Olisin mennyt Pirkkalaan Ilmavoimien lentonäytökseen, mutta ajankohta ei sopinut. Lentokonetarkastajan tyttärenä sydän sykkii vieläkin näille hävittäjille, sillä isä aina tokaisi jylyn olevan "leivän ääni". Vähän harmittelin itsekseni, kun en päässyt paikalle. Mutta mitä sitten tapahtuikaan:
Aamupäivästä oli lähdössä mökiltä kaupunkiin, kun yhtäkkiä pihassa kuulin järven toisessa päässä olevalta lentokentältä muhkeaa jylyä, joka läheni lähenemistään. Mökillä se on tavallista, joten en kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota. Yhtäkkiä kuitenkin järven päältä kaartui mökin ylle Ilmavoimien virallisen taitolento-osaston Midnight Hawksit muodostelmassa ja perässä vielä joku viideskin kone, josta en selvää saanut. Tajusin heti, että koneet harjoittelevat Pirkkalan ohjelmaa meillä ja suuntaavat sitten lentonäytökseen.
Enpä raaskinut lähteä mihinkään, ennen kuin koneet häipyivät maisemista. Kaksi kertaa painalsivat mökin ylitse aika matalalla ja taituroivat järven päällä korkealla. Lähes selkeältä taivaalta oli hieno seurata esitystä. Myöhemmin pellon seurassa oli lisää mökkiläisiä lopettelemassa "lentonäytöksen" seuraamista, kun lähdin kohti kaupunkia. Huikkasinkin ohi ajaessani tutuille, että taisi olla yksi Pirkkalan lentonäytöksen virallisista katsomoista meidän mökkikulmilla!
Sain kuin sainkin seurata ilmailupäivää, eikä edes tarvinnut lähteä Pirkkalaan asti ajelemaan. Oli hienoa ja käsittämättömän taiturimaista lentoa!
(Kuvat: Kari Moisio)
