Virvon, varvon

 

Maa verhoutuu kukkasiin,

puun silmut puhkeaa,

ja palmunoksaa minäkin 

saan tässä heiluttaa.

                                                                                  (Jaakko Haavio)

Koulussa lasten kanssa väkerrettiin virpomaoksia - minä myös yhden omin pikku kätösin. ;>)

Karjalan evakon tyttärenä pääsin virpomaan jo aivan pienenä. Sitä tapaa olen jatkanut koko elämäni. Aikuisena olen virponut vanhemmat, kummit ja isovanhemmat ja tänäänkin yhden henkilön livenä ja muut virtuaalisesti.

Päivällä tapasin ihanan pikku pupun videolla ja hän tulee myöhemmin hakemaan palkkionsa. Mukavaa, että perinne jatkuu. Minua ei haittaa, vaikka nykyvirpojat pukeutuvat pääsiäisasuihin, vaikka jotkut sitä paheksuvatkin syvästi. Tavat ja perinteet muuttuvat ja kukin toimii vakaumuksensa mukaan.

Hiljainen viikko alkaa ja pääsiäinen lähestyy. Valo lisääntyy, talvi on takana ja aurinko paistaa voimaannuttavasti. Ihana aika elää!

Lahjasukat

 

Sain työtoveriltani aivan ihanat kirjoneulesukat. Niistä löytyi minulle tärkeitä asioita ja värivalintakin oli oikein hyvä. 

Ihailen ihmisiä, jotka jaksavat tehdä sukkia monella värillä. Muuten ok, mutta minä en millään jaksaisi päätellä langanpätkiä, joita on sitä enemmän, mitä enemmän värejä sukista löytyy. Itse teen paljon yhdellä värillä kuvioneuleena tai sitten käytän monivärisiä lankoja.

Kiitos kaimani! Sinä voisit pitää sukkanäyttelyn, sillä niin hienoja luomuksia olet vuosien varrella neulomalla tehnyt.

Silmäniloa

 

Kauriit

 

Lauantaina kävimme mökillä. Oli harmaa, hiukan sumuinen sää, mutta ei se haitannut. Ajoimme mökille saakka, sillä tie oli hyvässä kunnossa.

Huomasin heti, että tavanomaisesta poikkeavat jäljet löytyivät pihasta. Niitä oli runsaasti myös rinteessä ja rannan jäällä. Kauriita! Olivatkohan ne käyneet rinteen pälvipaikoissa ruokailemassa? Mustikanvarvut ovat niiden herkkua. Olisipa ollut hienoa nähdä ne ihan livenä, tosin minulle pelkät jäljetkin riittivät tuomaan kosolti iloa.

Olen nähnyt useita kertoja kesäisin kauriin uivan vastarannalta meidän rantaan. Siinä ilmeisesti menee ikiaikainen järven ylityspaikka, sillä eläimet uivat aina samasta kohtaa, vaikka mökkejäkin on tullut kummallekin puolelle järveä. Nämä hetket ovat olleet hienoja seurata. Suhteellisen pieni eläin, uintimatkaa noin 700-800 metriä, ja niin vaan ylitse tullaan että heilahtaa!

Hyvin päästiin paluumatkalla isot mäet ylös eikä edes nelivetoa autossa tarvittu. Toinen yllätys odotti päätiellä: Siellä kauris oli juuri ylittämässä tietä. Hiljensimme vauhtia ja pellon kohdalla pysähdyimme katselemaan. Kauriita olikin viiden yksilön lauma. Ennen kuin ehdin saada kännykän esille ja laukaisukuntoon, eläimet olivat siirtyneet jo tien vierestä kauemmaksi. Ehdin saada kuitenkin surkealaatuisen kuvan muistoksi kohtaamisesta.

Kaurislauma siirtyi metsän hämäryyteen ja me jatkoimme matkaa iloisina kokemastamme ja näkemästämme.

Taidetta

 

 (Anneli Turja 2020)

Yllätykseksi oli ystäväni maalannut akvarellin meidän mökkirannasta. Maisema on minulle erityisen rakas, sillä täällä olen viettänyt elämäni kaikki kesät - välillä enemmän, välillä vähemmän. (Työssä on lasi päällä, joten kuva on erittäin huono, samoin kuvan laadusta johtuvat värit, sillä heijastuksia näkyy siellä täällä.) 

(Azha Nafeel 2021)

Tämän taulun on tehnyt nuori sri lankalainen ystäväni, entisen oppilaani sisar. Kehoitinkin häntä jatkamaan maalausharrastusta opintojensa ohessa, jos vain ehtii. Kun taitoja on, niitä kannattaa kehittää ja maalata vaikka vain omaksi iloksi. Samalla ilo leviää muillekin. 

Itse en osaa maalata, mutta nautin taiteesta suunnattomasti. On se sitten musiikkia tai kuvataidetta, kaikki kelpaa. Museokortti on mainio kapistus. Areenasta sekä YouTubesta pääsee korona-akanakin nauttimaan konserteista, ja netti on täynnä taidemuseoiden laadukkaita sivuja, joissa voi käydä ihailemassa taideteoksia ja lukea niistä kiehtovia juttuja. Ei pöllömpää, vaikka live-tilanteita jo kovasti kaipaakin.

Erilainen päivä

 

Tulppaaneja tulvillaan

 

Tulossa

Talvilomamuistoja

 

Virkistävä loma kääntyy lopuilleen. Aamut ovat aina lomalla parasta: Ei ole hoppu mihinkään, voi torkuskella rauhassa, nousta ylös kun huvittaa ja vaikka yöpaidassa kuvata kameralla aamun valkenemista. Aamupalan jälkeen ulkoilemaan, MM-hiihtoja, kiireetöntä oleilua...

Koronan vuoksi on lomailtu hissukseen. Mökillä nautiskeltiin auringosta kolmena päivänä. Vesi nousi jäälle, joten nopeasti piti askeltaa, jos ei ollut saappaita jalassa. Kerran kävimme jäällä hankikantosilla kävelemässä. Muuten oli mukavaa, mutta kauhea viima puhalsi. Rannassa ei siitä ollut tietoakaan - onneksi.

Yhtenä mökkipäivänä saimme vieraan järveltä. Pilkkimiesten rauhallinen, tottelevainen ja kiltti, ilmeisesti vanhempi koira lyöttäytyi seuraamme. Se oli pitkän aikaa kanssamme eikä tehnyt elettäkään lähteäkseen puolen kilometrin päässä olevan isäntäväkensä luokse. Lopulta saattelin sen jäälle lähemmäksi ja isäntä huuteli sitä luokseen. Kaihoisan silmäyksen minuun luotuaan se lähti hiljakseen lönköttelemään omiensa luokse. Koira taisi olla naapurin naapurista.

Työmaatakin mökillä löytyy, sitä kevään tavallista hommaa. Syksyltä jäi kasalle vielä osa pölleistä, jotka nyt on tarkoitus saada saunapuiksi. Vähän jo aloiteltiin, mutta hommalla ei ole mitään kiirettä. 

Hautausmaillakin ajeltiin katsomassa huimia lumimääriä. Ei paljon kiviä erottanut lumimassojen alta.

Onneksi oli lapio mukana. Joku oli jo luonut alkumatkasta polkua sukulaishaudan suuntaan, ja me lapioitiin loppu. Tulikin hyvä ja siisti käytävä. Laitettiin vielä kynttilä palamaan ja seuraavalla kerralla haetaan lyhty pois. Silloin  taitaa olla jo lumet sulaneet ja kevät pitkällä.

Ajatukset alkavat kääntyä kevääseen. Kohti pääsiäistä mennään, ihanaa!

"Ei!" väkivallalle

 

Oli hienoa ja koskettavaa nähdä, 

kuinka moni tänään toi kynttilän sen merkiksi, 

että väkivaltaa ei hyväksytä missään muodossa. 

Muumi-limsaa ja makkaraa

Sunnuntain auringonpaisteessa tehtiin retki mökille. Talviloma sai pirteän alun.

Aikoinaan sisaren lapsille piti olla retkellä aina mukana Muumi-limsaa. Siitä jäi perinne talven mökkiretkelle: Ainakin kerran pitää paistaa nuotiolla makkaraa ja juoda limua. Nyt taisi merkki vaihtua, ja juoma olikin tällä kertaa Smurffeja.   :>)

Retkieväät maistuivat niin hyvältä ulkona sinapin kera. Ja retkellähän kaikki syötävä maistuu...

Jäälle oli noussut vettä, ja niin oli kyllä edellisellä kerrallakin. Piti nopsasti astella pois, ettei nastakengät kastuneet. Kumisaappaita en viitsinyt jalkaan vaihtaa.

Kaiken hassuttelun jälkeen tehtiin ihan hommiakin: Luotiin polkuja lumesta ja ylämökin alaveranta tyhjennettiin. Siihen kertyy aina lunta, kun ei ole katettu. Hyvä naulakko keksittiin, kun välillä piti vähentää vaatetta.

Kun me lähdimme, sisaren perhe tuli jatkamaan auringosta nautiskelua. He kävivät pilkillä ja pitivät ulkona nuotiolla pädin kanssa MM-hiihtojen kisakatsomoa. Hopeaa tuli taas!

Me ehdimme juuri ja juuri kotiin katsomaan parisprintin finaalia. Ehkä kiva nuotioreissu oli minulle kuitenkin mieluisampi, vaikka mitalikin tuntui tosi mukavalta. Hyvä Suomi: ihanat talvimaisemat meillä ja sankariurheilijat siellä jossain. Kyllä kelpaa!