Pianomusiikin festivaali

 

Mäntän musiikkijuhlilla olen juossut viikon ajan joka päivä. Ihanaa, kun omilla kulmilla saa nauttia maailmanluokan musiikista ilman, että pitää matkustaa toiselle puolelle Suomea - saatika maailmalle.

Parina päivänä olen kuunnellut myös urkuvartteja, joissa on soittanut Juhana Tokola. Varsinkin perjantaina Mäntän kirkon ranskalais-romanttisilla uruilla saman tyylisuunnan musiikki sointui upeasti. Konsertissa tapasin lapsuudenystäväni pitkästä aikaa. Oli kiva päivitellä useamman vuoden kuulumiset.

Ainut ongelma on ollut auton pysäköinti. Konserttipaikkana toimii suurelta osin Serlachius Kartanon Kivijärvi-sali ja samalla taidemuseossa on Anish Kapoorin näyttely, joka vetää väkeä kuin pesusieni. Varsinkin iltapäivän konserteissa on joskus ollut todella hankala löytää pysäköintiä, ja ilman liikenteenohjaajien neuvoja ei muutamaa tyhjää ruutua olisi mitenkään huomannut automeren keskeltä.

Olen kuunnellut erityisesti Pohjoismaisen pianoakatemian nuorten esityksiä. Todella hauska oli verrata Varaslähtö-konsertissa nuorimman, 13-vuotiaan Aleksi Sarkkisen Chopinin Vallankumousetydin tulkintaa konsertin vanhimman, Elmeri Urtiaisen  (19-v.) saman teoksen esitykseen. Vasemman käden juoksutukset ja dramaattinen tunnelma vyöryivät kummallakin, mutta ehkä kypsyys tuo syvempää näkemystä kappaleeseen. Hienosti soittivat kumpikin ja kaikki muutkin parikymmentä nuorta pianistia.

Todella mielenkiintoinen oli myös Festivaalin nuoret taiteilijat -konsertti keskiviikkona. Jesse Mäki, Elmeri Utriainen, Julia Elomaa ja Atte Kohtala taituroivat monenlaisia teoksia nerokkaasti. Erityisen upea oli päätöksenä Atte Kohtalan Lisztin Unkarilainen rapsodia nro 6. Yleisö suorastaan hihkui innostuksesta. 

Kiitos taas hienosta pianomusiikin viikosta upeassa ympäristössä!

Keskiviikon urkuvartit

 

Kirkossamme on ollut koko kesän keskiviikkoisin urkuvartti, jossa loistava kanttorimme Marko Koskinen on soittanut erilaista urkumusiikkia kesäillan iloksi. Olemme kuulleet Bachista aina suomalaisiin nykysäveltäjiin saakka - tuttua ja vieraampaa, erittäin kiinnostavaa urkumusiikkia.

Yleensä olemme tähän aikaan olleet Kuhmon kamarimusiikin runsaasta tarjonnasta nauttimassa Kainuun kesäisen luonnon keskellä. Nyt koko kaksiviikkoinen jäi väliin sairauden vuoksi, mutta toivossa elämme, että ensi kesänä pääsemme taas. Katsotaan, miten käy.

Onneksi Suomi on täynnä tähän vuodenaikaan hienoja konsertteja lähes joka puolella, niin myös omassa kaupungissamme. Lämmin kiitos, Marko! Taas tänään tulemme nauttimaan...

Barokkimusiikin lumoissa

 

Kuulimme viikko sitten, että Kemijärvellä on menossa viikonloppuna Kemijärvi Barokki ensimmäistä kertaa. Vanha musiikki kiinnostaa meitä kumpaakin todella paljon, joten siltä istumalta katsottiin netistä konsertit ja valittiin lauantai-illan konsertti kirkossa. Kirkkokonsertti sen vuoksi, että emme tunteneet Kemijärveä yhtään, mutta kirkko varmaan löytyisi helpommin kuin muut konserttipaikat.

Niinhän se oli, että Sallasta tullessa Kemijärven keskustaan käännyttäessä kirkko näkyi jo kauas. Väkeäkin näytti tulevan paikalle kauniiseen kirkkoon ihan mukava määrä, vaikka festivaali oli vasta ensimmäistä kertaa tarjolla.

Viulisti Anna Rainio toimi festivaalin taiteellisena johtajana ja on soittanut barokkiviulua monissa vanhan musiikin yhtyeissä ja orkestereissa. Tällä hetkellä hän on Lapin musiikki- ja tanssiopistossa viulunsoiton lehtorina. Muilla esiintyjillä oli myös vahva tausta erilaisista suomalaisista barokkiyhtyeistä.

Kuulimme J.S. Bachin instrumentaalimusiikkia sekä lopuksi kantaatin Ich armer Mensch, ich Sündenknecht, jossa solistina toimi tenori Heikki Raunio. Hän on keskittynyt urallaan erityisesti passio- ja oratorioteoksiin.

Konsertti oli ihana! Vanhat soittimet tuovat ihan erilaisen soinnin, ja Bachin musiikki kaikui kauniisti taitavien soittajien käsissä kirkkosalin akustiikassa. Hauska yksityiskohta oli, kun sunnuntaina Sallan kirkon messun jälkeen kirkkokahvilla satuimme istumaan festivaalin taiteellisen johtajan vanhempien vieressä. Lähetimme tätä kautta henkilökohtaiset terveiset taiteilijoille ja kiitokset kauniista konsertista.

Ps. Mielenkiintoista oli liikkua autolla pimeällä poronhoitoalueella, kun aina ennemmin on ajot tapahtuneet valoisaan aikaan. Ja porojahan oli liikkeellä! Maltilla tultiin takaisin mökille. 

Stadionilla

 

Viikonloppu sujui pääkaupungissa. Perjantaina olimme suvun nuorten kanssa Ultra Bran keikalla stadionilla yhdessä 40 000 muun kuuntelijan kanssa. Olihan se ihan hienoa, vaikken mikä suuri fani olekaan. Keltaisia sadetakkeja pilkisteli täplinä joka puolelta.

Korvatulpat hieman häiritsivät musiikin laatua, mutta ilman niitä ei voinut olla, jos aikoi säilyttää sen vähänkin, mikä kuulosta on vielä koulutyön jälkeen jäljellä. Katselin keikkaa uudestaan tv:n kautta kotona, jotta sain paremman käsityksen musiikin laadusta.

Kyllähän homman eteen oli vaivaa nähty. Yli neljäsataa muusikkoa - nuorta ja vanhaa - lavalla ja koko koneistossa kuulemma tuhat. Ihan spektaakkelihan tuo oli, joka on kiva kokea kerran elämässään. Ihmiset olivat iloisia ja ystävällisiä, tunnelma korkealla. Ehkä hienoin kohta oli, kun koko stadion lauloi yhdessä "Pensaiden kaikki laulavat linnut aamulla ennen seitsemää...". Lopuksi nähtiin vielä pieni pätkä ilotulitusta viimeisen kappaleen lopussa.

Hieman ihmettelin joidenkin arvostelevia kommentteja taistolaisesta puuhasta. Itse en koe Ultra Brata näin, pikemminkin taitavana parodiana Agit Propin tyylistä ja kantaaottavana nuorten mielipiteenä maailman asioihin silloin alkuaikoina. Nyt ei enää olla edes nuoria... ;>)

Ilmeisen tyytyväisenä kuulijat lähtivät stadionilta. Koko päivän ainoa kommervenkki oli mahtua stadionin pysäkiltä bussiin. Kolmanteen tungettiin! Onneksi hotellilla juotiin kuumaa kaakaota ja teetä hieman viluiseen oloon, vaikka vaatetta oli päällä merinovillasta lähtien.

"Minä suojelen sinua kaikelta..." on soinut muutaman päivän korvien välissä. Soikoon vaan...

Ps. Nyt on noussut keskusteluun konsertin yhden solistin äänen puhtaus. Voi hyvänen aika! Tiedettiin, että keikka vedettiin oikeasti livenä eli ei taustanauhoja tai autotunea. Lisäksi puhaltimet ovat hyvin herkkiä ulkoilmasoitossa lämpötilan suhteen. Ainakin perjantaina sävelpuhtaus oli ihan hyvä, niin priimaa kuin se nyt ulkokeikalla tällaisissa olosuhteissa voi olla. Jos ei oikean livekeikan sävelpuhtautta kestä, kannattaa kuunnella levyltä tai valita keikka, jossa sävelpuhtaus on tehty vippaskonstein! Hyvä, ettei tässä konsertissa sellaisia toimia ollut käytössä.  

Säkenöivä konsertti

 

Taidekaupunkimme urkuviikko seurakunnan järjestämänä alkoi sunnuntaina loistokkaalla konsertilla. Huilutaiteilija Sami Junnonen ja urkuvirtuoosi Ilpo Laspas soittivat aloituskonsertissa 1900-luvun taitteen ranskalaista, belgialaista ja sveitsiläistä musiikkia. Kuulimme sakraalisia sävellyksiä, joiden säveltäjinä olivat Alain, Ravel, Boulanger, Ibert, Martin ja Franck.

Erityisesti tutut Ravelin Pavane kuolleen prinsessan muistolle ja Franckin Preludi, fuuga ja muunnelmat op. 18 olivat silkkaa korvia hivelevää nautintoa. No, ei ihme, sillä Junnonen on ikäpolvensa ainoa kansainvälisen solistiuran saavuttanut suomalainen huilutaiteilija. Solistisen uransa lisäksi hän on toiminut lukuisissa ulkomaisissa sinfoniaorkestereissa huilun äänenjohtajana ja levyttänyt huilumusiikkia monille levy-yhtiöille.

Ilpo Laspas on musiikin tohtori Sibelius-Akatemiasta ja on menestynyt kilpailuissa ulkomailla sekä konsertoinut ahkerasti solistina ja kamarimuusikkona Suomessa ja ulkomailla. Viime aikoina hän on tehnyt oopperoiden orkesterisovituksista sovituksia uruille. Musiikkitalon urkujen avajaisviikon päätöskonsertissa hän esiintyi urkuri Irina Vavilovan ja Cantores Minoreksen kanssa Bachin Jouluoratoriossa.

Taiteilijat saivat villit ja pitkät aplodit konsertin päätteeksi. Upea sunnuntai-illan musiikkielämys, jonka sävelet pyörivät mielessä vieläkin.

Mäntän musiikkijuhlat

 

Kun Kuhmosta oli kotiuduttu, oli Mäntän musiikkijuhlat jo alkaneet. Missasin muutaman mielenkiintoisen konsertin, mutta Varaslähtöön ehdin. Siellä Pohjoismaisen pianoakatemian mestarikurssilaiset päätöskonsertissaan soittivat mittavan ohjelman. Nuorin solisti taisi olla 14-vuotias, vanhin 23. Suomalaisten lisäksi tällä kertaa kurssilla oli myös nuoria Virosta, Norjasta ja Ruotsista.

Säveltäjäniminä oli Bach, Chopin, Prokofiev, Rachmaninov, Schumann, Brahms, Mägi, Skrjabin, Haydn, sekä Madetoja. Monenlaista pianomusiikkia siis kuultiin taitavasti soitettuna. Tuntui, että osa soittajista olisi jo ihan valmiita pitämään omankin konsertin. Muutamat heistä ovat varmasti tulevaisuuden pianisteina suuria nimiä.

Viikon aikana kävin parissa muussakin konsertissa. Vähän ehkä haittasi juuri koettu Kuhmon runsas anti - ehkä turnausväsymystä jo kehissä. Silti oli mukava osallistua näihinkin kekkereihin.

Illalla oli ihana tulla mökille ihailemaan helteistä auringonlaskua ja pulahtaa viilentävässä vedessä. Kanadan metsäpalojen savut yläilmakehässä vielä värittivät lisää taivaanrannan loistoa.

Viimeisiä viedään

 

Kuhmon kamarimusiikissa oli tänään mielenkiintoinen päivä. Aamulla kahvila Juttuassa diplomihuilisti, kirjailija ja lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kertoi muistojaan Kuhmon ensimmäisistä kamarimusiikkikesistään esiintyvänä taiteilijana ja  ajatuksiaan sairauden vaikutuksista säveltäjiin. Hänen lopputulemansa oli, että entisaikaan ei ollut laisinkaan oletettavaa, että lapsi selviäsi aikuiseksi ja että oli ihmeellistä, miten karuissa oloissa sairauksien ja kuoleman keskellä säveltäjä pystyi niin suurenmoisiin sävellyksiin kuin mitä mm. Bach, Beethoven ja Mozart ovat saaneet aikaisiksi. Hänen käsityksensä on, että musikaalisuus ja luovuus on näiden säveltäjien kohdalla mennyt ihan omaa leveliänsä irrallaan karun elämän kauheuksista.

Aamu jatkui päivän ensimmäisellä konsertilla Taiteilijat tauteineen. Siinä Sinkkonen johdatteli säveltäjien sairauskertomuksiin, historiallisiin tosiasioihin ja oikaisi väärinkäsityksiä. Musiikkina oli J.S. Bachin Siciliano, Schubertin Pianotrio B-duuri, Beethovenin Rondo ja Mozartin Jousikvintetto nro 5 13 muusikon voimin tulkittuina.

Konsertti oli luentokonsertin tyyppinen, joista yleensäkin pidän. Monet Sinkkosen koulutukset aikoinaan läpikäyneenä oli todella mielenkiintoista kuunnella hänen ajatuksiaan. Taitava luennoitsija on edelleen voimissaan. Lisäksi hienot tulkinnat mestarisäveltäjien tuotannoista olivat mieltä hivelevää kuunneltavaa.

Nämä olivatkin tämän kesän viimeiset Kuhmo-nautinnot. Huomenna pakataan ja maanantaina tullaan jo kotimaisemiin. Kiitos Kuhmo ja ensi kesään...

Konsertteja, konsertteja...

Kaiken mukavan oheistoiminnan lisäksi Kuhmossa tärkeintä ovat tietenkin konsertit. Nyt on takana seitsemän ja kuusi vielä edessä.

Perjantaina Aamuhartaus ja Suvivirsi konsertissa kuultiin Melartinin, Pärtin, Sibeliuksen, Buxtehuden ja Griegin lisäksi Oscar Byströmin Intermezzo jousikvartetosta c-molli "Svedese". Sen lopsuksi veisasimme koko konserttiväki Suvivirrestä Meta4:n säestyksellä kaksi säkeistöä.

Salakamarissa taiteelliset johtajat Tikkanen & Pensola avasivatkin suomalaisille omintakeista yhteislaulua. Monet ulkomaiset esiintyjät ovat sitä ihmetelleet, mutta meillehän se on ihan luontaista. Täälläkin hoilattiin torilla loppuviikosta koko kansan voimin.

Sunnuntai-illan myöhäiskonsertti oli omistettu sodan uhreille. Scherzi Musicali esitti Fioccon Libera me domine vanhoilla soittimilla ja kaunisäänisillä solisteilla. Ah, miten ihanaa! Theatre of Voices ja Meta4 jatkoivat sydämeen käyvästi Mozartin Requiemilla. Sielua hiveltiin helleillan auringonlaskussa. Kyllä me niin nautittiin!

Muutkin konsertit ovat olleet mukavia. Tosin, kun valita saa, olemme tangot ja Dylanit jättäneet muille. Romanimusiikista olen menossa nauttimaan loppuviikosta sekä kuuntelemaan Miritza Lundbergin tohtorinväitöskirjan aihetta. Nuoria muusikoita on myös luvassa useampaan kertaan.

Ja aina välissä uintia, hyviä kirjoja ja Kertun maanmainiota lohikeittoa Ikolan pappilassa. 

Salakamarin satoa

 

Kuhmon aamu alkaa yleensä klo 10 salakamarista, jonka pienessä aitassa kamarimusiikin taiteilijat kertovat itsestään ja päivän ohjelmasta. Olen pyöräillyt paikalle ajoissa, sillä muuten sisältä on turha yrittää saada istumapaikkaa ja pihassa auringossa on todella tukalaa näillä helteillä.

Maanantaiaamuna tungos oli melkoinen, kun taiteelliset johtajat Minna Pensola ja Antti Tikkanen kertoivat tämän vuoden ohjelmasta. 

Tiistaina tupa oli taas täynnä kuuntelemassa baritoni Waltteri Torikan ajatuksia laulajan työstä ja seuraavan konsertin annista. Salakamarihetket kuuluvat ilman muuta aamuohjelmaan ja sieltä on kiva polkua pitkin huristella kirkkoon päivän ensimmäiseen konserttiin.

Kello 11 konsertissa Waltteri Torikka lauloi sarjan Merikannon yksinlauluja ja kyllähän ne soljuivat komeasti. Laatokka päätti hänen osuutensa ja bravo-huudot kajahtelivat yleisöstä. Vertavo-kvartetti jatkoi Andreen musiikilla ja konsertin päätti Mitchell & Jumppanen parivaljakko Svendsenin Romansilla. Oli oikein hyggeilyä tämän päivän aloitus!

Ihana Kuhmo!

 

Kuhmo kutsui taas kamarimusiikkia kuuntelemaan kahdeksi heinäkuun viikoksi. Kylän läpi ajaessa kaikki näytti olevan ennallaan, mitä nyt Osuuspankki oli saanut uuden näköisen rakennuksen itselleen. Tulimme jo perjantaina, joten lauantai jäi mukavasti ajosta toipumispäiväksi ja asioiden hoitelulle.

Ensimmäiseksi piti käydä kirjastossa kokeilemassa, pääseekö kortilla itsepalveluasiointiin. Pääsihän sillä, vaikka kirjautuminen ensin vähän nikoittelikin.

Kirjastossa oli Tervan tie - valokuvanäyttely sisältäen vanhoja kuvia tervan poltosta ja siihen liittyvistä asioista.

Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjasta lainasin neljä ensimmäistä kirjaa. Sarja kertoo köyhästä Ida-tytöstä, joka perheen kuoltua joutuu orpona maailmalle. Historiallinen sarja vie Ida-tyttöä ensin töihin Topeliuksen perheeseen, sitten Sibeliuksen kotiin lapsenlikaksi ja myöhemmin emännöitsijäksi Edelfeltin taiteilija-ateljeehen Helsinkiin. Todella mielenkiintoinen kirjasarja, jos historian havina kiinnostaa. Konserttien lomassa täällä Kuhmossa varsin mukavaa luettavaa!  (Paimentytön luin viikonloppuna ja Lapsenpiika-kirjan alkuviikosta. Nyt on Emännöitsijä menossa.) 

Raahasin kotoa uusia perunoita tänne, sillä joinain kesinä Kuhmossa on ollut tarjolla vain varhaisperunaa, josta en pidä laisinkaan. Nyt lähti kotoa useampi kilo Annabellea, sillä alkukesän kylmyys on hidastanut niin peruna- kuin mansikkasadonkin. Kylläpä maistui ihanalta lauantaina uudet perunat ja silli runsaalla tillihunnulla ja voilla terästettynä!

Klapeja, klapeja, klapeja...

 

Mökillä kaadettiin viisi suurta puuta. Nyt kaksi kuusta ja osa haavasta on tehty klapeiksi ja kärrätty jo liiteriinkin. Männyt odottavat vielä pätkittynä kirveen iskuja.

Lankomies perheineen jatkaa kenties urakkaa kesänvieton lomassa ja opettaa 13-vuotiasta nuorta miestä tähän vanhaan, perinteiseen mökkipuuhaan.  

Me otamme erätauon ja suuntaamme auton nokan Kainuuta kohti. Kuhmo odottaa...  :) Jipii!

Semmareita ja Löyttyä

 

Tampere-talossa oli Semmareiden Mammarit-konserttikiertueen vuoro. Kummitytön kanssa lähdettiin kuuntelemaan kolmatta kertaa yhdessä. Minähän olen vuosikymmenten varrella ollut kymmenissä heidän konserteissaan ja välillä oli jo vähän kyllästymistäkin ilmassa. Nyt tuntui kuitenkin mukavalta lähteä juhlimaan Seminaarinmäen mieslaulajien 35 kuorovuotta ja samalla kummitytön synttäreitä.

Kuoro oli julkaissut myös Siivousmusaa-levyn ja uusi kirjakin oli tyrkyllä. Minä nappasin vain levyn. 

Konsertti oli ihan mukava, osa harmitonta hyvän mielen musaa vuosien varrelta sekä mukana ihan uusiakin kappaleita. Huumori kukki ja poliittista satiiriakin oli havaittavissa. Väliajalla juotiin teetä ja syötiin synttäriherkkuja.

Ai niin: Ajelin myös ensimmäistä kertaa Tampereen ratikalla mennen tullen. Olihan hienoa kyytiä, varsinkin kun ratikan kyljessä komeili uljas kissojen kuoro. Sopi meikäläiselle hyvin!😀

Aiemmin maaliskuussa käytiin kuuntelemassa Jaakko Löytyn 70-vuotiskonserttia Elämä piirtyy pientareelle. Tuttuja riparilauluja ja muutama tuntemattomampikin oli tarjolla. Ohjelmisto oli komea poikkileikkaus vuosien varrelta tähän päivään. 

Kyllä täytyy ihailla Jaakkoa mahtavasta elämäntyöstä gospel-musiikin parissa niin Suomessa kuin myös lähetyskentillä. On siinä yhdelle miehelle aikaansaannosta kerrassaan! Laulukin kulkee yhä entiseen malliin.

Urkuviikko

 

Seurakuntamme järjestämä XXII urkuviikko on ohitse. Viime viikolla oli viisi konserttia, joista neljään pääsin mukaan. 

Avajaiskonsertti Merikanto in memoriam 100 v. Tomi Satomaan soittamana oli upea. Erityisesti pidin Merikannon sävellyksistä ja vanhoista Homiliuksen urkukappaleista. 

Elias Niemelän Täyttä urkua! -konsertti ei ollut ihan minun mieleeni, mutta varmaan muut pitivät. Urkujen rekisteröinti "kovaa ja kovempaa" oli hieman yksitotista, eikä myöskään alun perin muille instrumenteille tehdyt sävellykset minua niin kiinnostaneet, joista nyt kuultiin ilmeisesti hänen omat sovituksensa uruille. 

Keskipäivän Ilkka Hackmanin kitaravartti oli edellisen mahtipontisen konsertin jälkeen kuin mannaa korville. Barriosin, Schubertin ja Bachin sävellykset sopivat kirkkomme akustiikkaan täydellisesti.

Päätöskonsertissa viime sunnuntaina oli urkutaiteilijana Christian Ahlskog, joka on ottanut kunniakkaan tavoitteen soittaa koko Bachin urkutuotanto lävitse. Projekti päättyy ensi vuonna. Tässä konsertissa kuultiin - tietenkin - Bachia, mutta myös Rinckin, Lemaigren, Lemmensin, Hillen ja Merikannon kappaleita. Upea konsertti! Hienoin kokemus oli minulle kuitenkin Ahlskogin Improvisaatio, joka oli ihan huippu, hienoin kuulemani tässä sarjassa. 

Nyt pidän taukoa konserteista, sillä onhan niitä tullutkin jo kolmisenkymmentä tämän suven aikana. Kaikki erilaisia, upeita, joistakin en ole niin pitänyt, mutta se ei ole tärkeää. Hienoa, että Suomen kesässä on ollut niin paljon erilaisia kulttuurin kokemisen mahdollisuuksia eri taiteen aloilta. 

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

 

Kaksi viikkoa kamarimusiikin keskellä on kulunut nopeasti. Viimeistä päivää viedään...

Seitsemän musiikkiluentoa, 11 konserttia, 6 oppilaskonserttia, kaksi paksua romaania, kahdet villasukkien kutomiset, joka päivä pyöräilyä ihanalla, kevyellä, vanhalla naisten pyörällä, uusi neuletakki mystisesti Lentiirassa kadonneen tilalle, luonnosta nauttimista ja vaikka mitä muuta kivaa on sisältynyt Kuhmo-viikkoihimme. 

Meidän viimeinen Kuhmon konserttimme tänään oli otsikoitu Lempieläimiä. Tapasimme joutsenen, satakielen, pikku ankkoja, lihavat kalkkunat, laulukaskaat, kimalaisen, sammakon, city-leivon ja forellin. Säveltäjäniminä Saint-Saens, Merula, Chabrier, Rimski-Korsakov, Haydn, V. Mendelssohn ja Schubert. Heidän sävelillään sanoimme hyvästit tämän kesän festivaalille. Toivottavasti ensi kesänä taas tavataan!

Pääosassa harppu

 

Tänään oli Salakamarissa mielenkiintoinen luento päivän konserteista. Sieltä pyöräilin lempeässä kesäaamun tuulessa kirkkoon, jossa oli vuorossa päivän ensimmäinen konsertti nimeltä Aamun allegrot. Hienoin teos oli mielestäni Ravelin johdanto ja allegro op. 46 harpulle, huilulle, klarinetille ja jousikvartetille.

Sävellys oli aikoinaan kustannus- ja soitinrakennusyhtiön tilausteos mainostaakseen rakentamaansa uutta pedaaliharppumallia. Ihan huippumukava sävellys, jossa harppu saa olla pääosassa. Israelilainen harpisti Sivan Magen, joka on Radion sinfoniaorkesterissakin soittanut ja tällä hetkellä Berliinissä harpunsoiton professorina, toimi solistina. Hieno teos, jossa harpun mukanaolo teki soolo-osuuksien lisäksi syvyyttä koko soinnille. Ihan kuin estradilla olisi ollut suurempikin orkesteri! Pidin kovasti konsertista ja aplodien sekä muiden suosionosoitusten määrästä päätellen muutkin.

Konsertit jatkuivat Tuupalan puukoululla, sivumennen sanoen mahtavassa koulurakennuksessa, jossa nuoret solistit esiintyivät oppilaskonsertissa. Viimeisenä soittanut tamperelainen Ilme-kvartetti esitti Rautavaaran jousikvarteton "Quartettino". Taitava kvartetti ja sävellyskin oli mielenkiintoinen, vaikka en niin uuden musiikin ystävä olekaan.

Sitten tukka hulmuten pyörällä takaisin kotiin syömään, sillä iltapäivä oli jo pitkällä...

Musiikillisia nautintoja

 

Konserttipäivät Kuhmossa alkavat yleensä aamulla klo 10 Salakamarissa, jossa on taiteilija- tai teosesittelyjä. Olemme käyneet siellä kuuntelemassa taiteellisia johtajia Pensolaa & Tikkasta kesän ohjelmasta ja sen tekemisestä, säveltäjä Sebastian Fagerlundia ja kitaristi Ismo Eskelistä, säveltäjä-luennoitsija Osmo Tapani Räihälää, harmonikansoittaja Janne Valkeajokea sekä tanssija Auri Aholaa. Varsinkin tämä viimeinen sessio teki minuun suuren vaikutuksen: inarinsaamelainen, vankan balettitaustan ja työsaran Kansallisbaletissa tehnyt monipuolinen taiteilija, joka nyt asustelee Inarissa ja tekee tanssityötään yhä enenevässä määrin modernin tanssin parissa. Oli huikeaa kuunnella hänen suorasukaisia ja painokkaita mielipiteitään.

Aamun jälkeen Salakamari palvelee Lapin Gourmetkokkien ravintolana, nam. 😋

Salakamarista on yleensä siirrytty suoraan Kuhmon kirkkoon, jossa olemme kokeneet mukavia hetkiä varsinkin vanhan musiikin parissa. Viimeeksi kuunneltiin Kvartettojen aamunavausta, jonka säveltäjäniminä olivat Telemann, joka on tehnyt noin 3000 teosta, ja Mendelssohn.

Sunnuntaina olimme hurjan hauskassa lastenkonsertissa, vaikka ei meillä mukana ollut yhtään iältään lapseksi soveltuvaa, mutta lapsenmielisiä kuitenkin. Nokkahuilukvartetti Bravade soitti Tero ja Erno Shown, hulvattoman hauskan esityksen, jota isännöivät heviveljekset. "Genreraja-aidat kaatuivat rytisemällä, kun klassisen musiikin hitit ja kevyen musiikin klassikot yhdistyivät." Ja kaikki nokkahuiluilla soittaen! 

Koskaan en ollut aiemmin nähnyt, saatikka kuullut isoa subkonstrabassoa. Bravade soittaa renesanssimusiikkia, mutta yhtä lailla myös modernia musiikkia ja erityisesti heille sävellettyjä kantaesityksiä. He ovat tehneet myös suuren määrän koululaiskonsertteja, jota erityisesti arvostan.

Tänään pidettiin välipäivää, eikä oltu yhdessäkään konsertissa. Syötiin aasialainen lounas ja luettiin kirjoja. Minä sain loppuun Suon villin laulun, suosittelen!

Kamarimusiikki kutsuu

 

Kesän yksi kohokohdista, Kuhmon Kamarimusiikki, on edessä. Tulimme Kuhmoon perjantaina, eilinen levättiin, käytiin kaupassa sekä kirjastossa, ja tänään on ensimmäinen konsertti Lentiiran kirkossa iltapäivällä. Samalla salaa toivomme, että Lentiiran kyläyhdistys tarjoaisi konserttiväelle puffetista kahvia ja ihania leivonnaisia. Toivossa on hyvä elää! Jos tulee pettymys herkkujen suhteen, majapaikassa on rönttösiä jääkaapissa odottamassa.

Kiitos taas koko musiikkirupeaman kestävästä majoituksesta ihanalle isäntäpariskunnalle! Vietimme heidän kanssaan mukavan hetken herkullisen ruoan äärellä Pappilan pidoissa Keuruulla. Kotoisaa oli tulla Kuhmoon tuttuun asuntoon. 

Täällä sitä viihdytään niin musiikin kuin kaiken muunkin mukavan keskellä!

Hiljaisen viikon säveliä

 

Palmusunnuntai-iltana olimme kuuntelemassa konserttia Keuruun kirkossa, jossa esitettiin Pergolesin Stabat Mater. Esiintymässä olivat Taidekaupungin kamarimuusikot solisteinaan Maria Svan, sopraano, ja Salla Valkeapää, altto. Lisäksi konsertissa kuultiin osia Bachin Magnificat- ja Vivaldin Stabat Mater -sävellyksistä.

Tämä musiikki oli niin sopivaa aloittamaan hiljaista viikkoa. Pergolesin Stabat Materin latinankielinen teksti kuvaa Marian kärsimystä Jeesuksen ristin juurella. Tunnelmaa voimisti vielä kirkon pääsiäisaiheiset alttaritaulut, jotka visuaalisella ilmeellään sitoivat musiikin alkavaan juhlaviikkoon.

Stabat Mater oli juuri oikea minulle palmusunnuntain iltaan ja tulevaan pääsiäisen aikaan. Nyt on kirkoissa konsertteja toinen toisensa perään - jokaiselle jotain...

Adventtikonsertti

 

Ensimmäisen adventin iltana olimme konsertissa Adventista jouluun. Esiintyjäkaarti loisti meriiteillään: mezzosopraano Maria Kettunen ja basso Jyrki Korhonen Euroopan oopperalavoilta, diplomipianisti Pirkko Hyttinen, diplomiurkuri Matti Pesonen sekä kontrabasisti Juhani Hyvönen. 

Ohjelmistossa oli adventin ja joulun musiikkia. Erityisesti pidin Jyrki Korhosen äänestä ja tulkinnoista. Saimme myös laulaa muutaman virren yhteislauluna. Matin urkusoolona soittama Daquin Noel VII oli minulle aivan uusi tuttavuus, samoin Korhosen laulama Tuomas Kantelisen Saavu joulu joutuin, joka on säveltäjän upouudesta, jouluisesta oopperasta. Muuten ohjelmisto oli tuttua, tämän vuodenajan musiikkia, joka aloitti ihanasti adventtiajan ja jouluun valmistautumisen.

Ps. Olemme saaneet nauttia Pesosen Matin upeasta urkujen soitosta vuoden verran, kun hän on tehnyt seurakunnassamme kanttorin sijaisuutta. Sunnuntaina messussa kuultiin pitkästä aikaa Voglerin alkusoitto Hoosiannaan, josta pidän aivan suunnattomasti. Nykykanttorit eivät sitä meillä päin ole enää vuosiin soittaneet, joten on pitänyt pettyneenä soittaa alkusoitto itse kotona. Tänä adventtina ei tarvinnut!

Pieni konsertti kukkien kera

 

Päiväkävelyllä katselin kukkakaupan kauniita ikkunoita ja huomasin yhtäkkiä sellon. Siitä paikasta astelin sisälle. Tutussa puodissa oli joulukauden avaus, torttukahvit ja Autere-opiston avoimeen orkesteriin kuuluvien muutamien soittajien pieni konsertti. Tulin hyvään aikaan päiväkävelylle!

Konsertti oli juuri alkamassa. Kahvin lomassa oli mukava kuunnella sellon, huilun, viulun ja pianon yhdistelmällä iloista musiikkia. Olipa mukana myös Järnefeltin kehtolaulukin.

Lopuksi juttelin tuttujen soittajien kanssa. Oli kiva kuulla, että nuori sellonsoittaja jaksaa opiskelukaupungista saakka tulla orkesteriharjoituksiin lapsuutensa kotikaupunkiin. Lisäksi sain tiedon, että joulukadun avajaisissa orkesteri kokonaisuudessaan soittaa konsertin taiteilijaresidenssin tiloissa. Sinnepä rientää askeleeni ensi perjantaina.