Harrastukset tauolle

 

Tänään laulettiin toisen kuoron kanssa viimeistä kertaa tänä keväänä - tai kesähän nyt on. Toinen kuoroista päättyikin jo viikko sitten kesäretkeen, ja muut harrastukset jo aiemmin. Nyt ovat puuhat tauolla kesän ajan, paitsi että kuntosalilla yritän aina silloin tällöin ahertaa.

Nuotteja on kuitenkin villasukissa, joten ihan ei pääse kesäkuussa vieroitusoireet päälle. Heinäkuussa on Kuhmon kamarimusiikki: kaksi viikkoa säveliä sävelten perään ja lisänä Kuhmon ihana luonto. Sitä odotellessa nautitaan omasta mökkirannasta.😊

Lentopalloa

Yökyläläisen kanssa lähdettiin aamupalan jälkeen katsomaan isonsiskon lentopalloturnausta. Ajattelin, että vähän aikaa siellä seurailemme, mutta mitä vielä! Pikkuveli jaksoi katsella pari tuntia, joten näimme yhden pelin ihan kokonaan alusta loppuun. 

Oli hauska katsella, miten 4-vuotias ei ole hetkeäkään paikoillaan. No, oikeastaan oli, mutta kiehnäsi sylissäni, mönki jaloissani, keikkui penkillä, roikkui polvillani... Siis koko ajan puuhasi jotain! Ainut hetki, jolloin oli aloillaan, liittyi karkkipäivän suklaapatukan syöntiin. Silloin poika istui suklaasta lumoutuneena nautiskellen sylissäni.

Olin aika ihmeissäni, että poika jaksoi olla "paikoillaan" noinkin pitkän ajan. Kotona sitten ruokailun jälkeen purki energiaansa esitellen  yhdellä jalalla hyppimisen taitoja ;>D

Päivä kului nopeasti ja illalla isä tuli hakemaan yökyläläisen kotiin. Minä lähdin äitiäni katsomaan ja samalla reissulla vein isän haudalle kynttilöitä vesisateessa. Nyt taitaa aurinkoinen syyssää vaihtua syksyn sateisiin.

Olo on aika vetämätön. Hauskaa on ollut, mutta pikkumiehen seura taisi viedä minusta parhaimman terän!

Aurinkoinen talvipäivä

                        

Ulkona paistoi aurinko, mutta yhtään en siitä ehtinyt nauttia. Työtä, äidin hoivaamista, palaveri, joka lopulta meni ihan mönkään aikatauluvirheen vuoksi sekä kuoron vuosikokous sisältyivät tähän puuhakkaaseen päivään. 

                       

Mieli olisi tehnyt mökille! Saa nähdä, ehdinkö edes talvilomalla sinne. Sen aika näyttää. Kalenteriin on kertynyt monenlaista sille viikolle, enimmäkseen mukavia ja ihania suunnitelmia. 

Tämä ilta sisälsi taas merkityksellisen keskusteluhetken. Kyllä olen niin onnellinen, kun ympärilläni on ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa kaiken, saada voimaa ja ymmärrystä sekä toivottavasti myös antaa heille vastavuoroisesti samoja asioita. Eikä yhtään vähempiarvoista ole hassuttelu, ilo ja nauru! Sitäkin tarvitaan ja tänään sain suuren annoksen voimauttavaa hulluttelua! *Kiitos!*

Kenraalissa

Tänään illalla oli Kauneimmat joululaulut -messun kenraaliharjoitus soitinryhmän kanssa. Kuoro on harrastelijakuoro, mutta onneksi soittajat ovat ammattilaisia. 

Onkohan koskaan sellaista tilannetta, että voisi todeta tässä vaiheessa:"Hyvin menee, mutta menköön!" Aina tuntuu aika loppuvan kesken ja epävarmuutta jäävän ilmaan. Onneksi pieni jännitys saa skarppaamaan, joten uskon ja luotan, että sunnuntai sujuu hyvin.

Joulukuu on jo hyvällä alulla ja kaikkea ihanaa adventtiin liittyvää tapahtuu koko ajan ympärillä. Kumpa ehtisi nauttia ja valmistua jouluun rauhassa! Niin usein jostain tulee kiire ja humps: Joulu on jo ovella! 

Jospa nyt saisi kokea adventtiajan ilman kiirettä. Niin, enköhän tee sen hopun ihan itse, joten on syytä katsella vain omaan napaan päin. Onneksi vierestä muistutellaan tästä asiasta, jos en itse osaa kiirettä suitsia. Rauhaa joulun alle... Sitä aina kaipaan.

Härdelliä

Kuoronharjoituksista kotiuduttuani tajusin, että kännykkäni oli hukassa. Tai tarkemmin ajateltuna se ei ollut hukassa vaan ajattelin unohtaneeni sen harjoitussalin pöydälle. Olin ihan varma, että se olisi siellä.

Ystävät auttavat hädässä! Yksi heistä tarjosi apuaan ja soitti kuoronjohtajallemme, jotta saisin avaimen saliin. Minä en tietenkään voinut soittaa kellekään, kun numerot, joita en muista, olivat tallella hukassa olevassa puhelimessa. Elämä heittäytyi kerralla oikein hankalaksi! (Olisihan numeroita löytynyt esim. netistä, mutta hieman enemmän aikaa se olisi vienyt!)

Lähdin hakemaan kuoronjohtajaltamme avainta. Sillä aikaa ystäväni oli soittanut puhelimeeni ja yllätys, yllätys! Puhelin ei ollut jäänyt mihinkään vaan oli lipaston päällä kotona hyvässä turvassa. Tosin tässä paikassa en puhelinta yleensä koskaan pidä. Voi hyvänen aika! Olin niin varma siitä, että olin jättänyt puhelimen harjoitussaliin, etten edes hoksannut soittaa siihen lankapuhelimesta.

Kun sain kuoronjohtajamme käsiini, hän ystävällisesti kertoi, että kännykkä oli löytynyt. Ystäväni oli siitäkin jo ehtinyt informoida, jotta en turhaan juoksentelisi avaimen kanssa ympäri kyliä. Suurkiitos!

Voi, voi! Kaikkea sitä sattuu, kun lyhyestä yöunesta ja pitkästä työpäivästä poikkinaisena lähtee vielä harrastamaankin.

Kellokeskiviikon sekoilua

Voi, mikä päivä! Samaistuin niin tuohon Samuelin tekemään pääsiäistipuun.

Koulussa päivän jutut ontuivat aamusta alkaen. Kaikki saatiin kyllä hoidetuksi, mutta jotenkin takkuista oli. Iltapäivän viimeisellä tiimitunnilla puuttui materiaali, joka meille piti toimittaa juuri tätä työskentelyä varten. Saatiin asiat tehtyä, mutta ensi viikolla niitä pitää paikkailla, harmi!

Tulin kaupan kautta kotiin ja ajattelin, että on tunti aikaa syödä ja lukea rauhassa päivän lehdet. Enpä ehtinyt, sillä sisareni soitti työmaaltaan hätäsoiton, josko voisin hakea Samuelin tarhasta. Totta kai täti ehti! Lähdin siitä paikasta, syömättä, ja tulimme pääsiäistipua raahaten leikkikentän kautta kotiin. Tipu oli niin tärkeä, että sitä ei voinut reppuun laittaa!

Pojan syötin, mutta itse en ehtinyt! Äitinsä haki hänet myöhemmin ja minä lennossa parissa minuutissa hotkin jotain murua rinnan alle. Sitten ryntäsin reilusti myöhässä kuoroon, jossa en ehtinyt harjoitella kuin muutaman minuutin ja sitten alkoikin jo iltakirkko. Koulussa paimennan työkseni pikkupoikia ja kuorossa vähän isommilla, tenoreilla oli sellainen "puheripuli", että joku jo uhkasi jälki-istunnolla, jos ei tule hiljaista! Se uhkaaja en ollut minä ;=) Laulut menivät hieman niin ja näin... Kaiken huipuksi kuulin, että pitkänperjantain harjoitus on jo kello 8!

Kun pääsin kotiin, olin puhelimessa yli tunnin yhteen menoon, mikä kyllä oli päivän parhaita juttuja. Nyt vähän silmittelen tätä iltaa, joka yöksi jo kääntyy...

Onneksi pääsiäislammas on jo marinoitumassa jääkaapissa. Myös kirkkomme pienin kello, joka ei soinut ollenkaan, vaan pelkästään kolisi, on saatu korjattua. Jotkut asiat sentään onnistuneetkin!

Kuoroilua

Tänään olin kuoronharjoituksessa, jossa kokoontui suurkuoro harjoittelemaan ensimmäistä kertaa yhdessä. Oli mukava laulaa isolla joukolla, mutta ihmettelin muutaman laulajan repliikkejä. Oltiin tyytymättömiä vähän joka asiaan. Onneksi nämä laulajat eivät olleet omasta kuorostamme! Negatiivinen asenne osaa kyllä latistaa kivankin tunnelman.

Oli hauska laulaa yhtenä rivikuorolaisena, kun joulun aikaan jouduin taas ottamaan vastuuta kuoromme johtamisesta. Toivottavasti pitkään aikaan ei näitä taitojani tarvittaisi, vaan leppoisa kuorolaulu olisi minunkin osani.

Ilves-leiri

Hämeen partiopiirin piirileiri Ilves13 on ollut menossa Hämeenlinnan Evolla. Sisareni tyttäret kavereineen ovat siellä myös ja harva se päivä olen kysellyt leirikuulumisia. Hyvin on kuulemma mennyt alkuhankaluuksien jälkeen.

Emman puhallettava patja oli alkanut temppuilla heti alussa. Ilma oli jakautunut epätasaisesti ja välillä tyttö oli nukkunut kuopassa. Onneksi leirillä oli partiokauppa ja sunnuntaina vierailupäivänä isänsä oli käynyt ostamassa uuden patjan.

Huomenna leiri päättyy. Nykyisten datayhteyksien maailmassa leiriläisten perheetkin ovat olleet tietoisia leirin tapahtumista netin välityksellä. Minäkin olen aina välillä käynyt lukemassa uutisia ja katselemassa kuvia.

Suurleirit ovat hienoja kokemuksia, samoin retket ja matkat. Viime kesänä vanhempi tytöistä osallistui Alppikotka-leirille Keski-Eurooppaan ja matka oli ikimuistoinen. Samalla tyttöporukka on hitsautunut tiiviisti yhteen ja samanhenkisinä viettävät paljon vapaa-aikaa yhdessä.

Meillä partioharrastus on "verissä". Jo edesmennyt Matti-vaari oli partiossa niin partiolaisena kuin myöhemmin ohjaajanakin. Nyt lapsenlapset jatkavat samaa perinnettä.

Kesäteatteria

Tulimme juuri katsomasta paikallista kesäteatteria. Siellä esitettiin Neil Hardwickin ja Jussi Tuomisen käsikirjoitukseen perustuva takuuvarma naurattaja Tankki täyteen, jota on kesäisin esitetty ympäri Suomen jo vuosikymmeniä.

Lavastuksen eteen oli nähty kovasti vaivaa. Lavasteita rakensi alkukesästä kansainvälinen leiri, joka täällä piti majaansa. Huoltoasemamiljöö sisälsi niin vanhat autot, bensamittarit kuin pajatsotkin.

Esitys oli hauska ja viihdyttävä. Näyttelijät selvisivät osistaan hienosti. Paikallinen lehti kirjoitti arvostelussaan: "Näyttelijät saivat rooleistaan irti lähes kaiken, mihin käsikirjoitus ylipäätään antoi mahdollisuuden." Olen kyllä samaa mieltä. Varsinkin pääosien esittäjien työ oli nautittavaa katsottavaa.

Kesäteatteri sitouttaa näyttelijät puoleksi vuodeksi. Lisäksi tarvitaan mittava määrä muita henkilöitä, jotta esitys on yleensä mahdollista toteuttaa. Pienellä paikkakunnalla se on aina iso ponnistus. Onkin mukavaa, että näytelmä taitaa pyöriä täysille katsomoille. Tänäänkin lisätuoleja raahattiin paikalle.

Hauska oli myös huomata, että katsomossa oli suurin osa aivan vieraita kasvoja. Se kertoo siitä, että kesäteatteria tullaan katsomaan kauempaakin. Kun nähdään suuri vaiva, on hienoa, että sitä yleisökin arvostaa tulemalla paikalle.

Talkoolounas

Tänään oli täällä maalla kyläyhdistyksen tarjoama lounas kiitokseksi viimevuoden talkooväelle. Kutsuja lähti vähän yli 80 ja yli 60 oli noudattanut sitä. Kyläyhdistyksen omistamalla vanhalla koululla oli sali tupaten täynnä pöytiä ja juuri kaikille riitti ruokailupaikka. Mukavaa, että kutsua oli noudatettu.

Söimme maittavaa lihakeittoa, jossa mureaa lihaa oli paljon enemmän kuin perunaa. Kari oli tehnyt kotikaljan lounaalle. Jälkiruokana oli kahvit pannukakun kera. Ruoan jälkeen katselimme salissa elokuvan Havukka-ahon ajattelija vuodelta 2009. Elokuviinkin oli jäänyt kolmisenkymmentä katsojaa. Lapsille oli omat kuvat toisessa huoneessa.

Pienessä kylässä osataan vielä puhaltaa yhteen hiileen. Monenlaisia aktivitetteja on vuoden aikaan. Lisäksi kyläyhdistys huolehtii koulustaan ja kioskirakennuksestaan. Mm. miehet askartelevat omaksi ilokseen ilmalämpöpumpun suojuksia, joita on mennytkin kaupaksi ympäri kylää ja kylän rajojen ulkopuolellekin. Hieroja käy tiettynä päivänä tarjoamassa palvelujaan, kylän aktiiviset naiset keittävät kahvia ja muonittavat eri tilaisuuksissa. Latua pidetään auki ja uimarantaa kesällä. Oma 300-sivuinen kyläkirjakin on julkaistu joitain vuosia sitten.

Kaikkeen toimintaan tarvitaan talkooväkeä ja sitä on hienosti riittänyt eri tehtäviin. Minä olen osallistunut varsinkin kesäisin yleisön muodossa, mutta muutaman kerran olen säestänyt juhlissa yhteislauluja, joten olin oman lounaani ansainnut. Kari on kaulaansa myöden upoksissa kyläyhdistyksessä, mm. pitää kirjanpitoa, on tänä vuonna puheenjohtajana ja kiinteistöissä "jokapaikanhöylänä". Kiva, että jaksaa.

Kohta pitää kääntää auton nokka taas kaupunkia kohti. Arki alkaa ja työt kutsuvat!

Sukututkimusta

Kansalais- ja työväenopistot aloittelevat lukukausiaan. Meilläkin kolahti ohjelmakirja postiluukusta parisen viikkoa sitten. Mielenkiinnolla lueskelin tarjontaa, vaikka tiesinkin, että aika ei riitä uusille harrastuksille, jos vanhat aikoo säilyttää lukujärjestyksessä.



Musiikki, eritoten kuorolaulu, täyttää viikkoni iltoja. Lisäksi tulevat erilaiset kokoukset, joita tahtoo riittää ja riittää. Silti ajattelin toteuttaa yhden uuden haaveeni, joten laitoinkin töpinäksi: Olen ilmoittautunut sukututkimuksen peruskurssille!



Ikäkö sen tekee vai mikä, mutta taustat alkavat kiinnostaa. Nuorempana suunta oli vain tulevaisuuteen. Olen lukenut isänäitini suvun kirjoja ja selvittänyt niiden kautta sukujuureni aina 1500-luvulle asti. Se oli varsin mielenkiintoista hommaa ja tuloksena on tietokoneellani sukupuu, josta näen suoraan alenevassa polvessa, keistä olen periytynyt. Mielenkiintoisia nimiä ja kohtaloita!



Oikeasta sukututkimuksesta en vielä tiedä mitään. Odotan innolla, mitä kurssi asioista kertoo. Ehkä jopa opinkin jotain!