Hiljaista on

Tuli mieleen runo "Kaksi vanhaa, vanhaa varista..."

"Hiljaista on. Hämärtyy..."

"Kurkikin jo lähti." Niin lähti, mutta joutsenet vielä jäivät. Kun haravoin mökin lokakuisessa hiljaisuudessa, lensi ensin viisi metsän yli, sitten yksi aivan rantaviivaa pitkin. On niin lämmintä, että uljaat valkoiset linnut eivät vielä pidä mitään kiirettä poislähdöllä. Seitsemän joutsenta lipui verkkaisesti, toisilleen yhteysääntä marmatellen keskellä järveä. Sinne jäivät mökin hiljaiseen ja riisuttuun maisemaan, kun minä haravoinnin jälkeen suunnistin kotia kohden.

Marraskuu alkaa. Siltä se tuntuukin, kun luontoa katselee.

Aavistus talvesta

 

Ensimmäiset pakkasaamut on koettu. Hieman valkoista on ollut maisemassa, mutta se on sulanut pois päivän aikana.

Vähitellen pitää tottua taas ajatukseen, että lumi valtaa maisemaa. En ole talvi-ihmisiä, joten ajatusmaailma pitää vain valituksen sijasta kääntää sietämisasetuksille.

Toiveni olisi, että pysyvä lumi tulisi mahdollisimman myöhään. Kuivat ja kuulaat syksysäät ovat ihania, eikä kova pakkanenkaan haittaa. Mutta se lumisade... äh!

Paikallisia herkkuja

 

Tänään Sydän-Hämeessä Padasjoella seikkaillessani eksyin paikalliseen S-markettiin. Tuntui hienolta huomata, että leipähyllyllä oli runsaasti paikallisen leipomon leivonnaisia. Joka kaupassa vastaan tulee Oululaisen jälkiuunileipää, Pågenin pullia ja Vaasan ruispaloja, mutta minä mielelläni poimin mukaan jotain paikallista. 

Kesällä Kainuussa syötiin Hyvärisen leipomon - ah, niin ihania - rönttösiä, Konnevedellä paikallisen leipomon ruislimppua ja syksyllä Sallassa lähipellon nauriita. Ihan erilaisia makuja kuin niissä "joka kaupan leivissä ja pullissa" yhtään niitä kuitenkaan väheksymättä. (Pidän itse Vaasan ruispaloista kovasti!)

Kun olin ensimmäistä kertaa aikoinaan Kanarialla, en uskonut silmiäni, kun yhden ravintolan edessä oli ruokalistalla suomalaisia varten perunamuusia ja lihapullia. Hmmm... Minä en halua matkoilla ollessani syödä samaa kuin kotona. Mitä erikoisempaa, sen parempi! Paljon jää matkalla kokematta, jos pitää syödä vain pizzaa päivästä toiseen.

Padasjoen leipomon tuotteista ostin tällä kertaa teeleivän ja sekaleivän. Hautausmaakierroksen jälkeen kotona nälkä jo kurni vatsassa ja hieman oli viluinen olo. Onneksi viikonlopun kanakeittoa riitti tällekin päivälle ja Padasjoen leivät maistuivat kuuman keiton kyytipoikana. 

Esi-isien mailta makoisia makuja!

Syysloman ihanuus

 

Loma on aina ihanimmillaan, kun siitä on suurin osa vielä edessä. Viikonloppuna olen kietoutunut tähän mukavaan tunteeseen. 

Tiistaina ahersin ilta yhdeksään pedagogisten asiakirjojen parissa, joten nyt saan viettää lomani rauhassa - mitä nyt yhdet matematiikan kokeet korjaan. Se on kuitenkin nopea juttu, kun oppilaita on vain 12. Minua on viimeisinä työvuosina siunattu pienillä luokilla. No, suurin osa työvuosista on opetettu suuria luokkia, kolmenkymmenen oppilaan viis-kutosiakin monta vuotta. Olen varma, että nykytavan mukaan tilalleni ei ketään palkata, kun keväällä eläkkeelle jään. Olenpahan sitten korvaamaton!!!  ;>)

Viikonloppuna käytiin mökillä puhaltamassa putket kompressorilla ja hakemassa muutama sinne unohtunut asia. Puut olivat jo pudottaneet lehtensä ja tuuli puhalsi todella kylmästi. Emme kauaa viipyneet retkellämme. Kotona oli mukava syödä lämmintä kanakeittoa. Lomalla käyn ehkä vielä hieman haravoimassa ja voinpa istuttaa muutaman krookuksen sipulinkin odottamaan kevätaurinkoa.

Tälle viikolle olen suunnitellut isovanhempien hautojen syyskuntoon laittoa. Taidan tänään käydä lähihautausmaalla viemässä kanervat ja huomenna suuntaan esi-isien maille kauemmaksi Sydän-Hämeeseen. 

Saan olla ihan rauhassa yksikseni tämän viikon - mennä ja tulla oman pääni mukaan, sillä toinen meistä on hapankaalitalkoissa Valamon luostarissa tämän viikon. Ja se toinen en ole minä, hih! Sellaista minusta ei nyt millään irtoaisi vilkkaan ja kiireisen työjakson jälkeen. Ihanaa olla lomalla kotona vapaana kuin taivaan lintu!

Vilkasta

Viikonloppu on ollut puuhakas. Perjantaina kävin tuulettumassa työntäyteisen viikon päätteeksi puolukkametsässä. Mukaan lähti taas mukava määrä marjoja ja virkistynyt mieli.

Suppilovahveroitakin näin vaikka kuinka paljon, mutta tällä kertaa kävelin vain kylmän viileästi ohitse. 

Lauantai kului puolukoiden kera puuhastellessa. Ensin putsasin ne, sitten pakastin ja lopuksi jalostin. Tein vispipuuroa ja piirakan. Ruokana syötiin kaalikääryleitä tuoreen puolukkasurvoksen kera. 

Sunnuntaina ajelimme Jyväskylään Taulumäen kirkkoon. Serkkuni siunattiin uuteen työtehtävään Kylväjän lähetysjohtajana, ja oli ilo olla juhlajumalanpalveluksessa läsnä. Lämminhenkinen messu ja mukavat kirkkokahvit!

Paluumatkalla ihastelimme vanhaa, kaunista kivisiltaa. Eipä enää tehdä näin hienoja ja kestäviä!

Poikkesimme vielä ennen kotiinpaluuta syömässä aasialaista ruokaa. Tarjolla oli sushia sekä kiinalaista. Mukava oli syödä ulkona pitkästä aikaa sekä nauttia hyvistä mauista. 

Luonnossa

Lauantaina oli kaunis päivä ja lähdimme mökille. Keräsin ensimmäistä kertaa puolukoita tänä syksynä, ja niitä olikin runsaasti. Taidan käydä vielä toisenkin kerran poimimassa. Lisäksi saatiin suppilovahveroita melkein korillinen - taas.

Iltapäivällä joimme myöhästyneet syntymäpäiväkahvit oikein kakun kera, ja päivän teemaan sopien täytekakussa oli mukana puolukkaa. Maistuipa makoisalta!

Tänään kävelimme rantapolkua kauniissa ja aurinkoisessa syyssäässä. Tuuli oli voimakas, mutta se ei juurikaan lämpimänä päivänä häirinnyt. 

Kävelimme taidemuseolle saakka, ja kävimme puistossa tutustumassa upouuteen veistokseen. Ranskalainen kuvanveistäjä Bernar Venet paljasti alkuviikosta kuuluisat teräksestä valmistetut kaarensa, jotka ovat matemaattisen tarkasti linjattu. Kuusi metriä korkea veistos on osa sarjasta Vertical Ares ja muut osat löytyvät julkisilta paikoilta ympäri maailmaa. Banksykin vielä veti väkeä, sillä museon parkkipaikka oli täynnä autoja. 

Kävelyretki oli hauskan syksyinen. Loppumatkasta tien lehmuksen olivat pudottaneet lehtiänsä, joten kuljimme keltaista mattoa pitkin kotiin. Kaunista!

Aamuhämärissä

 

Vaikka työaamuna on valillä olevinaan kiire, en malta olla tarttumatta kameraan.

Varsinkin sumuaamut kodin ikkunan takana ovat kiehtovia.

Samoin naakkaparvet. Niiden aamu- ja iltalennot hämärässä ovat häikäisevää katsottavaa. Parvi kaupungin yllä on kesällä taas kasvanut valtavasti. Pesintä on siis onnistunut.

Syksyn ruska on kaunis.

Kuvat ovat viime viikolta. Nyt maisema on kauttaaltaan jo keltaisen oranssi.