Helteen keskellä sadetta on jo kaivattu. Eilen tuntui hauskalta ajatella, että seuraavat pari päivää kuluvat sisällä sadetta pidellessä. Ylen klassisen musiikin ohjelmia, hyvä kirja, sateen ropina mökin kattoon, kesäistä ruokaa ja juomaa, ehkä takkatultakin ja saunomista... Ihan jo kaipasi sisälläoloa, kun monta viikkoa on pääasiassa eletty ulkona auringosta ja lämmöstä nauttien.
Illalla jo alkoi sataa. 7 milliä oli vesimittarissa aamulla, joten toivomani hiljainen sade tuli. Maa on niin rutikuivaa, että rankkasade olisi virtaillut ja vienyt tieltäkin hiekat jyrkistä mäistä. Kunnon sadetta on odotettavissa iltapäivällä. Ei haittaa, kun nyt hiljakseen on ropissut pitkin yötä ja aamua.
Yksi mökkikesän hienoja puolia on seurata viljapeltojen kasvua. Keväällä arvaillaan, mitä viljaa mahtaa pellosta nousta, ja kesällä on hauska seurata korsien venymistä ja huomata, miten arvaukset viljalajeista ovat osuneet oikeaan. Vehnää ja ruista aina oikein odotan, sillä niitä meillä päin viljellään vähemmän. Yleensä pelloilla on ohraa, kauraa ja rypsiä. Nyt on valkoisenaan kukkineet myös kuminapellot, jotka ovat ihan uutta minulle. Toivottavasti ei kovin rankasti sada, jotta vilja ei lakoonnu.
Mökkitien varrella kasvaa pitkästä aikaa syysruista. Se on jo venynyt pitkäksi ja kaipaa vettä, ihan niin kuin tien toisella puolella olevat kaurapellotkin.Yksi pelto on vielä mysteeri: merkillisen näköistä kasvustoa... Mitähän sieltä nousee?
On ihanaa kuunnella sateen ropinaa ja katsella harmaata maisemaa järvellä. Ukkosiakin jopa odotan - jyhkeää kesän dramaattista luonnonnäytelmää. Sitä sadaan huomenna, jos sääennuste osuu kohdalleen.
