Elise Pihlajaniemen kirja Linnanelämää keskiajan Suomessa kertoo mielenkiintoisen kuvauksen Suomen linnoista, niiden rakentamisesta ja sen ajan linnanelämästä. Lisäksi historian hämyisä elämä syttyy henkiin kirjan sivuilla ja kertoo linnanpäälliköistä, pitopöydistä ja jännittävistä käänteistä. Historia muuttuu niin eläväksi! Todella mielenkiintoista luettavaa.
Olen jo varannut kirjastosta saman kirjailijan Ritareita, linnanrouvia ja merirosvoja: Suomen keskiajan linnanväen tarinoita. Sama aihepiiri siis jatkuu.
Ihan toisesta maailmasta on Mikko Kohon kirja Yö, joka lankesi yllemme. Jos haluaa löytää yhteneväisyyksia, Pihlajaniemen kirjassakin välähteli sota - tämä kirja kuitenkin nykyajan selkkauksesta. Kirja on tekijänsä esikoisteos
Kohon kirjassa eletään 2020-luvun loppua. Nato ja Yhdysvallat häilyvät idän ja lännen välillä, Kiina saartaa Taiwania ja Venäjä siirtää joukkonsa Suomen rajalle. Suomi aloittaa epävirallisen liikekannallepanon, kun venäläiset vyöryvät rajan yli.
Päähenkilö kirjassa on turkulainen opettajaopiskelija Kaarlo, joka saa käskyn rintamalle. Millaista on nykyajan sota? Se käy todentuntuisena kirjan sivuilla. Luin alussa kirjaa myöhään illalla, mutta tunnelma oli niin pelottava ollessani yksin mökillä, että päätin jatkaa lukutuokioita päiväsaikaan.
Kirja herätti ajatuksia. Vähän tuntui, että nyt ollaan jo menty parissa vuodessa sotimisessa niin eteenpäin, että osa kirjasta tuntui hiukan olevan ajastaan jäljessä. Mitä oikeasti olisi sota vuonna 2029 Suomessa? Toivottavasti sitä emme koskaan koe!
Ajatuksia herättävä lukukokemus!
