Hätistelin oppilaita kauemmaksi, jotta poikanen saa olla rauhassa, mutta vielä mitä: Se seurasi lapsia kuin hai laivaa ja lopulta yritti kiivetä housunlahkeita pitkin! Oli siinä minulla varjelemista, kun yritin pitää oppilaat ja oravan erossa toisistaan.
Orava oli tietenkin suloinen kuin mikäkin ja niin pieni. Oppilaat olivat haltioissaan. Lopulta lähdimme reippaasti astellen pois, jotta se ei olisi lähtenyt meitä seuraamaan. Olikohan sitä ruokittu, kun oli niin ihmisten perään?
Kun eläinseikkailusta oli selvitty, kiipesimme näköalatorniin. Muutamilla meistä oli korkean paikan kammo, mutta voitimme pelkomme ja kiipesimme ylös asti jyrkkiä portaita. Ihanat olivat maisemat! Minä näin kotinikin.
Laskeuduimme tornin juurelta portaita pitkin vanhaan hyppyrimäen monttuun. Siellä oppilaat leikkivät ja juoksentelivat pitkin ja poikin. Näkyi kuulemma ketunkolo ja käärmeenpesäkin!
Olin yksin liikkeellä 25 oppilaan kanssa, sillä avustajamäärässämme oli vajausta enkä saanut ketään muuta aikuista mukaamme. Hyvin pärjäsimme silti, vaikka pyöräletka venyi aika pitkäksi. Onneksi pyörille ei sattunut mitään eikä kukaan kaatunut. Kaiken lisäksi oppilaat käyttäytyivät oikein mallikkaasti. Kiva retki!
2 kommenttia:
Ja sinulla on kivoja oppilaita, joiden kanssa uskaltaa lähteä retkille yksinkin
Mieluusti ottaisi aina toisen aikuisen mukaan, varmuuden vuoksi. Vuosien aikana on kuitenkin tottunut selviämään myös yksin.
Lähetä kommentti