Hymyä huuleen

 

Kaj Stenvallin näyttely on esillä Galleria Halmetojassa Mäntässä. Niin hauskoja, mutta myös ajatuksia pintaan nostavia teoksia on nähtävillä ajankohtaisista aiheista. Näyttely sopii myös nuorille vierailijoille. Tiedän kokemuksesta, kun oppilasluokkien kanssa kiertelin joka vuosi useissa näyttelyissä ihan koulun pienimpienkin kanssa. Aina Stenvallin työt kiinnostivat kovasti.

Oli myös hauska tavata ystäviä! Ihan sattumalta törmättiin, ensin konsertissa ja sitten vielä näyttelyssä.

Metsän satoa

 

Koulutyön alku lähestyy

Siinä ne istuvat vuosi vuoden jälkeen! Joskus kauan sitten oppilaalta saadut linnut koristavat ja ilahduttavat mökin pihapiiriä vieläkin.

Taas saatiin kouluelämästä eturivin puheenaihe. Helsingin päässä tasataan oppilasmääriä muuttamalla koulupiirijakoa, mutta miten sitten kävikään: Tietyt henkilöt ryhtyivät ratsastamaan asialla ja pönkittämään sillä omia, poliittisia tarkoitusperiään.

Hyvä keskustelu oli perjantaiaamun Yle Radio Suomessa, jossa asianomaisen koulun rehtori kertoi muutoksen tarkoituksesta: Kouluissa halutaan tasata oppilasmääriä, jotta ryhmät eivät paisu liian suuriksi, kun toisessa koulussa tilaa on. Koulumatkat eivät pitene uusilla rajoilla juurikaan, sillä koulut sijaitsevat kilometrin päässä toisistaan. Muutostarvetta puoltaa kaupungin pyrkimys yhtenäiskouluihin sekä koulurakennusten kunto.

Nyt suurimman kohun on aiheuttanut segregaation ehkäisy ja S2-oppilaiden määrä. Jotenkin kuvitellaan, että suomi toisena kielenä -oppilaat laskisivat suomalaissyntyisten oppimistuloksia ja aiheuttaisivat automaattisesti levottomuutta luokissa. Ohjelmassa rehtori kertoi, kuinka tulevien ekaluokkalaisten vanhemmat saivat tulla tutustumaan keväällä uuden koulun luokkiin ja toteamaan itse, millaista niissä on opetus. Niinpä yli kymmenen perhettä oli ilahtuneina halukkaat uuteen muutokseen, kun huomasivat luokkien toiminnan rauhalliseksi ja ilmapiirin positiiviseksi.

On ollut ilo seurata kummityttöni luokanopettajan työtä. Hän on neljän vuoden kokemuksella ja erilaisissa luokissa työskennellessään huomannut, että S2-opetus on juuri sitä, mitä hän haluaa tehdä. Mahtavaa! Minulla oli myös parinkymmenen vuoden aikana aina maahanmuuttajalapsia luokassani, ja heistä suurin osa oli oppimistuloksissaan keskitasoa tai aivan luokan kärkipäätä. Jos tukea tarvittiin, sitä annettiin ihan niin kuin kaikille muillekin. He rikastuttivat monimuotoista koulun kulttuuria ja oppivat suomen kielen hyvin nopeasti. 

En käsitä tätä maahanmuuttovastaista keskustelua, joka on nyt asiassa kuin asiassa tiettyjen poliitikkojen toiminnan perusta. S2-lapset ovat lapsia ja nuoria siinä missä supisuomalaisetkin ja ansaitsevat hyvän opetuksen kuten kaikki koululaiset. Hienoa, että Suomi on monikulttuurinen maa ja olkoon niin myös jatkossa.💗

Pianomusiikin festivaali

 

Mäntän musiikkijuhlilla olen juossut viikon ajan joka päivä. Ihanaa, kun omilla kulmilla saa nauttia maailmanluokan musiikista ilman, että pitää matkustaa toiselle puolelle Suomea - saatika maailmalle.

Parina päivänä olen kuunnellut myös urkuvartteja, joissa on soittanut Juhana Tokola. Varsinkin perjantaina Mäntän kirkon ranskalais-romanttisilla uruilla saman tyylisuunnan musiikki sointui upeasti. Konsertissa tapasin lapsuudenystäväni pitkästä aikaa. Oli kiva päivitellä useamman vuoden kuulumiset.

Ainut ongelma on ollut auton pysäköinti. Konserttipaikkana toimii suurelta osin Serlachius Kartanon Kivijärvi-sali ja samalla taidemuseossa on Anish Kapoorin näyttely, joka vetää väkeä kuin pesusieni. Varsinkin iltapäivän konserteissa on joskus ollut todella hankala löytää pysäköintiä, ja ilman liikenteenohjaajien neuvoja ei muutamaa tyhjää ruutua olisi mitenkään huomannut automeren keskeltä.

Olen kuunnellut erityisesti Pohjoismaisen pianoakatemian nuorten esityksiä. Todella hauska oli verrata Varaslähtö-konsertissa nuorimman, 13-vuotiaan Aleksi Sarkkisen Chopinin Vallankumousetydin tulkintaa konsertin vanhimman, Elmeri Urtiaisen  (19-v.) saman teoksen esitykseen. Vasemman käden juoksutukset ja dramaattinen tunnelma vyöryivät kummallakin, mutta ehkä kypsyys tuo syvempää näkemystä kappaleeseen. Hienosti soittivat kumpikin ja kaikki muutkin parikymmentä nuorta pianistia.

Todella mielenkiintoinen oli myös Festivaalin nuoret taiteilijat -konsertti keskiviikkona. Jesse Mäki, Elmeri Utriainen, Julia Elomaa ja Atte Kohtala taituroivat monenlaisia teoksia nerokkaasti. Erityisen upea oli päätöksenä Atte Kohtalan Lisztin Unkarilainen rapsodia nro 6. Yleisö suorastaan hihkui innostuksesta. 

Kiitos taas hienosta pianomusiikin viikosta upeassa ympäristössä!

Niin hauskaa!

 

Sateisen kesäsään keskellä annoin luvan itselleni tarttua sukkapuikkoihin. Vähän pitää malttaa kutomisessa, sillä sen verran on nivelrikkoa, että herkästi saan sormet kipeäksi, jos ryhdyn ahmimaan neulomista. Ja sehän vaarana on aina, kun kudon. 

Tällä kertaa neuloin jämälangoista raitasukkia. Nuo punaiset ovat oikeasti tummempaan vivahtavat, eivät tuollaiset joulunpunaiset. Kutominen on sitä parasta pääkopan tyhjennystä - sen huomasin jo opettajantyön aikoinakin. Onhan se myös niin hauskaa! Aika kuluu kuin huomaamatta.💚 Jossain tutkimuksessa saatiin tulokseksi, että neulominen on joillekin ihmisille kuin huumetta aivoille. Minä kyllä kuulun vahvasti siihen joukkoon!