Aamuvarhaisella

Aamu ei ollut edes valjennut, kun piti vääntäytyä television ääreen klo 5.55. Olikohan tässä mitään järkeä?

Kuu näkyi taivaalla ja Venuskin pilkahti pieneksi hetkeksi - tosin hävisi tehtaan savujen taakse nopeasti.

Ensin tuntui naisten 30 km:n hiihto aika selvältä lähes alkumetreiltä, mutta yhtäkkiä jännitys tiivistyi viimeiselle kilometrille. Pronssia tuli. Hyvä Kerttu Niskanen! On tuo Niskasten sisarussarja aika veikeä, enkä nyt tarkoita pelkästään olympiahiihtäjiä.

Perään katseltiin vielä Suomen miesten jääkiekkoa, vaikken mikään lätkäfani olekaan. Olin varma, että finaalissa Venäjä voittaa, mutta niin vain huikea ottelu kääntyi Suomen voitoksi. Oli hienoa katsella kapteenin jakavan mitalit pelaajien kaulaan. Ensimmäinen jääkiekon olympiakulta ja Porilaisten marssi vielä päälle! Kyllä nyt on juhlittu. Hienoa Suomi!

Ps. Saisivat naapurit tehdä jotain tuolle likaiselle lipputangolle, vink, vink.

Muumi-limsaa ja makkaraa

Sunnuntain auringonpaisteessa tehtiin retki mökille. Talviloma sai pirteän alun.

Aikoinaan sisaren lapsille piti olla retkellä aina mukana Muumi-limsaa. Siitä jäi perinne talven mökkiretkelle: Ainakin kerran pitää paistaa nuotiolla makkaraa ja juoda limua. Nyt taisi merkki vaihtua, ja juoma olikin tällä kertaa Smurffeja.   :>)

Retkieväät maistuivat niin hyvältä ulkona sinapin kera. Ja retkellähän kaikki syötävä maistuu...

Jäälle oli noussut vettä, ja niin oli kyllä edellisellä kerrallakin. Piti nopsasti astella pois, ettei nastakengät kastuneet. Kumisaappaita en viitsinyt jalkaan vaihtaa.

Kaiken hassuttelun jälkeen tehtiin ihan hommiakin: Luotiin polkuja lumesta ja ylämökin alaveranta tyhjennettiin. Siihen kertyy aina lunta, kun ei ole katettu. Hyvä naulakko keksittiin, kun välillä piti vähentää vaatetta.

Kun me lähdimme, sisaren perhe tuli jatkamaan auringosta nautiskelua. He kävivät pilkillä ja pitivät ulkona nuotiolla pädin kanssa MM-hiihtojen kisakatsomoa. Hopeaa tuli taas!

Me ehdimme juuri ja juuri kotiin katsomaan parisprintin finaalia. Ehkä kiva nuotioreissu oli minulle kuitenkin mieluisampi, vaikka mitalikin tuntui tosi mukavalta. Hyvä Suomi: ihanat talvimaisemat meillä ja sankariurheilijat siellä jossain. Kyllä kelpaa!

Seikkailuvietti

Minulla ei ole minkäänmoista seikkailu- tai kilpailuviettiä. Ehkä vähän kummallista, sillä isäni urheili aikoinaan hurjasti ja vielä kylmiltäänkin osallistui ikämieskisoihin keihäänheitossa ja monissa muissa lajeissa. Minua ei ole koskaan kilpailu kiinnostanut ja seikkailuksi riittää kadonneen avaimen etsiminen tai emännänjatkeella yläkaapissa katonrajassa keikkuminen.

Surullisena seurasin herkeämättä aikoinaan Kiilopäällä vaikuttaneen ranskalaissyntyisen Dominick Arduinin katoamista maaliskuussa 2004, kun hän yritti ensimmäisenä naisena päästä yksin maantieteelliselle Pohjoisnavalle. Olin jo aiemmin seurannut hänen yritystään, joka katkesi railoon putoamiseen ja varpaiden amputoimiseen. Alle vuosi ensimmäisestä yrityksestä hän lähti yllättäen toiselle, kohtalokkaalle retkelle.

Aikamoinen huhuvyöry alkoi heti katoamisen jälkeen ja on jatkunut vielä Arduinin kuolleeksi julistamisen jälkeenkin. Jotkut ovat sitä mieltä, että hän katosi tahallaan ja elää jossain päin maailmaa. Tiedä häntä, mikä on totuus. Todennäköistä kuitenkin, että hän hukkui jäihin tai avoveteen.

Nämä ajatukset tulivat mieleeni lukiessani Norjassa kadonneista kiipeilijöistä. He olivat käsittääkseni ensimmäisellä omatoimimatkallaan kiipeilykurssin jälkeen. Lumivyöryalueella on huono keli ja pelastustoimenpiteet ovat hankalia. 

Ehkä voimakkaan seikkailuvietin omaavat ajattelevat, että se tapahtuu, mikä on tapahtuakseen. Niin... Suurin suru ei ole seikkailijalla vaan hänen läheisillään. He kantavat murhetta lopun elämänsä. 

Jokainen tekee omat ratkaisunsa. Surulliselta vain tuntuu lukea kadonneista seikkailijoista, kun esim. luonnonkatastrofeja tapahtuu samaan aikaan eri puolilla maailmaa. Niille ei yksilö välttämättä voi mitään, ne tulevat odottamatta ja niissä henkensä menettää ihan tavalliset ihmiset tavallisen elämänsä keskellä.

Joskus tuntuu, että elämänsä suurimpiin "seikkailuihin" ihminen joutuu haluamattaan, aavistamattaan, eläessään tavallista pienen ihmisen arkielämää. Minullakin on siitä kokemusta. Yhtäkkiä kaikki vain muuttuu...

Olen tällä hetkellä kovin onnellinen tavallisesta - niin tavallisesta - elämästäni!

Loma!

                     

Mikä sen mukavampaa kuin aloittaa talviloma huikeassa pakkaskelissä: Aurinko paistaa ja valkoinen lumi häikäisee. 

Herätessä oli pakkasta yli -20, nyt Etelä-Suomea kohti ajellessa lauhtunut jo -14 asteeseen. Ihana matkustaa leppoisasti ja katsella ohi vilahtelevia talvimaisemia. Kyllä Suomessa on nyt kaunista!

Koko lomaviikko edessä, ah tätä iloa! Ja vielä kun sen saa aloittaa kultamitalitunnelmissa...

                      

Tänään

               

- Lyhyen koulupäivän johdosta pääsin aikaisin kotiin. Päätin siivota heti, sillä ukkosia oli luvassa. Mattoja lattialle laittaessani kuului ensimmäiset jyrähdykset ja myöhemmin täällä oli kesän ensimmäinen kunnon ukkonen. Mahtavaa jyrinää ja kunnon salamointia!

- Aloitin eilen kesätauon jälkeen sukkien neulonnan - ensi kerran puupuikoilla. Kylläpä ovat kevyet ja mukavat käteen! Tekisi mieli vain kutoa ja kutoa...

                               

- Luin tänään lehdestä M. Pitkon kolumnista kohdan, joka sopii ohjeeksi viime päivien surullisiin keskusteluihin: "Alikersantti Rokka sanoi Tuntemattomassa sotilaassa pelosta kaiken oleellisen: Jos sie lähet juoksemaa, niin sie saat juosta Pohjalahel saakka."

- Norjalainen hiihtäjä sai mielestäni oikeudenmukaisen rangaistuksen dopingista. Kyynelehtimällä ei pidä saada tahtoaan läpi, kun kehoonsa on kiellettyjä aineita laittanut. Samat säännöt onneksi kaikille, myös norjalaisille.

- Kävin iltauinnilla. Kaunis, tyyni ukkosen jälkeinen ilta ja vesi lämmintä. Nyt alkaa sää viiletä. Jokohan syksy hiipii?

Vilunkia

Niin moni asia näyttää hyvältä ja kauniilta, kunnes taustoja vähän pöyhitään...

Maailman antidopingtoimisto Wada julkaisi maanantaina raportin, jonka mukaan Moskovan dopinglaboratorio valtiojohtoisesti suojeli venäläisurheilijoita, jotka käyttivät dopingia tulostensa parantamiseen. Tutkijoiden mukaan näin on tapahtunut vuodesta 2010 lähtien aina vuoteen 2014 asti eri lajien parissa. Näytteitä vaihdettiin ja peukaloitiin monin tavoin. Venäjän huijauksen rinnalla taitaa muinoinen DDR:n käytäntö kalveta...

Mikähän mahtaa olla venäläisurheilijoiden tilanne Rion kisojen kynnyksellä? Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja vihjaisi, ettei KOK epäröi käyttää kovimpia mahdollisia rangaistuksia. Kisat alkavan vajaan kolmen viikon päästä. 

Onko Venäjä mukana vai ei, jää nähtäväksi. Itse toivoisin, että vain puhtaasti urheilevat saisivat osallistua, mutta onko heitä enää olemassakaan? Tuntuu siltä, että "dopingmiehet ja -naiset" ovat aina askeleen edellä testauksia.

Sisarentyttäreni pelaa paraikaa Helsingissä parinsa kanssa Hietsu Beach Volley -turnausta. Onneksi näillä 15-kesäisillä on varmasti puhtaat jauhot pussissa. Onnea turnaukseen Helsingissä ja viikonloppuna Kouvolassa. Pidän peukkuja!

Jalkapalloa

Suvussamme on pieni 4-vuotias jalkapalloilija. Hän on niin ihanan söpö tamineissaan, kun on innolla, kasvot loistaen lähdössä harjoituksiin juoksemaan pallon perässä pienillä nappulakengillään! Jokainen harjoitus on ollut suuri ilon aihe. Kiitokset vetäjille, jotka oikealla tavalla osaavat ohjata näitä pieniä urheilijan alkuja!

Minun myöhäisiltaani täällä mökillä on myös kuulunut jalkapallo - tosin vain katsominen. Pidän jalkapallosta, sillä se ei sisällä väkivaltaisia yhteenottoja kuten esimerkiksi jääkiekko. Tosin pelipaikalla olevat katsojat järjestävät välillä kärhämiä, jotka ovat häpeäksi tälle kuningaslajille. Ranskassa fanien yhteenotot äityivät taas siihen pisteeseen, joka ei liity urheiluun mielestäni millään lailla. Onneksi pahimmat tapaukset puidaan oikeudessa ja niin pitääkin, kun urheilun sijasta rikotaan lakeja. Riehujat ovat rikollisia, eivät mitään faneja!

Islannin uskomattoman hienot pelit EM-kisoissa ovat saaneet ylistystä yllin kyllin ja aiheesta. Pieni maa ja melko suoraviivainen, tehokas peli ovat tuoneet hauskan ja piristävän mausteen kisoihin. Olen ollut niin islantilaisten puolella, kuten aikoinaan Tanskankin. Kyllä väkimäärältään suuresta maasta aina taitavia urheilijoita löytyy, mutta pienen maan loistava onnistuminen on aina ällistyksen aihe, mukava sellainen. Tuskinpa ilman Islannin joukkuetta olisin jaksanut näin paljon pelejä seurata. 

Kiitos Islannille mukavista hetkistä niin television ääressä kuin aikoinaan paikan päällä tällä pienellä saarella. Paljon olen tänä kesänä muistellut muinoista mukavaa matkaa Satujen saarelle. 

Islantiin kannattaa ehdottomasti matkustaa, jos siihen tilaisuus tulee. Maa on niin erikoinen ja eksoottinen, että elämykset ovat taattuja. Suomalaisille jo puiden puuttuminen ja luonnon karuus tuntuvat uskomattomilta, puhumattakaan geysireista tai kiehuvan kuumasta mudasta. Hevoslaumat ja vuosisataiset tarinat - ihanan erikoinen maa! 

Mahtavaa Islanti!!!

Jee, Islanti voitti Englannin!!! Hienoa. Sanattomaksi vetää ja mieleen tulee muinainen Islannin matka.

Mahtava maa, loistavat jalkapalloilijat!

Hyvä, tytöt!

Kävin katsomassa sisarentyttären lentopalloturnausta. Se oli varsin tärkeä, sillä nyt oli katkolla sarjassa pysyminen ja loppuotteluihin pääseminen. Oli jännittävää seurata peliä ja mukavaa juoda hyvät kahvit kanttiinissa ;=)

Tyttöjen joukkueella oli varsin pirteä syksyn aloitus, mutta pelikauden edetessä tuli loukkaantumisia ja viimeiset pelit ovat olleet häviöputkessa. Tytöt ovat myös pelanneet sekä C- että B-tytöissä, joten aika paljon otteluita on ollut. Joka toinen viikonloppu he ovat reissanneet ympäri Suomen.

Nyt piti onnistua ja hyvin pelit luistivatkin: Joukkue voitti kaikki pelinsä ja tavoitteet täyttyivät. Hienoa ja onnea! Toivottavasti kevät jatkuu iloisesti hyvien turnausten merkeissä!

Lapsellisia pakkaspuuhia

Kotona odotti yhtä kipakat pakkaslukemat kuin pohjoisempanakin. Ei haittaa! Minä olen pakkasen ystävä.

Luntakin oli tullut matkan aikana vähän maahan. Nyt näyttää valkoiselta, vaikka senttimääräisenä sitä ei taida olla kuin kaksi. Lumi tekee kuitenkin maisemasta valoisamman, joka on ihan mukavaa.

Olen hoitanut niin taloyhtiön kuin äitinikin asioita. Sain myös iltapäivällä meille 4-vuotiaan ilopillerin. Leivoimme torttuja, kutsuimme kummitätini kyläilemään ja kahvittelimme yhdessä. Pikkumiehelle maistui parhaiten piparit ja mehu.

Loppuilta sujui leikkien ja piirrellen. Osa pehmoleluista oli palikoista rakennetussa linnassa pahan peikon vankina ja niitä sitten vuorotellen pelastettiin monenmoisilla suunnitelmilla. Ehdittiin myös lukea monta kirjaa ja jutella mukavia. Kyllä tämän ikäisellä on mainot jutut!

"... ja vanhakin nyt nuortuu..." tuli mieleeni, kun pikkumies haettiin kahdeksan maissa illalla. Olipa mukavaa!

Nyt seuraan toisella silmällä Pikkuleijonien kultapeliä. Tilanne 2-2. Kuinkahan käy?

Vauhdikasta seuraa

Tänään sain  lähes koko päivän viettää pienen herrasmiehen seurassa. Oli tosi kivaa hoitaa Samuelia, mutta tarkkana sai olla, ettei hyvää vauhtia paranemassa olevan käden kanssa tapahtunut mitään tyhmää.

Aamulla olimme kirkossa perhemessussa. Meiltä näkyy kirkko ikkunaan ja sitä katsoessaan Samuel usein sanoo: "Minun kirkko!" En tiedä, mitä hän sillä tarkoittaa, mutta ehkä muistaa käyneensä siellä lastenmessuissa. Tänään, kuten aina, hän käyttäytyi tosi rauhallisesti. Ei kertaakaan edes korottanut ääntään, vaan kuunteli ja seurasi tarkasti, mitä tapahtui. Alttarilla siunattavanakin jaksoi odottaa hiiren hiljaa vuoroaan. Saarnan aikana syötiin varmuudeksi vähän rusinoita ;=), mutta ilman niitäkin olisi varmaan selvitty, sillä messu oli juuri sopivan mittainen pienille osallistujille.

Päiväruoan jälkeen käveltiin läheiseen liikuntahalliin seuraamaan isonsiskon lentopallopelejä. Äiti ja isä olivat siellä hommissa ja mummu ja pappakin olivat tulleet pelejä seuraamaan. Oli hauska seurata, miten Samuel kaksivuotiaan tarmolla kannusti taputtamalla ja huutamalla oikeaoppisesti muiden mukana.

Myöhemmin kotona leikittiin pehmoleluilla, autoilla ja rakenneltiin palikoilla. Samuel osaa jo rakennella myös itsekseen, joten sain välillä rauhassa seurata Mäkäräisen Kaisan maailmancupin ratkaisuhiihtoa. Hyvä Kaisa!

Opettelimme tekemään myös saman värisistä palikoista torneja. Samppa osasikin sen homman hienosti, mutta ei muista vielä kuin sinisen ja punaisen värin nimeltä. Keltainen ja vihreä menee vielä sekaisin. Niitä vähän opettelimmekin.

Iltaan mennessä oli lentopalloturnaus ohitse ja perhe kävi hakemassa omansa kotiin. Isonsiskon joukkue voitti kaikki pelinsä ja pääsi finaaliin, joka pelataan ensi kuussa. Samalla kuulin, että toinen isosisko oli partioleirillä organisoinut koko leirin pizzanpaiston. Yli 60 pizzaa oli valmistunut ja uponnut nälkäisiin vatsoihin. Jee, täti on niin ylpeä koko sisaruskatraasta!

Sunnuntaitunnelmia

Olin tänään kuoron kanssa messussa. Räväytimme viimeisellä laululla (Simojoen Pekan Evankeliumi), sillä teimme sen varsin gospel-henkisesti taputuksineen ja viihteellisine saundeineen. Puhuimme myös osan tekstistä säestyksen päälle, joka teki aika metkan tunnelman. Koska kanttorimme loihti uruista "bassoja ja sähköurkuja", minun tehtäväkseni jäi johtaminen. Yhdellä kädellä! Minä kun niin jo luulin pääseväni rivikuorolaiseksi.

Laulut sujuivat varsin hyvin ja olimme tyytyväisiä. Oli niitä harjoiteltukin tavallista pidempään. Nyt palataankin normijärjestykseen, sillä ennen seuraavaa keikkaa ehtii olla vain kaksi treeniä.

Heräsin aamulla jostain syystä jo neljältä, joten otin ruhtinaalliset päiväunet iltapäivällä. Kävin kävelyttämässä äitiä, kun vesisade päättyi. Olikin mukava ulkoilla, kun ei satanut. Varsin harmaa päivä on kyllä ollut.

Illalla katselin olympialaisten päättäjäiset. Siellä oli ihan kivaa ohjelmaa taas tarjolla. Ihastelin erityisesti Gergievin johtamaa tuhatpäistä nuorten kuoroa, joka lauloi Venäjän kansallislaulun. Siinä on kyllä yksi hienoimpia kansallislauluja maailmassa! Sydämessä sykähtää aina, kun sen kuulen. Se on vain niin mestariteos sävellyksellisesti!

Ilotulituksen taustalla soi Tsaikovskin pianokonsertto, joka oli myös aivan mahtava valinta. Täytyy kehua venäläisiä, sillä kisat, puitteet ja juhlat olivat hienosti toteutettu. Rahaa on palanut liikaakin!

Hyvä ystäväni vaimoineen lähti tänään Thaimaahan kolmen viikon lomalle. Toivottavasti ovat onnellisesti koneessa ja aamulla perillä! Minulla ei ole talvilomafiilistä ollenkaan, vaikka meillä on nyt loma aluillaan. Käsi mokoma sotki tunnelmat kokonaan. Onhan näitä lomaviikkoja pakosti edessä vielä monta!

Kultaa!

Onnea, Enni!

Enni Rukajärvi toi Suomelle ensimmäisen olympiamitalin. Jee, Suomelle hopeaa lumilautailussa! Slopestyle ei näytä arkajalkojen lajilta, joten kovapäinen tyttö tämä Enni. 

Kiitos, kumarrus ja onnea!

Sotshin avajaiset

Katselin äsken Sotshin talviolympialaisten avajaiset. Hienot olivat, ihan yllätyin. Odotin jotain venäläistä mahtipontisuutta, mutta ne olivatkin hyvällä maulla tehdyt ja tyylikkäät. Pidin!

Kohokohta minulle oli olympialipun tuonti stadionille. Lipun yhtenä kantajana oli kapellimestari ja Mariinski-teatterin johtaja Valeri Gergiev, jonka olen itse henkilökohtaisesti monet kerrat tavannut Mikkelin musiikkijuhlien konserttien tahtipuikoissa menneinä vuosina. Mahtava musiikkimies! Hienoa, että hän oli saanut näin suuren kunnian näissä avajaisissa.

Gergievistä on jäänyt mieleen hänen tapansa harjoituttaa orkesteria viime tippaan ja ylikin: Kaikki konsertit aina myöhästyivät aloitukseltaan. Ei ollut yhtään kummallista seistä konserttisalin oven takana yli puoli tuntia alotusajan jälkeen odottamassa, että pääsisi edes sisään - puhumattakaan konsertin alkamisesta. Mutta suurelle mestarille antaa paljon anteeksi!

Olympiatulen syttyminen oli myös hienosti toteutettu. Huomenna voi sitten alkaa jännittää (Huom. Ei jännittämään, vaikka se onkin jo luvallista!) suomalaisten suorituksia. Peukut pystyyn!

Hyvä, Suomi!

Hienoja pelejä, mahtavia yksilösuorituksia!

Tänä viikonloppuna on seurattu urheilua: Tour de Skitä, lentopalloa, ampumahiihtoa ja nuorten jääkiekkoa. Kaikista lajeista on tullut hyviä sijoituksia ja venymisiä. Vaikka en yleensä esim. lentopalloa televisiosta seuraa, tänä viikonloppuna on ollut ihan pakko yömyöhään katsella Sammelvuon suojatteja, sillä niin hienosti he ovat pelanneet. Puhumattakaan naishiihtäjistä, Kaisa Mäkäräisestä ja pikkuleijonista...

Kyllä kelpaa paistatella urheilijoidemme häikäisevien suoritusten loisteessa!

Syysloma alkoi

Syyslomalle lähtöä vauhditti koulussa maastojuoksukisat. Jokainen oppilas liikkui kilometrin matkan, - kuka juosten tuhatta ja sataa ja jotkut rauhallisesti omaa tahtia. Sääkin suosi, sillä mittari näytti lähes 10 astetta plussaa eikä mitään tullut taivaalta.

Lopuksi vietimme puolisen tuntia läheisellä, uudella leikkikentällä. Siellä oli hauskoja laitteita, parkour-rata ja monenlaista puuhattavaa. Aikaa olisi siellä voinut tuhlata vaikka kuinka kauan, sillä niin mieleinen paikka se oli pienille oppilaille.

Päivä päättyi jo klo12 ja syysloma alkoi. Ensi töikseni vaihdatin talvirenkaat.Sattui muuten hauska juttu, sillä myöhemmin iltapäivällä löysin etupenkiltä peppuni alta oudon kännykän! Ensin löi aivan tyhjää pääkopassa, kunnes muistin, että rengasliikkeen poika siirsi autoani ja oli varmaan samalla pudottanut puhelimensa penkille. Niinpä lähdin palauttamaan löytöäni, jota liikkeessä oli jo kovasti etsittykin. Omistaja oli kovin kiitollinen, kun sai kännykkänsä takaisin. Minä sain palkkioksi Bridgestone-kaulurin!

Äiti lähti kotiinsa asustelemaan, sillä hammasoperaatiosta johtuva särky oli jo hallinnassa. Nyt olen pessyt pyykkiä ja pakannut laukkua. Huomenna lähdetään pääkaupunkiin.

Helsinki, Here I Come! Musiikkitalon konsertit ja baletti odottavat!

Hyvä, Matti!

Matti Mattsson täräytti ja ui MM-kisoissa Suomelle pronssia rintauinnin 200 metrin finaalissa. Jee, hienoa, mahtavaa!!!

Vuoden suomalaisuimariksi viime vuonna valittu mies lähti metsästämään SE-lukemia ja välieräpaikkaa Barcelonan uinneissa, mutta tulikin jymypotti. Tällaisia yllätyksiä Suomen urheilu tarvitsee. Nyt tuuletetaan!