Muistoissa

Juhannussunnuntain ilta toi suru-uutisen: Sukumme nuorimpien kultainen pappa oli saanut iäisyyskutsun raskaan mutta lyhyen sairauden jälkeen 80 vuoden ikäisenä. 

Suru on suuri, mutta muistot lohduttavat. 

Tunnelmia

Juhannuksen säähän on mahtunut niin lämpöä kuin sadettakin. Oikein mukava juhannus, kun pisaroiden ohimenevässä ropinassakin on ollut kesän lämpö mukana. 

Juhannuspäivänä saatiin kesän kovin ukkonen. Kävimme joka puolelta jytisevän säestyksen saattelemana uimassa, istuimme alamökin verannalla katsomassa välähteleviä salamoita ja sitten ukonilman yltyessä hipsimme ylämökkiin. Heti sen jälkeen välähti ja samalla jysähti alamökin nurkalla. ”Hieman” säikähdin! Vielä pitkään kurkistelin, näkyykö savua. Ei onneksi näkynyt.  

Mökillä on lähes 100 vuotta vanhat valurautapannu, joilla voi paistaa isoja lättyjä. Niinpä aattona söimme suolaisia ja makeita täytteitä räiskäleiden kanssa, kuten mökkijuhannuksena on aina ollut tapana. 

Lihaa ei tällä kertaa ole lautaselta löytynyt laisinkaan, vain erilaisia kaloja sekä katkarapuja. Eilen ja tänään olemme ensi kerran tänä kesänä nautiskelleet siikliä chiliaiolilla, skagenilla ja itse tehdyllä kalasalaatilla, jossa oli Pielisen kalasäilykettä pohjana. Ai, mitä herkkua! Uudet perunat taas talven jälkeen vievät kielen mennessään.

Tänään on aurinko paistanut siniseltä taivaalta koko päivän. Aamun jälkeen on tuullut, joka on raikastanut kuumaa kesäpäivää. Ihana juhannusaika koettu ja kesä jatkuu... Onnellista oloa!

Juhannusruusuja

 

Mökin juhannusruusut ovat äitini istuttamia 60 vuotta sitten.

Ne ovat itsekseen levinneet ja kasvavat enemmän ja vähemmän villeinä siellä, missä haluavat.

Olen raksinut kuivat oksat pois ja joskus antanut hieman lannoitetta.

Tänä vuonna ruusut kukkivat jo ennen juhannusta. Monet kukista ovat jo kuihtuneet,

joten juhannuksena ei ole enää tätä kaunistusta.

Juhannusruusu on niin kesäisen juhlava!

"Tänä aamuna olen päättänyt olla kirjoittamatta

ja istuttaa ruusun.

Siis tätä ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen:

työn että voi lyödä sen laimin,

helteen että tuntee sen oikeutetuksi

ja lapsuuden

että voi juuria siitä juhannusruusun

vanhuutensa seinustalle."

                                                                            Eeva Kilpi

Tunnistusta

 

Päiväkävelyn kivoimpia puolia on tutkia luonnon monimuotoisuutta. Linnut, eläimet ja kasvit ovat niin mukavaa seurattavaa. Juuri nyt bongailen tuttuja kasveja, joiden kukinta putkahtaa kovaa vauhtia ilahduttamaan kulkijan silmää. Ah, harakankellojen ja kissankellojen runsaus hivelee silmää. Kohta voi ryhtyä etsiskelemään kurjenkellojakin.

Tänään piti oikein ottaa kuva, kun en ollut varma keltaisena tienvarressa kukkivasta kasvista. Pukinparta vai huopakeltano? No, kasvikirja sen varmisti: Huopakeltanohan siellä kävelylenkkiäni kaunisti. Mitähän uutta löytyy huomenna?

Vihdoin konsertissa

 

Vaikka keskiviikkona televisiossa Suomen jalkapallojoukkueen peli oli kesken Venäjää vastaan, minä lähdin konserttiin. "Kirkkorannassa - iltamusiikkia" oli ensimmäinen mökkipaikkakunnan musiikkitapahtuma tänä kesänä. Eihän sieltä voinut olla pois!

Kirkossa esiintyi suomalais-amerikkalainen sopraano Maria Svan säestäjänään Helena Säily. Kirkossa oli pelistä huolimatta ihan mukavasti väkeä, vaikka paikka on hieman syrjässä mutkaisen hiekkatien varrella.

Olen vielä koronan vuoksi tarkka istumapaikasta, vaikka meidän seudulla viimeisestä tartunnasta onkin jo aikaa. Alkua odotellessa huomasin lähelleni tulevan muita, joten vaihdoin paikkani lähes oven suuhun. Siellä olikin hyvät turvavälit, paitsi että hyttyset eivät niitä kunnioittaneet. Parin ensimmäisen laulun ajan jouduin hiiren hiljaa läiskimään häiritsijöitä hengiltä!

Konserttiohjelma sisälsi varsin tuttuja, kesäiltaan hyvin sopivia yksinlauluja sekä kirkkoaarioita ihan siististi laulettuna. Ohjelma oli mielestäni hyvin rakennettu. Ehkä hiukan häiritsi solistin vibrato, mutta sehän on näitä makuasioita. Eniten nautin Kuulan, Kilpisen ja Merikannon musiikista, joista Kilpisen kaunis Kirkkorannassa sopi erityisen hyvin paikkaan, kun rannalla oltiin. 

Tuntui ihanalta olla oikeassa konsertissa. Edellinen kerta taisikin olla viime elokuussa. Jospa vähitellen korona painuisi taka-alalle ja voisi iloiten sekä huolettomana nauttia livetapahtumista.

Parjatut lupiinit

 

Mökillä on lapsuudestani saakka pidetty tienposkesta mukaan hairastuja lupiineja maljakossa ulkopöydillä. Kuihtuneet kukat on viety kompostiin ja pöydälle pudonneita kukintoja on huiskittu nurmikolle. Koskaan ei yksikään lupiini ole nostanut tontilla mistään päin päätänsä omin voimin.

Muistan, että lapsuudessa lomakodissa oli pihassa lupiinipenkki, jonka kukinnot kukkimisen jälkeen taiteltiin myös kompostiin. Lupiinipenkki pysyi kurissa eivätkä kukat levinneet minnekään.

Verannoilla mökkikukkina lupiinit ovat mielestäni kauniita. En niistä kieltämättä pidä tienposkien valtavina lupiinimattoina, mutta ovathan ne näyttävän kauniita vaatimattomien luonnonkukkien rinnalla. Tienvarsien oikea-aikaisella niitolla lupiineita saataisiin varmasti kuriin - ehkä... 

Onneksi on vielä myös alueita, joilta lupiini puuttuu. Ainakin meidän mökkitien varressa saavat muut luonnonkukat iloisesti kukoistaa läpi kesän.

Kaikki kukkii

 

Luonnonkukat kukoistavat tällä hetkellä - myös ne, joista ei olisi väliä. Käyköhän niin, että heinäkuussa lähes kaikkien kukkien kukinta on ohitse? Kesä etenee hurjalla vauhdilla juuri nyt. Lupiinimeret kaunistavat tien vierustoja. Kyllä, kauniita nämä puutarhakarkulaiset ovat, vaikkakin tukahduttavat muut luonnonkasvit valtavan tehokkaalla leviämisellään. 

Mökkitien varrelle lupiini ei onneksi ole tietään löytänyt. Koiranputket, niittyleinikit, harakankellot ja muut oikeat luonnonkasvit reunustavat tietä. Todella kaunista! Eilen keräsin ensimmäisen kimpun harakankelloja, lempikukkiani, mökin pöydälle. Nyt pitää nauttia luonnon kauneudesta kaikin tavoin. 

Kärräilyä

 

Aamulla heräsin aikaisin. Järvi oli tyyni ja linnut liversivät. Päätin ryhtyä heti työn touhuun, sillä pilkotut puut odottivat kärräystä liiteriin ja päivästä oli tulossa kuuma. Hyttysten vuoksi puin tuulipuvun päälleni ja saappaat jalkaan. Hupunkin laitoin tiiviisti päähän ja työhanskat käteen. Ei kiusanneet ötökät.

Ensiksi piti miettiä, mitä kautta pääsen kottikärryjen kanssa liiterille. Meidän mökkimaasto on kimuranttia, mutta polkua pitkin pidemmän lenkin kautta kärryt kulkivat ihan kohtuullisesti. Kovin täyteen en kärryjä uskaltanut laittaa, ettei koko kuorma kaadu kapealla polulla varvikkoon. Välillä kivi tai puun juuri tökkäsi, mutta aina yli päästiin.

Homma sujui joutuisasti ja pinoamisen jälkeen oli sen verran kuuma, että lähdin heti uimaan. Vasta sitten ryhdyin aamupalalle. Tuli hyvä mieli, kun päivän homma tuli tehdyksi ajoissa ja lopun päivää sai puuhailla, mitä mieleen juolahti.

Ritariperhosen päivä

 

Kesän ensimmäinen ritariperhonen ilmestyi pihaan eilen. Se lentää lepatteli kukasta kukkaan ja paikallaan ollessaankin räpytti siipiään taajaan. Kyllä se on suuri ja komea perhonen!

Yritin kameran kanssa pysyä perässä, mutta turhaan. Välillä perhonen kohosi korkealle puiden latvoihin, välillä tupsahti imemään mettä luonnonkukista. Orvokit ja samettiruusut sitä eivät kiinnostaneet. Kovin oli vikkeläliikkeinen tämä yksilö, joten hyviä kuvia en tällä kertaa saanut. Jossain koneen syövereissä on aiemmilta kesiltä parempia, mutta en niitä nyt löytänyt. Nämä tuoreet kuvat saavat kelvata.

Aamukävely pihamaalla

 

Kun aamulla avasi mökin oven, ulkona vastaan hiipi lumoava pihlajankukkien tuoksu. Lähes kaikki pihlajat - pienimmätkin - kukkivat ja vielä runsaasti. Jos tuo kukkamäärä tuottaa saman verran marjoja syksyllä, on linnuilla oikeat pidot!

Kesäaamuna on hauska yöpaidassa kuljeskella ja tutkia luontoa pihapiirissä. Kivikkoni on kukassa, vaikka talven jäljiltä näytti ihan ränsistyneeltä. Olin varma, että puolet kukista on kuollut. Eipä mitä, kaikki näyttävät olevat hyvin hengissä ja pitkin alkukesää kivikko kukkii erilaisin värein. Nyt pinkkiä ja keltaista, toisella puolen myös valkoista. 

Tänään näimme harmaapäätikan koivun rungolla, mutta kamera ei tietenkään ollut lähettyvillä. Lintu oli niin arka, että hävisi meidät huomatessaan syvemmälle metsän siimekseen. 

Tämä oli minulle ensi kerta, kun olen harmaapäätikan tavannut luonnossa. Tunnistin sen kyllä heti. Kaunis lintu ja haavan rungon väritys. Se kai viihtyykin haavikoissa mielellään.

Aamukävely pihapiirissä päättyi uintiretkeen. Siitepölylautat valtaavat rannan ja ensin täytyy huiskia niitä kauemmaksi. Onneksi tämä vaihe luonnossa menee pikaisesti ohitse. Samaa toivon myös hyttysarmeijalle. Ensimmäinen viikko inisijöiden esiinmarssia takana, toinen edessä. Sitten yhtaikaa kuoriutunut sukupolvi kuolee ja toivottavasti seuraava on lukumäärältään pienempi. Nyt ininää riittää!

Haahuilua

 

Eilen suljin koulun oven tämän lukuvuoden jäljiltä. Piha oli autio, lapset kirmanneet ansaitulle kesälomalle, vain lippu liehui yksinään.

Hurjan kiireiset viikot selvittiin kunnialla. Härdelliä lisäsi vielä luokan vaihto toiseen päähän taloa, jonka sain kuulla viime tipassa. Saman ruljanssin tein vuosi sitten ja kas kummaa! Taas uudelleen, vaikka minulla on jäljellä enää yksi työvuosi. Nyt on raskaiden laatikoiden kannosta nivelet kipeänä, mutta onhan koko kesäloma aikaa toipua.  ;>)

Ensimmäinen lomapäivä on aina yhtä haahuilua. Kiire loppuu kuin seinään ja pää ei oikein tahdo pysyä mukana. Aivot vielä raksuttavat kovaa vauhtia eikä ajatus tahdo rauhoittua. Vaeltelen pihalla kukkia katsellen ja luonnon ääniä kuunnellen. Laine liplattaa, maisema on kesäisen kaunis ja hiljaisuus ympärillä. Mieli tasaantuu vähitellen.

Koko loma edessä. Parasta!

Vihdoin

 

Kuljin, kuljin kankahilla

kesän kultaisen,

nukuin metsätaipalilla

alla kuusien.

Pihka tuoksui, kilvan kukki

ruohot, kanervat,

puusta puuhun lutoi lukki

seitit hohtavat. 

                                                                                          (A. Hellaakoski)

Kesä...

Ja kaikki sen ihanuus on vielä edessä!

Hasselbackan perunoita ja kanaa

 

Toissa viikonloppuna kävimme "esi-isien" mailla viemässä haudoille orvokkeja. Samalla poikkesimme kaupassa ja ostimme paikallisen leipomon pullaa ja leipää. Ne on todettu maukkaiksi ja erilaisiksi verrattuna oman paikkakunnan tuotteisiin. Samalla mukaan tarttui kokonainen valmiiksi maustettu, raaka kana.

Teimme hasselbackan perunoita, jotka ovat varsin simppelit valmistaa: Pesty peruna kuorineen puukauhaan ja sitten viilletään viillot kauhan reunaan saakka, jotta perunan alareuna pysyy ehjänä. Sitten suolaa päälle ja hiukan oliiviöljyä. Laitoimme perunat uuniin yhdessä kanan kanssa ja valkosipulinkynsiä mukaan.

A vot! Tuli maukasta syötävää takkatulen räskyessä ja lämmittäessä viileänä lauantaipäivänä.