Open kolo

Open kolo

lauantai 31. toukokuuta 2014

Juhlaa


Tänään on juhlittu. Suvivirsi kaikui, ohjelmat hurmasivat ja todistukset jaettiin. Sitten koulutalo hiljeni. Vaelsin luokasta toiseen tarkistamassa, että paikat olivat lomakunnossa. Talon hiljaisuus ihan koski korviini ja hämmensi mieltä. Lukitsin ovet ja lähdin jakamaan koulunsa päättäneiden iloa. 


Kummityttöni sai peruskoulun päättötodistuksen kahdella stipendillä varustettuna. Sisarensa päätti alakoulun ja palkittiin luokkansa hymypatsaalla. Täti oli haljeta ylpeydestä varsinkin, kun molempien keskiarvot olivat yhdeksällä alkavia. Niiden eteen on tehty työtä, mutta myös harrastettu monenmoista iloa  arkeen antavaa asiaa. Niin se vaan on, että harrastukset tukevat hyvää opintomenestystä eikä krooninen sairauskaan ole este vaan vain pieni hidaste. Onnea ihanat ja rakkaat tytöt huimasta opintomenestyksestänne!


Juhlistimme tyttöjen päivää pienellä aamupäivän kahvihetkellä ja sitten kumpainenkin lähti ulos syömään kavereidensa kanssa. Myöhemmin vanhempi ystävineen kokoontuu juhlistamaan iltaa minun luonani yökyläilyn merkeissä. Ilolla päästän heidät kaupunkiasuntooni, sillä ystäväporukka on minulle tuttua tutumpi ja luotettavia nuoria kaikki.

Minä hoitelin vielä asioita kaupungissa ja myöhemmin juttelin mökin postilaatikolla tuttavan kanssa, jota en ole tavannut lähes puoleen vuoteen. Minulle tapaamisemme oli hyvin merkityksellinen ja siitä jäi hyvä mieli. 

Nyt olen laittanut kukkia maljakkoon ja availlut oppilaiden lahjoja sekä lukenut ihania kortteja silmät kosteina. Liikuttavaa ja sydäntä lämmittävää! Taas yksi luokallinen mahtavia oppilaita on lähtenyt käsistäni eteenpäin. Hienoa, mutta samalla haikeaa...

perjantai 30. toukokuuta 2014

Sinfonia Lahti

Työpäivän päätteeksi ajelin Sinfonia Lahden konserttiin. Sääkin parani ja matkalla aurinko paistoi ihan kuumasti. Ennen konserttia kävin pikapikaa syömässä ja ehdin hoitaa yhden kauppa-asiankin.

Konsertti oli tosi ihana: Sibeliusta, Beethovenia, Kreisleria ja Mozartia. Kapellimestarina ja viulusolistina toimi Jaakko Kuusisto.

Minä olisin tosin kääntänyt ohjelmiston toisin päin, sillä Mozartin Jupiter-sinfonia oli nyt viimeisenä ja minä olisin sen halunnut kuulla alussa. Olisi ollut mukava päättää kevyempään saundiin, jota edusti Kreislerin Libesfreud ja -lied sekä sarjan muut osat sekä Beethovenin romanssit keväisessä kepeydessään. Nyt Mozart tuntui lopetuksena vähän raskaalta.

Orkesteri soitti hyvin, samoin solisti. Yleisö taputti neljä kertaa kapellimestarin takaisin lavalle ja kuulimme ylimääräisenä lisää Sibeliusta.

Iloisin ja kevein mielin ajelin mökille. Oli hyvä valinta lähteä konserttiin, vaikka yleensä en päättäjäispäivän aattona tällaista harrastakaan. Nyt ei ole juuri paineita huomiselle, kun oma luokka ei esitä ohjelmaa. 

Täällä mökillä ei juuri muuta ehdi kuin käydä nukkumaan. Huomenna juhlitaan...

torstai 29. toukokuuta 2014

Lepoa

                                             

Sadetta aamusta iltaan! Ei haittaa, sillä tällainen päivä on juuri lepoa varten. Nukuin aamulla toiveeni mukaisesti niin myöhään, etten ole varmaan vuoteen herännyt yli 11 tunnin yöunien jälkeen. Tosin aamulla tein heräämistä moneen otteeseen, mutta onneksi unta riitti.

Vaikka oli pyhäpäivä, iltapäivällä vähän siivosin. Vähän vain ;=)  On kivempi aloittaa lomaa, kun ei heti tarvitse imuriin tarttua. Huomenna en millään ehdi siihen puuhaan.

Yritin katsella, milloin sateessa on taukoa, jotta pääsisin hakemaan postia, mutta sitä rakoa ei tullu. Lehti on vieläkin laatikossa, kun en viitsinyt autolla lähteä noutamaan. Sen sijaan kuuntelin radiosta paperittomien klinikasta ja sen perustajasta Pekka Tuomolasta, nukuin ihanat päiväunet, luin lehtiä ja kuuntelin musiikkia. Lisäksi puhuin kaksi tosi pitkää puhelua ystävien kanssa. Rentouttavaa!

Illalla saunoin pitkän kaavan mukaan. Nyt kuuntelen Schönbrunnin kesäkonserttia Teemalta.  Ihanaa joskus vain olla ja tehdä mitä mieleen juolahtaa!

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

...vai lyhyet päivät?

Vieläkin kuulee puhuttavan opettajien lyhyistä työpäivistä. Ehkä tänäänkin joku on päivitellyt, miten opet saavat aikansa kulumaan, kun oppilaiden työpäivä oli  vain klo 8-12. 

Niin... Kun oppilaat häipyivät, minä jäin muiden työtovereiden tavoin jatkamaan päivää: Kirjoitin todistukset, päivitin sähköistä reissuvihko Wilmaa, hoitelin koulun juoksevia asioita, siivosin luokkaa ja vaikka mitä muuta. Klo 17 kiskaisin itseni irti hommista, vaikka niitä jäi vielä paljon tekemättä ja lukitsin koulutalon ovet.

Tämä työpäivä oli ihan normisellainen eikä mikään erikoistapaus. Olisin tietenkin voinut lähteä aiemmin ja ottaa mukaani töitä kotiin. Olen vain jo vuosikymmenen ajan tehnyt lähes kaikki koulussa ja kotiin tuon vain kokeiden korjauksia silloin tällöin. Niitäkin teen usein luokassa.

Että se niistä lyhyistä opettajien työpäivistä! Ihan yhtä pitkiksi ne venyvät kuin muidenkin työtä tekevien. On ehkä vaikea ymmärtää, että opettajan työjärjestys ei ole sama kuin oppilaiden. 

Huomenna saa vetää henkeä ennen viimeistä puristusta. Tänään jo veisattiin kevätkirkossa suvivirttä. Jotain omasta tunnelmastani puuttui, kun sää oli niin kolea. Ehkä lauantaina tuntuu todellisemmalta.



tiistai 27. toukokuuta 2014

Tuoksuu


Sunnuntaina kerätty kielokimppu tuoksuu vieläkin huumaavasti pöydällä. Vaikka ne olivat nuppusia kerätessä, ovat ne nyt auenneet täyteen kukoistukseensa. Niin kaunista!

Virittelin yhden lisäpatterin käyttöön, sillä ulkona oli aamulla 5 astetta ja kohta taitaa olla saman verran. Eipä lämpötila kovin korkealla käynyt päivälläkään. Hieman tuntui viileältä mökille tullessa ja minähän en täällä viitsi palella! 

Työkavereiden kanssa vietettiin hauska iltapäivä kahvitellen, lauleskellen ja muistaen pois lähteviä kollegoita. Illan suussa olin kokouksessa ja kotiin tultuani juttelin pitkään ystävän kanssa. Hän lähtee pariksi viikoksi ulkomaille, joten kesä on jo pitkällä, kun seuraavan kerran tapaamme. Hmmm... onneksi on kännykät keksitty!

Jaksankohan vielä tehdä arviointeja vai laiskottelenko vain?

maanantai 26. toukokuuta 2014

Sataa...

                                                

Sataa, sataa ropisee... Iltapäivällä vielä paistoi aurinko. Töistä tultuani kylvin purkkeihin kesäkukkien siemeniä, jotka osuivat käteeni kassin pohjalta. Taisivat tulla jonkin kylkiäisenä joskus keväällä. Katsotaan, nouseeko sieltä myöhemmin mitään.

Kantelin kukkia sateen suojaan ja nyt ropisee. Sade tekee hyvää, sillä viikonlopun ukkoset kiersivät tämän kohdan. Hyvä, että viilenee. Oppilaat jaksavat paremmin tämän viimeisen viikon koulussa, sillä keväällä keskittyminen on suoraan verrannollinen säähän ja lämpötilaan. Eipä silti, ei sitä aikuinenkaan ole töissä parhaimmillaan hellesäällä!

Suuri muutos on tulossa viileämpään suuntaan. Pitää katsella huomiseksi lämmintä päälle. 

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Kuin pieni loma


Helteinen, ihana viikonloppu takana. Mökki on hiljentynyt. Vilkkaan ja hauskan viikonlopun jälkeen nautiskelen illan hiljaisuudesta rantakivellä joutsenia kuvaten, vaikka telkkarissa olisi EU-vaaleja sekä lätkän kultapelikin tarjolla. Järvi on tyyni tuulisen viikonlopun jälkeen, hiljaisuuden rikkoo lintujen äänet.

Tuntuu kuin olisi ollut pienellä kesälomalla. Nyt on niin nautittu kesäsäästä, lämmöstä, luonnosta, hyvästä seurasta ja ruoasta, että jaksaa hyvin puurtaa viimeisen työviikon. On täällä kyllä töitäkin tehty. Eilinen ilta sujui arvostelujen parissa.

Käytiin illalla pikapikaa kaupungissa. Äsken suihkuttelin auton puhtaaksi kurasta, sillä matkalla kuurotteli vettä oikein kunnolla. Nyt tekisi vielä mieli pulahtaa iltauinnille. Aivan uskomattoman hieno ilta, taas kerran, eikä sisällä malttaisi olla lainkaan.

lauantai 24. toukokuuta 2014

Hellepäivän hauskuutta

                                     

Jo aamulla herätessä tunsi hellepäivän aavistuksen. Oli lämmintä ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Syötiin aamupala ulkona ja postinhakuretken jälkeen oli pakko käydä uimassa. Siitepölyä oli taas tullut rantaan, mutta huiskin sitä käsillä kauemmaksi, jotta löysin selkeämpää vettä. Uiminen virkisti ihanasti.

Ajattelin nopeasti lukaista pihakeinussa päivän lehden, mutta en ehtinyt: Pikku Samuel saapui ja siitähän alkoikin hauska päivä. Hän esitteli ensimmäiseksi lelujaan ja alkoi tarmokkaasti kastella kukkia. Ämpäri laitettiin keskelle pihaa ja kun sitä vain ehti täyttää ahkerasti, niin poika viihtyi kastelukannunsa kanssa lotraten.

Välillä leikittiin suvun vanhoilla leluilla, joista iäkkäämmät taitavat olla jo 50-vuotiaita. Kukin vuorollaan on niillä itseään viihdyttänyt. Päivittelimme, miten vihreä vieterisammakko jaksaa vieläkin heittää volttia kuten joka kesä vuosikymmenten ajan. Nykylelut olisivat jo aika päiviä sitten olleet palasina!

Kun pikkumies lähti äitinsä kanssa kotimatkalle, lähdin henkiseksi tueksi tankkaamaan heidän autoaan. Sisareni onnistuu aina sohlaamaan autonsa bensatankin korkin kanssa = ei saa sitä auki ja nyt oli pakko saada polttoainetta. Nauroimme hervottomana, kun emme löytäneet vipua, millä ulommaisen läpän saa auki. Juuri kun olimme soittamassa miesväelle, hoksasimme että se vain avataan kädellä ilman mitään vipua. Seuraava probleema olikin korkki, jonka lopulta minä onnistuin avaamaan pitkän pähkäilyn jälkeen. Ei ole Chryslerin tehtaalla insinöörit halunneet suunnitella mitään yksinkertaisia ratkaisuja! No, auto saatiin tankattua ja hyvät naurut kaupanpäälle!

Tuntuu kuin kesä olisi jo pitkällä! Pari hellepäivää ja akut ovat latautuneet kummasti talven jäljiltä. Niin kaunista, niin lämmintä, niin ihanaa... ja vasta toukokuun viimeinen viikko alkamassa! 

Tätä kirjoittaessani joutsenia on lipunut ohitseni useampiakin, käki kukkuu, ilta-aurinko kimaltelee laineilla. Täydellistä!

perjantai 23. toukokuuta 2014

Räjähdys


Kevät on räjähtänyt lähes kesäksi. Hellettä, yhtäkkiä puhjennut vihreys, melkein täysikokoiset koivun lehdet... Uskomatonta, miten nopeasti luonto puhkeaa kasvuun, kun lämpöä vain on tarpeeksi. 

Tänään en jäänyt yhtään ylimääräistä kuhkimaan kouluun, vaan lähdin nopsasti tänne rannalle. Tarkoitus oli käydä heti uimassa, mutta äimistyneenä katselimme keltaista puuroa rannassa: Tuuli oli työntänyt meille koko järven siitepölyt ja siihen puuroon ei kyllä viitsinyt kastautua. 


Koko iltapäivä ja ilta on kulunut ulkona. Siivosin verannat siitepölystä, leikkelin ruohoja, tutkin kukkia, seurasimme lintujen pesintää ja huomasin, että poikasetkin jo sirittelevät yhdessä pöntössä. Arviointeja pitäisi tehdä, mutta tänään en kyllä jaksa. Nautin...

Koko pitkän talven olen unelmoinut blogin päivityksestä leppeässä kesätuulessa. Tässä istun verannan korituolissa, lämpöä vieläkin pitkälti yli 20 astetta, aurinko laskee, ei hyttysiä, aurinkoinen viikonloppu edessä. Ah, tätä onnea!

torstai 22. toukokuuta 2014

Taas tavattiin!


Töiden jälkeen lähdin nopeasti käymään viirupöllön maisemissa pitkän putken kanssa. Sää oli helteinen ja minulla oli vielä illalla kokous, jonka vuoksi piti notkua kaupungissa. Siispä pääsisin vähäksi aikaa luonnosta nauttimaan kaiken kiireen keskellä.

Pöllö ei ollut kannossa, joten sillä ei siellä pesää ole. Katselin ympärilleni ja kuulin rapinaa maasta. Kun tähtäsin kameran linssin läpi, näin punajalkaisen sammakon. Olin niin hidas painamaan laukaisijaa, etten ehtinyt saada kuvaa. Sammakko hävisi lehtien sekaan. Mitä ihmeen lajia se oli, kun jaloissa vilkkui punaista?

Katselin kameran linssin läpi maastoa ja yhtäkkiä näin viirupöllöni maassa varjossa. Siinä se lepäili helteisenä hetkenä eikä taaskaan minusta kauheasti välittänyt. 

Olin niin iloinen, kun tapasin sen. Mahtavaa! Tämän elämyksen turvin jaksoin istua illan kokouksessa. 

Äsken tulin iltauinnilta. Vesi on lämmennyt parissa päivässä kovasti. Tosi kiva, että kaunis sää jatkuu viikonloppunakin.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Luontoretkellä




Luontoretki oli oppilaiden kanssa tänään nimensä veroinen. Pyöräilimme läheiselle luonnonsuojelualueelle ja patikoimme Kurrenkierrosta. Kun pysähdyimme eväiden syöntiin luontokirkon penkeille, jalkoihimme tupsahti pieni, kesy oravan poikanen.


Hätistelin oppilaita kauemmaksi, jotta poikanen saa olla rauhassa, mutta vielä mitä: Se seurasi lapsia kuin hai laivaa ja lopulta yritti kiivetä housunlahkeita pitkin! Oli siinä minulla varjelemista, kun yritin pitää oppilaat ja oravan erossa toisistaan.


Orava oli tietenkin suloinen kuin mikäkin ja niin pieni. Oppilaat olivat haltioissaan. Lopulta lähdimme reippaasti astellen pois, jotta se ei olisi lähtenyt meitä seuraamaan. Olikohan sitä ruokittu, kun oli niin ihmisten perään?


Kun eläinseikkailusta oli selvitty, kiipesimme näköalatorniin. Muutamilla meistä oli korkean paikan kammo, mutta voitimme pelkomme ja kiipesimme ylös asti jyrkkiä portaita. Ihanat olivat maisemat! Minä näin kotinikin.


Laskeuduimme tornin juurelta  portaita pitkin vanhaan hyppyrimäen monttuun. Siellä oppilaat leikkivät ja juoksentelivat pitkin ja poikin. Näkyi kuulemma ketunkolo ja käärmeenpesäkin!

Olin yksin liikkeellä 25 oppilaan kanssa, sillä avustajamäärässämme oli vajausta enkä saanut ketään muuta aikuista mukaamme. Hyvin pärjäsimme silti, vaikka pyöräletka venyi aika pitkäksi. Onneksi pyörille ei sattunut mitään eikä kukaan kaatunut. Kaiken lisäksi oppilaat käyttäytyivät oikein mallikkaasti. Kiva retki!

tiistai 20. toukokuuta 2014

Sinne tänne


Oppilaiden kanssa olimme tänään tutustumassa uuteen kouluun, pääkouluumme. Lapset siirtyvät sinne, mutta minä jään vanhaan pikkukouluumme. Pyöräilimme tutustumiskäynnille, sitten takaisin omalle koululle ja vähän ajan päästä minä säntäsin taas emokoululle opettamaan. Kiirettä piti!

Töiden jälkeen kävin äidille kaupassa ja sitten lähdin srk:n kesäkodille parin kymmenen kilometrin päähän vapaaehtoisten iltaan. Olikin mukava jutella, paistaa makkaraa ja juoda kahvia rauhassa ilman mitään sen kummempaa ohjelmaa. Emme kyllä viipyneet kovin kauaa, vaikka olisi voinut saunoa ja pelailla iltaan asti.

Pois tullessa oli turvallinen olo ajella: Vieressä istui poliisi ja perässä tuli peräti kaksi maijaa. Mikähän operaatio oli matkan varrella menossa? Tämä yksi lainvartija oli tarkoituksella mukana, mutta muut tarttuivat tien varrelta autoni taakse ja hävisivät jossain vaiheessa omille teilleen.

Pakko oli vielä poiketa ennen mökille tuloa koululla tekemässä nettiin yksi arviointi. Mökillä olin seitsemän jälkeen ja kävelin pitkin ja poikin kuvaamassa kevään edistymistä. Kullero ja mustikka kukkivat pihassa, lehdet ovat kasvaneet koivuissa ja ruohoa pukkaa... Apua, ehdinkö nauttia tästä kaikesta ihanasta muutoksesta?

maanantai 19. toukokuuta 2014

Käsi kunnossa

                                  

Huh, mikä ukkonen! Enpä ole tainnut moneen kesään kokea yhtä kovaa myräkkää kuin tänään Tampereella. Kun välähti, niin samalla jyrähti! Komeaa salamointia ja kaatamalla satoi välillä vettäkin. Onneksi pahimman myräkän istuin autossa, joten en edes kastunut.

Käsikirurgi tarkasti tänään kättensä työt. Minua hiukan hermostutti, sillä olen välillä miettinyt, onko nivelside repeytynyt peukusta uudelleen. Varsinkin töihin palatessa useamman viikon aikana käsi oli tosi kipeä työpäivän jälkeen. Kipua siedän hyvin, mutta mietitytti, kuuluuko se asiaan vai onko jotain vinossa.

Lääkärin mielestä käsi oli parantunut todella hyvin ja side oli tukeva ja tiukka, kuten pitääkin. Kipuilu kuului asiaan juuri niiden viikkojen aikana, jotka minua mietityttivät. Nyt saa ruveta peukkua venyttelemään oikein kunnolla. Vasta syksyn päätteeksi näkee, millainen siitä lopulta tuli. Erittäin lupaavalta näyttää.

Olen helpottunut ja kiitollinen! Oikean käden toimivuus on minulle tärkeä jo työnkin kannalta.

Lääkärin jälkeen toimiteltiin asioita ja käytiin syömässä. Kotiin tulo venyi myöhään. Äsken kävin virkistävällä iltauinnilla kilpaa hämärän kanssa. Vieläkin oli niin lämmintä, yli 20 astetta. Kuvasin rannassa pitkällä putkella muutaman kuvan. Jospa saisi pian tännekin kunnon kuvia. Nyt on mennyt laiskasti aika "helpomman kaavan mukaan" eli olen kuvannut pääasiassa kännykällä ja iPadilla.

Täällä ei ole satanut kuin hiukan, mutta nyt kuuluu kaukainen ukkosen jylinä jostain.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Kesäinen sunnuntai


Tänään olen kuunnellut mielenkiintoisia radio-ohjelmia Ylen ykköseltä. Aamulla kuuntelin osan Kalle Haatasen ohjelmasta Lapsi tarvitsee rajoja. Siinä haastateltiin sosiaalipsykologi Janne Viljamaata, joka kertoi mietteitään siitä, millaisia rajoja lapset ja myös aikuiset tarvitsevat pärjätäkseen elämässä. Rajoja tarvitaan!

Harmi, etten ehtinyt kuunnella loppuun, sillä lähdin kuoron kanssa laulamaan messuun. Isoset siunattiin tehtäväänsä ja messussa oli paljon nuoria. Olimme valinneet laulut sitä silmällä pitäen ja saimme loppulauluun spontaanisti nuoret mukaan ja erittäin hyvin toteutettuna. Ihan kuin olisimme harjoitelleet etukäteen yhteistyötä!

Kirkosta lähtiessä kummityttö sekä kaksi kaveria leirivarusteineen liftasivat mukaani ja heitin heidät koteihinsa. Isoskoulutus päättyi ja tunnelma oli haikea, kun koko talven olivat kokoontuneet samalla porukalla. Nyt väki hajoaa, kuka minnekin.

Myöhemmin kuuntelin jo toistamiseen Horisontista kirkon tahmeasta rakenneuudistuksesta. Kirkolliskokousedustajat Pirjo Ala-Kapee-Hakulinen ja Sami Ojala sanoivat suoria sanoja kirkon hallinnon vallanneesta byrokratiasta. Ala-Kapee-Hakulinen, jolla on hallintokokemusta kunnan ja valtiovallan puolelta, olisi antanut kirkon hallinnolle arvosanan 4, sillä niin jäykkää se on. Hänen mielestään hallinto ei tarvitse pahimmillaan edes asiakkaita ja silti se pyörii täydellä teholla.Ojala oli muistaakseni Nurmijärven seurakunnan hallintopäällikkö ja olisi ollut ensimmäiseksi lakkauttamassa omaa virkaansa! Kirkon jäsenmäärä on vähentynyt tuntuvasti viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta hallintohenkilöstö ei. Olikohan jopa lisääntynyt? Ei kovinkaan mairittelevia arvioita, mutta jospa vähitellen saataisiin muutosta aikaiseksi. Ovathan molemmat haastatellut kirkolliskokouksessa päättämässä asioista.

Lähes koko päivä radion kuuntelua ja messua lukuunottamatta on kulunut ulkona. Aurinkoa, lämpöä, kuikkien huutelua, hyvää ruokaa... Toisaalta myös työhön liittyviä kokeiden korjauksia ja arviointeja. Onneksi nekin sai tehtyä verannalla linnun laulussa. Ihana, voimia antava viikonloppu!

lauantai 17. toukokuuta 2014

Kesä!

                 

Aamusta lähtien aurinkoa ja lämpöä, siis kesää!

En malttanut nukkua kovinkaan pitkään, vaikka unta olisi kyllä tarvittu kiireisen viikon jälkeen. Humpsin tapani mukaan yöpuvussa pitkin pihoja, katselin kasveja ja kuuntelin lintuja. Kolme käkeä kukkui yhtaikaa! 

Joku oli lähtenyt veneilemään ja putputteli aivan rantaa pitkin perätuupparilla. Laitoin verannoille pehmusteet ja kävin postiretkellä. Sitten vain nautiskelin yhä lämpenevästä kesäsäästä. Luonnossa oli niin paljon ihmeteltävää. Mustikkakin alkoi kukintansa tänään. Nukuin ihanat päiväunet ulkona, jotka kyllä keskeytti useampikin puhelu. Ei haitannut! ;=)

Illalla imuroin auton, pesin ja kuurasin kuramatot puhtaiksi taas kerran. 11 joutsenta tarkkaili rannassa puuhiani. Lopuksi kävin uimassa. Vesi tuntui aika kylmältä, 9-10 asteista. Eipä siellä kauaa tarjennut pulikoida.

Tuuli tyyntyy yöksi. Pitää vielä käydä istuskelemassa rannassa ja kuunnella härkälinnun kantavaa mylvimistä. Mustarastaskin huiluilee mökin takana. Niin kaunista, niin kesäistä...

perjantai 16. toukokuuta 2014

Perjantai-illan ihanuus

                                   

Monien, kivojen ja vähemmän kivojen hoidettavien asioiden jälkeen illalla mökillä, lähes tyyni järvi, kurkien äänet vastarannalla, kahden käen kilpakukunta, ilta-auringon kajo, rauha ja hiljaisuus, vain luonnon äänet... "Mie romahan tähän ihanuuteen!" sanoisi joku.

Äsken juuri puhuttiin, kuinka hienoa aikaa kevät on. Joka päivä tapahtuu luonnossa niin paljon. On helppoa elää päivä kerrallaan, juuri tässä ja nyt, ei tarvitse odottaa mitään, vaan nauttia tästä käsillä olevasta hetkestä.

Mielettömän hieno tunne kiireisen työviikon jälkeen, edestakaisen ajamisen sijaan, tietää saavansa olla viikonlopun rauhassa täällä rannalla, varsinkin kun kesäinen sää on tulossa. No, sunnuntaina pitää piipahtaa kuoron kanssa laulamassa, mutta muuten ei ole velvoitteita. Mitä nyt työhön liittyviä arvosteluja kuten aina tähän aikaan vuodesta, mutta niitäkin voi tehdä ulkona auringossa näillä nykyvempaimilla.

Kirjosieppokoiraalla on ikkunan takana suurta parisuhdedraamaa: Kilpailija tuppaa samalle reviirille ja eilinen kuvioissa ollut naaras on häipynyt. Mitähän huomenna? 

torstai 15. toukokuuta 2014

Pikkumies

              
Päivällä oppilaat naulasivat ulkona koulun rappusilla puutyötään. Taisi olla varsin motivoiva työ, vaikka tilat sen tekemiseen ovat puutteelliset. Meillä ei ole puutyöluokaa, joten hiomiset ja naulaamiset tehdään ulkona rappusilla kauniilla ilmalla. Hauskaa oli!

Sisareni oli jättänyt päivän aikana soittopyynnön. Hän pyysi minua hakemaan hoidosta nuorimmaistaan ylitöiden vuoksi. Mielellänihän minä pojan noudin. Samppa oli iloinen, kun ajettiin kotiin autolla. Yleensä olemme kävelleet meille.

Nyt oli kiire omaan kotiin, sillä viideltä alkoi jalkapallotreenit. Siis kaksi ja puolivuotiaalla! Isot siskot veivät hänet läheiselle pallokentälle ja siellä hän innoissaan oli juossut pallon perässä muiden pienten kanssa. Oli ollut niin hauskaa! Täytyykin mennä joku kerta kentän reunalle seuraamaan.

Minun aikani kului silmälaseja valitessa. Nyt on pöydällä viidet sangat mietinnässä ja myös muutamat aurinkolaseja varten.  Olenkin ollut talven ja kevään helisemässä vanhojen silmälasien kanssa, kun ikänäkö on taas tuonut haasteita. 

Päätös on tehty muutaman makutuomarin avustuksella. Ihanaa saada uudet lasit!

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Paras vuodenaika

                                    

Oppilaiden kanssa keskustelimme parhaasta vuodenajasta. Lasten mielestä mukavimmat olivat talvi ja kesä. Varsinkin talvi tuntui olevan monen mieleen, kun voi leikkiä lumileikkejä, hiihtää ja luistella.

Olen monesti kertonut, että talvi ei todellakaan ole mielivuodenaikani. Tämä talvi oli lyhykäisyydessään minun mieleeni, vaikka taidan jäädä armottomaan vähemmistöön. En pidä kuukausitolkulla lumivuorista ympärilläni.

Mikä on sitten se minun paras vuodenaikani? Kaikissa on hyvät puolensa, mutta kevät, jolloin tapahtuu niin paljon dramaattisia muutoksia luonnossa, on varmaan minulle se ihanin. Kuolleen maan herääminen eloon, heleä vihreys, muuttolintujen saapuminen, auringon valon lisääntyminen... Niin paljon hienoja asioita! Toki kesä tulee heti toisena, mutta se on enemmän pysähtyneisyyden aikaa: Kaikki on jo valmiina.

On todella hienoa asua maassa, jossa on neljä vuodenaikaa. Minunkaan kevätintoni ei olisi niin pakahduttavaa, jos ei takana olisi pimeää talvea.

tiistai 13. toukokuuta 2014

Järkeä?

                                 

En tiedä, onko järkeä vai ei, mutta joka ilta olen vapusta lähtien ajellut mökille yöksi, vaikka arkena kaupungissa on kokouksien tai muiden hoidettavien asioiden takia mennyt myöhäänkin. Helpompi olisi ollut kellahtaa kaupunkisänkyyn nukkumaan, kun aamulla työt kutsuvat taas kiven heiton päässä kodista. Mutta ei! Luonnon helmaan on päästävä...

Tänään tulin mökille vasta vähän ennen yhdeksää. Harmaa, sateinen sää ja yhtäkkiä taivaanrannassa punainen auringonlasku ja joutsenten ohilento aivan rannan tuntumassa. Niin kaunista! Näitä hetkiä varten kannattaa töiden jälkeen tänne ajella, vaikka ei todellisuudessa illalla ehdi juuri muuta kuin valmistella itseään yöpuulle.

Elämässä ei ole aina järkeä eikä tarvitsekaan olla! Ainakin keväällä järjetön elämä on ihanaa!

maanantai 12. toukokuuta 2014

Hoppu päivä

Työpäivä, palaveri, johtoryhmä, kokous... Lisäksi ennen töihin menoa äidin laittaminen valmiiksi kuntouttavaa päivätoimintaa varten, johon hän ei kuitenkaan lähtenyt, kun muistihoitaja pöllähti vierailulle. Ihan hyvä, ettei ihan hukkaan mennyt kotiin jäänti.

Päivän aikana ajoin kolme kertaa pääkoulullemme ja tuntuikin, että osa päivästä on kulunut samoissa liikennevaloissa seisomiseen.  Jossain vaiheessa kävin vielä äidille kaupassakin hakemassa ruokatavaroita. Hyvä, kun ehdin jotain murua haukata lennossa ennen kokouksen alkua.

Mökille ehdin vähän ennen seitsemää. Oli rauhoittavaa kiireisen päivän päätteeksi laskea lippu salosta, kuunnella käen kukuntaa, katsella joutsenia ja tyyntä järven pintaa. Onneksi olen täällä luonnon helmassa, vaikka vain ilta- ja aamuhetket töiden lomassa. Voimaannuttavaa!

                                 

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Äideille kukkia

                               

                                                              Noudan tästä äidilleni
                                                              orvokin tai kaksi.
                                                              Annan kaunokukkaseni
                                                              äidin armahaksi.
                                                                                     (Siiri Lameri)

                               

lauantai 10. toukokuuta 2014

Pöllö

                                       
Olipa ihana tapaaminen tänään! Vieläkin pää pyörryksissä...

Kävin päivällä kuvaamassa vanhan puun isoa kantoa. Otin siitä useita kuvia samasta suunnasta ja välillä olin vain metrin päässä siitä.


Kiipesin takaisin tielle ja kävelin kannon ohi sen toiselle puolelle. Silloin huomasin, että kannon sisällä kökötti iso PÖLLÖ! Lehto- tai viirupöllöhän se siellä, veikkaisin viimeeksi mainittua. Se raotteli laiskasti toista silmäänsä eikä ollut minusta juuri moksiskaan. Otin siitä kuvia, mutta en uskaltanut mennä kovin lähelle sitä häiritsemään.

Olikohan se lepäämässä öisen hiiriaterian jäljiltä vai hautoiko se munia? Ihan pakko käydä katsomassa ensi viikolla, onko se vielä samalla paikalla. 

Olen ihan haltioissani tästä luontokokemuksesta. Tällaiset asiat ovat mahtavia!

Harmi, ettei ollut mukana pitkää putkea, jolloin olisi saanut hyvät kuvat. No, jäipä tästäkin kohtaamisesta muistoksi jotain. Otin myös kännykällä muutaman kuvan, mutta niiden laatu ei ole hyvä.

Nyt pitää juosta rantaan kuvaamaan. Siellä on hieno auringonlasku. Voi näitä elämyksiä!

perjantai 9. toukokuuta 2014

Kukkuu

Olimme lasten kanssa luokkaretkellä - vesisadepäivänä! Kun bussi on tilattu, niin sitä mennään eikä meinata. Vierailimme maatilalla, jonka pihapiirissä leikimme ja rannassa paistoimme makkaraa. Jatkoimme vielä liikennepuistoon ajamaan polkuautoilla ja läheiselle koskelle seuraamaan kalastusta. Vesisade ei haitannut, sillä pärjääminen säässä kuin säässä on tietenkin vain pukeutumiskysymys. Minullakin oli villahousuista ja -takeista lähtien vaatetta kuin konsanaan pakkasella eikä palellut yhtään! Lasten mielestä oli hauska päivä ja minusta myös!

                   

Retken jälkeen jäin vielä koululle moneksi tunniksi suunnittelemaan ensi viikkoa. Mökille lähdin hautausmaan kautta ja istutin isän haudalle orvokkeja. Oikopolulle oli joku lapsi rakentanut käpyleikit ja oli pakko napsaista kuva, kun näytti niin söpöltä.

Päivän kruunasi käki, jonka kuulin ensi kertaa tänä keväänä kukkuvan. Se kukkui ja kukkui ja kukkui... Mielettömän ihana hetki kuunnella!

Nyt vesisade ropisee kattoon. 

torstai 8. toukokuuta 2014

Salaperäinen katoaminen

Töistä mökille ajellessa sattui hassu juttu. Olin pidemmällä suoralla ohittamassa kahta pyöräilijää, jotka menivät samaan suuntaan kuin minä. Suoran päässä oli risteys. Heti ohituksen jälkeen katsoin taustapeilistä ja ihmeekseni en nähnyt pyöräilijöitä missään. Mitä ihmettä? Minne ne hävisivät?

Ajelin pari kilometriä eteenpäin ja asia jäi vaivaamaan mieltäni. Vilkkaalla mielikuvituksella varustettuna näin heidät lopulta makaamassa ojassa loukkaantuneena. Jos vaikkapa pyörät olivat kolahtaneet yhteen tai jompi kumpi ajanut liian lähellä tien reunaa tai auton ilmavirta horjauttanut ojaan...

Ei auttanut muu kuin kääntää auto ympäri ja ajaa paikalle katsomaan! Muuten olisin miettinyt asiaa koko illan. Ojassa ei tietenkään maannut ketään eikä pyöräilijöitäkään enää näkynyt. Arvoitus kuitenkin ratkesi: Juuri ohituskohdasta lähti oikopolku, kärrytie, joka oikaisi risteyksen toiselle puolelle. Sinne pyöräilijät olivat varmasti pujahtaneet.

Naureskelin itselleni. Hyvä minä! Että pitääkin olla näin rikkaalla mielikuvituksella varustettu olento!

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Keltainen toukokuu


                                   

Lauleskelimme koulussa eilen useamman luokan voimin vanhaa Aikakoneen hittiä Keltainen. Itse pidän tästä laulusta kovin. Siinä on nerokas sointukulku ja muutenkin se on mielenkiintoinen sävellyksenä. En koskaan kyllästy soittamaan sitä pianolla. Yksi kevyen musan lempparibiiseistäni ja ehdottomasti kevään laulu!

Onko kevätluonto keltainen tai heleän vihreä? Ei todellakaan. Eilen hain postia kotoa ja ihmettelin ikkunasta katsoessani kaukaisuuteen, miten maisema näyttää vieläkin ruskeansävyiseltä, vähän kuin syksyllä. En muista aiemmin näin pitkään tätä väriä havainnoineeni keväisessä luonnossa. Ehkä asiaan vaikuttaa pitkä yöpakkasten jakso ja päivälämpötilatkin ovat olleet jo viikon aika alhaisia. Kevään eteneminen on hidastunut. 

Eipä tässä kiirettä ole! Ihan mukavaa, jos kevät etenee verkkaisesti. Ehtii paremmin seurata tätä ihanaa vuodenaikaa. 

tiistai 6. toukokuuta 2014

Saunassa

                                    

Kiireisen työpäivän jälkeen hoitelin muutamia asioita. Olimme mm. hakemassa kummitytölle verokirjaa kesätöitä varten. Hän kaartoi parkkipaikalle skootterillaan, johon on vaihdettu akku ja nyt se ei jätä tielle, kuten kerran aiemmin keväällä meidän treffeillämme. Niin söpön näköistä: pieni tyttö ja iso kypärä!

Kun tulin mökille, otin pienet torkut ja heräsin ystävän saapumiseen. Juttelimme pitkän tovin. Hänen lähdettyään laitoin saunan lämpiämään, ensimmäistä kertaa tänä keväänä.

Voi kuinka ihanaa oli saunoa mökillä! Vaikka en ole mikään saunaihminen, viileällä säällä täällä mökillä sauna on niin ihana kokemus. Istuin pitkään minulle sopivissa lempeissä löylyissä, katselin ikkunasta auringonlaskua järvellä ja kuuntelin joutsenten mekastusta läheisessä lahdessa. Ajatukset liikkuivat maan ja taivaan välillä ja aikaa kului... Nautin niin! 

Kuinka voikaan olla niin onnellinen pienistä, tavallisista asioista!

                                       

maanantai 5. toukokuuta 2014

Omatoimisuutta

Sairausloman aikana kävin joka maanantai saattamassa äidin kuntouttavaan päivätoimintaan. Lyhyt kävelymatka ei ole ongelma, vaan lähteminen kuten muistisairaille yleensäkin. Hänen oli talvella jotenkin vaikea saada itsestään irti kulkeminen omin päin, vaikka kävin aamulla ennen töiden alkua laittamassa hänet valmiiksi. Pari kertaa hän jäi vain kotiin, vaikka lähtemisestä oli sovittu.

Nyt viime viikkoina olen taas huomannut, miten hankalaa lähteminen on, vaikka hän hyvällä mielellä tulee takaisin. Viime viikolla hän ilmoitti päättäväisesti, ettei lähde minnekään. Eilen keskustelimme taas asiasta ja olin varma, ettei hommasta tulekaan mitään. Yllätys, yllätys! Aamulla hän olikin virkeänä omatoimisesti lähdössä!

Kävin tänään iltapäivällä äitiäni tapaamassa kuntouttavan päivätoiminnan jälkeen. Hän oli niin iloinen ja virkeä päivästä ja kaikki oli ollut niin mukavaa. Suunnitteli jo menevänsä taas viikon päästä. Voi hyvä ihme! Aina en oikein pysy perässä iäkkään ihmisen ajatusmaailmassa, vaikka tiedän ongelmien johtuvan sairaudesta. Ehkä kevään tulo, pukemisen helppous ja liikkuminen ilman liukastumisen pelkoa ovat auttaneet tilanteeseen. Tai sitten ensi viikolla kiistellään menemisestä, taas kerran.

Mielenkiintoista tämä vanhuksen kanssa tasapainottelu!

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

... ja rakeita!

                                             

Ei päivää ilman raesadetta! 

Tänään olen huiskinut auton kanssa vähän siellä ja täällä. Parikin kertaa tarvittiin harjaa, kun oli ikkunat aivan valkoisena. Aurinko paisteli aamulla, mutta loppupäivä on ollut lähinnä harmaata, sadetta välillä kaikissa olomuodoissa. Suomalaista kevättä parhaimmillaan tai pahimmillaan, miten vain!

lauantai 3. toukokuuta 2014

Konsertti


Aamulla kävelin hakemaan postin ihanassa auringonpaisteessa.  Pellolla kynnettiin ja iso määrä lokkeja lenteli traktorin perässä. Tapasin tiellä muita mökkiläisiä ja pysähdyttiin juttelemaan talven kuulumiset. 

Iltapäivällä oli pakko lähteä kaupunkiin valmistautumaan illan konserttiin. Poikkesin äidillä sulattamassa pakastimen (niin kuin ei sitä olisi voinut tehdä aiemmin talvella!), katsomassa sisaren perheen puunkaatoruljanssin tulosta ja ostamassa raesateessa orvokkeja. Sitten olikin jo hurja kiire harjoituksiin. 

Konsertti oli kiva. Mukana oli 4 kuoroa ja yksi kvartetti. Kaikkien laulut onnistuivat ok ja oman kuoron tulokseenkin olin oikein tyytyväinen. Kohautimme räpillä, joka kieltämättä poikkesi tyyliltään kappalevirrasta, mutta oli hauska piristys. Yleisökin tykkäsi!

Olin syönyt viimeeksi iltapäivällä ja konsertin loppuessa minulla oli kiljuva nälkä. Onnea on omistaa ystävä, joka kuin ajatuksen lukijana konsanaan ojentaa auton oven rakosesta minulle rasiallisen savustettua lahnaa. Sitä nautiskelin jo autossa mökille ajaessa. 

Järvi lähes tyyni, taivaanrannassa punainen auringonlasku, mustarastas livertää...

perjantai 2. toukokuuta 2014

Rakeita ja aurinkoa

                                   

Ensimmäinen mökkiyö sujui hyvin. Ei ollut kylmä, vaikka ulkona lämpötila käväisi melkein kahdessa pakkasasteessa. Patterit olivat lämpöpumpun lisäksi päällä, sillä vanhan mökin eristeet ovat olemattomat. Yöllä heräsin pari kertaa siihen, että oli kuuma. Parempi niin kuin palella!

Tämä päivä oli osana vappulomaa. Aamupäivästä haravoin auringonpaisteessa ja puolilta päivin tein postiretken laatikolle. Sainkin kuulla vakiasukkailta, että posti on tullut talvella vasta iltapäivällä, tänään minun onnekseni tuli "vanhaan" aikaan. Juteltiin kuulumisia ja ihmeteltiin matalaa vedenkorkeutta järvessä.

Kun palasin mökille, sain ystävän vierailulle. Juttelimme syvällisiä ja sitten hän lähti puunkaatoon. Minä ryhdyin lukemaan postia ja havahduin raesateeseen. Hetkessä oli koko maa valkoisena. Orvokit näyttivät hieman humoristisilta rakeiden joukossa. Vähän ajan kuluttua aurinko taas paistoi ja rakeet sulivat. Myöhemmin niitä satoi uudelleen.

                                   

Äsken kävin taas vähän haravoimassa, kun rakeet olivat sulaneet. Oikeastaan mukavaa hommaa viileässä kelissä, kun ei tule kuuma.  Joutsenia lenteli edestakaisin ja aurinko paistoi. Välillä oli vain pakko pysähtyä nojailemaan haravan varteen ja katsella järvelle. Niin kaunista kevättä! Uskomatonta, että talvi on taas takana.
                                    

torstai 1. toukokuuta 2014

Se päivä


Onnea on...

... katsella vappuna järven päällä ilta-auringossa harvakseltaan putoilevia lumihiutaleita. 
... nauttia vaahteranlehtien haravoimisesta viileässä säässä ilman, että tulee yhtään kuuma. 
... ihmetellä aikaisin puhjenneita hiirenkorvia.
...huomata hymyillen, että päiväunet jäävät väliin sisälle kantautuvan kirjosiepon äänekkään viserryksen vuoksi. 
... hörppiä rantakivellä päiväkahvia luoteistuulen tuivertaessa järvenselällä.
... jutella ystävien kanssa vappukuulumisia. 
... yrittää olla sekoamatta mökillemuuton ihanuudesta: Täällä taas ja koko kesäajan kauneus edessä!