Kesän kaunotar

 

Souturetkellä

 

Verannalla syödyn aamupalan jälkeen lähdin soutelemaan kauniin aamun kunniaksi.

Jyhkeitä, kallioisia maisemia riitti.

Kevyt tuuli vilvoitteli ihanasti - kunnes ympärillä poutapilvet muuttuvat uhkaavaksi ukonilmaksi 

ja jyrinää kuului jo joka suunalta.

Käänsin veneen kotia kohti ja rantaan tullessa pieni liplatus oli tyyntynyt pahaa enteileväksi.

Taivas oli ihan tumma.

Kun sain paatin rantaan ja sateelta turvaan kaiken kastuvan, taivas repesi 

ja vettä tuli kaatamalla puolisen tuntia.

Yhtä nopeasti kuin alkoi, oli ukonilma ohitse.

Vihdoin ja viimein virkistävä sade, josta kovasti iloittiin.

Keskikesän juhla

 

Tässä on kesä.

Vieressä, yllä ja eessä.

Neilikan terissä telmien.

Mansikan punassa posket.

Ilojaan ilmoille huutaen

lauluna rantarastaan.

Kurotat kätesi vain ja kas -

Se on kesää täynnä!

                                                                                     (Uuno Kailas)

Melkein juhannus

 

Harakankelloja iso kimppu pöydällä, kesän ensimmäiset.

Matot kerätty verannan kaiteilta pois ja laittettu lattioille. Juhannussiivous tehty aamulla heti aamiaisen jälkeen.

Ruokaostoksilla iloitsin, kun onneksi ei kyläkaupassa ollut vielä kovin paljon ihmisiä. Ostokset sujuivat nopeasti.

Keräsin kauppamatkalla lupiineja maljakkoon, kun se mökillä tapoihin kuuluu ja on Luontoliiton mukaan ekoteko haitallisten vieraslajien kohdalla. On puolenpäivän aika aatonaattona ja nyt on kaikki kunnossa! Juhannus voi tulla... 😎

Käpylässä

 

Kävimme pikavisiitillä Helsingissä, aamulla sinne ja illalla takaisin. Tapasimme suvun pieniä ja toimme paluukyydissä muutamia tavaralaatikoita säilytykseen.

Puu-Käpylä on sitten ihana asuinalue! Aina ihmettelen, miten keskellä Helsinkiä voi olla niin kaunis keidas. Omakotimaisia, pieniä puukerrostaloja puutarhat ympärillä ja autojen melu kaukana. Ainakin siltä tuntui, kun kahvittelimme syreenien tuoksussa pihamaalla. Punarinta ruokki poikasiaan ulkoeteisessä ja auringonpaiste lämmitti. Pääkaupunkiseudun olemassaolosta kertoi vain ylitse lentelevät koneet.

Ihana tapaaminen ja pikkuiset, 9 kk ja 2 v, olivat kasvaneet kovasti sitten viime näkemisen. Kohta tavataan mökillä!

Ritariperhonen ja muuta ihasteltavaa

 

Lämpöisiä kesäpäiviä on ilo viettää mökillä. Varsinkin luonnon tapahtumia on mielenkiintoista seurata.

Eilen lenteli kesän ensimmäinen ritariperhonen. Se oli kiinnostunut puna-ailakeista ja mennä viuhtoi reippaalla vauhdilla pihan eri kukkasissa. On se hieno perhonen ja iso kuin mikä!

Tänään verannalla lounasta syödessä huomasimme ison lepakon lentelemässä rannassa. Vähäksi aikaa se pysähtyi lepäämään ja riippumaan saunan päätyyn. Näytti niin isolta, että lieneekö ollut pohjanlepakko. Pian jatkoi matkaansa ja lensi naapuriin. Mitenkähän se oli hairahtunut päivällä kirkkaassa auringonpaisteessa lentelemään?

Pari päivää sitten Helsingistä palatessa hirvi löntysteli tien poikki hitain askelin. Sillä ei ollut mitään kiirettä. Tänään kauris loikki vauhdikkaasti metsään auton editse. Onneksi kummassakin kohtaamisessa oli reilusti tilaa meille molemmille.

Uimavedet lämpenevät helteillä. Tänään oli ensi kerran oikein mukavaa uida kunnolla eikä vain pulahtaa nopsasti. Kohta pääsen jo vesijuoksullekin, mukavaa!

Kesä!

 

Taas kunnon kesä helteineen! Ihanaa...

Puna-ailakki kukkii

 

Jostain syystä en ole aiemmin kiinnittänyt puna-ailakin kukintaan keväällä huomiota. Nyt niitä näyttää olevan joka paikassa runsaasti. Keräsin kimpun verannan pöydälle, ja hyvin ovat kestäneet maljakossa, vaikka monet luonnonkukat kuihtuvat kerättyinä hyvin nopeasti.

Emit kukkivat keväällä ja heteet koko kesän, kertoi kasvikirja. En ollutkaan tätä tiennyt aiemmin. Minusta ailakit ovat niin kauniita!

Herkkuja ja taidetta

 

Suvun nuorin aloitti kesälomansa. Viides luokka on ohitse, ei läksyjä, kokeita eikä aikaisia aamuheräämisiä, joten oli juhlan aika. Lähdimme yhdessä Myllyrantaan herkuttelemaan ja tutustumaan pahistaiteeseen.

Söimme suklaakakkua ja jätskiä. Samalla juttelimme ensimmäisen kesälomaviikon fiiliksistä. Olivat kuulemma hyvät. Lentopallo on tauolla, mutta jalkapallotreenit ja -pelit edessä. Kalallekin ehtii nyt isän kanssa.

Herkuttelun jälkeen tutustuimme Ronny Gilanin näyttelyyn Metamorfoosi. Ristimme näyttelyn Pahiksiksi, sillä niitä sieltä löytyi hurja määrä. Taiteilijan talvikausi on ollut taas tuottoisa.

Näyttely alkoi tavallisista äksyilijöistä kuten Pirjo Pirttihirmun kuva kertoo.

Mukana oli myös mielikuvitushahmoja.

Seuralaiseni tykästyi näyttelyyn niin paljon, että piti lopussa vielä palata takaisin katsomaan joitain teoksia.

Historian pahikset olivat hyvin edustettuina niin lähihistoriasta...

... kuin kauempaakin.

Nykypahiksista herkesi hyvä keskustelu nuoren miehen kanssa.

Seuralaiseni oli hyvin perillä vanhemmista henkilöistä, mutta joidenkin nykyajan hirviöiden tekoja selitin hänelle tarkemmin.

Henkilökuvat upposivat 11-vuotiaaseen, ja hän piti näyttelyä hyvin mielenkiintoisena. Itse ajattelin kyllä, että olisipa nämä historian tosihenkilöt jääneet syntymättä, niin olisi maailma paljon parempi paikka nykyään!

Aamu-uinnilla

 

Armottomasta aamu-unisesta on viimeisen vuosikymmenen aikana tullut iän myötä myös aamuvirkku. Enpä olisi uskonut tätä, jos joku olisi aiemmin ennustanut! Heräämisajat vaihtelevat, mutta tänäänkin havahduin unesta vähän yli kuuden. Se ei kuitenkaan tarkoita, että heti pitää ponkaista ylös, vaan on ihana kuunnella radiosta Ylen ykkösen klassisia aamusäveliä, ja köllötellä niin pitkään kuin haluaa. Ihanaa aikaa!

Olen jo kuukauden verran käynyt aamu-uinnilla. Se ei todellakaan ole minusta mikään mukava juttu, vaikka uimisesta luonnon vesissä paljon pidänkin. Ajankohta vain on väärä, kun aamulla kylmään veteen meneminen tuntuu niin ikävältä. Päätin kuitenkin tänä kesänä heti jäiden lähdettyä ja mökille kotiuduttuani aloittaa tämän uuden harrastuksen. Nivelet kiittävät!

Kun sängystä aamulla nousen, lähden heti uimaan lintujen liverrystä kuunnellen. Tosin uinti on ollut suurimman osan ajasta pelkkää kastautumista, kun vedet ovat niin viileitä edelleen. Uimisen jälkeen paljon päälle, kahdet villasukat jalkaan, ja kupillinen kuumaa teetä tai kahvia lämmittää nopeasti.

Jos asuisin koko vuoden järven rannalla, kävisin varmasti myös avannossa. Keväisin mökillä olen aina uinut jäiden seassa ensimmäisen kerran. Kaupunkiasunnosta on kilometri avantouintipaikalle ja sen olen todennut liian pitkäksi matkaksi. En vaan mitenkään saa itsestäni irti lähteä kylmänä pakkasaamuna autolla tai pyörällä rantaan. Se on sula mahdottomuus! Niinpä nautin näistä kesäuinneista. Varmasti kohta vesi lämpenee niin, että pulahtamisen voi pidentää vesijuoksuksi. Sitä rakastan!

Lukemisen onni

 

Kesän viileät päivät ovat oikein hyviä hetkiä viettää kirjan parissa. Takkatulen loimussa, välillä ikkunasta lintujen pesintää seuraten sujuu aika oikein rattoisasti - vaikka kirjan aihe ei viihdyttävä olisikaan.

Viimeeksi luin toimittaja Anneli Tempakan kirjan Periksi en anna - kuvia nuoren syöpäsairaan elämästä. Kirja on joitain vuosikymmeniä sitten kirjoitettu, mutta sanoma on aina ajankohtainen. Syöpä on kauhistuttava sairaus vielä tänäänkin, josta kuitenkin voi parantua täysin normaaliin elämään. Itse en syövän läpikäyneenä koskaan voi ajatella olevani terve, mutta hyvään elämään olen parantunut hoitojen sivuvaikutuksista huolimatta. Se on pääasia. 

Anneli Tempakka kuvaa kirjassaan 19 nuoren syövän sairastaneen henkilön elämänvaiheet sairauden varjossa. Päähenkilöt itse saavat olla äänessä. Kirjan tekohetkellä 18 selvisi sairaudestaan, yksi menehtyi ja hänestä kertoivat vanhemmat.

Syöpää sairastaessa elämästä erottuvat olennaiset ja epäolennaiset asiat, joka on yksi empaattisen kirjan ydinajatuksista. Jokainen syövän sairastanut voi tähän helposti yhtyä - ainakin minä vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin. Meistä joka kolmas sairastuu ja jotkut useampaankin kertaan. Kiitos lääketieteen ja suomalaisen sairaanhoidon, ennuste tervehtyä on vuosi vuodelta parempi. Syöpä ei todellakaan enää tarkoita kuolemaa.

Vaikka kirja oli ilmestynyt 80-luvun lopussa ja hoidot ovat kovasti edistyneet vuosikymmenten aikana, henkilöiden tuntemukset oman sairastumisen aikana ovat hyvin samanlaisia nykypäivänäkin: tyrmistys diagnoosista, kovat hoidot ja jännitys kontrollien edessä. Edelleen sairastuneet kokevat samat asiat hoitojen aikana. Olin iloinen, että löysin kirjan äitini kirjahyllystä.

                             ------------------------------------------------------

Anneli Tempakasta muistan aina toisen radiotoimittajan Hilppa Kimpanpään. Ekaluokassani muinoin oli oppilas, joka ihastui näiden henkilöiden nimien kieliasuun. Jopa piirustus signeerattiin Hilppa Kimpanpäänä. Tuntuvathan nämä nimet kielellä aika hauskoilta minustakin! 😊