Tuliaisina maailmalta

Ihana helleviikko menossa, lämpöä, oikeastaan kuumuutta ja auringonpaistetta riitämiin. Muuten olisi oikein mukavaa, mutta sain konserteista kotiin tuliaisina kesäflunssan. Nyt on aivastelua ja niistämistä riittänyt!

Onneksi ei lomalla tarvitse kipeänäkään stressata mistään, ei edes syömisistä. Uudet perunat, silli ja tillisipulisilppu riittävät.

Kahvin kanssa kyhäsin nopeasti kasaan mansikkakakun. 

Uintia, soutelua, kirjan lukemista  ja vain oleilusta nauttimista luonnon keskellä. Ihanaa lomaelämää vielä hetken verran. 

Mukaansatempaava kirja

Sain Kuhmossa lahjaksi sellotaiteilija Seppo Kimasen v. 2013 julkaistun kirjan Kimasen lento. Aloitin sen lukemisen musiikkijuhlilla ja lopettelen nyt kotona.

Kirja kertoo kirjailijan musikaaliset muistelmat ja sitä lukiessani ihmettelen, miten eturivin sellotaiteilija osaa kaiken lisäksi kirjottaa hyvin - mielenkiintoisesti ja humoristisesti.  Musiikkiin liittyvä tietämys myös lisääntyy kovasti lukemisen myötä tällaisella harrastelijalla. Jos ei olisi Kuhmossa ollut konsertteja, olisin varmasti ahminut neljä ja puolisataasivuisen kirjan parissa päivässä. 

Nautiskelin Kuhmossa ja nautiskelen edelleen täällä kotona.  :>)

Lasitaidetta

Tois Puol Jokke on lasitaiteilija Vesa Varrelan tämän kesän Kuhmon taidenäyttelyn nimi. Näyttely on Kamarimusiikkikeskuksen Galleriassa.

Varrelalla on pitkä kokemus lasin työstämisestä. Hän on opiskellut -80-luvulla Taideteollisessa korkeakoulussa  ja kiertänyt sen jälkeen eri puolilla Eurooppaa, mutta eniten Tsekeissä. Siellä on hänen mielestään parhaat mahdollisuudet tehdä uniikkeja lasiteoksia. Lasi on seurannut taiteilijaa koko hänen uransa ajan.

Taiteilijan töissä näkyy leikkisyys, erilaiset ajatukset ja assosiaatiot. Yhden työn osana olivat esim. hänen poikansa hiekkalaatikkolelut. Vesa Varrela on toiminut läänintaiteilijana Pirkanmaalla vuosina 2014-2016 ja kokenut tärkeänä edistää julkisen taiteen hankintoja. Hän on pitänyt yli 30 yksityistä taidenäyttelyä Suomessa ja ulkomailla.

Pajakkakoskella

Päivällä pyöräilemässä:

Iltauinnilla samoissa maisemissa:

Kuhmoa sohvalta

Viime päivät ovat olleet musiikin täyteisiä. Aamut ovat alkaneet yleensä Salakamarilla klo 10, jossa olemme kuunnelleet Musiikin ytimessä -sarjassa mm. sellisti Lauri Kankkusta sekä viulisti Minna Pensolaa. Olemme vahingosta viisastuneina tulleet paikalle ajoissa, joten sisäpaikat ovat löytyneet. Siellä ei ole ollut haittaa itikoista.

Eilen olimme Kuhmo-talon konsertissa, jonka olivat vallaanneet tv ja radio Ylen 1:n ammattilaiset. Tänään tulee koko päivän televisiosta Teemalta ohjelmaa Kuhmosta, ja eilinenkin konsertti, jossa illalla olimme, televisioitiin. 

Huomasin, että Vladimir Mendelssohnin kantaesitys hänen Mata Haristaan hahmottui paljon paremmin tänään tv:n välityksellä kuin eilen konserttisalissa. Ihan hauska teos, jossa suuri osa muusikkojen lisäksi oli tanssija Ksenia Parkhatskayalla, jonka sorjaa liikehdintää jo viime kesänä täällä katselimme.

Tänään emme päivällä menneet konsertteihin laisinkaan, vaan olemme istuneet tv:n ääressä. On ollut mukava kuunnella musiikkia sekä sisäistää kamarimusiikkijuhlien historiaa ja Kainuun leipäjuustoa omalla lakkahillolla nautiskellen sekä proseccoa siemaillen.

Illansuussa on tarkoitus mennä Kuhmon kirkkoon kuuntelemaan Bachia ja sen jälkeen Lammasjärven rantaan kesäillasta nauttimaan. Taas päivä täynnä tätä Kuhmon tunnelmaa...

Suolla

Aamupäivästä olimme Salakamarissa kuuntelemassa Aulis Sallisen tuotannosta ja Kuhmon kirkossa Bach-konsertissa. Sitten kävimme syömässä srk-talon keittoa ja jälkiruoaksi täytekakkua, jonka jälkeen pyörät käännettiin kohti majapaikkaa. Vaihdettiin vaatteet ja lähdettiin suolle katselemaan, löytyisikö aineksia lakkahilloon.

Ja löytyihän niitä! Lakat olivat hyvin epätasaisesti kypsyneitä: jotkut aivan kypsiä, jotkut raakoja suppuja ja kolmannet siltä väliltä. Iltapäivän vaeltelimme lähisuolla, johon olimme tulleet pyöräillen ja olimme tyytyväisiä saaliiseen. Samalla saimme nuuhkia suon hyvää tuoksua sekä viettää aikaa vähemmän toivottujen ystävien - itikoiden - seurassa. Niitä pyöri ympärillä ihan kiitettävästi. 

Osan lakoista levittelimme sisällä kypsymään uunipellille ja osa odottaa vielä jääkaapissa putsaamista. Useamman litran saimme ja huomenna keitetään hilloksi. Hauskaa...

Konsertteja

Kuhmon konsertit alkoivat Lentiiran kirkosta. Sunnuntaina kuulimme samoja kappaleita kuin ensimmäisessä konsertissa 50 vuotta sitten. Hauska yksityiskohta on, että kovasti ihailemani lastenpsykiatri Jari Sinkkonen soitti silloin ensimmäisellä kerralla huilua Beethovenin Serenadissa, joka nytkin kuultiin. Tosin Sinkkosen tilalla huilistina oli Kaisa Kortelainen.

Kirkossa esitettiin tänään vanhaa musiikkia: Downlandia, Monteverdia, Purcellia, Bachia ja Haydnia. Tätä musiikkia rakastan, no, Bachia lukuunottamatta. En ole mikään JSB-fani, vaikka hänen musiikkinsa hienoa onkin. Kirkon lähellä kirjaston rannassa ei ollut yhtään uimaria, kun ohi porhalsimme. Toista oli viime kesän hellesäässä!

Uutena konserttipaikkana on Tuupalan koulun sali Kontion koulun tilalla. Hyvältä tuntui eilen Tsaikovskin musiikki tässä salissa soitettuna. Akustiikka on ainakin minusta ihan ok. Varmasti sali on osaksi suunniteltukin konsertteja silmällä pitäen.

Eilen oli viimeisenä konserttina Kuhmo-talossa Parhaat encoret: Debussya, Gershwinia, Mendelssohnia, Fauréta... Kuhmo-talon salissa on todella väljät jalkatilat rivien väleissä, joten pitkätkin konsertit ovat mukavia istua. Eikä tuoleissakaan ole moittimista.

Huristelemme täällä vuokraisännän ja -emännän polkupyörillä ympäri kylää. Tosi mukavaa, kun ei tarvitse käyttää autoa juuri ollenkaan. Polkupyöräily on kesäsäässä oikein hauskaa.

Tänään olimme aamulla Salakamarissa kuuntelemassa Izumi Tatenoa. Hän on jo iäkäs, mutta vasemman käden konsertit onnistuvat edelleen - kunnioitettavaa! Menimme Salakamarille ajoissa, mutta tänä kesänä väkeä on niin paljon, että jouduimme ulkopenkeille. Se ei haitannut, sillä puhe kuului sinne hyvin ja näimme myös haastateltavat. Huomenna pitää mennä paljon aiemmin, jos aikoo sisältä istumapaikan saada.

Ainut pysyvä riesa ovat mäkäräiset. Niitä täällä kyllä riittää! Tulee ikävä omalle mökille, sillä siellä ei itikoista ollut haittaa enää heinäkuussa laisinkaan. No, onneksi on myrkyt mukana.

Illalla lähden Kuhmo-talolle kuuntelemaan Osuma Esembleä, tamperelaisten lyömäsoittajien yhtyettä, joka on ainoa ammattimainen kokoonpano Suomessa. He soittavat Varèsen Ionisationin, joka on minulle ihan vieras tuttavuus.  Saa nähdä, mitä kuulen.

Kuhmon tämän kesän taidetta

Lauantaina - ensimmäisenä Kuhmon päivänämme - ei ollut vielä konsertteja. Pyöräilimme vesikuurojen lomassa katsomaan taideteoksia ja aloitimme Kaarina Kaikkosen Kuhmo-paidoista tehdyllä Lennokkaasti kiihdyttäen -installaatiolla, joka sijaitsee konserttitalon lipputankojen ympärillä. 

Olen nähnyt useita Kaikkosen töitä mm. Tampereella, Helsingissä ja Mäntässä, mutta tämä kuhmolainen versio vaikutti vähän kesyltä. On pakko laittaa kuva vuodelta 2014 Mäntän kirkosta, joka minusta oli sangen upea, vaikka hiukan jäävi olenkin arvostelemaan:

Kirjaston nurmikolla on Kari Cavénin Kontion koulun legendaarisista tuoleista tehty "toteemipaalu". Kuhmon kävijät muistavat hikisen jumppasalin, joka kuitenkin konserttien tuoksinassa muuttui tärkeäksi musiikkisaliksi vuosikymmenten ajaksi. Nuo tuolit eivät olleet mitenkään parhaat mahdolliset selälle, mutta asiansa ajoivat, kuten monissa muissakin -70- -90-lukujen saleissa.

Kirjaston sisällä on Taisto Niskasen luontokuvanäyttely Metsä elää. Kesäinen sadekuuro ajoi meidät sisälle kirjastoon, jossa oli aikaa katsella taidokkaita valokuvia ja myöhemmin lukea päivän lehdet. Kotiin ajaessa tuli uusi kuuro. Onneksi kesä kuivaa sen, minkä kastelee!

Kuhmo kutsuu taas

"Kuka olisi vuonna 1970 uskonut, että joskus juhlimme 50. Kuhmon kamarimusiikkia? Ei ehkä kukaan. Alussa ei nähty kunnolla edes seuraavaan vuoteen. Meille kaikille on kuitenkin suotu ilo olla tätä juhlakesää tänä vuonna todistamassa ja ennen kaikkea sitä elämässä."
                     Sari Rusanen, toiminnanjohtaja (Iltasoitto)

Hyvää musiikkia, tunnelmaa, kainuulaisia makoisia piirakoita, uintiretkiä, lakkasoita... Ihanaa loma-aikaa!

Kuhmon tunnelmaan voi tutustua täältä.

Koirahoitolassa

Sukumme virkeä, monirotuinen hurtta Nella, 13 vuotta, on ilahduttanut meitä iloisella olemuksellaan ja tempauksillaan jo vuosikausia. Yleensä kesän koittaessa minulla on ollut ilo viettää yhteistä aikaa tänän koiraneidon kanssa mökillä useaankin otteeseen.

Kun Nella oli pieni, sen omistaja, 8-vuotias nuori neiti armollisesti lupasi, että saan koirasta omistusosuutena toisen korvan, joka silloin oli vielä pennulla suloisesti lurpassa. No, korva suoristui, mutta omistajan ominaisuudessa minulle tietenkin aina silloin tällöin osuu hoitovuoroja. Välillä olen myös osallistunut rahallisessa muodossa esim. eläinlääkärikuluihin, joita vuosien varrella on onneksi ollut hyvin vähän.

Juhannusta juhlimme yhdessä. Nyt Nella on jo vanhan oloinen eikä jaksa enää yhtä pitkiä lenkkejä kuten vielä nuorempana. Riehuminen onnistuu, mutta kestää vain hetken. Jäsenet ovat kankeampia ja kuulo huonontunut, joten vahtikoiraksi siitä ei enää ole. Saapa nähdä, kuinka kauan yhteisiä elonpäiviä vielä jaamme.

Tänä kesänä Nella joutuu ensimmäistä kertaa koirahoitolaan lomamatkan ajaksi. Saapa nähdä, miten se asiaan sopeutuu. Uudet hajut ja ympäristö voivat olla niin virkistäviä, että loman jälkeen koira nukkuu reporankana monta päivää. Keskustelua asia aiheutti jopa niin paljon, että jouduttiin toppuuttelemaan: "Kyllä koira pärjää..., ei, se ei tarvitse tv:tä mukaansa, vaikka kotona katsookin luonto-ohjelmia...jos kuolee, niin pääsee koirien taivaaseen... no, ei se mihinkään sillä aikaa kupsahda!" 

Rakas ja Tärkeä Perheenjäsen!

Ps. Kymmenen päivän hoitojakso oli sujunut oikein hyvin, hyvä Nella!

Runon ja suven päivän kakku

... tähkäpäiden päällä täysikuu...

Eino Leinon - runon ja suven päivänä - vedettiin lippu salkoon ja tekaistiin kesän ensimmäinen mansikkakakku. En muistanut tuoda mökille sähkövatkainta, joten vatkasin kerman käsin. Vispiläkin taisi olla vähän huono, joten ehdin jo ajatella, tuleeko kermavaahtoa ollenkaan. Onneksi tuli! Vispata kyllä sai, vaikka kerma oli suoraan jääkaapista. Mansikalla ja banaanilla täytetty kermakakku maistui makealle ja hävisi parempiin suihin. 

Aiemmin runon ja suven päivänä oli aina haikea olo: Seuraavan kerran mökillä lippu liehuisi vasta seuraavana keväänä toukokuussa. Nyt on toisin. Huomenna saa taas liputtaa, kun uusinta aihetta Helene Schjerfbekin ja Suomen kuvataiteen päivää juhlitaan. Ehkä silloin pitää kaikkien mökillä olevien tarttua siveltimeen ja maalata oma sielunmaisema näkyväksi. Tai sitten kehitellään jotain aivan muuta mukavaa päivän kunniaksi.

Kutsuvieraana

Mökillä on aikaa. Yksi mukavista huvituksista on kuunnella radiosta Ylen ykkösen ohjelmia. Yleensä kuuntelen paljon musiikkia, kuten Klassista kahteen tai Faunin iltapäivä, mutta myös puheohjelmia on mielenkiintoista seurata. 

Viime päivinä olen kuunnellut Kutsuvieras-sarjaa. Siinä kutsutut kertovat omin sanoin omasta elämästään. 20 kiinnostavaa puheenvuoroa tulossa.

Aloitin Saara Aallon osasta. Se ei paljon erityisiä ajatuksia herättänyt, mutta oli mukava kuulla nuoren henkilön haaveiden toteutumisesta. Maarit Feldt-Ranta kertoi kiitokset ja jäähyväiset, ajatuksia lähestyvästä kuolemasta, joka oli hyvin koskettavaa ja henkilökohtaista. Vedet silmissä kuuntelin. 

Tänään keskityin Jari Sinkkosen ohjelmaan. Hänen koulutuksiinsa olen osallistunut monet kerrat, mutta nyt oli mielenkiintoista kuunnella hänen elämäntarinaansa elävästi ja huumorintajuisesti kerrottuna. Sinkkonen mietiskeli, oliko kaikki sattumaa vai suunnitelmaa, kun niin monet asiat olisivat voineet mennä toisin. Olen kuunnellut myös Sinkkosta ohjelmassa Musiikkia ja mielentiloja. Molemmat hyviä ohjelmia, suosittelen!

On mukavaa, että Areenasta voi kuunnella lähes kaikkea silloin, kun on aikaa ja mielenkiintoa. 

Kivat kesätyöt

On kaksi asiaa, joita en voi lomalla tehdä ilman tiukkaa rajaa: sukan kutominen ja pitkävartisilla saksilla ruohon leikkaaminen. Molemmat asiat ovat niin mukavia, että voisin upota niihin moneksi tunniksi. Seurauksena on käsikipu, joka ei ole yhtään kivaa. Siispä näiden kahden ihanuuden tekeminen pitää olla vain pientä nautiskelua silloin, tällöin.

Arvata saattaa, että välillä lipsun -  ja pahasti! Tällä viikolla olen ollut mökillä yksin nautiskelemassa, kun toinen meistä on nostanut purjeet, ihan kirjaimellisesti. Olenkin elänyt ja oleillut ihan vain oman aikatauluni mukaan: valvonut jalkapalloa katsellen myöhään, herännyt vasta sitten, kun on tuntunut mukavalta, nauttinut aamukahvit puolen päivän aikaan ja kutonut sekä leikellyt ruohoja. Nyt on kädet vähän kipeänä, mutta onneksi huomenna on fysioterapia.

Teen kutoen tämän suven ensimmäisiä kesäsukkia 7 veljestä langasta Mökki. Kivan kesäiset raidat ja toivon tietenkin, että malttaisin vain nautiskella. Kun ei ole kukaan huomauttamassa, niin ajatajukin helposti katoaa. 

Samoin kävi eilen aamulla. Luonnon kasvukausi on kesällä kiihkeää. Ajattelin vain vähän saksia ruohoja mustikkarinteestä, mutta kaksi tuntia hujahti auringonpaisteessa ihan hetkessä. Ruohojen leikkaus on oikeastaan ihan yhtä tyhjän kanssa hommaa, mutta rinne on mielestäni kauniimpi ilman ruskeaksi muuttuvia, korkeita saroja. Pitkävartisilla saksilla seisaaltaan on lisäksi niin hauskaa naksutella ;>)

Aikansa voisi paremminkin käyttää, mutta loman ihanuus on se, ettei tarvitse olla järkevä. Niin hauskaa...

Keskikesän ihanuutta

Luonnon tarkkailua

Kukkakimppujen keräämistä kävelyretkillä

Vielä orvokit jaksavat kukkia

Auringonlaskujen ihastelua kameran kanssa ja ilman

Miten luonto voikaan olla kesällä niin kaunis?

Helppoa kesäruokaa

Vitamiinit suoraan pihasta

Herkuttelua

Koukussa

Olen koukussa! Lähes joka päivä pitää avata WWF:n sovellus Luontolive ja seurata, mitä kalasääsken pesässä tapahtuu. Nyt siellä on jo kolme isoa poikasta, joita emot ruokkivat ahkerasti.

Toista oli keväällä. Ensin jännitettiin, tuleeko pesään asukkaita, sitten munien määrää ja myöhemmin kuoriutumista. Kuoriutumisen jälkeen yksi poikasista oli selvästi pienempi. Hermoilin, miten se selviää isompien sisarusten jaloissa. Hyvin on selvinnyt.

Valamossa ollessa Luontolivekin oli tauolla. Kun kotiin tultuani sitä taas katselin, oli mukava huomata, miten paljon poikaset olivat kasvaneet pienessä ajassa. Nyt ne näyttävät jo linnuilta eikä heiveröisiltä, kynityiltä rääpäleiltä!

En yhtään ihmettele, että netti imaisee lapset ja nuoret otteeseensa. Aikuisellakin on vaarana sama koukkuuntuminen. Tosin tätä aihetta en pidä kovin pahana, vaan jopa suosittelen muillekin. Ison petolinnun perhe-elämää on todella mielenkiintoista seurata!

Joensuussa konsertissa

Heinäveden musiikkipäivien lomassa kävimme tapaamassa kummityttöä Joensuussa. Hän opiskelee siellä luokanopettajaksi ja on nyt kesätöissä. 

Kävimme syömässä nepalilaisessa ravintolassa, jonka ruoka oli oikein hyvää. Pidän kovasti itse etnisistä ruoista. Nepalilaista olen syönyt ennenkin ja se on aina ollut tosi herkullista. Alkuruokana oli keitto, jossa oli paljon korianteria, katkarapua ja sieniä ja pääruokana söimme herkullista kanaa. Jäliruokana oli nepalilaista teetä ja pienet leivonnaiset hunajakastikkeessa. Nam!

Illalla osallistuimme Joensuun seurakunnan kesämusiikkisarjaan Joensuun kirkossa. Konsertissa esiintyi Duo Ilon eli Sofia Kortelainen, viulu ja Eliana Morretti, piano. Ohjelmassa oli mm. Respigin ja Brahmsin säveliä ja väliajan jälkeen Sibeliuksen Viulukonsertto. Olin niin ihastuksissani Heinäveden konserteista, että tämä vähän kärsi edellisien jälkeen ja jäi jotenkin latteaksi. Silti konserttia oli oikein mukava kuunnella ja iloitsin olla yhdessä kummitytön kanssa.

Joensuu on mukava kesäkaupunki ja kaunis keskustan vesistöineen. Siellä olisi ollut kiva viettää aikaa pitempäänkin, mutta tällä kertaa siihen ei ollut mahdollisuuksia.

Valamon luostarissa

Viikonlopun saimme nauttia Valamon luostarin vieraanvaraisuudesta ja rauhasta. Olen aiemmin vieraillut luostarissa vain ohimennen, mutta nyt oli ensimmäistä kertaa aikaa olla pidempään. Kuten esitteessä todettiin: "Nykypäivän ihmiselle luostarin levollinen ilmapiiri ja ympäröivä puhdas luonto tarjoavat mahdollisuuden hiljentymiseen ja rauhoittumiseen kaukana kaikesta kiireestä." Ei tv:tä, radiota, taustamusiikkia... Paljon kiireetöntä aikaa, rauha ja pyhyys läsnä.

Mahtava kuusikuja saattelee tulijat pihapiiriin.

Luostarin tärkeä kohtaamispaikka kahvila-ravintola Trapesa tuli meillekin tutuksi useaan kertaan. Tämä veistos otti ruokailijat vastaan. Ruoka oli yksinkertaisen maukasta ja munkkikahvit kuuluivat iltapäivään. Maistelimme myös viinejä, joista jälkiruokaviini oli ehdottomasti parhain, jota ostimme myös mukaan ja kummitytölle tuliaisiksi.

Illalla tutustuimme Valamolaiseen teepöytään: Kuumaa teetä vadelmahillolla makeutettuna, kaali- ja lohipiirakkaa, sitruunakakkua, pikkuleipiä, hedelmiä. suolakurkkuja ja smetanaa. Vatsa tuli täyteen joka lajin maistelusta.

Lauantain päiväkävelyllä kävimme laivarannassa...

... sekä Valamon hautausmaalla. Kun luostari talvisodan alussa -40 lähti evakkoon, munkkeja oli noin 200. Seuraavina vuosikymmeninä veljestö harvalukuistui, ja hautausmaalla on lukuisia hautoja tältä ajalta.

Hautausmaan erikoisin oli Pentti Saarikosken hauta kynineen. Saarikoski vietti viimeisinä vuosinaan useita jaksoja luostarin hiljaisuudessa.

Joka puolella oli taidetta, myös hotellin huoneissa. Yllä maalaus Laatokan Valamosta.

Osallistuimme palveluksiin sekä pääkirkossa että pikkukirkossa. Luterilaiselle ortodoksijumalanpalvelus on elämys. Tuoksut, ikonit, runsas kirkkosalin koristelu sekä liturgian erilaisuus vievät ajatukset ehkä liikaakin pois itse asiasta. Nämä ulkoiset asiat varmasti arkipäiväistyisivät, jos useammin osallistuisi ortodoksiseen palvelukseen.

Nämä kuvat ovat pääkirkosta.

Janoiselle juomavettä oli tarjolla mielenkiintoisessa "astiassa", taisi olla samovaarille sukua.

Kastemalja oli ortodoksiseen tapaan kookas.

Kurjenmiekat kukkivat rannassa kauniisti.

Pihapiirissä astelivat kukko kanoineen, hevonen ja vahtikoira - taiteilijan kuvaamina.

Aivan varmasti palaan Valamoon. Valamon kansanopiston kurssitarjonnassa oli paljon mielenkiintoista tai sitten voi vain tulla nauttimaan rauhallisesta oleilusta. 

Täällä sielu lepäsi...