Paluu kaupunkiin

 

Mökkikesän jälkeen paluu kaupunkiin on aina mukava asia. Tosin puuhaa riittää. Tämä viikko on sisältänyt ankaraa siivoamista, pyykinpesua ja mökiltä tavaroiden hakua. Eipä juuri ole laiskoteltu! Ruskaa on joka puolella, mutta lämpötila on ollut korkealla. Koleaa syksyä ei siis vielä onneksi näy.

Mökki on jo osaksi hiljentynyt, mutta puuhaa sielläkin riittää ennen talviunille siirtymistä. Seuraavalla kerralla kupsuttelen maasta keväällä istuttamiani perunoita. Onkohan lehtikasoissa mitään? Pieniä perunoita näin elokuussa, kun salaa kurkistelin lehtien alle. Jännittävää!

Jumpassa ja kuntosalilla kävin ensimmäistä kertaa kesän jälkeen. Hieman himmailin, kun siivous oli kipeyttänyt selkälihasta. Yllättäen huomasin, että kipu kuitenkin jäi salille. Jumppa ja venyttelyt tekivät oikein hyvää selälle ja muillekin lihaksille.

Nyt viikonloppuna suunnataan Tampereelle juhlimaan syntymäpäiväsankaria. Iloinen juhla tiedossa puuhakkaan viikon jälkeen ja mukava tavata erityisesti suvun pienimpiä.

Kotiin...

 

Hei, hei! Toivottavasti vuoden päästä tavataan taas....

Suo - ihanuus

 

Suomussalmen kauneus

 

Suomussalmen ohitse, aivan rannassa, kulkee valtatie 5. Kunta on viime aikoina kunnostanut pitkän rantaosuuden aivan mahtavaksi. Eipä parempaa kutsukorttia kunnalle voisi kuvitella.

Rannassa on 3 km pitkä kävelytie, jonka varressa on friebeegolfrata, venesatama, tulistelupaikka, ruusupuisto, uimaranta rantalentiskenttineen, ulkoilmakonsertteja ja -tapahtumia varten hirsinen esiintymislava, koirapuisto ja varmasti muutakin, johon emme ehtineet tutustua.

Kaikki oli viimeisen päälle hyvin hoidettua aluetta. Lenkkeilijöitä näkyikin jo varhain aamulla.

Ilmari Kiannon patsas löytyi ruusutarhan kupeesta.

Joka puolella oli kauniita kukkaistutuksia, pensaita ja puita. Järvimaisema kruunasi pitkän rantapolun. Aivan ihana paikka!

Tunturin laella tuulee

 

Toinen Sallatuntureista, Iso Pyhätunturi oli kiipeilykohteena eilen. Vaikka sateisia päiviä on luvattu, todellisuudessa säät ovat olleet oikein mukavat, nytkin auringonpaistetta.

Viime syksynä Iso Pyhätunturille rakennettiin louhikkoon loppumatkalle rappuset. Koko vaellusreitti oli tehty kuntoon, joten oli aika leppoisaa kävellä leveällä polulla, pitkospuilla ja lopuksi rappuja pitkin huipulle. Tosin kaksi kilometriä ylämäkeä tuntuu aina jäsenissä.

Edellisellä kerralla oli enemmän jännitystä, kun viimeinen pätkä piti hyppiä sinisillä maalipilkuilla merkittyjä kiviä pitkin. Muistan, että parissa jyrkässä kohdassa piti laittaa "neliveto" päälle, kun pelkäsin luiskahtavani. 

Nyt oli aivan toisenlainen olo. Metalliraput olivat leveät ja kaiteineen turvalliset. Koiratkin oli muistettu, sillä rappujen sivulla oli tassun kuvin merkityt laudat nelijalkaisia varten. Kurkistelin kaiteen yli vieläkin näkyvillä sinisillä täplillä merkittyjä kiviä. Miten ihmeessä olin päässyt edellisen kerran niitä pitkin huipulle?

Pieni Pyhätunturi on täynnä laskettelurinteitä ja mastoja, vaikka itäpuolella onkin kauniit, koskemattomat maisemat. 

Täällä toisella tunturilla on vain polku, loppuosassa rappuset ja näköalapaikka. Tunnelma oli jotenkin erilainen, kun ihmiskäden jälki oli vähäisempää. Tuuli kovasti, mutta silti nautin suunnattomasti näkymistä.

Alaspäin oli helppo tulla, kun askelet alamäkeä veivät kuin itsestään. Ruska alkaa olla kohta parhaimmillaan ja väkeä oli paljon liikkeellä. Ehkä uudet rappuset vetivät patikoijia puoleensa.

Keselmäjärven maisemissa

 

Lapin loman ensimmäinen viikko hurahti nopeasti. Olemme kiitollisia, kun tällä iällä saa Lapin lasten laitumilla viettää kaksi viikkoa aina kerralla, kun matka on sen verran vaivalloinen kotikonnuilta tänne. Ihan vaan koko vuorokauden istuminen autossa tuntuu työläältä, vaikka ennen keho ei ollut moksiskaan. Olemmekin aina yöpyneet puolessa välissä Suomussalmen Kuutamolla, jolloin matkanteko on ollut leppoisan mukavaa.

Aurinkoisena iltapäivänä lähdimme kiertämään kävelyretkellä Keselmäjärven ympäri. Ei tuullut juuri laisinkaan, aurinko lämmitti ja maisemat olivat huikeat. Puolivälissä istuimme penkillä ja ihastelimme näkymää banaania haukaten.

Rannalle oli yhdessä kohtaa ilmestyneet myös uudet majoituskohteet. Näyttivät aivan konteilta, jotka kuitenkin sisälsivät hyvätasoisen majoituksen koko seinän kokoisella ikkunalla. Ulkoapäin lasi-ikkuna näytti peililtä. Siitä on hienoa katsella revontulia tai ruskan värittämää järvimaisemaa. Näköjään aina keksitään jotain uutta. Lasi-iglujahan on ollut jo pitkään tarjolla, ja nyt on sitten nämä kokonaisen seinän sisältävät ikkunalliset makuuhuoneet. 

Meille kyllä kelpaa edelleen vain tuttu kelomökki!

Kipuamista Salla-tunturille...

 

Kitkalla

 

Taas tavataan, osa 2

 

Näillä ei kiirettä mihinkään... Me siis pysähdymme ja odotamme, että herrasväki ehtii löntystellä alta pois.

Taas tavataan, osa 1

Suomussalmen taideteos Hiljainen kansa, aina niin vaikuttava! 

Söpöliinejä

 

Pikkulasten parhaiten tuntema sieni on varmasti kärpässieni, sillä niin paljon siitä varoitellaan. Jokainen lapsi on tästä sienestä kuvia piirtänyt tai töitä askarrellut päiväkodissa ja koulussa. Venäjällä kärpässientä kuitenkin kerätään syötäväksi, jos maailmalta kuuluvia uutisia on uskominen. 

Pienet kärpässienet sammaleesta kurkistelevina ovat kyllä todella söpöjä. Nopeasti ne kuitenkin kasvavat isoiksi. Kärpässieniä on tupsahdellut mökille ja tien varteen joka paikkaan. Ilmeisesti nyt on ollut niille otolliset olosuhteet.

Iso otus!

 

Laituria talviteloille laitettaessa rantakivellä oleili hievahtamatta tällainen hämähäkki. Kokoa oli aika paljon, noin viiden sentin otus jalkoineen päivineen. Se ihmetteli pitkään paikoillaan, kunnes tiimellyksen aikana katosi jonnekin. Hieno hämppis!

Kun suomessa on noin 600 hämähäkkilajia, niin en edes yritä määritellä, mihin lajiin tämä yksilö kuuluisi. Olkoon vain isohämähäkki!