Kissankäpäliä

Mökin pihamaalla kukkii kissankäpälä vaaleanpunaisena. Valkoista oli ennen, mutta viime kesinä en ole sitä löytänyt. Vaaleanpunaiset ovat emikukintoja, valkoiset hedekukintoja.

Luin kasvikirjasta, että kissankäpälää ei ole enää yhtä helppo löytää kuin joitain vuosikymmeniä sitten. Yritänkin varoa ajamasta sitä matalaksi, kun pientä nurmikkoplänttiä leikkaan.

Kissankäpälä on viehättävä kasvi. Ennen sillä hoidettiin  maksavaivoja ja ruuansulatuskanavan verenvuotoja, nyt ehkä vain ihaillaan kaunista ulkomuotoa.

Yskin ja yskin ja yskin...

Jo ennen talvilomaa oli parin viikon aikana tunne, että sairastun flunssaan. Työpaikalla oli niin oppilas- kuin henkilökuntakatoa, ja liikkeellä sekä vatsatautia kuin flunssaakin. Tuntemukset kuitenkin painuivat aina pois. Mietiskelin, että ehkäpä minä tapani mukaan sairastun vasta lomalla. Niinhän siinä sitten kävi! 

Alkuloman olin terveenä, mutta sitten alkoi limainen yskä ja yökuumeilu. Kotiin palattuani oli pakko käydä työterveydessä ja lääkekuurihan sieltä tuli. En ole kahteenkymmeneen vuoteen joutunut antibioottia käyttämään, mutta nyt on pakko.  Lääkäri epäili, että virustauti on muuttunut bakteeriperäiseksi, ehkä jopa mykoplasmaa... Viikon sairausloma ja katsotaan, loppuuko tämä kuumeen sahaaminen ja yskiminen. Onneksi ei ollut kuitenkaan merkkejä keuhkokuumeesta. Tässä iässä senkin olemassaolo pitää aina muistaa.

Kyllä Suomessa on hyvä terveydenhoito, vaikka muustakin puhutaan. Edellisiltana varasin ajan netissä, pääsin etuajassa sisään ja kymmenessä minuutissa olin jo ulkona. Ystävällistä, tehokasta ja hauskana lisänä lääkärin loppukommentti: "Takuu on voimassa! Jos tämä ei tehoa, tulet uudelleen!"

Olo on kaikin puolin pehmeä ja väsynyt. Ihanaa, kun saa vain olla ja levätä ... ja yskiä yskimisestä päästyään. No, kai se yskä loppuu, kun on tarpeeksi köhinyt!

Mäkäräiset

Uh! Ainoa asia, jota kesässä inhoan, ovat mäkäräiset. Hyttyset ovat lasten leikkiä niihin verrattuna.

Mäkäräiset mönkivät mielellään vaatteiden alle ja purevat ihon ohueen kohtaan. Pelkät hyttyskarkoitteet eivät niihin tehoa. Mäkäränaaras leikkaa ihoon haavan ja erittää siihen veren hyytymistä estävää ainetta, joka on nisäkkäille myrkyllistä. Varsinainen allergia mäkäräisen puremalle on hyvin harvinainen. Ihmiset reagoivat kuitenkin hyvin yksilöllisesti puremaan. Paukama saattaa kestää joillain jopa useita viikkoja. Joskus seurauksena saattaa olla mäkäräkuume. 

Nuorena huomasin, että mäkäräisen puremasta seuraa minulle monien päivien muhkea turvotus, kutina ja kirvely. Yksi purema saattaa saada aikaan kämmenen kokoisen punaisen läiskän. Moneen vuoteen mäkäräisistä ei ole ollut harmia, joten olen lähes unohtanut koko jutun.

Tänä kesänä mökillä yksi vaivainen pääsi puraisemaan ja seuraus oli taas sama: Järkyttävä kutina, kirvely ja suuri pahkura. Ei auttanut muu kuin turvautua allergialääkkeeseen.

Onneksi mökillä ei mäkäräisiä juurikaan ole. Muualla päin Suomea liikuttaessa - varsinkin pohjoisempana - tilanne on ihan toinen. Nyt minut on lomamatkan aikana niin pureskeltu, että on pakko syödä Histeciä, jotta oireiden kanssa pärjää. Pahin purema on tällä hetkellä ranteessa, mutta onneksi se on jo paranemassa. Kellokin piti siirtää toiseen käteen.

Ah, tätä ihanaa Suomen kesää!    ;>)

Kivun hallintaa

Kipu on ihmiselle hankala seuralainen. Kun joudumme toimenpiteisiin, monet jännittävät tilannetta juuri kivun vuoksi. Jos tiedetään, että kipua ei tunnu tai se pystytään hyvin hoitamaan, operaatioon meno on paljon helpompaa.

Tähän ikään meneessä olen kokenut monenlaista. Kipukin on tullut varsin tutuksi. Olen yleensä hyvin luottavainen, että nykylääketiede saa kivun hoidettua ja jos kaikkea ei voi poistaa, tiedän kokemusteni perusteella pystyväni kipua myös aika hyvin sietämään.

Käsikipuun sain lääkkeeksi Tramal retardia ja Panadol fortea. Kuuliaisesti lääkitsin itseni ensimmäisenä iltana ohjeiden mukaan kamalin seurauksin! Tramadoli on keskushermostoon vaikuttava opioidi eikä totisesti sopinut minulle: Jo yksi tabletti huimasi, sydän muljahteli rinnassa, kädet tuntuivat aivan voimattomilta ja pahoinvointi nosti päätään asentoa vaihtaessa. En voinut nukkua, kun nukahtamishetkellä aina säpsähdin pahan olon tunteesta hereille. Käsikipu oli pientä verrattuna inhottavaan kokonaisolotilaan.

Yhden tabletin vaikutusaika oli 24 tuntia, joten tiistai meni suurimmalta osin sängyn pohjilla. Päätin, että en koko Tramaliin enää koske. En soittanut osastolle lääkkeen vaihtoa varten, sillä Panadol on riittänyt hyvin eikä käsi juurikaan kipuile.

Opioideista olen sairaalassa aiemminkin saanut pahan olon, sillä muutamassa leikkauksessa olen kokenut samanlaista tunnetta ennen kotiuttamista. Ilmeisesti olen saanut jotain opioidiryhmän lääkettä suoraan suoneen. Pitääkin muistaa jatkossa sanoa, etten todellakaan halua tämän ryhmän lääkkeitä, jos olotila muuttuu tuollaiseksi!

Me kestämme lääkkeitä eri tavoin, toiselle auttaa, toiselle ei. Oli merkillistä kuulla, kuinka monta selkäleikkausta läpikäynyt ystäväni ei reagoi Tramaliin mitenkään. Ja minulla sekosi heti koko kroppa!

Keskustelupalstalta kävin lukemassa, että Tramalia hankitaan huumaustarkoitukseen hanakasti. Ostotarjouksia yhteystietojen kera löytyi, voi, voi! Minä en tästä lääkkeestä saanut minkäänlaisia kiksejä, ainoastaan kamalaa oloa!