Kuin sadusta

 

Punaisilla kärpässienillä on yhtä juhlaa! Itiöemiä nousee joka puolelle hurjaa vauhtia. En muista koskaan nähneeni näin runsasta satoa. Kärpässieniä on metsässä joka puolella, mihin vain katsoo.

Olen vähän väliä käynyt kurkkimassa ylämökin taakse kuusien alle. Siellä on kuin sadussa konsanaan.

 Vain peikot puuttuvat sienten lakkien alta. 

Tai mistäs minä tiedän, millaisia pieniä Mörri-Möykkyjä lakkien alla lymyilee. Pitäisi ottaa mukaan suurennuslasi.   :>)   Joku otus näissäkin ruokailee, kun lakeissa on välillä ihan selviä maistelun jälkiä. Joku on immuuni myrkylle.

Vauvasienet ovat niin söpösiä, vaan nopeasti kasvavat.

Kaunista katseltavaa - vaan ei maisteltavaa!

Taas kesä

Kylläpä saatiin ihanan kesäinen viikonloppu elokuun päätökseksi. Aurinkoa ja lämpöä, leppoisaa tuulta sekä suuria sienisaaliita. Kaksi tuntia oltiin metsässä keräilemässä suolasieniä, ja haapa- sekä karvarouskuja saatiin kori täyteen. Sienisalaattia tiedossa syksyn ruokapöytään. Kiva!

Haudalta tuotu, ränsistynyt äitienpäiväruusu piristyi mökin auringossa loppukesästä ja ryhtyi kukkimaan komeasti. Perhoset lentelivät tänään kukasta kukkaan. 

Nappasin muutaman kuvan, kun ne eivät olleet kovin vilkasliikkeisellä tuulella. 

Ensi viikon puolivälissä taas viilenee. Täytyy alkuviikosta nauttia ulkoilmasta, mitä nyt töiltä ehtii. Onneksi mitään ylimääräistä ei ole iltasella tiedossa, joten mukava viikko tulossa. 

Hyvää Suomen luonnon päivää!

 

Vielä Göstassa koettua

 

Eilisellä Gösta-museon retkelläni suurta ihastusta aiheutti Santeri Tuorin valokuva- ja videoteokset. Miten  hienoja, kauniita ja puhuttelevia teoksia! Olin aivan myyty. 

Väri- ja mustavalkovalokuvien yhdistäminen toi maagisen kauniin tunnelman. Olisin voinut jäädä tilaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Banksyn näyttely jäi  valitettavasti toiselle sijalle, sillä olin aivan hurmaantunut näihin teoksiin. 

Ränsistyneessä rakennuksessa ehjä lasimaalaus. Jani Leinosen Totuus - The Truth oli myös mielenkiintoinen teos. Sain olla tilassa aivan yksin ja vain mietiskellä näkemääni. 

Paviljongin läheisyydessä näkymä oli tämä. Tässäkin saattoi nähdä taidetta, kun luovalla asenteella pyörärivistöä katseli. 

No, tämä ainakin oli meidän museovieraiden tekemää taidetta!

Katutaidetta

 

Ehdinpä minäkin - vihdoin viimein - Banksyn näyttelyyn museo Göstaan. Musiikkijuhlat ovat vieneet aiemmin aikaa, ja suuriin ruuhkiin en ole halunnut lähteä, mutta nyt oli sopiva rako. 

Oli mielenkiintoista huomata, että Göstan parkkipaikka oli iltapäivällä vieläkin lähes täynnä ja ihmisiä vilisi pihamaalla sekä myös sisällä. Olin kuvitellut kävijämäärän pienemmäksi, kun kesä alkaa kääntyä syksyksi. Mitä vielä!  Banksy vetää edelleen... Siellä oli eniten väkeä, muualla saattoi katsella ihan rauhassa teoksia. 

Ymmärrän Banksyn idean taiteessaan. Monet teokset olivat varsin puhuttelevia. 

Lisäksi näyttely oli koottu taidolla, kuten Göstassa aina. 

Silti jotain jäi puuttumaan. Mietiskelin, mitä. 

Ehkä ihmisten paljous salissa häiritsi. 

Näyttelyn jälkeen lähdin Autereen tuvalle kahville. 

Kun astuin kahvikupposen kanssa pihamaalle, alkoi aurinko paistaa puolentoista vuorokauden yhtenäisen sateen jälkeen. Tuntuipa ihanalta nauttia vadelmakakusta, auringosta ja kiireettömästä hetkestä työpäivän jälkeen. 

Sateen jälkeen

Kuin sieniä sateella

Eipä olisi heinäkuun kuivuuden keskellä uskonut, miten runsaasti luonto nyt työntää näkyville erilaisia sieniä. 

Tatteja ja kantarelleja löytyy sellaisista paikoista, missä niitä en ennen ole tavannut. 

Kauniin punaisia kärpässieniä en ole varmasti koskaan nähnyt pihapiirissä niin paljon kuin nyt. 

Sateiden jälkeen sieniä alkoi nousta ihan joka puolelle runsaslukuisesti - myös ”roskasieniä”. Jotkut ovat olleet kooltaan jättiläisiä. 

Luonnosta löytyy nyt satumaisen kauniita näkyjä!

Työn tohinaa

Työt ovat alkaneet. Kaksi täyttä viikkoa on aherrettu ja varsinkin ensimmäinen niistä sisälsi ympäripyöreitä työpäiviä. Harvinaisen takkuinen aloitus oli kohdallani, kun luokkahuonetta piti vaihtaa vielä uudelleen ja työläppäristä oli hävinneet tiedostot. Onneksi ne olivat minulla tallessa muualla. Lisäksi aloituspäivien normaalit työkuviot koronaohjeilla maustettuina, joten pitkiksi venyivät työtunnit. 

Tänä vuonna käyn monen vuoden tauon jälkeen opettamassa musiikkia kerran viikossa pääkoululla. Välitunnilla tapahtuva nopea siirtyminen paikasta toiseen on helppoa kesäkeleillä, mutta talven lumituiskuissa suoraan sanottuna inhottavaa. No, asiaan tottuu taas, ja aiemminkin on selvitty toiselle työmaalle auton kinoksista kaivamisen jälkeen - vaikkakin tukka putkella...

Tällä viikolla työt ovat helpottaneet, joten kotiinkin on päässyt hiukan aiemmin. Kävin jopa poimimassa kantarelleja ja orakkaita. Sieniä ilmestyy kuin ”sieniä sateella” ja sadetta on tullutkin ihan riittämiin. Tekee hyvää pohjavesille, mutta viljasato taitaa kärsiä kuivuuden jälkeen märkyydestä. Harmittaa maanviljelijöiden puolesta. 

Ihana viikonloppu menossa mökin takkatulen äärellä. Työasioita en mieti, lepään ja olen vain luonnosta nauttien. Ei haittaa, vaikka pudottaisi vettä taivaan täydeltä, sillä katto pitää kyllä! 😁

Ihana kesä

Vuosikymmenten ihanimmat kesäsäät ja mukava loma alkavat olla takanapäin. Huomenna työt kutsuvat. 

Täytyy vain ihmetellä Suomen kesää. Miten olikaan upea kesä- ja heinäkuu! Lämpöä riittämiin - liiaksikin joidenkin mielestä - ja aurinkoa viikosta toiseen. Toki kuivuus oli kurja juttu maanviljelijöiden kannalta, mutta lomalaiselle kaikki on ollut ihan tervetullutta. Aivan kuin koronan lamaannuttamille olisi annettu suuri ja mieluinen lahja!

Mökillä olen viihtynyt koko kesän ja nauttinut luonnosta. Väliin on mahtunut retki Kuhmoon ja paljon konsertteja niin Kainuussa kuin kotikulmillakin. Onneksi heti alkukesästä sain tavatuksi kummilapsia, ystäviä ja sisareni perhettä. Nyt koronan nostettua taas päätään voimallisesti, on elämä hiljentynyt. 

Iloitsen, että olen saanut toisen koronarokotteen puolitoista viikkoa sitten. Huomenna koululaisten pariin palatessa on jo jonkinnäköistä parempaa suojaa kehittynyt elimistössä. Ainakin niin toivon. 

Syyskesää ryhdymme elämään. Mökkitien varrella kaurapelto on jo melkein valmis puitavaksi. Käyn koulussa mökiltä käsin, joka tuntuu mukavalta, sillä vielä kesä jatkuu. (Torstaina jo harjoittelin 4 tuntia luokan tunnelmaa.) 

Kiva asua vielä maalla.  Kiireisen työpäivän päätteeksi on mukava lepuuttaa silmiä ja mieltä järvimaisemassa. Kaupunkiin ehtii kyllä myöhemminkin. 

Viimeinen työvuosi alkaa, jihuu!!! Aina sitä miettii, miten nopeasti kesä ja loma kuluivat.  Ensi kesänä on varmasti hiukan erilaiset mietteet... 😁

Ihmeellistä!

Ihmetys oli suuri, kun vakiopaikalta löytyi suuri määrä kantarelleja. Luulin, että kuivan kesän jäljiltä sienistä ei näy jälkeäkään, vaan vielä mitä! Maa oli keltaisenaan ja  osa oli jo aivan kuivuneetkin. Minulla oli pieni jäätelökippo mukana, mutta piti kipaista hakemaan isoin taikinakulho, joka täyttyi hetkessä kantarelleista.

Mukavaa, kun sekä mustikka- että sienipaikka ovat mökkitontilla.

 

Tänään tehdään kantarellikeittoa ja pakkaseenkin saatiin kolme purkkia sieniä. 

Taas konsertteja

 

Kuhmon Kamarimusiikki sujui niin terveysturvallisesti, että rohkaistuin hankkimaan liput myös Mäntän Musiikkijuhlille. Nyt on viisi konserttia koettu ja vielä yksi jäljellä. 

Iloitsen, että koronan vuoksi järjestelyt ovat taas ensiluokkaisen hienot: Maskipakko, sisään saliin päästetään vain seurue kerrallaan, nimet ja puhelinnumerot ylös altistumisen varalta ja tuolit suuressa salissa kahden metrin päässä toisistaan. Tietenkin käsidesit ja salin purku rivi kerrallaan, eikä sisätiloihin saa jäädä kupsehtimaan konsertin jälkeen. Toivotaan, että sujuu yhtä hienosti kuin Kuhmossa - ei yhtään koronatapausta eikä altistumista, vaikka 17000 kävijää! Näin sitä tehdään klassisen musiikin konsertteja korona-aikana... 😊👍

Sweelinck, Buxtehude, Beethoven Kuula,Vierne, Gubaidulina, Kapralova sekä nykypolven Damström... Huikeita sävellyksiä ja taiturillisia pianisteja! Erityisesti olen kuunnellut Pianoakatemian nuoria sekä Olli Saarta ja Janne Oksasta. Mitä musiikin juhlaa elämmekään pikkukaupungin kesässä!

Välillä sukkia

 

Kuhmon Kamarimusiikin ja Mäntän Musiikkijuhlien konserttien välissä ehtii mukavasti kutoa sukkia. Varsinkin kun sää on ollut viime aikoina viileämpää. 

Lyhytvartisia sukkia on nopea kutoa. Nämä tavalliset miesten sukat lähtevät tuliaisiksi Turkuun.

Itselleni tein valkoiset sukat talven lumisadepäiviin. Silloin on kiva kääriytyä shaaliin villasukat jalassa kirjaa lukemaan. 

Meidän siili

 

Saanko esitellä: Tässä on meidän mökkisiili, emo, jolla on poikasia. Tai sitten se on isä... Hmmm, no meidän aikuinen siili joka tapauksessa. 

Heinäkuun puolessa välissä selvisi, että kaikkien ihmetykseksi tämä eläinlaji on etsiytynyt jotenkin kummallisesti metsän keskelle meidän mökille. Riemastuin suuresti ja nyt viikon verran olen iltaisin laittanut kissanruokaa tarjolle. Aamuisin lautanen on ollut tyhjä. 

Eilen illalla sain ensimmäiset kuvat. Aikuinen siili tuli illalla varhain ruokakupille, ja poikasiakin on, sillä ne on nähty useampaankin kertaan. Nyt odottelen innolla, että saisin pienistäkin kuvia. 

Ruokakupin keskellä on kivi, sillä muuten siilit kumoavat kevyen lautasen alta aikayksikön. Parasta ruokaa niille on kissanruoka. Jos antaa kuivaraksuja, ne pitää liottaa vedessä. Minä annan purkkiruokaa, kun se on kaikista helpointa. 

Kesä sai ihan uuden ihastuksen kohteen näistä symppiseläimistä. Ainoa ihmetys on, mistä ne ovat tänne tiensä löytäneet... 🤔