Nyt viime viikkoina olen taas huomannut, miten hankalaa lähteminen on, vaikka hän hyvällä mielellä tulee takaisin. Viime viikolla hän ilmoitti päättäväisesti, ettei lähde minnekään. Eilen keskustelimme taas asiasta ja olin varma, ettei hommasta tulekaan mitään. Yllätys, yllätys! Aamulla hän olikin virkeänä omatoimisesti lähdössä!
Kävin tänään iltapäivällä äitiäni tapaamassa kuntouttavan päivätoiminnan jälkeen. Hän oli niin iloinen ja virkeä päivästä ja kaikki oli ollut niin mukavaa. Suunnitteli jo menevänsä taas viikon päästä. Voi hyvä ihme! Aina en oikein pysy perässä iäkkään ihmisen ajatusmaailmassa, vaikka tiedän ongelmien johtuvan sairaudesta. Ehkä kevään tulo, pukemisen helppous ja liikkuminen ilman liukastumisen pelkoa ovat auttaneet tilanteeseen. Tai sitten ensi viikolla kiistellään menemisestä, taas kerran.
Mielenkiintoista tämä vanhuksen kanssa tasapainottelu!
4 kommenttia:
Kiistämättömyys omaisille hankalaa - toisinaan OK sitten ei tiedä miten osaisi suhtautua. Miehen veli on nyt aika muistamaton ja halvaantunut.
Niin, muistisairaus ei ole sieltä helpoimmasta päästä, vaikka ei henkeä suoranaisesti uhkaakaan.
Hyvä että hän edes joskus tulee lähteneeksi kodin ulkopuolelle. Kuntouttava päivätoiminta kuulostaa myös juuri niin virkistävältä kuin sen on tarkoituskin olla.
Omat vanhempani vastustivat ajatustakin mihinkään toimintaan lähtemisestä silloin kun se vielä olisi ollut mahdollista. Nyt he ovat olleet jo vuoden ihan neljän seinän sisällä, kun ei talossa ole hissiä. Se on surullista.
Kotiin linnoittautuminen on varmaan parempi vaihtoehto kuitenkin kuin vaellella ulkona eksyksissä. Näitäkin vanhuksia on todella paljon, jotka aina lähtevät jonnekin eivätkä osaa kotiin. Tällä lohdutan itseäni, kun välillä harmittaa oman äidin aloitekyvyttömyys lähteä kodistaan minnekään.
Onneksi vanhemmillasi on toisensa!
Lähetä kommentti