Ajelin pari kilometriä eteenpäin ja asia jäi vaivaamaan mieltäni. Vilkkaalla mielikuvituksella varustettuna näin heidät lopulta makaamassa ojassa loukkaantuneena. Jos vaikkapa pyörät olivat kolahtaneet yhteen tai jompi kumpi ajanut liian lähellä tien reunaa tai auton ilmavirta horjauttanut ojaan...
Ei auttanut muu kuin kääntää auto ympäri ja ajaa paikalle katsomaan! Muuten olisin miettinyt asiaa koko illan. Ojassa ei tietenkään maannut ketään eikä pyöräilijöitäkään enää näkynyt. Arvoitus kuitenkin ratkesi: Juuri ohituskohdasta lähti oikopolku, kärrytie, joka oikaisi risteyksen toiselle puolelle. Sinne pyöräilijät olivat varmasti pujahtaneet.
Naureskelin itselleni. Hyvä minä! Että pitääkin olla näin rikkaalla mielikuvituksella varustettu olento!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti