Juhlaa

Tänään on juhlittu. Suvivirsi kaikui, ohjelmat hurmasivat ja todistukset jaettiin. Sitten koulutalo hiljeni. Vaelsin luokasta toiseen tarkistamassa, että paikat olivat lomakunnossa. Talon hiljaisuus ihan koski korviini ja hämmensi mieltä. Lukitsin ovet ja lähdin jakamaan koulunsa päättäneiden iloa. 

Kummityttöni sai peruskoulun päättötodistuksen kahdella stipendillä varustettuna. Sisarensa päätti alakoulun ja palkittiin luokkansa hymypatsaalla. Täti oli haljeta ylpeydestä varsinkin, kun molempien keskiarvot olivat yhdeksällä alkavia. Niiden eteen on tehty työtä, mutta myös harrastettu monenmoista iloa  arkeen antavaa asiaa. Niin se vaan on, että harrastukset tukevat hyvää opintomenestystä eikä krooninen sairauskaan ole este vaan vain pieni hidaste. Onnea ihanat ja rakkaat tytöt huimasta opintomenestyksestänne!

Juhlistimme tyttöjen päivää pienellä aamupäivän kahvihetkellä ja sitten kumpainenkin lähti ulos syömään kavereidensa kanssa. Myöhemmin vanhempi ystävineen kokoontuu juhlistamaan iltaa minun luonani yökyläilyn merkeissä. Ilolla päästän heidät kaupunkiasuntooni, sillä ystäväporukka on minulle tuttua tutumpi ja luotettavia nuoria kaikki.

Minä hoitelin vielä asioita kaupungissa ja myöhemmin juttelin mökin postilaatikolla tuttavan kanssa, jota en ole tavannut lähes puoleen vuoteen. Minulle tapaamisemme oli hyvin merkityksellinen ja siitä jäi hyvä mieli. 

Nyt olen laittanut kukkia maljakkoon ja availlut oppilaiden lahjoja sekä lukenut ihania kortteja silmät kosteina. Liikuttavaa ja sydäntä lämmittävää! Taas yksi luokallinen mahtavia oppilaita on lähtenyt käsistäni eteenpäin. Hienoa, mutta samalla haikeaa...