Kevät keikkuen tulevi

 

Huumorintaju oli eilen jonkin verran koetuksella, kun lähdin kävelylle puolentoista vuorokauden lumipyryn jälkeen - siis huhtikuun lopussa! Tiet olivat auraamatta, maisema kuin tammikuussa... Uh! Onneksi sentään toisessa autossa oli talvirenkaat vielä alla, joten pakollinen autokeikka Tampereelle tuli hoidetuksi turvallisesti.

Juuri ennen lumisadetta kävimme Turussa tapaamassa hoitokodissa asuvaa sukulaista. Onneksi lumisade ei silloin vielä alkanut, vaikka vastaan tuli palatessa ihan lumisia autoja idän suunnalta.

Vietimme hoitokodissa syntymäpäiviä ja iloitsimme, että päivänsankarin kunto oli suunnilleen ennallaan verrattuna aiempaan tapaamiseemme syksyllä. Hoitokoti tuntuu mukavalta: valoisa kaksio parvekkeineen ja mukavan tuntuiset hoitajat. Keitimme hyvät kahvit ja söimme täytekakkua juhlan kunniaksi. 

Turku on mukava kaupunki keväällä, mutta nyt ei luonto näyttänyt lainkaan keväiseltä - tuulikin  kylmästi. Viime keväänä samana päivänä bongailin sinivuokkoja ja muita kevätkukkia heleässä auringonpaisteessa, mutta nyt ei kukkia eikä aurinkoa näkynyt, lämmöstä puhumattakaan. 

Onneksi meille tupruttanut lumi on alkanut vähitellen sulaa, ja jalkakäytävät sekä ajotiet kuivahtavat sohjosta. Tulevat vesisateet varmaan häivyttävät nopeasti loputkin valkoisesta maisemasta. Sitä odotellessa on kiva viettää tuleva sadepäivä kuoron laululeirillä.

Lapin lumimäärissä

 

Tulihan sitä lunta kahden päivän aikana! Ei puolta metriä kuitenkaan, kuten ensin ennustettiin, mutta Lapin lumimääriin päästiin. Osassa Pirkanmaata saatiin lähes Sallan lumet, jotka ovat Lapin runsaimmat tällä hetkellä. Meillä tuli yli 30 senttiä eli ihan riittävästi.

Keskiviikkoaamu oli perin merkillinen: Pääväylät olivat joten kuten auki, mutta sivukaduille aurat eivät olleet ehtineet. Koululaiset pääsivät osaksi aurattuja pyöräteitä, mutta paikoitellen piti työntää pyörää kinoksissa. Autoilijat ohjasivat sivuteillä kieli keskellä suuta paksussa hangessa menopelejään. Onnellisia ne, joilla oli korkea maavara! 

Aamupalan aikana katselin ikkunasta, kun kadulla kolmea autoa kaivettiin tien varresta esiin ja yritettiin saada suurten lumivallien takaa liikenteeseen. Apuna olivat kolat, pitkävartiset harjat ja lapiot. Yksi ohjasi, muut työnsivät. Taisi puolen tunnin viivästys tulla työmaalle pääsyyn tai minne nyt kukin olikaan menossa. Kyllä olin iloinen, kun itsellä ei ollut kiirettä mihinkään.

Nyt lumet ovat jo kovaa vauhtia sulamassa, joten sohjoista keliä tiedossa pyhäinpäiväksi. Kaupungin keskustassa on kuitenkin niin komeat lumivuoret, että ne eivät kyllä hevillä pienene, ellei nyt viikko tolkulla pysytä plussan puolella. 

Meillä on siis kunnon talvi. Mutta kuinka kauan?

Puoli metriäkö?

Aamulla herätessä maisema oli jo ihan valkoinen ja lunta maassa melkein kymmenen senttiä. Koko päivän on lisää tupruttanut, sataa herkeämättä eikä loppua näy ihan heti. Ennusteen mukaan yöllä lumisade vielä voimistuu ja päättyy vasta torstaiaamuun mennessä. Silloin meillä on varmaan jo lähes puoli metriä lumen syvyys. 

Osassa puita oli vielä lehdet ja tuulen yltyessä niitä on pudonnut lumen päälle. Edelleen koivuja on kuitenkin ihan keltaisena. Hassun näköistä valkoisen lumipeitteen yllä. 

Ensilumi ja reilusti! Tuskin se jää vielä pysyvästi maahan.

Lumitöitä

 

Lunta riittää...

Kahtena päivänä olen iltapäivällä kävellyt sisareni perheen pihaan ja tehnyt lumityöt etupihalta. Ajattelin, että työläisten on mukava tulla kotiin, kun ei ensimmäiseksi tarvitse tarttua kolaan ja lapioon. Vapaaherrattarelle se on ollut ihan hauskaa puuhaa, mutta ei ehkä jo päivän työssä raataneelle. Puolentoistatunnin reipas ulkona puuhastelu on tehnyt koko kropalle hyvää.

Mukavana sivujuonteena olen huomannut, kuinka ohi kävellessäni ihan vieraissa pihoissa lumikolaa lykkinyt on pysähtynyt vaihtamaan kanssani muutaman sanan. Ja minä en ole ollut suinkaan se keskustelun aloittaja! Ehkä lumikaaos - pieni yhteinen koettelemus - saa meidät puheliaammiksi kuin mitä todellisuudessa olemmekaan. 😊

Huomenna taitaa tulla välipäivä sateissa. Hyvä niin.

Mökillä sinisen taivaan alla

"... tänään istuttaisin omenapuun!" No, lumen keskelle ei vielä Suomessa taimia istutella, mutta mökille päätimme lähteä siniseltä taivaalta loistavassa auringonpaisteessa.

Ihmiset ovat hätäilleet kattojensa lumitaakan kanssa. Me emme lunta pudottele. Emme ole sitä 30 vuoteen tehneet. Aina jossain vaiheessa peltikatto sulattaa ja pudottaa kuormansa. Alamökin katto oli jo auringon puolelta tyhjä, ylämökin lumet olivat tallella. Nekin sieltä tulevat alas hiljalleen.

Järven jäälle rantaan olen joka kevättalvi tehnyt sydämen. Nyt se sai ihan toisen ulottuvuuden - mielessä olivat myös ukrainalaiset. Sydän kertokoon heille, että me muistamme, toivomme ja rukoilemme...

Paistoimme myös makkaraa. Ensin piti kaivaa lapiolla grillin paikka esiin lumihangen alta. Samalla muisteltiin, että viimeisen kymmenen vuoden aikana näin mahtavia hankia ei mökiltä ole löytynyt.

Makkaranpaistoretkellä pitää olla aina mukana muumilimsaa! Tosin 9-vuotias sisarenpoika sitä silmät pyöreänä ihmetteli ja sisareni myös: "Sinulla, muumilimsaa!?!" Joo, pitää olla! :>)

Jäällä olisi ollut vielä puolen päivän aikaan hyvät hankikantoset hiihdellä. Vaan mononi ovat hukassa. Tosin polvikaan ei ehkä pitäisi hiihtämisestä vielä. Nytkin olin koko ajan varovainen kulkiessa.

Kyllä tuli kesää ikävä! Onneksi ollaan jo kevään ensimmäisessä päivässä ja pian lumet ovat menneen talven muistoja...

Mökillä pitkästä aikaa

Lauantaina kisojen jälkeen lähdettiin käymään mökillä. Edellisestä käynnistä olikin aikaa. Taisi olla joululomalla. Tien oli aurattu, mutta viimeisen sateen jälkeen ei, joten auto jätettiin pitkän mäen päälle.

Ihan pihassa aura ei ollut käynyt, joten kunnioitettavasti on hankea lapioitavaksi. Emme tehneet tällä kertaa yhtään mitään, sillä minun polveani ja miehen selkää pitää varoa. Talviselta näytti. Lumia emme ole kolmeenkymmeneen vuoteen pudotelleet katoilta, emmekä aio nytkään. Aina ovat katot aiemminkin kestäneet...

Grillipaikan viereen ulottui auraus, joten makkaraa päästään seuraavalla kerralla paistamaan. Tosin lapioida pitää! Kolme kuusta olivat lumimöykkyinä grillipaikan vieressä.

Kettu oli kävellyt tietä pitkin mökille. Pihassa se oli jatkanut umpihankea metsän siimekseen.

Ilmeisesti olemme sen alueella, sillä useita reviirimerkintöjä näkyi jälkien vieressä. Liekö ollut uros. Muutama jäniskin oli hyppinyt ja oravan jälkiä näkyi myös. Joskus on talvia, jolloin hanki on aivan koskematon. Joulukuussa jänikset olivat temmeltäneet pihassa oikein kunnolla ja syöneet ruukusta piikkisen ruusun. Talvi on siitä kiva, että jäljet kertovat terveisensä.

Mitähän ensi kerralla näkyy?

 

Kaunista valkoista

 

Kun aamulla herättiin, koko luonto ympärillä oli muuttunut valkoiseksi. Viikolla tuli lumi maahan ja eilen oli ensimmäinen kunnon pakkasilta: -10. Aamulla pakkasta oli jo 13 astetta ja kuura oli maalannut puut valkoisiksi. Oli todella kaunista. 

Haloilmiökin näkyi kirkon kupeessa. Se näkyi luonnossa paljon voimakkaammin, mutta kuvaamalla ikkunan läpi sitä en oikein onnistunut vangitsemaan, kun aamupalalle kuului jo kutsu.  ;>) Silloin ei pidä enää kupsehtia kameran säätöjen kanssa!

Kirpakka pakkanen on ollut koko päivän. Voi, kuinka rakastankaan sitä! Lumi saa pysytellä pois, mutta pakkanen on aina tervetullut, jopa kovatkin lukemat. 

Toimittelin asioita puolen päivän aikaan: Kävin neljässä kaupassa ja hoidin kukkatilauksen, ostin joululehden, hain oppilaille joulutarroja sekä täydentelin kaappiin puuttuvia ruoka-aineita. Huh, näin monessa kaupassa en ole käynyt kuukausiin! Maskin vaihtoa ja käsidesin lotrausta, mutta nehän kuuluvat asiaan. Ulkona kävellessä katse hakeutui kuuraisiin puihin ja jalkakäytävän liukkaisiin kohtiin. Ei sitä kesän jälkeen taas muista, kuinka varovainen pitää olla lumisilla teillä. Onneksi en ole vielä kupsahtanut nurin. Miten ihmeessä nykyisin kaatuessa putoaa niin korkealta?

Aavistus talvesta

 

Ensimmäiset pakkasaamut on koettu. Hieman valkoista on ollut maisemassa, mutta se on sulanut pois päivän aikana.

Vähitellen pitää tottua taas ajatukseen, että lumi valtaa maisemaa. En ole talvi-ihmisiä, joten ajatusmaailma pitää vain valituksen sijasta kääntää sietämisasetuksille.

Toiveni olisi, että pysyvä lumi tulisi mahdollisimman myöhään. Kuivat ja kuulaat syksysäät ovat ihania, eikä kova pakkanenkaan haittaa. Mutta se lumisade... äh!

Talvisen kaunis viikonloppu

 

Lumista kauneutta

 

Uuden vuoden aamuna heräsimme valkoisen kauneuden keskeltä. Illalla satanut lumi oli tarttunut puihin ja koko maisema kimmelsi satumaisen kauniina.

Tasavallan presidentin puheen jälkeen lähdimme pitkälle kävelyretkelle järvenrantapolkua pitkin. Oli niin ihanan kaunista! Ehdimme kävelyn jälkeen vielä kuunnella televisiosta vähän aikaa Wienin konserttiakin.

Tänään on ollut yhtä kaunista. Iloitsen, että joka päivä lomalla olemme ulkoilleet kävellen tunnin tai kaksi. Tänään lähdimme toista rantapolkua kiertämään ja maisemat olivat ihastuttavat.

Mietiskelin, kuinka kauniita paikkoja Suomessa on ihan joka puolella maata. Ei tarvitse lähteä Lappiin saakka saadakseen nauttia luonnosta ja talvesta.

Nyt lomalla olemme yleensä nukkuneet aamuisin niin pitkään kuin on huvittanut, ja aamupalan jälkeen olemme lähteneet ulkoilemaan, jotta se tulee varmasti tehdyksi päivän aikana.

Eilen meidät ohitti kaksi kertaa parin henkilön ryhmät retkipyörillä. Aika kovaa vauhtia painelivat pyörillään.

Tänään tapasimme koirien ulkoiluttajia. Nelijalkaisetkin varmasti nauttivat lumesta pitkän harmaan ja sateisen jakson jälkeen.

Olisi kiva, jos lumi jäisi maahan. Kovin paljon lisää en kaipaisi. Tämä määrä hyvin riittää minun ilokseni.

Lunta, lunta ja lunta...

Kovasti pähkäiltiin joka paikassa, tuleeko talvi ollenkaan ja saadaanko lunta. Kulunut viikko sen sitten paljasti: Luminen talvi on täällä. Koko viikon on satanut ja vaikka ei mitään sankkoja lumipyryjä ole kohdalle osunut, melkein jatkuva sade on saanut penkat kasvamaan. Ihan on talven tuntu ja lunta riittämiin - ainakin minun mielestäni.

Äsken vein roskia pihalle ja taas tuprutti oikein tuulen kanssa, joten erityisen raaka sää oli vastassa ulko-ovella. Minä, joka en oikein lumesta välitä, olen lohduttautunut sillä, että onneksi ollaan jo helmikuussa. Kuukausi talvea ja maaliskuussa alkaa jo päivisin aurinko lämmittää. 

Torstaina testasin luitteni kestävyyttä, kuten joka talvi on tapana. Töistä tullessa yläkoulun liittymässä oli auto tehnyt käsijarrukäännöstä ja kirkkaan jäisen renkaanjäljen päälle oli satanut hiukan pakkaslunta. Siinä sitten lankesin vasemmalle kyljelleni. Onneksi ei sattunut. Vähän kämmenessä tuntui, ja seuraavana päivänä siinä oli komea mustelma. Onneksi ei pahempaa!

"Maaliskuu maksaa helmikuun heleät päivät", sanoo suomalainen sananlasku. Olisipa nyt tässä kuussa kunnon pakkaset, jotta kevät pääsisi maaliskuussa alkuun. Saa nähdä... Toivoa voi kuitenkin aina.

Myräkkä

Lunta puski yöllä tuulen kanssa oikein kunnolla. Aamulla herättiin aurojen pörinään ja ihmeteltiin lumen määrää. 

Suunnitelmissa oli lähteä Tampereelle ja huonosta ajokelistä huolimatta toteutettiin aikomukset. Ajeltiin rauhallisesti vähän tavallisuudesta poikkeavaa reittiä, jossa liikenne on hiljaisempaa. 

Tie oli kohtalaisessa kunnossa, välillä lunta kinoksissa tien reunoilla. Minua vähän hirvitti välillä! Useita puita oli yöllä kaatunut, mutta ne oli raivattu pois yhtä kohtaa lukuunottamatta. Siinä seisoi rekka puiden alla, kun ei mahtunut läpi ja odotteli raivaajia. Pikkuautot pääsivät  vastaantulevien kaistaa pitkin. 

Poliisiautoja ja hälytysajoneuvoja oli liikkeellä, onneksi mitään onnettomuuksia ei näkynyt. Ehkä ihmiset malttavat liikkua rauhallisesti. 

Olen iloinen, kun ei tarvitse ajaa itse!

Lunta riittää

Lunta riittää mökillä. Kahdessa viikossa sitä oli tullut aimo annos lisää ja tekemäni polut olivat peittyneet. Lapioon en kuitenkaan viitsinyt enää tarttua. Kaipa kevät sulattaa... Ei tätä talvea voi ikuisuuksia kestää.

Sääennusteen mukaan piti auringon paistaa. Kyllä se pilkahtelikin välillä, mutta suurimman osan päivästä oli puolipilvistä. Lämpömittari näytti muutamaa plusastetta.

Jäällä kävi lounaistuuli ikävästi.  Mökin ohi menneet hienot ladut olivat peittyneet lumeen, mutta kauempana näkyi viimaa uhmaava hiihtäjä. Ilmeisesti siellä joku latu kuitenkin kulki.

Lunta oli mökkien katoillakin runsaasti. Emme ole niiltä koskaan lumia pudottaneet, sillä peltikatolta osa tulee alas itsestäänkin.

En tiedä, oliko mökkireissu virkistykseksi vai masennukseksi: Lunta on niin paljon, että tokkopa vapuksi sulaa! Minä jo niin kunnon kevättä odottaisin...

Huurremaisemia

Talviselta ihmemaalta näyttää maisema ikkunan takana. Huurre on kuorruttanut puut kauniin valkoisiksi.

Vaikkei tänään ollut pakkasta kuin nelisen astetta, sää tuntui kylmemmältä. Liekö vieläkin niin paljon kosteutta ilmassa.

Ei tästä talvesta voi valittaa. Pikku pakkanen, lunta aivan riittävästi ja kauniit, huurteiset maisemat ympärillä. Vielä viikonloppu alkamassa... Raikkaan ihanaa!

Jouluista

Tapaninpäivän aamuna maahan oli satanut yön aikana 15 cm lunta. Maisema    näytti ihanan jouluiselta.

Tunnin lumitöiden jälkeen kävelimme vielä toista tuntia ulkona. Oli mukava ilma. Nastakengät jaloissa oli tarpeen, sillä aurojen jäljiltä oli liukasta. Luonto oli kaunis ja hiihtäjiä hyvin hoidetulla ladulla näkyi heti muutamia. Meille on tainnut tulla ihan oikea talvi.