150 vuotta

 

Serlachius-museo Pääkonttorilla juhlittiin tänään Gösta Serlachiuksen 150-vuotispäivää. Talo oli saanut uudenlaisen päätykolmion Anssi Kasitonnin kädestä. Pienoismallikin oli heti aulassa vastassa.

Tarjolla oli kakkukahvit, synttärisankariopastuksia, historioitsija Oula Silvennoisen esitelmä ja yleisökeskustelu. Tietenkin sai tutustua koko talon näyttelyihin. Väkeä oli liikkeellä runsaasti ja kaikki oli todella mielenkiintoista. 

Rauhassa kiertelin vielä uuden Anssi Kasitonnin näyttelyn Below Zero Finnish. Hajuvesistä moottoriveneeseen - monenlaista uutta oivallusta oli häneltä esillä.

Hiljenevästä kaupunkimiljööstä kertoi Viljami Heinosen ensimmäinen yksityisnäyttely museossa: Somewhere in Between. Elämän kolhimia, luontoa ja keltatakkinen... Aika hienoja, suuria töitä - ajatuksia avaavia minun mielestäni.

Vähän uupuneena palasin kotiin, sillä aamu ennen juhlia oli ollut hektinen: kerrostalossamme viemäritukos ja vedet poikki aukaisun ajan. Hyvä, etten jäänyt suihkuun shampoot päässä! Kaksi minuuttia sieltä tuloni jälkeen vesi katkesi. Vähän vasenkätiseltä tuntui aamutoimet ilman vettä, vaikka litran sain liritettyä vettä kannuun ennen kuin kokonaan ehtyi. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta varautuminen tuli taas mieleen. Taidan hakea pullovettä kotiin heti huomenna vastaisuuden varalle, vaikka kauppa onkin ihan lähellä. 

Herätys päiväunilta

 

Tänään kärräsin mökillä klapeja liiteriin ja sen jälkeen päätin ottaa pienet päiväunet. Olin juuri nukahtamaisillani, kun oveen koputettiin. En odottanut ketään eikä naapureissakaan ollut mökkiläisiä. Kukahan mahtoi olla ovella?

Huomasin pihalla jonkun firman auton. Ehkä sähköfirmasta tultiin vaihtamaan sähkömittaria? No, ei. Pihalla oli kaksi kattofirman nuorta työntekijää, jotka alkoivat jutustelemaan mukavia. "Olemme tuossa järven toisella puolella tekemässä kattoremonttia XX:n luona. Satutko muuten tuntemaan? Käymme samalla kysymässä, onko muilla tarvetta. Missä asut vakituisesti? Ai, no siellä tehtiin juuri XX:n kiinteistöön..." Juttu luisti ja kysymyksiä sateli. Vastasin valikoidusti. Kun juttu vain jatkui, sanoin suoraan, että taidamme tuhlata toistemme aikaa. Jos minulla on tarvetta, otan yhteyttä. Hei,hei!

Ihan fiksuja poikia. Ymmärsivät heti ja toivottelivat hyvät syksyn alut. Mietiskelin itsekseni, mistä ihmeestä olivat löytäneet tänne syrjäiselle rantakolkalle? Taitavat olla työt vähissä...

Lahjasukat

Maalla posti pitää hakea puolentoista kilometrin päästä, ison tien varresta. On niin kivaa kävellä postimatkalla metsätietä pelloille ja sitten tienvarteen. Matka, reilu 3 km, on juuri sopiva päivän kävelylenkki.

Tänään minua odotti postilaatikossa yllätyspaketti. Sieltä ilmestyi "musikaaliset" villasukat. Aivan ihanat! Kiitos, Anna-Leena!

Mukana oli kiinalainen, nukkuva kissa kortin muodossa. Mau!

Villasukkia tarvitaan ajoittain myös Suomen kesässä. Ainakin minä tarvitsen!

Pilkullinen tervehdys

Nyt naurattaa, mutta ei naurattanut iltapäivällä.

Olin lähdössä autolla kodin parkkipaikalta, kun yhtäkkiä kuului auton kyljestä ropinaa. Ihmetellen nousin katsomaan, mitä auton kylkeen osui - ja siellähän oli oikein kunnon parviprujaus naakankakkaa! Koko auton toinen kylki ja osa kattoa oli pilkullisena kuin kunnon dalmatialaisella konsanaan. 

Vähän korvia luimistellen sekä mielessä manaillen ajoin linnunkakkaisella autolla kaupungin halki ja menin hautausmaalle kastelemaan kukkia, kuten oli tarkoituskin. Vieressä oli järvi, jonka rantaan ajoin, otin kanisterilla vettä ja pesin paperilla suurimmat pläjäykset pois. Myöhemmin viimeistelin pesun kunnolla.

Tiedän kokemuksesta, että naakan kakka on kuivuttuaan kuin sementtiä, jota ei meinaa saada pois millään. Nyt se tuoreana onneksi irtosi helposti.

Mitähän olisi tapahtunut, jos olisin auton sijaan ollut liikkeellä jalkaisin? Hih!

Kesä!

Kesä tuli yllättäen ja on kuronut kiinni myöhäistä kevättä. Hiirenkorvat puhkesivat alkuviikosta. Mökillä on ollut hienoa seurata kevään edistymistä ja nauttia lämmöstä. Joutsenia oli helatorstaiaamuna kahdeksan, kun aamupalapöydästä niitä katselimme. Välillä torailivat ja ajoivat osan muualle.

Lampaat on laskettu kesälaitumelle. Nurmikkoakin pitää jo ensimmäisen kerran lyhentää. Onneksi on käsin työnnettävä leikkuri tälle meidän pikkupläntille mökkien ympärillä. Työ ei vie kuin 15 minuuttia. :>)

Kevätkukat kukoistavat. Perhosia lentelee, samoin kimalaisia. Mustikka aloittelee kukintaansa.

Kyllä kevät on paras vuodenaika! On niin ihmeellistä seurata luonnon elpymistä talven jään ja lumen alta. Ja tämä yhtäkkinen lämpö on kuin kesäloma yllättävässä paikassa. Sielu lepää ja nauttii!

Taidetta monessa muodossa

Kaupunkipäivä sisälsi tänään museokierroksen ystävän seurassa. Ulkona olevien taideteosten lisäksi ihasteltiin ja ihmeteltiin brittitaiteilija Mark Wallingerin mustavalkoisia teoksia, Nora Schroderuksen nokkelia ja hauskoja ihmisten karvoista ja oikeista seteleistä tehtyjä oivalluksia, taiteen tähtitaivaita sekä vanhoja tuttuja, museon omia kokoelmia.

Näyttelykierroksen jälkeen syötiin possunposkea timjamikastikkeella sekä turskanseläkettä rapumajoneesilla. Lisäksi maisteltiin bataattikeittoa, salaatteja sekä jälkiruokana mangomoussea kahvin ja teen kera. Olimme kerrassaan tyytyväisiä lounaaseen. Lisäpisteitä ropisi pöytään tarjoilusta, ystävällisestä henkilökunnasta ja kauniista astiastosta.

 

Museoretkeä siivitti alkavien musiikkijuhlien pop up -konserttihetki, jossa nuori pianisti Liisa Smolander esitti Prokofjevin pianosonaatin. Myöhemmin pianoakatemialaiset pitivät vielä lounaskonsertin ruokapaikassamme. Minä en sitä ehtinyt jäädä kuuntelemaan, sillä lähdin äidin kanssa hoitokodin konserttiin, jossa musiikkijuhlien taiteilijat musisoivat viulu & pianokokoonpanolla teemana tanssi. Tämäkin oli mukava hetki, varsinkin kun äiti selvästi nautti konsertista.

Hauska yksityiskohta päivässä oli aamullinen tapaaminen laitumelta karanneen lehmän kanssa. Ajoin autolla maalaismaisemassa ja yhtäkkiä sivutieltä asteli hieho tielle. Pysähdyin, sillä minulla ei oikein ollut kokemusta lehmän käyttäytymisestä autotiellä. Soitin ystävälle, joka etsi pikaisesti lähellä olevan maatilan yhteystiedot ja ilmoitti puolestani karanneesta nelijalkaisesta isännälle. Toivottavasti lehmä selvisi turvallisesti ystäviensä pariin ehjänä - samoin autoilijat.

Loppuviikko sujuukin musiikin ja teatterin parissa.

Merkillinen loman alku

Talviloma on alkanut. Hiukan merkillinen olo, sillä alkuviikosta sain flunssan, jota vielä sairastelen. Pääoire on nuha. Juuri muita oireita ei ole, joten helpolla pääsen, jos ei muuksi muutu.

Päänvaivaa aiheuttaa myös äitini tilanne. Kahden eri sairaalan jälkeen hän on nyt oman paikkakunnan vuodeosastolla. Alhainen kalium korjaantui tiputuksessa, mutta ison sairaalan kiireisellä päivystyksen tarkkailuosastolla sattui kömmähdys: Kalium pääsi tiputuksessa kudokseen aiheuttaen palovamman kaltaisen tilan. Toisessa sairaalassa se huomattiin, kun äitiin nousi kuume. Tilanne voi vanhalla ihmisellä mennä mihin suuntaan tahansa. Nyt lääkitään ja seurataan. Hoitovirhehän tämä on, josta pitää tehdä ensi viikolla ilmoitus.

Kurjinta on, että minä ja sisareni - oikeastaan puolet lähisuvusta - on flunssan kourissa ja sairaalaan ei ole menemistä äitiä katsomaan. Onneksi vävy ja yksi lapsenlapsista on terveinä ja he lupasivat mennä heti tänään. 

Loma alkaa siis vähän merkillisissä tunnelmissa. Itse olen lähdössä pariksi päiväksi muualle. Minusta ei flunssaisena ole äidille mitään apua ja puhelimitse voi onneksi olla yhteydessä. Kaikesta huolimatta olen ihan hyvällä mielellä ja lomaltakin tuntuu. Ihana irrottautua arkikuvioista! 

Tylliä tulvii

No, nyt se mokoman vanhojentanssiaispuku on minulla säilytyksessä! Kylmän viileästi sisareni perheessä päätettiin, että tilaa vievä luomus odottaa tätilässä helmikuun h-hetkeen. Heille ei kuulemma mitenkään mahdu.

Tänne se sitten raahattiin! Kuvassa oleva aluspuku vanteineen ja hörhelöineen vie niin paljon tilaa, että olohuoneen jatkona oleva alkovi on nyt tälle komeudelle varattu. Kattolampun koukussa se riippuu ja toivottavasti myös pysyy siellä. Tilassa on piano, joten ehkä tänä jouluna soitetaan enemmän harmoonilla. Liukuovien takana pussilakanan sisällä suojassa hörhelöluomus toivottavasti selviää odotusajasta.

Ei ihme, että ompelijalla oli kiire saada puku takaisin omistajalleen, sillä niin paljon tilaa se vie. (Huokaus!)

Viikonloppuna

Viikonloppu oli erittäin tapahtumarikas. Eipä edes blogia ehtinyt päivittää!

Perjantaina vietettiin koulussa Kodin ja koulun päivää liikunnan parissa. Saliin oli viritetty jos vaikka minkälaisia välineitä, ja oppilaat liikkuivat eri pisteissä kiertäen. Oli todella mukavaa! Tämän mahdollistivat vanhemmat, jotka olivat sekä pystyttämässä että purkamassa salia ja myös valvomassa toiminnan turvallisuutta.

Iltapäivällä sain vieraita Amerikasta asti ja vietimme mukavan hetken sekä äidin että minun luonani. Tämän jälkeen tulikin yllättävä ohjelman muutos: Toinen pakastimistani oli sulanut ja ei auttanut muu kuin ryhtyä sitä tyhjentämään vieraiden lähdettyä. Kaikki sisältö meni roskiin! Roudasin pilalle menneet pakasteet mökille kannellisissa ämpäreissä, sillä taloyhtiön biojäteastiaan niitä ei voinut laittaa. Kaivettiin kuoppa ja sinne meni! Onneksi ei tämän kesän säilömisiä, mutta vuoden takasia oli vielä jonkin verran sekä leivonnaisia ynnä muita. Olipa urakka!

Pakastin ei ole rikki, vaan johto oli pikkuisen irronnut pistorasiasta 4-vuotiaan kiskoessa lelupussiaan samasta nurkasta. Olen ollut niin menossa viime viikot, etten ollut avannut koko arkkua vähään aikaan, joten en huomannut mitään poikkeavaa. Välillä sattuu ja tapahtuu, kun pienistä on kyse!

Muuten viikonloppu kului mökillä leväten ja paikkoja talviteloille laittaessa. Vene käännettiin ja venelaituri nostettiin ylös. katot lakaistiin, rännit putsattiin ja laiturirappuset irroitettiin. Sieniäkin etsittiin, mutta lopputulos oli varsin laiha. Kukkapurkit tyhjensin muutamaa lukuunottamatta. Persilja vielä kukoistaa, samoin orvokit.

Mökille jäi vielä lämmöt ja jääkaappi päälle. Voi olla, että ensi viikonlopun olen siellä, jos ilmat ovat mukavat. Nyt nautittiin kauniista kuutamosta, saunomisesta, sumuaamuista ja hanhien sekä joutsenten lennosta. Kohta mökki kuitenkin hiljenee...

Sankarikoira

Kyllä meidän suvun Nella-koira on viisas! Pelasti minut pulasta ja sai palkinnoksi ylenpalttisesti rapsutuksia, silityksiä, kehuja ja herkkutikun.

Istuin tietokoneella lähettämässä sähköpostia, kun koira alkoi säntäillä mökin tuvassa seinänvieruksia pitkin. Selvästi metsästi jotain ja kuvittelin sen ensin olevan varjo tai hämähäkki. Kun ryntäily vain jatkui, ryhdyin seuraamaan tarkemmin ja silloin huomasin: Listan vieressä juoksenteli pieni päästäinen! Otus luikahti kamiinan taakse ja Nella vahti sitä aikansa. Sitten koira väsyi tuijotteluun ja meni pedilleen nukkumaan. 

Jonkin ajan päästä päästäinen vipelsi takan editse ja usutin kiireesti Nellan sen perään. Taas oli hiiri ovelampi. Nella kuitenkin jäi vahtimaan ja yhtäkkiä nappasi päästäisen suuhunsa. Nopeasti koira pudotti sen kuitenkin lattialle, sillä päästäisethän taitavat maistua pahalta. Kissat aikoinaan jättivät ne aina syömättä.

Nappasin yllättävän vipeltäjän rikkalapioon ja viskasin pihalle. Taisi olla silloin jo kuollut. 

Hyvä Nella! Saat Ylimmän Hiirikoiran arvostetun tittelin kunniakirjoin ja -nauhoin ;=)

Wanhojenpäivätanssit

Tänään koulumme oli kutsuttu seuraamaan lukion Wanhojen tanssiaisia. Eilen penkkariasuiset abit näkyivät koulualueella, tänään viimeisen päälle pukeutuneet kakkosluokkalaiset.

Tanssiaiset ovat aina hienoa katsottavaa. Puvut loistivat toinen toistaan kauniimpina, samoin kantajansa. Viimeistellyt kampaukset sekä komeat nuoret miehet: vau - taas kerran! Pikkuoppilaat olivat häikäistyneitä. "Ihania prinsessoja!" tokaisi yksi ekaluokan poika ihastuneena. Hyvin oppilaat jaksoivat katsoa tunnin kestävää esitystä.

Loppuhuipennus oli karkkien jako. Taskuihin ja paidan helmoihin säilöttiin saaliit. Minäkin sain luottamustehtävänä vartioida hetken yhtä karkkikasaa. Myöhemmin luokassa minulta kysyttiin, kuinka monta karkkia minä sain. Vastasin: "Kolme." Se oli ilmeisesti niin säälittävä karkkimäärä, että vähitellen minun pöydälleni ilmestyi namu jos toinenkin osaaottavin katsein. ;=)

Kotiin tullessani odotti pöydällä ystävänpäivän ruusuja valtava kimppu, herkkuja sekä "jumalten juomaa".  Ehkä ne saivat minussa aikaan saman huumaavan tunteen kuin karkit lapsissa!

Haleja

Tänään oli ensimmäinen työpäivä loman jälkeen. Paljon haleja oppilailta ja lämpimiä tervetulotoivotuksia vanhemmilta. Neljännen luokan poikien "kvartetti" oli tehnyt minulle musatunnin alkuun laulunkin.

Olen liikuttunut kaikesta tälle päivälle osuneesta ihanuudesta! Alakoulun open työ on ihan parasta!

Kummitäti jeesaa

"Voi näitä nykyajan nuoria!" voisin aloittaa paatoksen syvällä rintaäänellä. En aloita!

Tänään paistoi aurinko, mutta tuuli vähän kylmästi. Lähdimme aamukävelylle ja etsimme kävelyreissulla tuulensuojaisia reittejä. Samalla poikkesimme katsomaan kehitysvammaisen taiteilijan taidenäyttelyä, johon vien ensi viikolla myös oppilaani.

Näyttely oli hieno. Taiteilija toistaa töissään samaa aihekuviota välillä melkein loputtomiin. Työt olivat täynnä toistuvia yksityiskohtia ja puuväreillä huolella tehtyjä. Hieno näyttely ainutlaatuisine töineen!

Kävelytiellä paluumatkalla silmäni osui maahan pudonneeseen korttiin. Se oli seurakunnan isoskoulutuskortti, johon kerätään läsnäolokerroista nimmareita. Koska kummityttöni käy koulutusta, poimin tiellä vähän nuhraantuneen kortin talteen, jotta hän voisi palauttaa sen omistajalleen. Vilkaisin nimeä, yllätyin ja sain makeat naurut: kummityttöni kortti! :=)

Niinpä niin... On se hyvä, että on olemassa kummitäti, joka osuu oikeaan paikkaan oikealla hetkellä ja pelastaa pulasta! Milläpä sitä todistaisi läsnäolokertoja, jos kortin hukkaa kadulle?

Ruusu

Hyvää seuraa ja kukkia! Voiko lauantai-illalta enempää toivoa?

Kipsi jorpakkoon!

Koko päivän olin Tampereella hoidattamassa kättäni. Oikeammin suurin osa ajasta humputeltiin kaupungilla käyden kaupoilla, kahvilla ja syömässä. Oli mukava viettää kiireetöntä aikaa, jutella ja nauttia vain oleilusta.

Illan suussa oli aika käsikirurgille Dextrassa. Hän poisti kipsin ja oli hyvin tyytyväinen haavaan, joka oli parantunut hyvin. Peukkua piti liikuttaa, mutta eihän se liikkunut mihinkään! Kuului kai asiaan. Lääkärin väännellessä sitä meinasin älähtää pahemman kerran, sillä teki julmetun kipeää.

Peukku näyttin surkean laihalta. Käteen laitettiin pieni lasta ja päälle itsekiinnittyvä tukiside. Olin ihan yllättynyt, sillä kuvittelin lastan olevan paljon massiivisempi. 

Nyt tuntuu niin helpolta tämä elämä! Kättä ei huomisen jälkeen enää tarvitse varoa kastelemasta, autolla ajokin sujuu huomattavasti paremmin ja hiirtäkin voi jo käyttää oikealla kädellä. Kirjoittaminen ei onnistu eikä mitään voi peukalolla tarttua kiinni, mutta ne ovat niin pieniä asioita. Ranne on tosi kipeä, mutta johtuu varmaan 3 viikon immobilisaatiosta ja menee pian ohitse.

Suihkuun tai saunaan mennessä lasta otetaan pois ja pitää jumpata. Lastaa pidetään kaksi viikkoa ja sitten seuraavat kaksi jumpataan. Lääkäri epäili, että tarvitsen vähän lisää sairauslomaa, mutta sanoin päättävästi ei! Häntä vähän nauratti. Totisesti peukku on työkunnossa 7.4. töiden alkaessa! En missään tapauksessa aio virua kotona yhtään kauempaa!

Huomaavaisuutta

Olen muutaman kerran miettinyt, että äidin siivousfirmaan pitäisi ottaa yhteyttä. Kun toimintakyky on alentunut, on mahdollista saada palveluita alvittomana yksityiseltä palveluntuottajalta. Äiti on kuitenkin maksanut tähän asti täyttä hintaa. Asian selvittäminen on vain jäänyt, kun kaikenlaista muuta on tapahtunut viime aikoina.

Eilen minulle soitettiin siivousfirmasta. Halusivat keskustella juuri tästä äitini alvi-asiasta. Kaikki tulikin selväksi puhelun aikana. Tänään he tekivät äidin kanssa sopimuksen asiasta, kun olivat siivoamassa hänellä.

Ihanaa, että jotkut asiat ratkeavat melkein itsestään ilman, että täytyy otta selvää, soittaa, juosta paikanpäällä ja vaatia! Kiittelinkin siivoojaystäväämme aloitteellisesta asioiden hoidosta.

Toisen kerran törmäsin avuliaisuuteen tänään kaupassa, kun yhdellä kädellä pakkasin tavaroita koriin. Miesmyyjä kassalla kysyi ystävällisesti, tarvitsenko apua. Sanoin selviäväni, mutta kiittelin huomaavaisuudesta.

Tällaiset asiat lämmittävät sydäntä!

Kultaa!

Ei signaalia

Taloyhtiössämme ei toimi kaapeli-tv. Mummelit olivat sen iltapäivällä huomanneet ja tehneet vikailmoituksen.

Haa, miten ihana ilta ilman töllötintä! Vanhemmat ihmiset ovat mananneet, mutta minulle sopii oikein hyvin. Radio on auki ja sieltä tulee Euroradion konsertti-ilta. No, uutisia olisin televisiosta vain katsellut tänään ja nekin voi lukea netistä tai kuunnella radiosta.

Tarkemmin ottaen voisin luopua koko televisiosta. Läppäriltä tai kännykästä voi katsella Areenasta tai Katsomosta lähes mitä vain ja missä vain. Usein katsonkin Maikkarin ohjelmat kännykän kautta, niin ei tarvitse tuhlata aikaa mainoksille.

Olkoon vain kaapeli poikki minun puolestani!

Suklaalevyn säikäytys

Sisareni koira Nella oli meillä hoidossa hiihtolomalla. Hakuaamuna sisareni soitti paniikissa, että koira oli löytänyt kassista suklaalevyn, Fazerin sinisen, ja syönyt sen kokonaan. Käärefoliostakin oli puolet kelvannut! Perhe oli lähdössä laivalle ja aamun hektisessä kiireessä evässuklaata sisältäneen laukun oli joku nostanut eteiseen odottamaan, vaikka se oli suklaan vuoksi nostettu ylös koiralta turvaan. Siitä Nella oli herkkunsa kaivellut ja syönyt kaiken yhtä palaa lukuunottamatta!

Olemme kaikki sangen tietoisia, että suklaa on koiralle myrkkyä ja voi viedä jopa hengen. Koska syönnistä oli jo aikaa, ei oksettaminen tullut kysymykseenkään. Lääkehiiltä olisi ehkä voinut syöttää. Eläinlääkärikään ei olisi voinut tehdä mitään, sillä vastamyrkkyä ei ole.

Perheen piti lähteä laivalle, tytöt porasivat rakkaan lemmikkinsä kohtaloa ja minä lohduttelin: "Nella on sekarotuinen, sitkeä sissi!" Tosin meinasin parkua itsekin! Sisareni ja miehensä olivat ainoat jo rauhoittuneet, jotka vain totesivat, että tapahtuu mitä tapahtuu!

Minä sain koiran ja varauduin tärinään, ylivilkkauteen ja lopulta karmeaan kuolemaan. Lähdimme kuitenkin mökille hiihtämään ja koiruus oli ihan oma itsensä. Kaksi päivää vahdin ja tutkin sorkkimalla (!) kaikki kakat, Alumiinipaperia tuli ulos, mutta mitään muuta dramaattista ei tapahtunut. Onneksi! Sitkeä koira.

Talous- tai tumman suklaan kanssa olisi käynyt köpelösti! Onneksi oli maitosuklaata ja koira ison kokoinen. Pentuna se pääsi kähveltämään suklaapötkön ja siitä se sai lievää tärinää ja oli selvästi ylivilkas.

Nyt 2 ja puoli viikkoa tapahtuneesta koira on edelleen ihan kunnossa. Selvisimme säikähdyksellä! Lapsetkin oppivat, ettei mitään riskiä pidä ottaa ihmisten suklaanamujen kanssa.

Viemärin aukaisua

Eilen suihkusta tullessani huomasin, että vesi oli noussut viemärikaivosta pesuhuoneen lattialle suihukaapin alle. Siis viemäri osittain tukossa! Jipii!

En kyllä rehellisesti sanoen muista, koska olen pesuhuoneen lattiakaivoa viimeeksi ronkkinut. Ilmeisesti liian kauan sitten. Olen vain autuaasti unohtanut koko homman. Tänään ryhdyin työhön ja yäk, mitä sieltä löytyi: lähes nyrkin kokoinen läjä jotain hiuksien sekaista mönjää. Laitoin vielä perään aukaisurakeita ja huuhtelin huolellisesti. Eipä ollut hauska homma, mutta tulipa tehdyksi.

Nyt viemäri vetää taas ja toivottavasti otin opikseni. Täytyy huomenna jatkaa ja käydä varmuuden vuoksi ronkkimassa myös vessan ja saunan kaivot ennen kuin laiskuudesta sakotetaan lisätukoksien muodossa!