Näytetään tekstit, joissa on tunniste auto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste auto. Näytä kaikki tekstit

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Katsastus

Oli käydä köpelösti!

Jo helmikuussa ajattelin, että maaliskuun puoliväliin mennessä pitää auto katsastaa. Mutta kuinkas kävikään: Oli talviloma, sairastuminen, matkavalmisteluja, ja vasta viikonloppuna muistin katsastuksen. Asia tuli mieleeni, kun sunnuntaina kummityttö kertoi oman autonsa katsastuksesta.

Kävin kurkistamassa, mikä minulla on viimeinen katsastuspäivä ja ihan kauhistuin: Huomenna! Siitä paikasta varasin katsastusajan ja onneksi sain. Kummityttö naureskeli, että näyttää muillakin jäävän viime tippaan eikä vain hänellä.

Tänään sitten käytin menopelin syynäyksessä, ja onneksi auto meni läpi. En oikeastaan kunnolla pelännytkään, että jotain erityistä löytyisi, mutta hieman mietitytti, kun en edes valoja ehtinyt tarkistaa. Katsastusmies vitsaili, että eihän tässä ole kiirettä vielä mihinkään, kun ei olla viimeisellä minuutilla liikkeellä!

Katsastustapahtuma on vuosien varrella muuttunut melkoisesti. Ennen joutui olemaan itse auton sisällä nosturilla ja kuunnella auton alta kolinoiden seasta toimintaohjeita samalla peläten putoavansa korkeuksista. Nyt saa vain leppoisasti istuskella kahvikupposen äärellä ja odotella valmista.

Seuraava katsastus on vasta kahden vuoden päästä, onneksi.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Harmaana pölystä


Autoni on aivan harmaana pölystä! No, väri on muutenkin tumman harmaa...

Aamulla menin töihin autolla. Ihmeekseni parkkipaikka oli pölystä sakeana, kun nuori kaupungin työntekijä puhalsi lehtipuhaltimella hiekoitushiekkoja kasalle. Siis kuivaa hiekkaa lehtipuhaltimella!!!! Eikä hänellä ollut edes hengityssuojaimia. Voi raukkaa!

Puhaltelija siirtyi pois, kun näki minun tulevan. Tunnin päästä ollessani välituntivalvonnassa katsahdin parkkipaikalle ja näin ihan punaista (luetaan: harmaata!): Koko autoni oli aivan pölyn peitossa, samoin muut samassa rivissä olevat. Puhaltelijapoika oli ilmeisesti jatkanut työtään ja tuuli pöllytti pölyt autojemme päälle. 

MrrrrXgxböÅrrrrrrrrrr!!! Jos en tästä lauhdu, otan yhteyttä erääseen kaupungin virastoon...

maanantai 27. helmikuuta 2017

Sata asiaa


Rentouttavan viikonlopun jälkeen olen tänään kotiin tultuani hoitanut kaiken maailman asioita, jotka ovat roikkuneet jo viikkokausia mielessä.

Sain tilattua loppuviikolle auton katsastuksen. On se hyvä, että katsastusfirmat lähettävät asiasta muistutuksia. Minulla ei olisi varmaan muuten ollut aavistustakaan, että moinen homma pitää alkukevään aikana hoitaa. Yleensä mainokset vain ärsyttävät, mutta tämä tuli tarpeeseen. Nyt lomalla on aikaa hoitaa katsastuskin kuntoon.

Soitin myös terveyskeskukseen ja sain sovittua kilpirauhaslääkityksen kontrollit. Vaati kyllä sitkeitä soittoja ja puhelimessa vierähti kosolti aikaa, mutta lopputulos oli ok.

Pankissakin juoksin hoitamassa kuolinpesän asioita - taas kerran. Onneksi nyt meni kaikki putkeen ja tarvittavat paperitkin olivat mukana. Jospa ei vähään aikaan tarvitsisi näistä asioista huolehtia.

Puheluiden välillä arvostelin kuudesluokkalaisten uskonnon esseet. Lomalla on pakko välillä tehdä töitäkin.

Mukava asia oli ystävän tapaaminen kahvilassa. Joimme oikein kakkukahvit ja paransimme maailmaa pitkän tovin, kun kummatkin olimme lomapäivää viettämässä eikä ollut kiirettä mihinkään.

Nyt olen lähdössä ystävän luo syömään ja yökyläilemään. Tiedän, että vastassa on ihanaa ruokaa ja rentoa oleilua - kuten lomalaiselle sopiikin. Huomenna seurataan Lahden kisoja.

maanantai 2. tammikuuta 2017

Pakastuu


Tämä päivä kului asioiden hoitamisessa. Juoksin perikunnan tehtävissä pankissa yhteensä kolme kertaa. Onneksi loppujen lopuksi homma hoitui. Pankkiasioiden selvittäminen ei olekaan nykyaikana yhtään helppoa - ei ainakaan täällä maalla, kun ovet ovat kiinni ja avautuvat vain ajanvarauksella. Puhelinpalvelu oli yllätyksekseni auki 24/7, joten aikaa voi soitella milloin vain. Henkilökunta on ylen ystävällistä, kun vihdoin heidän luokseen pankkiin pääsee. Onneksi on lomaviikko, joten on aikaa näihin järjestelyihin.

Sää on pakastunut. Nyt mittari näyttää -6,5 ja koko ajan lämpötila näyttää laskevan. Parin päivän päästä ollaan paukkupakkasissa, jos säätiedotus pitää paikkaansa, mutta lunta ei ole juuri nimeksikään. Talvelta kuitenkin tuntuu.

Saisinkohan huomenna autoni pesetettyä? Kävin tänään tyrkyllä, mutta oli niin pitkä jono, etten viitsinyt jäädä odottelemaan. Viime kuukauden kurakelien suolat olisi hyvä huuhtoa pois autosta.

Kiva, kun tulee pakkasta. Vesisadetta ja lämpöasteita on ollut jo ihan tarpeeksi.

torstai 19. marraskuuta 2015

Kaikenlaista siivottavaa


Iltapäivällä vietiin auto huoltoon, sillä ohjauskulmat (?) piti säätää uudelleen. Kesärenkaat olivat vähän kuluneet siihen malliin, että jotain oli pielessä. Näin kerrottiin rengasliikkeessä.

No, taisi olla turha käynti. Huoltomies antoi ymmärtää, ettei säädettävää ollut kuin hitusen, sillä vanhat renkaat saattavat muutenkin kulua samalla lailla. Ajoin kesärenkaat lähes loppuun ja keväällä pitää ostaa uudet. Oli niin tai näin, asia on hoidettu.

Leppoisan kahvihetken ja lepäilyn jälkeen sain illalla päähäni siivota. Kyllä olenkin tyytyväinen, kun ei tarvitse viikonloppuna sitä tehdä. Vähän arvoin itseni kanssa, siivoanko nyt vai myöhemmin. Oikein valitsin ;=) 

Siivoamisen jälkeen palkitsin itseni hedelmällä. Tiedätkö mikä?

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Kaara ja kauris

                      

ABC:llä istun ja nautin tunteesta, kun voin vain kuluttaa aikaa eikä ole kiire minnekään. Auto on huollossa ja minulla on pari tuntia luppoaikaa. Kiireisten viikkojen ja päivien jälkeen tuntuu ihanalta vain juoda kahvia rauhassa, lukea vanhaa sunnuntain Hesaria :>) ja olla paikoillaan. Olisin saanut seuraa autonhuoltoreissulle, mutta halusin lähteä yksin. Kivaa vain hengailla!

Luin Hesaria puoleen väliin asti, kunnes huomasin sen olevan vanha! Ei haittaa, sillä jutut olivat minulle uusia. Luin aika järkyttävän tarinan nuoresta miehestä, joka Goalla kuoli hämärissä olosuhteissa. Lisäksi oopperatähti Juha Uusitalon aivoinfarktista kertova juttu oli koskettava. Kaikenlaista yllättävää meille elämässä sattuu, välillä kohtalokastakin, surullista, lopullista...

Kun ajelin tänne autohuoltoon oli varjelus mukana: Kauris ryntäsi tielle autoni eteen, mutta onneksi kääntyi ympäri ja hävisi pusikkoon. En ehtinyt tehdä yhtään mitään, en edes säikähtää. Kolahtanut olisi, jos eläin ei olisi tehnyt täyskäännöstä. Ajoin vähän matkaa eteenpäin bussipysäkille ja soitin rakkaalle ihmiselle. Sen verran tapahtuma kuitenkin pysäytti. 

Nyt taidan lähteä katsomaan, joko autolle on kaikki tarvittavat temput tehty. Niin... ja raottamaan kukkaronnyörejä!

maanantai 3. marraskuuta 2014

Suvikumit telakalle


Nyt on autossa talvirenkaat alla! Olen tainnut aiemmin ne vaihdattaa jo lokakuussa, mutta nyt jostain syystä lipsahti marraskuun puolelle.

Töiden jälkeen ajelin paikalliseen rengasliikkeeseen, jossa renkaani ovat olleet säilytyksessä jo pari vuotta. Todella helppoa ja mukavaa! Puolisen tuntia odottelin ja sitten oli valmista. Viidenkympin hinta on mielestäni erittäin kohtuullinen vaihdosta ja säilytyksestä. Lisäksi päälle tulee ystävällinen palvelu, josta aina saan hyvän mielen.

Ensi keväänä pitääkin sitten ostaa uudet kesärenkaat. Ajattelin, että vanhoilla vielä kesän ajelisin, mutta ei! Sain joitain viikkoja sitten järkähtämättömän tuomion, että keväällä on kaupoille lähdettävä. No, huonoilla renkailla en missään tapauksessa suostu ajamaan, joten asia on aivan selvä.

Viime sunnuntaiaamu oli aika petollinen tällä seudulla. Autoja valui ojiin enemmänkin. Terveisiä vain yhdelle ylöshinatulle!   ;=)   Kiva tunne, kun nyt ei tarvitse säitä seurailla kesärenkailla liukastelun vuoksi.

lauantai 24. toukokuuta 2014

Hellepäivän hauskuutta

                                     

Jo aamulla herätessä tunsi hellepäivän aavistuksen. Oli lämmintä ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Syötiin aamupala ulkona ja postinhakuretken jälkeen oli pakko käydä uimassa. Siitepölyä oli taas tullut rantaan, mutta huiskin sitä käsillä kauemmaksi, jotta löysin selkeämpää vettä. Uiminen virkisti ihanasti.

Ajattelin nopeasti lukaista pihakeinussa päivän lehden, mutta en ehtinyt: Pikku Samuel saapui ja siitähän alkoikin hauska päivä. Hän esitteli ensimmäiseksi lelujaan ja alkoi tarmokkaasti kastella kukkia. Ämpäri laitettiin keskelle pihaa ja kun sitä vain ehti täyttää ahkerasti, niin poika viihtyi kastelukannunsa kanssa lotraten.

Välillä leikittiin suvun vanhoilla leluilla, joista iäkkäämmät taitavat olla jo 50-vuotiaita. Kukin vuorollaan on niillä itseään viihdyttänyt. Päivittelimme, miten vihreä vieterisammakko jaksaa vieläkin heittää volttia kuten joka kesä vuosikymmenten ajan. Nykylelut olisivat jo aika päiviä sitten olleet palasina!

Kun pikkumies lähti äitinsä kanssa kotimatkalle, lähdin henkiseksi tueksi tankkaamaan heidän autoaan. Sisareni onnistuu aina sohlaamaan autonsa bensatankin korkin kanssa = ei saa sitä auki ja nyt oli pakko saada polttoainetta. Nauroimme hervottomana, kun emme löytäneet vipua, millä ulommaisen läpän saa auki. Juuri kun olimme soittamassa miesväelle, hoksasimme että se vain avataan kädellä ilman mitään vipua. Seuraava probleema olikin korkki, jonka lopulta minä onnistuin avaamaan pitkän pähkäilyn jälkeen. Ei ole Chryslerin tehtaalla insinöörit halunneet suunnitella mitään yksinkertaisia ratkaisuja! No, auto saatiin tankattua ja hyvät naurut kaupanpäälle!

Tuntuu kuin kesä olisi jo pitkällä! Pari hellepäivää ja akut ovat latautuneet kummasti talven jäljiltä. Niin kaunista, niin lämmintä, niin ihanaa... ja vasta toukokuun viimeinen viikko alkamassa! 

Tätä kirjoittaessani joutsenia on lipunut ohitseni useampiakin, käki kukkuu, ilta-aurinko kimaltelee laineilla. Täydellistä!

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Kiireisen viikon kiireetön päätös

Kyllä on ollut työntäyteinen ja kiire viikko: kokouksia, koulutusta, koulutulokkaiden kouluun tutustumista ja vanhempieniltaa. Kotona ei ole ehtinyt käydä kuin kääntymässä.

Tänään lähdin töistä kiireellä viemään autoa huoltoon. Öljyn valuttaminen korjataan ja samalla tehdään huolto. Tuli vähän kiire ja ajelin sakkorajoilla vain huomatakseni, että huoltamolla oli ihmisiä jonoksi asti. Kukaan ei huomannut pientä myöhästymistäni.

Tivasin syytä öljyn tiputteluun, joka laitettiin robotin syyksi. Samaa syytä tarjottiin astianpesukoneen kytkimen rikkoutumiseen talvella. Voi robotti parkaa! Se ei kyllä osaa tehtaassa hommiaan, kun aina syyllistetään. Onneksi on takuut...

Kävelin huoltamolta ABC:lle kahville ja lukemaan lehtiä. Tässä nyt naputtelen päivitystä ja odottelen huollon valmistumista. Kiire päättyi kuin seinään ja viikonloppu edessä. Lähden mökille lopettelemaan siivoukset. Kohta pääsen sinne muuttamaan :=) Jee!