottavasti näitä Lapin retkiä saan elää tulevaisuudessa. Suunnittelimme jo parin vuoden päähän pidempää reissua. Silloin olisin ensimmäistä syksyä eläkkeellä. Ensi syksynä tulisi jo ehkä mahdollisuus, jos korona hellittäisi otettaan. Toivossa on ainakin hyvä elää...

Päiväkävelyllä

 

Lauantaina päiväkävelyllä eksyin Kiusalan taideyhteisön puistonäyttelyyn. Liekö korona antanut sysäyksen näyttelyn teemalle.

Monenmoisia hahmoja oli ilmestynyt nurmikolle oleilemaan.

Jotkut pääsivät lentoonkin ja heiluivat hurjasti kovassa tuulessa.

Tämä oli suosikkini. Sympaattisen oloinen, ehkä variksen sukulainen...

Puistonäyttelystä astelin vanhan kellarin galleriaan.

Nykytaidetta tulvi vastaan kellarin kosteassa hämäryydessä.

Tämä näyttely on varmasti kiinnostanut lapsiakin. Harmi, ettei meidän suvun 9-vuotias ollut tällä kertaa kanssani.

Tänä kesänä kaikki taidenautinnot ovat jääneet hiukan vähemmälle. Onneksi on ollut kuitenkin mahdollisuus joissain näyttelyissä ja konserteissa käydä. Ties kuinka rajatuksi elämä myöhemmin syksyllä vielä asettuu.

Göstassa

Maanantaina oli kummitytön viimeinen kesätyöpäivä Serlachius-museo Göstassa. Kävimme häntä katsomassa työasussaan ja koronavisiirissään. Samalla kiersimme näyttelyt läpi.

En ole erityisemmin nykytaiteen ystävä, vaikka ihan mielelläni paviljongin työt katselinkin. Monta mielenkiintoista teosta löytyi. 

Nana Hännisen How About The Future nivoutuu ilmastonmuutoksen ympärille. Osa teoksista on tehty ilmastontutkijoiden kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta. Tämä oli minusta todella kaunis työ, joka erityisesti viehätti silmääni.

Petri Eskelisen Toimintamuisti kuvasi ihmisten, eläinten ja kasvien käyttäytymisen malleja. Teokset olivat interaktiivisia. 

Tälle "kasville" lapioin hiekkaa alapuolelle ja kas! Kuihtunut kasvi virkistyi ja sen oksat nousivat ylöspäin kohti valoa. Hauskaa!

Kartanon puoli oli kuitenkin sitä minulle mieluisinta koettavaa. En koskaan väsy tutkimaan vanhaa taidetta ja kultakauden mestareiden töitä museon omista kokoelmista. 

Taidekierroksen päätteeksi sanoimme heipat kummitytölle ja kävimme vielä teellä sekä kahvilla Autereen tuvalla. Olikin ihanat lohileivät tarjolla, joihin lankesimme.

Onneksi on museokortti, joten taidetta voi käydä ihastelemassa moneen kertaan, vaikkapa vain pikku paloissa.

Hotellissa

 

Olen todella nauttinut pari päivää! Ei tarvitse juosta ulkohuussissa, kuuma vesi tule hanasta, tiskit ja pyykit voi pestä koneessa ja ympärillä on puhdasta ja mukavaa.

Mökin viiri laskeutui lipputangosta keskiviikkona noustakseen taas ensi keväänä liehumaan. Kurkiperhe saatteli minut peltotielle lentämällä matalalla auton ylitse. Ihan kuin olisivat sanoneet:"Ensi keväänä tavataan!"

Kotona kaupungissa ollaan taas, kivaa! Koko kesänä en ollut edes yhtään yötä täällä, mutta suvun nuoret pitivät välillä majaa asunnossamme.

Päivi ja Leena olivat tehneet suursiivouksen. Kaikki oli niin putipuhdasta kesän pölyjen jäljiltä. Kiitos, ihanat ystävät!

Nyt tuntuu kuin hotellissa olisi - aamupala vain selvästi niukempi!   ;>)

Auringonlaskuja