Näytetään tekstit, joissa on tunniste Samuel. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Samuel. Näytä kaikki tekstit

torstai 15. toukokuuta 2014

Pikkumies

              
Päivällä oppilaat naulasivat ulkona koulun rappusilla puutyötään. Taisi olla varsin motivoiva työ, vaikka tilat sen tekemiseen ovat puutteelliset. Meillä ei ole puutyöluokaa, joten hiomiset ja naulaamiset tehdään ulkona rappusilla kauniilla ilmalla. Hauskaa oli!

Sisareni oli jättänyt päivän aikana soittopyynnön. Hän pyysi minua hakemaan hoidosta nuorimmaistaan ylitöiden vuoksi. Mielellänihän minä pojan noudin. Samppa oli iloinen, kun ajettiin kotiin autolla. Yleensä olemme kävelleet meille.

Nyt oli kiire omaan kotiin, sillä viideltä alkoi jalkapallotreenit. Siis kaksi ja puolivuotiaalla! Isot siskot veivät hänet läheiselle pallokentälle ja siellä hän innoissaan oli juossut pallon perässä muiden pienten kanssa. Oli ollut niin hauskaa! Täytyykin mennä joku kerta kentän reunalle seuraamaan.

Minun aikani kului silmälaseja valitessa. Nyt on pöydällä viidet sangat mietinnässä ja myös muutamat aurinkolaseja varten.  Olenkin ollut talven ja kevään helisemässä vanhojen silmälasien kanssa, kun ikänäkö on taas tuonut haasteita. 

Päätös on tehty muutaman makutuomarin avustuksella. Ihanaa saada uudet lasit!

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Prinssi Rohkea


Valkovuokot kukkivat meillä mökillä, mutta jotenkin vaivaisemmin kuin aiempina vuosina. Olisiko niukkaluminen talvi vaikuttanut tai sitten ovat muuten vain pitämässä välivuotta runsaassa kukinnassa.

Tänään talkoilimme mökillä. Saimmekin paljon aikaiseksi ja lopuksi joimme hyvät kahvit. Prinssi Rohkea hauskutti meitä ratsastamalla hirnuvalla keppihevosellaan, heiluttamalla vinkuvaa (!) miekkaansa ja höpöttämällä omia 2 ja 1/2 -vuotiaan juttujaan, joista saa jo aika kivasti selvääkin. Kuvassa prinssi on jo väsähtänyt, hukannut kruununsa ja hevosensa. Onneksi vahtikoira vartioi ja on vielä tallessa!


Tosi hauska mökkiviikonloppu takana! Ilmat olivat ihanat ja nyt taitaa viiletä. Ei haittaa!

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Kellokeskiviikon sekoilua


Voi, mikä päivä! Samaistuin niin tuohon Samuelin tekemään pääsiäistipuun.

Koulussa päivän jutut ontuivat aamusta alkaen. Kaikki saatiin kyllä hoidetuksi, mutta jotenkin takkuista oli. Iltapäivän viimeisellä tiimitunnilla puuttui materiaali, joka meille piti toimittaa juuri tätä työskentelyä varten. Saatiin asiat tehtyä, mutta ensi viikolla niitä pitää paikkailla, harmi!

Tulin kaupan kautta kotiin ja ajattelin, että on tunti aikaa syödä ja lukea rauhassa päivän lehdet. Enpä ehtinyt, sillä sisareni soitti työmaaltaan hätäsoiton, josko voisin hakea Samuelin tarhasta. Totta kai täti ehti! Lähdin siitä paikasta, syömättä, ja tulimme pääsiäistipua raahaten leikkikentän kautta kotiin. Tipu oli niin tärkeä, että sitä ei voinut reppuun laittaa!

Pojan syötin, mutta itse en ehtinyt! Äitinsä haki hänet myöhemmin ja minä lennossa parissa minuutissa hotkin jotain murua rinnan alle. Sitten ryntäsin reilusti myöhässä kuoroon, jossa en ehtinyt harjoitella kuin muutaman minuutin ja sitten alkoikin jo iltakirkko. Koulussa paimennan työkseni pikkupoikia ja kuorossa vähän isommilla, tenoreilla oli sellainen "puheripuli", että joku jo uhkasi jälki-istunnolla, jos ei tule hiljaista! Se uhkaaja en ollut minä ;=) Laulut menivät hieman niin ja näin... Kaiken huipuksi kuulin, että pitkänperjantain harjoitus on jo kello 8!

Kun pääsin kotiin, olin puhelimessa yli tunnin yhteen menoon, mikä kyllä oli päivän parhaita juttuja. Nyt vähän silmittelen tätä iltaa, joka yöksi jo kääntyy...

Onneksi pääsiäislammas on jo marinoitumassa jääkaapissa. Myös kirkkomme pienin kello, joka ei soinut ollenkaan, vaan pelkästään kolisi, on saatu korjattua. Jotkut asiat sentään onnistuneetkin!

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Vauhdikasta seuraa


Tänään sain  lähes koko päivän viettää pienen herrasmiehen seurassa. Oli tosi kivaa hoitaa Samuelia, mutta tarkkana sai olla, ettei hyvää vauhtia paranemassa olevan käden kanssa tapahtunut mitään tyhmää.

Aamulla olimme kirkossa perhemessussa. Meiltä näkyy kirkko ikkunaan ja sitä katsoessaan Samuel usein sanoo: "Minun kirkko!" En tiedä, mitä hän sillä tarkoittaa, mutta ehkä muistaa käyneensä siellä lastenmessuissa. Tänään, kuten aina, hän käyttäytyi tosi rauhallisesti. Ei kertaakaan edes korottanut ääntään, vaan kuunteli ja seurasi tarkasti, mitä tapahtui. Alttarilla siunattavanakin jaksoi odottaa hiiren hiljaa vuoroaan. Saarnan aikana syötiin varmuudeksi vähän rusinoita ;=), mutta ilman niitäkin olisi varmaan selvitty, sillä messu oli juuri sopivan mittainen pienille osallistujille.

Päiväruoan jälkeen käveltiin läheiseen liikuntahalliin seuraamaan isonsiskon lentopallopelejä. Äiti ja isä olivat siellä hommissa ja mummu ja pappakin olivat tulleet pelejä seuraamaan. Oli hauska seurata, miten Samuel kaksivuotiaan tarmolla kannusti taputtamalla ja huutamalla oikeaoppisesti muiden mukana.

Myöhemmin kotona leikittiin pehmoleluilla, autoilla ja rakenneltiin palikoilla. Samuel osaa jo rakennella myös itsekseen, joten sain välillä rauhassa seurata Mäkäräisen Kaisan maailmancupin ratkaisuhiihtoa. Hyvä Kaisa!

Opettelimme tekemään myös saman värisistä palikoista torneja. Samppa osasikin sen homman hienosti, mutta ei muista vielä kuin sinisen ja punaisen värin nimeltä. Keltainen ja vihreä menee vielä sekaisin. Niitä vähän opettelimmekin.

Iltaan mennessä oli lentopalloturnaus ohitse ja perhe kävi hakemassa omansa kotiin. Isonsiskon joukkue voitti kaikki pelinsä ja pääsi finaaliin, joka pelataan ensi kuussa. Samalla kuulin, että toinen isosisko oli partioleirillä organisoinut koko leirin pizzanpaiston. Yli 60 pizzaa oli valmistunut ja uponnut nälkäisiin vatsoihin. Jee, täti on niin ylpeä koko sisaruskatraasta!

lauantai 8. helmikuuta 2014

Lauantaita


Näin kauniit kuurankukat ovat muisto vain! Koko päivän on ollut harmaata ja satanut ajoittain vettä. Ilmasta huolimatta olen kävellyt pitkän lenkin ulkona ja samalla vein äidille hänen pyykkinsä puhtaina takaisin.

Meidän vähät lumet sulavat varmaan kohta kokonaan pois. Nyt on plussan puolella ja samaa on luvattu viikoksi eteenpäin. Nurmikko paistaa paikka paikoin jo lumen alta.

Samuel ja sisareni olivat iltapäivällä monta tuntia minua ilahduttamassa. Samuel rakensi ihan itse ilman apua korkean tornin palikoista ja söi hyvällä ruokahalulla kakkua ja mandariinejä. Sain monta halia ja pusua poskelle. Ihana Samuel, tädin kultapoika!

lauantai 11. tammikuuta 2014

Hippusen lunta


Eilen satoi hiukan lunta ja pakkasta on vihdoin, nyt jopa -11 astetta. Maata ei voi kyllä edes kutsua valkoiseksi, sillä niin vähän sitä on. Pieni härmä paikoittain.

Samuelin kanssa olin leikkikentällä ja hän oli innoissaan siitä vähäisestä lumesta, mitä näkyi. Pikkuisen oli lumisadetta ilmassakin. Innokkaasti Samuel putsasi niukasta lumesta penkkejä ja keinuja. Viima lisäsi pakkasen purevuutta.

Talven suhteen ennusteet eivät ole lupaavia, mutta jospa edes vähän aikaa lämpötila pysyisi miinuksella ja aurinkokin näkyisi. Toivotaan...

tiistai 7. tammikuuta 2014

Pieni ilon tuoja


Olin tänään katsomassa minulle niin rakasta pientä sisarenpoikaani Samuelia. Samuel on pari kertaa sanonut nimeni ihan ymmärrettävästi nyt joulunaikaan. Mutta ei tietenkään käskystä!

Tänään hän jostain syystä kiehnäsi koko illan sylissäni ja sanoi ainakin 20 kertaa nimeni ihan vapaaehtoisesti. Luettiin kirjaa ja muuten vain jutusteltiin. Samuel osasi kertoa parilla sanalla ja eleellä, että oli päiväkodissa nukkunut päiväunet yläsängyssä ja se oli iso juttu.

Sain monta halia ja sylin täydeltä iloa. Olipa ihana ilta!

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Vuoden ensimmäisenä...


Aamulla nukuttiin myöhään eilisen valvomisen jälkeen. Uudenvuoden aaton etuoikeuksia täällä korkealla asumisessa on katsella omalta sohvalta joka puolella räiskyviä raketteja. Tänä vuonna oli ehkä vähemmän äänekästä kuin viimeeksi. Yhden jälkeen hiljeni jo kummasti!

Tänään meillä oli Samuel leikkimässä nelisen tuntia. Varta vasten hänelle leipomani piparipossut maistuivat ja kaksi isoa mandariiniäkin poika popsi välipalaksi. Rakenneltiin linna palikoista ja luettiin pupukirjoja, jotka ovat kovin mieluisia. Oli hauskaa! Samalla kummitätini vieraili ja oli mukava tavata hänet suhteellisen hyväkuntoisena, vaikka ikää onkin jo yli 80 vuotta.

Illalla kävelin äitiäni vastaan ja hän tuli meille iltakahville. Saattelin hänet myöhempään kotiinsa saakka, sillä ulkona on todella pimeää, eikä katuvalotkaan valaise tarpeeksi kaikkia tien kuoppia. Hän ei onneksi enää pimeällä yksin liiku ulkona. Ihailtiin yhdessä toissapäivän ostosta: Hänellä on uusi nojatuoli olohuoneessa ja se näytti todella kivalta ja sopi hyvin myös muuhun kalustukseen.

Illalla herkuteltiin marjarahkalla. Vuoden ensimmäinen päivä on illassa. Mitähän muut päivät tuovat tullessaan?

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Piparijuna


Äsken sain kännykkääni kuvan kummitytön pikkuveljelleen tekemästä piparijunasta. Samuel rakastaa junia - ja pipareita! Aika hienon oli Anna väsännyt, vaikka itse puolueellisena sanonkin.

Päivä on kulunut perunoita ja muita juureksia pestessä, keittäessä ja kuoriessa. Perunalaatikon aineet ovat yön uunissa imeltymässä. Iso kattilallinen tulikin, mutta siitä syö kaksi perhettä. 

Meillä perunalaatikon tekeminen on suurta taidetta! Minä oikoisin siirapin kanssa tyynesti, mutta se ei Karille käy. Katsotaan aamulla, maistuuko makealta ilman ylimääräisiä sokereita.

Ulkona on satanut vettä, välillä kuin kesällä konsanaan. Nyt tuuli on yltynyt ja tuntuu aivan kuin taas olisi jotain myrskyn poikasta. Millainen talvi tästä mahtaakaan tulla?

lauantai 21. joulukuuta 2013

Tontun töitä ja pipareita


Tänään alkoi joululoma. Olimme aamulla oppilaiden kanssa joulukirkossa, jossa luokkamme luki evankeliumin kanssani ja lauloimme myös yhden laulun. Vanhempia oli myös ennätysmäärä mukana. Luokassa söimme tähtipullat sekä joimme mehut ja sitten aloitimme joululoman. Minä jäin viimeiseksi koulutaloon katsomaan, että kaikki on ok lomaa varten. Sitten laitoin hälyt päälle, lukitsin ovet ja aloitin lomani minäkin.

Kotona emme ehtineet muuta kuin syödä ihanan makuista uunisiikaa, sillä lähdimme käväisemään maalla. Kari osti kyläyhdistyksen emännille joulukukat ja minä tontun ominaisuudessa kävin kiikuttamassa ne perille, kun Kari kyynärsauvan vuoksi säästelee askeliaan. Samalla veimme ystäväperheelle joulumuistamiset. Kävimme myös tapaamassa Karin vanhempia ja viemässä heille joulukukan.

Kotiin palasimme vasta seitsemän jälkeen ja ryhdyin heti leipomaan pipareita. Se olikin nopeaa puuhaa, kun taikina oli valmiina. Tein piparin, sydämen ja tähden mallisia ja muutaman porsaan Samuelille. Hänelle pitää tietenkin olla ihan omat, sillä se on kaksivuotiaan oikeus tätilässä!

Nyt on olo sellainen, että tietää koko päivän olleensa työn touhussa, vaikka lomalla ollaankin. Taidan kömpiä yöunille ja nukkua aamulla piiiiiitkään!

maanantai 2. joulukuuta 2013

Vilkasta

Töiden jälkeen syöksyin kiireesti hakemaan Samuelia päiväkodista. Tulimme kotiin, syötiin välipala, käytiin potalla ja sitten kiiruhdettiin jumppaan.

Jumpassa oli jouluisia puuhia. Leikittiin poroja, etsittiin kadonneita lahjoja, tehtiin revontulia huiveilla ja tietysti kiipeiltiin puolapuilla. Se vasta oli hauskaa!

Jumpasta palautin pikkuherran kotiinsa ja jäin samalla auttamaan isoasiskoa läksyissä. Kotiin tulin vasta puoli yhdeksän maissa.

Kyllä nyt uni maittaa kaiken huhkimisen jälkeen.  Meinaan ihan väkisin nukkua tähän postaukseen kännykän ääreen!

maanantai 4. marraskuuta 2013

Lapsellista touhua


Eilen oli seurakunnassamme isovanhempien ja lapsenlapsien minimessu. Hain äitini (mummi) ja Samuelin 2 v.(lapsenlapsi) mukaan ja menimme kirkkoon. Mukana oli Sampalle reppu kirjoineen, vesipulloineen ja kuivattuine karpaloineen.

Samuel käyttäytyi tosi hienosti. Oikeastaan mitään roinia ei olisi edes tarvittu. Hän istui suurimman osan ajasta sylissäni, lauloi hyreksien, laittoi kätensä ristiin rukoiltaessa ja kuunteli ihmeissään urkuja. Myös toisten lasten seuraaminen kiinnosti. Saarna oli näytelty versio ja lopuksi kaikki lapset saivat mennä eteen laulamaan ja soittamaan "Jumalan kämmenellä". Samuelkin seistä törötti eturivissä ja pontevasti heilutti marakassia koko esityksen ajan. Jaana-täti oli tietenkin niiiiin ylpeä!

Sitten tultiin meille kirkkokahville. Samuel jäi leikkimään pariksi tunniksi ja rakensimme palikoista junan, jossa oli kaksi hiirtä kyydissä. Aina välillä Samuel totesi: "No niin!" Sanat ovat vielä kultapaloja ja harvassa, mutta joka viikko tulee jotain uutta. Tämä tokaisu oli viime viikon satoa, samoin runsas ei-sanan käyttö!

Joka kerta minulla käydessään pitää myös katsella ikkunoista kauas näkyvää maisemaa. Voi sitä riemua, kun näkyy autoja tai lintuja! "Brnn, brnn & ti-ti-ti-ti!" kuuluu silloin. Äiti, isi, Anna ja mummu ovat usein käytettyjä sanoja, mutta täti-sanaan kieli ei taivu, ei sitten millään. Odotan kuin kuuta nousevaa!

Aika kului kuin siivillä ja iltapäiväksi poika piti viedä kotiin päiväunille. Meillä oli niin mukavaa!

tiistai 1. lokakuuta 2013

Vilinää


Töiden jälkeen lähdin päiväkodista hakemaan itselleni kaverin. Samuel tuli illaksi meille, sillä olen ajatellut hoitaa häntä kerran viikossa, jotta sisareni miehensä kanssa saavat vähän omaa aikaa. Tänään oli minulla ja pikkuviikarilla yhteinen, mukava iltapäivä ja ilta.

Kävelimme päiväkodista meille ja poikkesimme leikkikentällä. Siellä on liukumäki, joka on kovasti Samuelin mieleen. Hississä hän osaa painaa oikeaa nappia ja kävelee isännän elkein tätilään etsimään lelupussia ja työhuoneen pehmoeläimiä. Niiden kanssa kuluikin välipalan jälkeen pitkä tovi.

Pikkukakkostakin katsottiin yhdessä jonkin aikaa, laulettiin, leikittiin sekä piirrettiin. Ensi viikolla maalataan vesiväreillä taulu. Isot siskotkin ovat kaksivuotiaana tehneet minulle omat taideteoksensa ja nyt Samuel liittyy joukkoon.

Hauskaa oli myös seurata kaupungilla kulkevia autoja sekä lenteleviä naakkoja. Yksi haaveri tuli, kun illalla myöhemmin pikkumies kupsahti nurin ja kopsautti vähän päätänsä lattiaan. Onneksi oli matto, joten mitään isompaa harmia ei tullut.

Kun palautin Sampan seitsemän jälkeen kotiinsa, tämä jäi nyyhkimään perääni. Ei edes suostunut heiluttamaan. Voi sentään, miten ihana pikkumies! Ensi viikolla viimeistään tavataan...

perjantai 20. syyskuuta 2013

Up By The Laituri


Ensimmäinen kunnon syysviikko takana. "Kunnon" siksi, että nyt ovat harrastukset ynnä muut riennot alkaneet. Enää ei lomailla millään rintamalla!

Töiden jälkeen suuntasin mökille. Olin viikosta jotenkin niin poikki, että autoa ajaessa nukutti mahdottomasti. Sisareni miehensä kanssa oli tulossa auttamaan laitureiden ja veneen talviteloillelaiton kanssa. Ehdin perille ennen heitä. Sataa tihutti vettä ja väsytti, joten heittäydyin mökin sohvalle ja otin puolen tunnin päiväunet. Se oli todella ihanaa ja kun heräsin joutsenten toitotteluun, sadekin oli päättynyt.

Pieni Samuel (2 v.) oli päällysmiehenä. Ihastui joutsenista ja kykki rannassa pitkään niitä katsellen. Muuten osallistui kunnon miehen tavoin kaikkeen mitä teimme, yritti mm. lykätä nostetun laiturin takasin järveen! Ähisi ja puhisi, mutta ihan ei vielä voimat riittäneet. Nella-koira juoksenteli villisti omia menojaan ja kävi moneen otteeseen uimassa.

Teimme kaikki raskaat hommat ja sää oli ihana: tyyni järvi ja ilta lämmin. Sadekin kiersi meidät. Ainut riesa oli pienet itikat, joita oli laumoittain. Outoja otuksia, mutta purivat! Ranteessa on helakan punaiset läiskät.

Istuin vielä illalla pitkään verannalla ja katselin syksyistä maisemaa. Vesi on järvessä todella alhaalla. Hömötiaiset kisailivat katajassa, järvellä lipui joutsenet ja kuikat, mutta muuten oli aika hiljaista. Kesäkukat kukkivat edelleen ja jo pois kaatamani orvokitkin olivat alkaneet kasvattaa uusia kukkia.

Nyt ulkona sataa kaatamalla vettä. Ihanaa, kun on viikonloppu!

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Vauhdikas viikonloppu


Mukava, paljon tapahtumia sisältänyt viikonloppu takana. Olen
- auttanut sisartani hänen nuorimmaisensa 2-vuotisjuhlien järjestämisessä
- tietenkin myös osallistunut pikkuherran juhliin
- käynyt äidillä selvittämässä TV:n oikuttelua, onneksi ei ollutkaan rikki
- tehty ihanaa ruokaa hauesta kapriksien, oliivien ja tillin kera
- pistäytynyt mökillä ja tuonut ystävän omalta mökiltään tänne kaupunkiin
- osallistunut kirkkomme 85-vuotisjuhliin
- kerännyt kummitätini puutarhasta lisää talviomenoita ja tehnyt uuden erän ihanaa hilloa
- kyläillyt Karin vanhempien luona
- käynyt kannustamassa sisarentytärtäni lentopalloturnauksessa, jossa tulivat neljänsiksi vanhempien sarjassa

Äsken kävin vielä kävelemässä. Suloiset, lähes kesäiset viikot taitavat vähitellen kääntyä syksyisemmiksi. Ei haittaa, kyllä on nautittukin lämmöstä ja auringosta.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Ilta-auringossa


Tässä istun laiturilla ilta-auringon lempeässä lämmössä. Ihana kesäpäivä taas nautittu, syöty parsakaalit, uudet perunat ja vielä lettujakin iltapäiväkahvin kera. On uitu ja nukuttu nokkaunet ulkona varjossa. Ja juostu kaksivuotiaan perässä!


Pieni postimies saapui aamulla kera Nella-koiran ja äitinsä. Siitä lähtien vauhtia riitti pitkin pihamaata niin, että päiväunetkin jäivät välistä. Yksi hauskimmista asioista oli syödä mustikoita suoraan pihamaalta. Aikuisen piti vierestä silmä tarkkana vahtia, sillä raa'at puolukatkin kelpasivat ja kielon marjojakin näkyi siellä täällä. 

Kun karavaani lapsineen ja koirineen lähti kohti kaupunkia, oli tätikin jo ihan naatti. Kuinka ihana on pieni ihmisentaimi mutta kerkeäväinen!

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Raivari


Olen hoitanut Samuelia koko päivän. Aamulla lähdettiin äidin kanssa mökiltä ja vein hänet samalla kotiinsa. Sitten jatkoin sisareni luo. Muut lähtivät Tampereelle ison siskon lääkärireissulle, mutta Samu jäi kotiin toisen siskonsa kanssa. Harmillista, sillä Emmalla oli tänään synttärit ja perhe oli levällään eri puolilla, mutta ei voinut mitään.

Yritinkin järjestää 12-vuotiaalle synttärisankarille jotain ekstraa: Hän sai valita, mitä syödään lounaaksi ja herkkuja varasin muutenkin päivän lomaan. Illalla perheen kotiuduttua synttäreitä sitten juhlittiin kunnolla.

Puolilta päivin ryhdyin tekemään ruokaa ja ihmettelin, miksi ei vesi hellalla kiehu. Huomattiin sitten, että sähköt olivat poikki. Kävin naapurista kysymässä, oliko heilläkin ja olihan siellä. Ruoanlaitto keskeytyi ja ryhdyin kuumeisesti miettimään, mitä Samuelille ruoaksi. Meistä isommista ei niin ollut väliä, kun päätimme odottaa sähköjen paluuta. Piti turvautua Samun kanssa valmispurkkiin ja sekin nautittiin kylmänä. Onneksi valmisruokaa on kotona aina muutamia varalta.

Kaikessa tässä hössäämisessä meni sen verran aikaa, että Samuel menetti hermonsa. Oli jo muutenkin kypsä päiväunille ja kun ruoka vielä myöhästyi sähkökatkon vuoksi, niin raivari oli valmis. Poika huusi, potki, kiemurteli ja kiljui kaksivuotiaan raivolla niin, että heikompaa olisi hirvittänyt! Enpä ole häntä sellaisena koskaan nähnyt. Isosisko otti kyllä asian varsin rauhallisesti ja totesi vain: "Tuollainen se aina joskus on!" Saatiin laittaa kehiin kaikki näyttelijäntaidot ja iPadin Hirveät Henrit, jotta saatiin poika rauhoittumaan ja syömään ruokansa. Sitten kiireesti pikkumies päiväunille.

Sähköt palautuivat vasta myöhemmin iltapäivällä. Saimme vihdoin toivomusruoan tarjolle ja kyllä vatsa siihen aikaan jo kurni aikuisellakin. Pikkumies heräsi päiväunilta hyväntuulisena ja söi synttäreiden kunniaksi kokonaisen donitsin välipalaksi.

Päivän antia oli myös kahdet pisut pottaan, josta iloitsimme riemullisesti taputtamalla ja runsailla kehuilla. Samuel on nyt kesällä ymmärtänyt potan tarkoituksen ja tänään toisille hän meni ihan oma-aloitteisesti. Hieno juttu!

Illalla tulin mökille ja täällä on koleaa sekä tuulista. Ulkona on vain 14 astetta, mutta sisällä onneksi lämmintä ja mukavaa. ;=)

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Aurinkopäivä Samun kanssa


Samuel tuli mökille. Paljon oli puuhaa: Kasteltiin kukkia ja ruohoja isolla kannulla...


...ja pienellä. Välillä piti kurkkia, onko vettä vielä jossain mutkassa jäljellä.


Leikittiin kaikilla ikivanhoilla leluilla, joilla jo Samun äitikin on leikkinyt.


Syötettiin ruohoa lampaille...


... ja pupuille.


Kuljettiin moneen kertaan rappusia ylös ja alas aiheuttaen kaikille aikuisille välillä sydämentykytyksiä. Ei pudottu kertaakaan!

Uimassakin Samuel kävi eikä ollut moksiskaan viileästä vedestä. Huudon kanssa piti lähteä pois laiturilta.

 Hauska päivä yhdessä pikkumiehen kanssa!

Ps. Vau, mikä päivämäärä: 13.7.13

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Orjan elämää

Kaksi päivää olen ollut rehkimässä sisareni luona. Valmistellaan kummityttöni konfirmaatiojuhlaa ja päätettiin tehdä oikein kunnon suursiivous ennen sitä. Lapsiperheen huusholli kun on enemmän ja vähemmän siivouksen tarpeessa jatkuvasti.

Yksi suuri työmaa on Samuel, 1v 9 kk, jonka perässäjuoksemisessa menee yhden aika. Isompi sisar on hienosti hoitanut tätä hommaa, jotta me aikuiset saamme tehdä omia puuhailuja.

Aamulla olen lähtenyt yhdeksän maissa ja illalla palannut takaisin. Kiva, kun voi auttaa kiireistä perhettä, varsinkin kun sisareni kesäloma tänä vuonna hoitovapaalta palattuaan on hyvin lyhyt. Olemme puurtaneetkin ihan kiitettävästi. Illalla on ollut kieltämättä väsynyt ja vähän uuvahtanut olo, mutta kummasti levollinen yöuni on nollannut tilanteen. Eilen saunoin ja äsken katselin rannassa kaunista auringonlaskua.

Huomenna isken kynteni pihan ja sisäpihan kimppuun. Työmaa siis jatkuu...

torstai 20. kesäkuuta 2013

Lapsenlikkana


Tänään sain olla sisarenpojan kanssa, kun vanhemmat olivat työssä, isosisko Tampereella hammaslääkärissä ja poika oli toisen isonsiskonsa hoivissa iltapäivällä. Minä menin auttamaan.

Samuel nukkuikin päiväunia pitkään, joten sain hääriä rauhassa pihassa puutarhasaksien kanssa. Leikkelin ruohoja puskien juurilta ja siistin paikkoja, joihin ruohonleikkurilla ei pääse. Sainkin paljon aikaiseksi ennen kuin Samuel heräsi.

Syötiin välipalaa, vaihdettiin vaipat ja oltiin ulkona trampoliinilla. Poika rakastaa pomppimista! Hän osaa myös tehdä hienosti kuperkeikkoja, vaikka ikää on vasta 1 vuosi ja 9 kk. Muistan, että minulla on ollut ekaluokkalaisia, joilta ei kuperkeikka ole onnistunut. Mutta Samppahan onkin ihmelapsi ;=)

Hoitokeikan jälkeen hain äitini juhannuksen viettoon tänne mökille. Kävin vielä illalla soutelemassa, sillä järvi oli tyyni ja aurinko paistoi lämpimästi. Lähes joka mökille alkaa tulla väkeä ja saunat sauhuaa.


Ostin tänään myös uuden isännänviirin. Huomenna nostan sen salkoon vanhan, päästä rispaantuneen tilalle.