Näytetään tekstit, joissa on tunniste haudat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haudat. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 22. joulukuuta 2021

Kynttiläkierros

 


Jouluun kuuluu ehdottomasti käynti hautausmailla. Tänä jouluna lähdin 16 asteen pakkasessa viemään kynttilöitä jo nyt, sillä aattona se ei ole mahdollista. Ajelin iltapäivällä sinisen hetken tunnelmissa ja mielen täytti kiitollisuus kauniista luonnosta. Sääkin oli mitä sopivin, kun pakkanen paukkui ja lumi oli kuorruttanut silmien eteen oikein vanhanajan joulutunnelman.

Kävin viemässä parinkymmenen kilometrin päähän isovanhempien haudalle kynttilät. Syrjäisessä niemessä oli aivan hiljaista. Vain pakkanen paukahteli ja lumi narskui askeleiden alla. Kirkon pihassa oli sankarihaudat valaistu kauniisti kynttilöin ja ulkokuusikin oli saanut valonsa.

Pois tullessa ajelin vanhempieni haudalla sekä vein kynttilät myös kahden entisen naapurini haudalle. Toinen heistä oli lähes varamummo minulle. Niin monet lämpimäiset sain vuosien varrella ja ihanat keskustelut, vaikka meillä ikäeroa oli lähes 40 vuotta.

Runoilija Immi Hellenin joululauluja hyräilin pois ajaessani - samaa kirkkotietä, mitä hän aikoinaan kulki. Sormia ja varpaita hiukan palelsi, mutta lämmin glögimuki kotona sulatti kylmyyden. 

Vuoden pimein päivä osui tälle retkelleni. Valoa kohti vähitellen...

tiistai 19. lokakuuta 2021

Paikallisia herkkuja

 


Tänään Sydän-Hämeessä Padasjoella seikkaillessani eksyin paikalliseen S-markettiin. Tuntui hienolta huomata, että leipähyllyllä oli runsaasti paikallisen leipomon leivonnaisia. Joka kaupassa vastaan tulee Oululaisen jälkiuunileipää, Pågenin pullia ja Vaasan ruispaloja, mutta minä mielelläni poimin mukaan jotain paikallista. 

Kesällä Kainuussa syötiin Hyvärisen leipomon - ah, niin ihania - rönttösiä, Konnevedellä paikallisen leipomon ruislimppua ja syksyllä Sallassa lähipellon nauriita. Ihan erilaisia makuja kuin niissä "joka kaupan leivissä ja pullissa" yhtään niitä kuitenkaan väheksymättä. (Pidän itse Vaasan ruispaloista kovasti!)

Kun olin ensimmäistä kertaa aikoinaan Kanarialla, en uskonut silmiäni, kun yhden ravintolan edessä oli ruokalistalla suomalaisia varten perunamuusia ja lihapullia. Hmmm... Minä en halua matkoilla ollessani syödä samaa kuin kotona. Mitä erikoisempaa, sen parempi! Paljon jää matkalla kokematta, jos pitää syödä vain pizzaa päivästä toiseen.

Padasjoen leipomon tuotteista ostin tällä kertaa teeleivän ja sekaleivän. Hautausmaakierroksen jälkeen kotona nälkä jo kurni vatsassa ja hieman oli viluinen olo. Onneksi viikonlopun kanakeittoa riitti tällekin päivälle ja Padasjoen leivät maistuivat kuuman keiton kyytipoikana. 

Esi-isien mailta makoisia makuja!

sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Yllätys

 


Nyt on läheisten haudat laitettu syyskuntoon. Veimme loman aikana kolmelle haustausmaalle kanervia ja havuja. Äidin ja isän haudalle laitoin lisäksi jäkälääkin koristeeksi. Oli kiva istutella, kun ei ollut huono sää. Muistan vuosien varrelta vesisadetta ja jäätävän kylmää tuulta näiltä retkiltä, joiden jälkeen kuuma juoma sekä lämpimät villasukat ovat olleet tuiki tarpeellisia. Nyt ei tullut kylmä laisinkaan.


Isovanhempieni haudoille ajaessa pysähdyimme ihastelemaan kirkkotien varrella ollutta yllätystä: Peltoon oli jätetty kaura puimatta ja sen sekaan oli kasvanut kauniita auringonkukkia. Vielä nyt lokakuussakin ne loistivat keltaisena ja ilahduttivat ohikulkijoita.


Olikohan yllätys tarkoitettu ihmisten lisäksi myös eläimille? Voisin kuvitella, miten suuret juhlat puimaton pelto ja siemenet aiheuttavat keväällä lintujen palatessa muuttomatkaltaan. Eväs kelpaa myös monelle nelijalkaiselle, joten pellosta riittää iloa pitkäksi aikaa suurelle joukolle.

Mekin saimme hyvän mielen syysloman kääntyessä lopuilleen.

keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Pyhäinpäivä lähestyy


Kävin lähisuvun haudoilla joitain päiviä sitten. Lehmukset ja vaahterat olivat pudottaneet lehtensä käytäville ja hautakanervien päälle. Oli aika kaunista!

Lähistöllä oli haravat, joilla sai haudat siistittyä pyhäinpäiväksi. Seurakunta haravoi - tai puhaltaa inhoamillani lehtipuhaltimilla - myös lehtiä pois, mutta tuskin nyppivät kanervista lehti lehdeltä. Syysmyrskyn jälkeen olikin paljon siistittävää.

Mielessä soi kiitollisena virsi 146:
"Rauhan saivat pyhät Herran, 
jotka kerran taistelivat päällä maan. 
Kun me heitä muistelemme, 
kaipailemme sinne taivaan kunniaan. "

lauantai 19. toukokuuta 2018

Ruusuja ja rakkautta


Jostain syystä heräsin aamulla jo klo 4.45. Torkuskelin kuitenkin radiosta klassista kuunnellen puoli kahdeksaan. Sitten lähdin heti aamupalan jälkeen sadan km:n päähän viemään orvokkeja isovanhempien haudalle. 

Hauta on seurakunnan hoidossa. Joitain vuosia sitten joku toi sinne ruusun, joka nyt oli juurillaan valloittanut koko kukkatilan. Koska kesäkukat eivät olisi mahtuneet kasvamaan, kiskoin koko ruusun irti. Siinä olikin hommaa. Isot juuret se oli ehtinyt kasvattaa, mutta minä vein kuitenkin kisassa voiton. 

           (Kuva: Yle TV 1)
Hoidin samalla kaupungissa monta asiaa. Kotiin ajellessa valmistauduin kuninkaallisiin häihin kuuntelemalla Ylen ykköseltä häämusiikkia. Widorin viides soi niin riemukkaan komeasti... Vähän kiire tuli ja vauhdikkaasti kurvailin viimeiset kilometrit. Kun syöksyin sisään television ääreen, oli morsian juuri astumassa sisään kirkkoon. En siis menettänyt mitään tärkeää ;>)

Vapautunut, kaunis morsiuspari sai toisensa. Hääpuku oli ihana yksinkertaisuudessaan ja kirkossa esitettiin jousiorkesterin sekä sellon sävelin tuttuja, kauniita klassisia sävelmiä. 

Vihkimisen seurasin, sitten vietinkin ulkona koko iltapäivän ja illan. Puukiipijä juoksenteli vaahteran rungolla, sitruunaperhoset lentelivät ja kivikkokasvit alkavat avata nuppujaan. Pienet nokoset nukuin ulkona oppilaiden arviointien lomassa. Työasioita siis ahersin, kuten kaikki opettajat näinä viikkoina. 

Ah, tätä lämmintä kevättä, joka ihan kesältä tuntuu.